Leonid Mårdberg

Nikolai II vierailee Admiral Nahimovilla syyskuussa 1904 ennen eskaaderin lähtöä Tyynellemerelle.

Mårdberg oli nuorempana lääkärinä Imeretinskin (Georgian) jalkaväkirykmentissä.  Hänet siirrettiin 25.1.1904 Nikolain sairaalaan Kronstadtiin.  Hänet mainitaan 26.9.1904 lääkärinä 18. ekipaasissa. Mårdberg osallistui 2. Tyynenmeren eskaaderin matkaan Kaukoitään ja Tsushiman meritaisteluun 28.-29.5.1905 panssariristeilijä Admiral Nahimovilla.  Aluksen upotessa suurin osa miehistöstä pelastettiin.  Hovineuvos Kronstadtin sataman puoliekipaasissa 21.12.1908.  Siirrettiin keisarilliseen sotilaslääketieteen akatemiaan 6.2.1911.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov linkki

Alfons Heyno

s. Pietari 20.4.1880

k. Helsinki 17.8.1945

Kävi Keisari Nikolai I:n koneupseerikoulun Kronstadtissa ja otettiin koneupseerikuntaan 26.1.1904.  Osallistui Ulsanin meritaisteluun ja jäi siinä japanilaisten vangiksi.  Ansioluettelonsa mukaan Heyno palveli Keisarillisessa laivastossa koneupseerina panssariristeilijä Rurikilla, torpedovene No. 131:llä, taistelulaiva Slavalla, hävittäjä Molodetskillä ja torpedovene Prytkillä.  Hänet ylennettiin sotavanketutensa aikana 1.1.1905 luutnantiksi.  Japanista hän vapautui 1906 alussa.  Heynosta tuli alikapteeni 13.1.1908, kapteeni 25.3.1912 ja everstiluutnantti 14.4.1916.  Maailmansodan aikana hän osallistui Riianlahden meritaisteluun (mahdollisesti Slavalla).  Heyno siirtyi Suomen laivastoon palvelukseen 27.4.1918 ja nimitettiin merivoimien esikunnan teknisen osaston päälliköksi 6.5.1919 sekä myöhemmin samana vuonna rannikkopuolustuksen teknisen osaston päälliköksi.  Hänet ylennettiin insinöörikomentajaksi 10.12.1919 ja siirrettiin reserviin 28.2.3.1923 insinöörikommodorina.

Panssariristeilijä Rurik valmistautuu lähtemään merelle.

Panssariristeilijä Rurik valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1895.  Aluksella oli kantavuutta 11930 tonnia, pituutta 133 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 719.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 203 mm tykkejä.  Valmistuttuaan se siirtyi Kaukoitään, missä kuului Vladivostokin risteilijälaivueeseen.  Rurik osallistui Ulsanin meritaisteluun 14.8.1904 vaurioituen niin pahoin, että miehistö upotti aluksensa, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.

Torpedovene No. 131 valmistui Ižoran konepajalta Kolpinosta 1897.  Aluksella oli kantavuutta 100 tonnia, pituutta 39 metriä ja sen 1000 hv koneet kehittivät 21 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä oli 18.  Pääaseistuksena sillä oli 2 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedovene muutettiin 1910 satama-alukseksi ja 1921 miinanraivaajaksi, jolloin se sai nimekseen Tral.  Se poistettiin käytöstä 1925.

Taistelulaiva Slava linkki

Hävittäjä Molodetskij linkki

Torpedovene Prytkij n. 1914.

Torpedovene Prytkij valmistui Yarrow’n telakalta Glasgow’sta 1895 nimellä Sokol ensimmäisenä nimeään kantaneesta laajasta sarjasta.  Aluksen nimeksi tuli Prytkij vasta vuonna 1902.  Sillä oli kantavuutta 241 tonnia, pituutta 58 metriä, nopeutta testieissä perätu 30 solmua ja miehistöä 48.   Pääaseistuksena oli 2 kpl 456 mm torpedoputkia ja yksi 75 mm tykki.  Sille tehtiin peruskorjaus Helsingissä 1909-1910, jolloin mm. kone kokonaan uusittiin.  Vuonna 1912 torpedoputket vaihdettiin 381 mm putkiin ja alus sai toisenkin 75 mm tykin.  Sodan aikana siinä oli myös miinanraivausvarustus.  Alusta käytettiin partiointiin ja saattotehtäviin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Prytkij osallistui ”jääpurjehdukseen” Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja siirrettiin sitten kanavia pitkin Volgan laivueeseen sekä sieltä myöhemmin Kaspianmerelle.  Alus poistettiin käytöstä ja romutettiin 1922.

Alfons Hellström

s. 1868

k. 7.1915

Hellström kävi merikadettikoulun ja ylennettiin gardemarinista mitsmaniksi 11.10.1887.  Hän palveli 1891 panssariristeilijä Pamjat Azovalla sen kuljettaessa kruununperijää suuriruhtinas Nikolaita Kaukoitään.  Hellström siirrettiin sitten tykkivene Sivutsille.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 13.1.1894 ja siirrettiin Tyynenmerenlaivaston esikuntaan 18.12.1897.  Laivaston reserviin Hellström otettiin 22.5.1899 ja hän sai eron palveluksesta 2. lk kapteenina 30.3.1903.

Panssariristeilijä Pamjat Asova linkki

Tykkivene Sivuts

Tykkivene Sivuts valmistui Bergsundin telakalta Tukholmasta 1884.  Sillä oli kantavuutta 1134 tonnia, pituutta 57 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 188.  Pääaseistuksena aluksella oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Alus lähti 1885 Kaukoitään ja liittyi Siperian laivueeseen 1886 Vladivostokissa.  Sivutsia käytettiin tiedustelu- ja tutkimusretkillä laajalla Beringin salmelta Siamin lahdelle ulottuvalla alueella.  Vuonna 1891 se vieraili Bangkokissa.  Venäjän-Japanin sodan puhjetessa alus oli korjattavana Yingkoussa.  Venäläisten vetäytyessä kaupungista Sivuts siirtyi Liao-jokea ylävirtaan.  Lopulta Sivutsin oma miehistö räjäytti aluksen Liao-joella elokuussa 1904, jottei se jäisi japanilaisten käsiin.

Sivuts Liao-joella hieman ennen kuin se räjäytettiin.

Michael Golowin

s. 12.2.1888

k. 11.3.1932

Otettiin Aleksanterin kadettikuntaan 13.9.1899 ja siirtyi sieltä merikadettikuntaan 14.9.1902.  Nuoremmaksi aliupseeriksi 22.9.1906.  Komennettiin risteilijä Bogatyrille 1.6.1908.  Golowin ylennettiin mitsmaniksi 11.4.1909 ja siirrettiin 2. torpedovenedivisioonaan 30.4.  Hänet määrättiin ensin torpedovene No. 215:lle ja siirrettiin 12.11.1909 torpedoristeilijä Leitenant Iljinille, jonka vt. ensimmäinen upseeri hänestä tuli 16.11.1909.  Golowinista tuli hävittäjä Delnijin vahtiupseeri 15.12.1910 ja 22.7.1911 hänet siirrettin samaan tehtävään hävittäjä Rasiaštšille.  Sieltä hänet määrättiin 21.10. upseerien merenkulkukurssille.  Kurssiin liittyvän merenkulkuharjoittelun hän suoritti seuraavana keväänä koululaiva Okeanilla ja komennettiin sitten 26.5.1912 tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseeriksi.  Golowin sai 4.6.1912 2. lk merenkulku-upseerin arvon.  Hänet siirrettiin jo 22.8.1912 eteenpäin panssariristelijä Dianan merenkulku-upseeriksi ja 19.12. hänet ylennettiin luutnantiksi.  Kesän 1913 Golowin toimi tykkivene Bobrilla merenkulku-upseerina ja kadettien merenkulun opettajana, palaten sitten takaisin Dianalle.  Hänet määrättiin 10.10.1913 Pietarin sähköteknilliseen instituuttiin ja seuraavaksi kesäksi kadettien käytännöllisen tähtitieteen opettajaksi koululaiva Voinille.  Tämän tehtävän kuitenkin keskeytti sodan alkaminen ja Golowin komennettiin aluksi viestialus Neptunin päälliköksi.  Hänelle entnnestään tuttuun tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseerin tehtävään hän tuli jälleen 26.12.1914.  Golowin siirtyi taistelulaiva Slavan vanhemmaksi merenkulku-upseeriksi 30.7.1915 ja sai samalla 1. lk merenkulku-upseerin arvon.  Torpedovene No. 119 päällikkö hänestä tuli 13.4.1916.  Vanhemmaksi luutnantiksi Golowin ylennettiin 10.8.1917 ja laivaston palveluksesta hän erosi 8.4.1918.  Michael Golowin otettiin Suomen laivaston palvelukseen 1.1.1919.  Hän hoiti esikuntatehtäviä sekä toimi opettajana Merisotakoulun upseerikurssilla.  Hänet ylennettiin komentajakapteeniksi 6.12.1919 ja ja siirrettiin reserviin 3.12.1924 komentajan arvoisena.  Sen jälkeen hän opiskeli Pariisissa 1925-1928 ja suoritti siellä diplomi-insinööritutkinnon.  Palattuaan Suomeen Golowin oli yksityisen liike-elämän palveluksessa Helsingissä kuolemaansa saakka.  Hän julkaisi 1925 WSOY:n kustantaman 445 sivuisen kirjan ’Merisodan historia’.

Risteilijä Bogatyr linkki

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1887.  Se kuuluu kokeiluksi jääneeseen harvalukuiseen alustyyppiin, jonka perustana on vahva torpedoaseistus.  Aluksella oli kantavuutta 714 tonnia, pituutta 71 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 117.  Sen pääaseistuksena oli 7 kpl 381 mm torpedoputkia ja 5 kpl 47 mm tykkejä.  Vuodesta 1907 se määriteltiin apualukseksi ja poistettiin käytöstä 1911.

Tykkivene Grosjaštšij

Tykkivene Grosjaštšij valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1700 tonnia, pituutta 72 metriä, nopeutta 13 solmua ja miehistöä 188.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Vuosina 1894-1905 se palveli Välimerellä ja siitä eteenpäin oli Laivaston teknillisen koulun käytössä.  Peruskorjaus sille tehtiin Kronstadtissa 1907.  Alus riisuttiin aseista 1911 ja muutettiin miinanraivaajaksi.  Sodan alussa se oli vartioaluksena Liepajassa kunnes määriteltiin 1915 uudelle aseistetuksi tykkiveneeksi.  Tällöin se sai pääaseistuksekseen 2 kpl 152 mm tykkejä.  Sitä käytettiin sotatoimissa vartioimassa miinakenttää Irben salmessa.  Seuraavana vuonna sen pääaseistuksen määrä vielä kaksinkertaistettiin ja muuta vastaavasti vähennettiin.  Alus oli lokakuussa 1917 mukana Muhun salmen taistelussa.  Lokakuussa 1918 se otettiin reserviin Kronstadtissa ja riisuttiin aseista sekä lopulta 1924 romutettiin.

Taistelulaiva Gangut sekä panssariristeilijät Diana, Avrora ja Gromoboj Kruununvuoren selällä Nikolai II:n vierailupäivänä 25.2.1915.

Panssariristeilijä Diana valmistui Galernogo-saaren telakalta Pietarista.  Aluksella oli kantavuutta 6731 tonnia, pituutta 123 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 570.  Pääaseistuksena sillä oli alunperin 8 kpl 152 mm tykkejä kaksoistorneissa. Ennen maailmansotaa nämä vaihdettiin 130 mm tykeiksi. Valmistuttuaan se siirtyi heti Kaukoitään 1. Tyynenmeren eskaaderiin, jossa se osallistui Port Arthurin puolustukseen 1904.  Keltaisen meren taistelun jälkeen Diana pakeni Saigoniin Ranskan Indokiinaan, jossa internoitiin sodan loppuajaksi.  Sodan päätyttyä se korjattiin Pietarissa ja vuosina 1912-1914 Dianalle tehtiin laaja peruskorjaus.  Se osallistui moniin sotatoimiin saksalaisia vastaan ja mm. Muhun salmen taisteluun lokakuussa 1917.  Diana oli mukana laivaston ns. jääpurjehduksessa Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918.  Sen jälkeen se otettiin reserviin ja sen järeimpiä tykkejä käytettiin Kaspianmeren laivueen apuristeilijöillä.  Syksyllä 1922 Diana hinattiin Saksaan romutettavaksi.   

Taistelulaiva Slava ankkurissa Korkeasaaren edustalla talvella 1911-1912.

Slavan matruuseja perunateatterissa.

Taistelulaiva Slava valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1905.  Aluksella oli kantavuutta 14415 tonnia, pituutta 12 m, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 822.  Pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksoistorneissa.  Sen rakentaminen oli viivästynyt, koska suunnitelmia oli välillä muutettu aluksen saamiseksi liikkuvammaksi.  Slavalle tehtiin 1910-1911 Toulonissa peruskorjaus, mutta sekin alkuperäissuunnitelmaa pienemmässä laajuudessa.  Näin alus oli sodan puhjetessa jo varsin vanhanaikainen.  Slavan osallistuttua taisteluihin saksalaisaluksia vastaan Riikan lahdella 1915 ja 1916 havaittiin sen pääaseistuksen kantaman olevan riittämätön.  Tykistöä modernisoitiinkin Helsingissä.  Slava kohtasi ylivoimaisen saksalaisen laivasto-osaston uudelleen Muhun salmessa lokakuussa 1917.  Aluksen saamat osumat olivat tehneet sen päätykistön toimintakyvyttömäksi ja se oli ottanut niin paljon vettä, ettei kyennyt enää liikkumaan matalassa salmessa.  Venäläiset upottivatkin Slavan itse, jottei se jää vihollisen käsiin.  Virolaiset romuttivat hylyn paikan päällä 1935-1936.

Torpedovene 119.

Torpedovene 119 eli Polangen oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta 1895 venäläisenä versiona ranskalaisesta Avant-Garde-luokasta.  Aluksella oli kantavuutta 120 tonnia, pituutta 42 metriä ja sen 2000 hv koneet tuottivat 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä sillä oli 21. Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedoveneen kattila uusittiin 1899, jolloin se myös muutettiin öljyllä toimivaksi.  Vuonna 1912 se sai 2 kpl 47 mm tykkejä.  Samana vuonna se muutettiin miinanraivaajaksi.  Alus jäi Helsingissä suomalaisten haltuun huhtikuussa 1918, mutta ilmeisesti huonon kuntonsa vuoksi sitä ei meillä otettu koskaan käyttöön.

Julius Alexis Gadd

s. Pietari 21.10.1882

k. Venäjä 1935

Merikadettikunnassa 1897.  Ylennettiin gardemarinista mitsmaniksi 19.5.1902.  Osallistui taistelulaiva Tsesarevitšin vahtiupseerina Keltaisen meren meritaisteluun 10.8.1904 Port Arthurin lähistöllä ja ylennettiin luutnantiksi 19.12.1905.  Mainittu panssariristeilijä Rurikilla 1.10.1910.  Ylennettiin vanhemmaksi luutnantiksi 27.4.1913.  Mainittu tykkiupseerina miinalaiva Amurilla 19.12.1913.

Lähikuva vaurioituneesta taistelulaiva Tsesarevitšista Tsingtaossa elokuussa 1904.

Taistelulaiva Tsesarevitš Helsingissä maailmansodan aikana.

Taistelulaiva Tsesarevitš oli valmistunut Forges et Chantiersin telakalta Toulonista 1903.  Sillä oli kantavuutta 13105 tonnia, pituutta 119 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 778.  Pääaseistuksena aluksella oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksostorneissa.  Uudesta taistelulaivastasta tuli huhtikuussa 1904 Tyynenmeren eskaaderin lippuloaiva.  Samana keväänä se vaurioitui Port Arthurin satamassa japanilaisten torpedoveneiden hyökkäyksessä, mutta korjattiin nopeasti.  Alus vaurioitui Keltaisen meren taistelussa ja pääsi vaivoin saksalaisten hallussa olleeseen Tsingtaon satamaan Kiinaan, missä se internoitiin Venäjän-Japanin sodan loppuajaksi.  Sodan jälkeen se siirrettiin Pietariin korjattavaksi.  Matkalla alus osallistui Messinan maanjäristyksen uhrien pelastamiseen Sisiliassa.  Alukselle tehtiin laaja peruskorjaus 1910-1911 ja mm. koneet sekä kaikki tykit uusittiin.  Vallankumouksen aikaan 31.3.1917 alus sai uuden nimen Graždanin (Kansalainen).  Se siirrettiin keväällä 1918 Helsingistä Kronstadtiin, jossa otettiin reserviin.  Sisällissodan aikana laivan tykkejä otettiin käytettäviksi mm. jokialuksiin ja maarintamalle.  Se siirrettiin 1924 laivaston romutushallinnolle ja poistettiin seuraavana vuonna rekisteristä.

Panssariristeilijä Rurik ajaa 1917 Kruununvuoren selältä Kustaanmiekan salmeen.

Rurikin kannelta 1916.

Panssariristeilijä Rurik valmistui Vickersin telakalta Barrow in Furnessista Britanniasta 1909.  Se oli omana aikanaan kiistatta nykyaikaisin Venäjän laivaston raskaista yksiköistä.  Aluksella oli kantavuutta 16930 tonnia, pituutta 161 metriä, nopeutta 21 solmua ja miehistöä 936.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 254 mm tykkejä kaksoistorneissa.  Helmikuussa 1915 alus sai pohjakosketuksesta vuodon ja sitä jouduttiin  korjaamaan Kronstadtissa.  Marraskuussa 1916 se ajoi Suomenlahdella Suursaaren lähellä ajomiinaan, mutta pystyi omin voimin jatkamaan Kronstadtiin, jossa oli taas kaksi kuukautta korjattavana.  Rurik oli mukana ns. jääpurjehduksessa Suomenlahden jäiden halki laivaston vetäytyessä Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918.  Myöhemmin alus otettiin reserviin ja sen tykkejä käytettiin jokilaivoissa, panssarijunissa.  Vuonna 1924 Rurik poistettiin laivaston rekisteristä.  Aluksesta irroitettuja 203 mm tykkitorneja käytettiin Kronstadtin linnoituksissa vielä toisen maailmansodan aikana.

Miinalaiva Amur.

Miinalaiva Amur valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1909.  Aluksella oli kantavuutta 3200 tonnia, pituutta 99 metriä, nopeutta 19 solmua ja miehistöä 312.  Pääaseistuksena sillä oli 5 kpl 120 mm tykkejä ja se kuljetti 320 miinaa.  Amur otettiin vallankumouksen jälkeen reserviin elokuussa 1918 ja sitä käytettiin proomuna.  Uudeksi nimeksi tuli 1922 Blokšiv No.2 (Proomu No, 2).  Sittemmin sitä käytettiin koululaivana ja toisen maailmansodan alussa sukellusveneiden tukialuksena Tallinnassa.  Aluksen jäämisestä Tallinnaan on erilaisia tietoja: sen kerrotaan uponneen sataman suulle ilmapommituksessa, mutta toisen version mukaan se jouduttiin jättämään, koska sitä ei kyetty hinaamaan.  Sodan jälkeen hylky nostettiin ja romutettiin 1951.

Dimitri von Daehn

s. Lagodehi, Kaukasia 18.9.1879

k. Rooma 4.9.1937

Admiral Nahimov 1890-luvulla Daehnin palvellessa aluksella.

Suomen ministerivaltiosihteerinä 1891-1898 toimineen Woldemar von Daehnin poika.  Daehn otettiin merikadettikuntaan Pietarissa 25.9.1886 ja ylennettiin gardemariniksi 22.8.1891 sekä mitsmaniksi 20.9.1892.  Hän toimi panssariristeilijä Admiral Nahimovin vahtiupseerina suomlaisen amiraali Avellanin  eskaaderissa Välimerellä 1893.  Seuraavana vuonna Daehn matkasi saman aluksen mukana Kaukoitään.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 18.12.1897 ja siirrettiin Itämeren laivastoon 3.6.1900.  Daehn kuului vanhempana lippu-upseerina 2. Tyynenmeren eskaaderin mukana Itämereltä Kaukoitään 1904 siirtyneeseen suomalaisen kontra-amiraali Enqvistin komentamaan risteilijälaivueeseen.  Sen kanssa hän osallistui Tsushiman meritaisteluun.  Hänet nimitettiin 16.10.1906 Venäjän laivastoasiamieheksi Itävaltaan ja Italiaan.  Daehn ylennettiin 2. lk kapteeniksi 18.12.1906 ja 1. lk kapteeniksi 27.4.1913.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov linkki

Admiral Nahimov uppoamassa Tsushiman taistelun jälkeen.  Kuvattu japanilaisalukselta käsin.

Axel Rafael Armfelt

s. Vladivostok 4.5.1875

k. Espoo 10.2.1953

Armfeltin syntyessä hänen isänsä 1. luokan kapteeni (myöhempi kontra-amiraali) Alexander Johan Fredrik Armfelt palveli Tyynenmeren satamien korkeimman merioikeuden puheenjohtajana.  Axel Rafael Armfelt ylennettiin 7.10.1896 gardemarinista mitsmaniksi ja siirrettiin 12.10.1896 Tyynenmeren laivastosta Itämeren laivaston.  Luutnantiksi hänet ylennettiin 14.4.1901 ja vanhimmaksi tykistöupseeriksi 1. lk risteilijä Gertsog Jedinburgskille 19.12.1902.  Armfeltista tuli 29.10.1906 panssarifregatti Admiral Lazarevin vanhin upseeri ja ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 19.12.1906.  Vanhin upseeri koululaiva Knjas Pošarskille 25.4.1907 ja panssariristeilijä Rossijalle 19.4.1908.  Armfelt siirrettiin disponibiliteettiin 23.1.1911 ja takaisin palvelukseen 18.3.1912.  Hänet otettiin laivaston maahenkilökuntaan 7.4.1912 ja määrättiin väliaikaiseksi Turun luotsipiirin päälliköksi.  Armfelt otettiin hydrografikuntaan 17.2.1913 everstiluutnantin arvoisena ja ylennettiin 27.4.1913 everstiksi.  Hän erosi palveluksesta 1917.

Panssarifregatti Admiral Lazarev.

Panssarifregatti Admiral Lazarev otettiin palvelukseen keskeneräisenä 1869 ja alus valmistui lopullisesti vasta 1871. Aluksella oli kantavuutta 3780 tonnia, nopeutta 10 solmua ja 282 hengen miehistö.  Alkuperäisenä pääaseistuksena sillä oli 6 kpl 229 mm tykkiä.  Admiral Lazarev riisuttiin aseista 1,8.1907.  Sitä käytettiin sen jälkeen satamassa koululaivana ja proomuna.  Alus upposi myrskyssä lokakuussa 1912, kun sitä oltiin hinaamassa Saksaan romutettavaksi.

Admiral Lazarevin sisaraluksen Admiral Greigin kannelta.

Armfeltin muista aluksista on kirjoitettu aikaisemmin blogissa.  Alla linkit:

Gertsog Jedinburgski

Knjas Pošarski

Rossija

Feodor Stemman

(-1902)

Stemman toimi 1894-1899 keisarillisen huvijahdin Tsarevnan päällikkönä.  Hän teki Tsarevnalla 1894 pitkän purjehduksen Kronstadtista Kööpenhaminaan, Falmouthiin, Lissaboniin ja Sevastopoliin.  Tsarevnan päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Georg Peter Falck.  Alus oli valmistunut Hullissa Britanniassa ja otettu käyttöön 1877.  Aleksanteri III:n hallituskaudella se oli aluksi keisarinna Maria Fjodorovnan käytössä.  Myöhemmin keisarillinen perhe teki aluksella kesäisin parin-kolmen viikon matkoja Suomen saaristoon.  Se vieraili usein Kotkassa, Helsingissä, Turussa ja Tammisaaressa.  Tsarevna romutettiin Kronstadtissa 1920.  Aluksella oli aseistuksena neljä tykkiä.  Sillä oli nopeutta 10,5 solmua ja kokoa 840 tonnia.

Keisarillinen huvijahti Tsarevna

Hänet määrättiin 18.12.1899 varustelun alla olleen panssariristeilijä Palladan päälliköksi.  Alus otettiin käyttöön 1901.  Pallada vaurioitui torpedohyökkäyksessä Keltaisen meren meritaistelussa kesällä 1904.  Se onnistui kuitenkin palaamaan Port Arthurin tukikohtaan, jossa se upposi japanilaisen laivasto-osaston hyökkäyksessä.  Alus nostettiin syksyllä 1905 ja korjattiin Japanissa koululaivaksi nimellä Tsuguru.  Se muutettiin 1920 miinalaivaksi.  Lopulta alus upposi vuonna 1924 ollessaan ilmavoimien harjoitusmaalina.  Palladan pääaseistuksena oli 8 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 19,7 solmua, kokoa 7081 tonnia ja miehistöä 570.

Panssariristeilijä Pallada

Stemman siirtyi 3.6.1901 panssariristeilijä Admiral Nahimovin päälliköksi.  Se oli otettu käyttöön 1888 ja sitä uudistettiin 1898.  Admiral Nahimov osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 ja sai torpedo-osuman, jonka seurauksena upposi.  Sen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,38 solmua, kokoa 8473 tonnia ja miehistöä 572.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Vladimir Lindeström.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov

Teodor Ernst Silfversvan

(1843-1913)

Silfversvan sai eron sotapalveluksesta kontra-amiraalina 27.1.1896.

Silfversvan määrättiin risteilijä Zabijakan päälliköksi 14.4.1884 sekä ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 10.3.1885. Silfversvan komensi 1885 - 1886 risteilijä Zabijakan matkaa Kronstadtista Arkangelin, Bergenin ja Lissabonin kautta Sevastopoliin. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 13.1.1887, ja hän sai eron Zabijakan päällikkyydestä 24.1.1887.  Alus oli valmistunut Philadelphiassa ja otettu käyttöön 1879.  Se teki 1880-1883 pitkän purjehduksen Tyynellemerelle ja kuului sen jälkeen useaan otteeseen Välimeren laivueeseen.  Sitten alus siirrettiin Tyynenmeren laivastoon.  Venäjän-Japanin sodan alussa 1904 se oli Port Arthurin satamassa riisuttuna aseista.  Japanilaisten hyökkäyksessä alus sai kolme tykistöosumaa ja upposi.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 15,5 solmua, kokoa 1236 tonnia ja miehistöä 151.

Risteilijä Zabijaka

Hän tuli panssarifregatti Admiral Tšitšagovin päälliköksi 24.2.1890. Hänet siirrettiin 31.10.1892 4. meriekipaasin komentajaksi pysytettynä Admiral Tšitšagovin päällikkönä.   Alus oli otettu käyttöön 1869.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1907.  Saman vuoden syksyllä sitä käytettiin Tallinnan lähistöllä tykistön harjoitusmaalina.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 uudistuksen jälkeen 2 kpl 280 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 3630 tonnia ja miehistöä 270.  Sen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen  Johan Fredrik von Schantz.

Panssarifregatti Admiral Tšitšagov

Silfversvan tuli panssariristeilijä Vladimir Monomahin päälliköksi 13.1.1893.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Oskar Ludvig Starck.  Alus oli otettu palvelukseen 1883.  Se oli jo vanhanaikainen laiva ottaessaan osaa Tsushiman meritaisteluun 1905.  Se sai useita osumia japanilaisalusten tykistöstä ja joutui möhemmin torpedoveneiden hyökkäyksen kohteeksi.  Yksi torpedo vaurioitti sitä pahasti.  Miehistö jätti aluksen ja pohjaluukut avattiin, jotta se ei jäisi japanilaisten haltuun.  Tämän seurauksena se upposi.  Aluksen päätykistönä oli 1904 tehdyn uudistuksen jälkeen 5 kpl 152 mm tykkiä, sen nopeus oli 15,8 solmua, koko 5754 tonnia ja miehistöä 502.

Panssariristeilijä Vladimir Monomah

Hänet määrättiin sitten panssariristeilijä Rossijan päälliköksi 2.7.1894.  Tässä tehtävässä hän oli aluksen rakennustyön aikana.  Se nimittäin laskettiin vesille Silfversvanin jo erottua palveluksesta ja otettiin käyttöön vasta 1897.  Rossija otti osaa venäläisen ja japanilaisen risteilijälaivueen väliseen Ulsanin taisteluun 14.8.1904 ja vaurioitui pahasti.  Se korjattiin perusteellisesti Kronstadtissa 1906-1909.  Sen jälkeen se toimi koululaivana kunnes osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana partiointitehtäviin ja miinoituksiin.  Joulukuussa 1917 se purjehti Helsingistä Kronstadtiin ja siirrettiin seuraavana keväänä reserviin.  Osa sen tykistöstä riisuttiin 1919 käytettäväksi sisällissodan maarintamalla.  Alusta oltiin hinaamassa 1922 Saksaan romutettavaksi kun se myrskyssä ajautui karille Tallinnan lähistöllä.  Myöhemmin se saatiin irroittettua ja hinattua Kieliin, jossa se romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 19,74 solmua, kokoa 12.580 tonnia ja miehistöä 839.

Panssariristeilijä Rossija Helsingissä ensimmäisen maailmansodan aikana

Anders Wirenius

(1850-1919)

Ylennettiin vara-amiraaliksi 2.11.1908.  Wirenius oli reserviin siirtymisensä jälkeen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja  10.10.1909-13.11.1909 ja jäsen 26.3.1917 saakka.

Wirenius määrättiin 9.4.1893 risteilijä Afrikan päälliköksi ja samalla Pietarin merikadettikoulun miinaupseeriluokan esimieheksi. Hän palveli 1893 - 1895 Afrikalla Itämerellä.  Alus oli alunperin 1877 valmistunut amerikkalainen kauppalaiva Saratoga, jonka Venäjä osti 1878, muutettiin 1906 koululaivaksi ja siirrettiin 1918 reserviin.  Se otettiin 1920 uudelleen laivaston käyttöön kuljetusalukseksi ja varastoksi.  Syksyllä 1923 se myytiin Saksaan romuksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 5 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12,75 solmua, kokoa 2775 tonnia ja miehistöä 160.

Risteilijä Afrika

Wirenius oli komennettu 13.1.1896 - 11.7.1898 panssariristeilijäristeilijä Pamjat Azovan päälliköksi Tyynen valtameren matkalle,   Hän oli aluksen päällikkönä uudelleen boksarikapinan aikana 1899 - 1900  Venäjälle vuodesta 1898 kuuluneiden Port Arthurin ja Talievanin satamien puolustuksessa Liautungin niemimaalla.  Pamjat Azovan päällikkönä oli myöhemmin suomalainen Teodor Sillman.  Alus oli otettu palvelukseen 1890.  Itämeren laivaston lähtiessä Venäjän-Japanin sodan aikana Kaukoitään oli Pamjat Azova kattilaremontissa eikä päässyt mukaan.  Aluksella puhkesi 1906 kapina, jonka sen päällikölle lojaalit miehistön jäsenet kukistivat.  Se muutettiin 1907 koululaivaksi ja sai nimen Dvina.  Vallankumouksen aikana keväällä 1917 alus sai takaisin vanhan nimensä.    Brittiläinen torpedovene upotti sen Kronstadtin satamaan elokuussa 1919, jossa alus 1923 lopulta romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 16,8 solmua, kokoa 6734 tonnia ja miehistöä 570.

Panssariristeilijä Pamjat Azova Japanin rannikolla

Teodor Sillman

(1854-1926)

Sillman toimi 13.10.1909-14.2.1910 Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston jäsenenä.  Hän erosi sotapalveluksesta 3.10.1911 vara-amiraalina.

Hänet määrättiin 4.3.1895 monitori Smertšin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1865.  Se poistettiin laivaston rekisteristä, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1903.  Alus otettiin 1909 uudelleen käyttöön proomuna.  Se jäi saksalaisten haltuun keväällä 1918 Helsingissä ja seuraavana kesänä Brest-Litovskin rauhansopimuksen perusteella siirrettiin Kronstadtiin.  Alus upposi lokakuussa 1941 saksalaisen tykistötulen jälkeen, mutta se nostettiin ja korjattiin seuraavana vuonna.  Se poistettiin lopullisesti laivaston luettelosta 1959 ja romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 1870 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 8,3 solmua ja kokoa 1560 tonnia.   Vastaavilla monitoreilla oli n. 100 hengen miehistö.

Monitori Smertš

Sillman toimi 1896 - 1897 tykkivene Korejetsin päällikkönä matkalla Kronstadtista Tyynellemerelle ja takaisin.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Vladimir Lindeström.  Korejets oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Sillman 24.1.1898 määrättiin päälliköksi torpedoristeilijä Gaidamakille, jota hän komensi 1898-1900 Kiinan vastaisessa sodassa, missä hän kunnostautui erityisesti Takun linnoituksen valtauksessa kesällä 1900.  Gaidamak oli valmistunut Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1894.  Myöhemmin se osallistui vielä Venäjän-Japanin sotaan, jossa aluksen miehistö upotti sen Port Arthurissa, ettei se joutuisi japanilaisten haltuun.  Japanilaiset kuitenkin nostivat aluksen ja ottivat sen uudelleen käyttöön 1906 nimellä Shikinami.  Se romutettiin 1914.  Aluksen pääaseistuksena kaksi 381 mm torpedoputkea ja 6 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta 20 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.   Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Vasili Boisman.

Torpedoristeilijä Gaidamak

Hänet määrättiin rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi 14.1.1901.  Pervenetsin päällikkönä toimivat aikanaan myös suomalaiset Georg Ludvig Gadd ja Oskar Ludvig Starck.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.

Rannikkopanssarilaiva Pervenets

Sillman siirrettiin 19.12.1901 12. meriekipaasin komentajaksi ja samalla panssariristeilijä Pamjat Azovan päälliköksi. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Anders Wirenius.   Alus oli otettu palvelukseen 1890.  Itämeren laivaston lähtiessä Venäjän-Japanin sodan aikana Kaukoitään oli Pamjat Azova kattilaremontissa eikä päässyt mukaan.  Aluksella puhkesi 1906 kapina, jonka sen päällikölle lojaalit miehistön jäsenet kukistivat.  Se muutettiin 1907 koululaivaksi ja sai nimen Dvina.  Vallankumouksen aikana keväällä 1917 alus sai takaisin vanhan nimensä.    Brittiläinen torpedovene upotti sen Kronstadtin satamaan elokuussa 1919, jossa alus 1923 lopulta romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 16,8 solmua, kokoa 6734 tonnia ja miehistöä 570.

Panssariristeilijä Pamjat Azova

Vladimir Lindeström

Lindeström erosi Venäjän laivastosta vara-amiraalina 29.6.1908.

Lindeström määrättiin 15.8.1885 vastavalmistuneen torpedovene 1:n päälliköksi.  Sen päällikkönä toimi myöhemmin myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.  Tuolloin sen nimenä oli Kotlin.  Alus edusti valmistuttuaan aivan uutta kokeilevaa tyyppiä.  Sitä käytettiinkin koko palveluaikansa vuoteen 1906 saakka pääasiassa testialuksena.  Sen jälkeen se siirtyi Venäjän merivartiostolle.  Aluksen aseistuksena oli kaksi 381 mm torpedoa ja kaksi 37 mm tykkiä, sillä oli nopeutta 16,9 solmua, kokoa 67,3 tonnia ja miehistöä 20.

Torpedovene 1

Tätä seurasi 29.9.1890 lähtien kuuden vuoden päällikkyys eri aluksilla, joita olivat mm.

1.  Monitori Jedinorog, joka oli otettu käyttöön 1865. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alexander Munck af Fulkila.  Alus riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Se otettiin uudelleen käyttöön proomuna 1912.  Maailmansotien aikana se toimi miinalaivojen tukialuksena.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1956 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan aallonmurtajaksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta sillä oli vain 5,75 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Jedinorog

2.  Tykkivene Korejets, joka oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Teodor Sillman.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Korejets palaa Chemulpon lahdella miehistön räjäytettyä aluksen

3.  Monitori Bronenosets, joka oli otettu käyttöön 1865.  Riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Muutettiin hiiliproomuksi 1903 ja sijoitettiin ensin Kronstadtin ja sitten Helsingin satamaan.  Upposi myrskyssä Suomenlahdella ensimmäisen maailmansodan aikana 1914.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110. 

Monitori Bronenosets vierailulla Tanskassa 1865

Lindeström tuli 18.12.1898 4. meriekipaasin komentajaksi ja panssariristeilijä Admiral Nahimovin päälliköksi.  Se oli otettu käyttöön 1888 ja sitä uudistettiin juuri Lindeströmin ollessa päällikkönä.  Admiral Nahimov osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 ja sai torpedo-osuman, jonka seurauksena upposi.  Sen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,38 solmua, kokoa 8473 tonnia ja miehistöä 572.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Feodor Stemman.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov

Seuraavaksi hänet määrättiin 6.2.1899 vastavalmistuneen rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksinin päälliköksi.  Se ajoi vielä samana vuonna karille Suursaaren lähettyvillä, minkä jälkeen alusta jouduttiin korjaamaan Kronstadtissa. Laiva osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 saaden siinä lieviä vaurioita ja jääden japanilaisten haltuun.  Japanin laivastossa se sai nimen Okinoshima.  Alus tuki vielä sodan aikana japanilaisia maavoimia Sahalinilla.  Osallistuttuaan vielä 1914 Tshingtaon sotatoimiin Kiinassa riisuttiin se osittain aseista ja muutettiin kadettien kasarmiksi.  Alus poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1926 ja muutettiin proomuksi, missä käytössä se oli 1939 saakka kunnes romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 3 kpl 254 mm tykkejä, nopeutta 15,19 solmua, kokoa 4624 tonnia ja miehistöä 418.

Rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksin

Lindeström määrättiin 20.1.1902 2. meriekipaasin ja rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavinin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1896.  Admiral Senjavin oli Tsushiman taistelussa 1905 ainoa alus kummankaan osapuolen päävoimista, joka ei saanut yhtään suoraa osumaa.  Saarrettuna se antautui kuitenkin japanilaisille.  Nämä ottivatkin sen nopeasti käyttöönsä nimellä Mishima ja se oli mukana Sahalinin operaatiossa.  Keväällä 1907 alus vaurioitui pahasti ammusvaraston räjähdyksessä, mutta se korjattiin uudelleen käyttöön.  Vielä 1914 se oli mukana Tshingtaon sotatoimissa Kiinassa.  Alus muutettiin 1918 jäänmurtajaksi.  Se poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1928 ja muutettiin proomuksi.  Lopulta 1936 se upotettiin maalialuksena laivaston tykistöharjoituiksissa.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 254 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,2 solmua, kokoa 4791 tonnia ja miehistöä 406.

Rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavin

Oskar Ludvig Starck

(1846-1928)

Starck nimitettiin 1898 Port Arthurin linnoituksen ja sataman komendantiksi sekä 20.10.1902 Tyynenmeren eskaaderin päälliköksi.  Port Arthurin komendanttina Starck osallistui Venäjän - Japanin sodan alussa linnoituksen puolustustaisteluihin. Sairastumisen johdosta hän joutui 14.3.1904 luopumaan Tyynenmeren eskaaderin päällikön tehtävistä.  Starck ylennettiin 3.11.1908 amiraaliksi, jolloin hän myös sai eron sotapalveluksesta.

Starck määrättiin 1.7.1891 päälliköksi panssariristeilijä Vladimir Monomahille, ja hän komensi sen matkaa Vladivostokista Kronstadtiin, jonne alus saapui 13.8.1892.  Sen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Teodor Ernst Silfversvan.  Alus oli otettu palvelukseen 1883.  Se oli jo vanhanaikainen laiva ottaessaan osaa Tsushiman meritaisteluun 1905.  Se sai useita osumia japanilaisalusten tykistöstä ja joutui möhemmin torpedoveneiden hyökkäyksen kohteeksi.  Yksi torpedo vaurioitti sitä pahasti.  Miehistö jätti aluksen ja pohjaluukut avattiin, jotta se ei jäisi japanilaisten haltuun.  Tämän seurauksena se upposi.  Aluksen päätykistönä oli 1904 tehdyn uudistuksen jälkeen 5 kpl 152 mm tykkiä, sen nopeus oli 15,8 solmua, koko 5754 tonnia ja miehistöä 502.

Panssariristelijä Vladimir Monomah Kobessa Japanissa 1891 mukanaan suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovits

Kronstadtissa Starck määrättiin 13.1.1893 rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi ja samalla myös 16. meriekipaasin komentajaksi sekä tykistön harjoituskomennuskunnan päälliköksi.  Tässä tehtävässä hän oli 23.4.1898 saakka.  Pervenetsin päällikköinä toimivat aikanaan myös  suomalaiset Teodor Sillman ja Georg Ludvig Gadd.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.

Rannikkopanssarilaiva Pervenets