Axel Rafael Armfelt

s. Vladivostok 4.5.1875

k. Espoo 10.2.1953

Armfeltin syntyessä hänen isänsä 1. luokan kapteeni (myöhempi kontra-amiraali) Alexander Johan Fredrik Armfelt palveli Tyynenmeren satamien korkeimman merioikeuden puheenjohtajana.  Axel Rafael Armfelt ylennettiin 7.10.1896 gardemarinista mitsmaniksi ja siirrettiin 12.10.1896 Tyynenmeren laivastosta Itämeren laivaston.  Luutnantiksi hänet ylennettiin 14.4.1901 ja vanhimmaksi tykistöupseeriksi 1. lk risteilijä Gertsog Jedinburgskille 19.12.1902.  Armfeltista tuli 29.10.1906 panssarifregatti Admiral Lazarevin vanhin upseeri ja ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 19.12.1906.  Vanhin upseeri koululaiva Knjas Pošarskille 25.4.1907 ja panssariristeilijä Rossijalle 19.4.1908.  Armfelt siirrettiin disponibiliteettiin 23.1.1911 ja takaisin palvelukseen 18.3.1912.  Hänet otettiin laivaston maahenkilökuntaan 7.4.1912 ja määrättiin väliaikaiseksi Turun luotsipiirin päälliköksi.  Armfelt otettiin hydrografikuntaan 17.2.1913 everstiluutnantin arvoisena ja ylennettiin 27.4.1913 everstiksi.  Hän erosi palveluksesta 1917.

Panssarifregatti Admiral Lazarev.

Panssarifregatti Admiral Lazarev otettiin palvelukseen keskeneräisenä 1869 ja alus valmistui lopullisesti vasta 1871. Aluksella oli kantavuutta 3780 tonnia, nopeutta 10 solmua ja 282 hengen miehistö.  Alkuperäisenä pääaseistuksena sillä oli 6 kpl 229 mm tykkiä.  Admiral Lazarev riisuttiin aseista 1,8.1907.  Sitä käytettiin sen jälkeen satamassa koululaivana ja proomuna.  Alus upposi myrskyssä lokakuussa 1912, kun sitä oltiin hinaamassa Saksaan romutettavaksi.

Admiral Lazarevin sisaraluksen Admiral Greigin kannelta.

Armfeltin muista aluksista on kirjoitettu aikaisemmin blogissa.  Alla linkit:

Gertsog Jedinburgski

Knjas Pošarski

Rossija

Johan Fredrik von Schantz

s. 29.12.1836

k. 13.12.1907 Helsinki

Schantz määrättiin 16.2.1864 höyrysluuppi Veliki Knjas Vladimirin päälliköksi Näsijärvelle.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britanniaa ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille,  missä alukset koottiin valmiiksi.  Veliki Knjas Vladimir koottiin Tampellan konepajalla ja se sai sen viereen laiturin tukikohdakseen.  Alus oli käytössä vuoteen 1866 saakka.

Hän toimi purjehduskaudella 1871 höyryklipperi Abrekin päällikkönä Tyynellämerellä.  Alus oli rakennettu Suomessa ja valmistunut 1861. Samana vuonna se purjehti Kaukoitään ja liittyi Siperian laivueeseen 20.9.1888.  Abrek riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Vladivostokiin. Laivaston luettelosta se poistettiin 1892.  Aluksen aseistuksena oli viisi tykkiä ja kokoa 1069 tonnia.

Höyryklipperi Abrek Vladivostokissa 1872

Schantz siirrettiin takaisin Itämeren laivastoon, jossa toimi 1881-85 höyryfregatti Knjas Pošarskij:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista 1869 ja se uudistettiin 1875.  Alus toimi 1897 lähtien Merijalkaväen kuljetusaluksena ja vuodesta 1906 koululaivana.  Se muutettiin proomuksi 1909 ja positettiin laivaston luettelosta 1911.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 4506 tonnia ja miehistöä 481.

Höyryfregatti Knjas Pošarskij:

Hän oli 1886-1889 panssarifregatti Admiral Tšitšagovin päällikönä.  Alus oli otettu käyttöön 1869.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1907.  Saman vuoden syksyllä sitä käytettiin Tallinnan lähistöllä tykistön harjoitusmaalina.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 uudistuksen jälkeen 2 kpl 280 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 3630 tonnia ja miehistöä 270.  ASen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Teodor Ernst Silfversvan.

Panssarifregatti Admiral Tšitšagov Kronstadtissa 1888 Schantzin ollessa päällikkönä.

Adam Andreas Theodor Brummer

(1819-1889)

Brummer toimi 1849-1857 kuunari Strelan päällikkönä Itämerellä ja Suomenlahdella.  Alus oli otettu käyttöön 1848.  Krimin sodan aikana 1854-1855 se oli Kronstadtin satamassa.  Seuraavina vuosina 1856-1857 se piti tukikohtanaan Tallinnaa.  Vielä purjehduskaudella 1858 se oli liikenteessä Pietarin ja Kronstadtin välillä.  Alus sijoitettiin pysyvästi satamaan 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 16.1.1862.  Strela oli 15.5.1862 matkalla Tallinasta Pietariin romutettavaksi kun se myrskyssä ja sumussa ajoi karille Vaindloon saaren lähellä.  Alus täyttyi nopeasti vedellä ja upposi, mutta miehistö pelastettiin.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä.

Hän oli 1863-66 panssarifregatti Sevastopolin päällikkönä.  Palveltuaan välillä Kaukoidässä tuli Brummer 1879 Itämeren harjoituseskaaderin komentajaksi lippulaivanaan jälleen Sevastopol.  Se oli alunperin tilattu puualukseksi, mutta kesken rakennustyön suunnitelmia muutettiin ja siitä tehtiin panssarifregatti.  Laivan painon noustessa sen aseistusta jouduttiin vähentämään miltei puoleen.  Rakennustyön monien viivästysten jälkeen Sevastopol astui palvelukseen 1865.  Se luokiteltiin koululaivaksi 1880 ja siirrettiin reserviin 1885.  Romuksi se kuitenkin myytiin vasta 1897.  Aluksen aseistuksena oli 32 tykkiä tykkiporteissa, nopeutta 13 solmua, kokoa 6376 tonnia ja miehistöä 607.

Panssarifregatti Sevastopol

Teodor Ernst Silfversvan

(1843-1913)

Silfversvan sai eron sotapalveluksesta kontra-amiraalina 27.1.1896.

Silfversvan määrättiin risteilijä Zabijakan päälliköksi 14.4.1884 sekä ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 10.3.1885. Silfversvan komensi 1885 - 1886 risteilijä Zabijakan matkaa Kronstadtista Arkangelin, Bergenin ja Lissabonin kautta Sevastopoliin. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 13.1.1887, ja hän sai eron Zabijakan päällikkyydestä 24.1.1887.  Alus oli valmistunut Philadelphiassa ja otettu käyttöön 1879.  Se teki 1880-1883 pitkän purjehduksen Tyynellemerelle ja kuului sen jälkeen useaan otteeseen Välimeren laivueeseen.  Sitten alus siirrettiin Tyynenmeren laivastoon.  Venäjän-Japanin sodan alussa 1904 se oli Port Arthurin satamassa riisuttuna aseista.  Japanilaisten hyökkäyksessä alus sai kolme tykistöosumaa ja upposi.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 15,5 solmua, kokoa 1236 tonnia ja miehistöä 151.

Risteilijä Zabijaka

Hän tuli panssarifregatti Admiral Tšitšagovin päälliköksi 24.2.1890. Hänet siirrettiin 31.10.1892 4. meriekipaasin komentajaksi pysytettynä Admiral Tšitšagovin päällikkönä.   Alus oli otettu käyttöön 1869.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1907.  Saman vuoden syksyllä sitä käytettiin Tallinnan lähistöllä tykistön harjoitusmaalina.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 uudistuksen jälkeen 2 kpl 280 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 3630 tonnia ja miehistöä 270.  Sen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen  Johan Fredrik von Schantz.

Panssarifregatti Admiral Tšitšagov

Silfversvan tuli panssariristeilijä Vladimir Monomahin päälliköksi 13.1.1893.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Oskar Ludvig Starck.  Alus oli otettu palvelukseen 1883.  Se oli jo vanhanaikainen laiva ottaessaan osaa Tsushiman meritaisteluun 1905.  Se sai useita osumia japanilaisalusten tykistöstä ja joutui möhemmin torpedoveneiden hyökkäyksen kohteeksi.  Yksi torpedo vaurioitti sitä pahasti.  Miehistö jätti aluksen ja pohjaluukut avattiin, jotta se ei jäisi japanilaisten haltuun.  Tämän seurauksena se upposi.  Aluksen päätykistönä oli 1904 tehdyn uudistuksen jälkeen 5 kpl 152 mm tykkiä, sen nopeus oli 15,8 solmua, koko 5754 tonnia ja miehistöä 502.

Panssariristeilijä Vladimir Monomah

Hänet määrättiin sitten panssariristeilijä Rossijan päälliköksi 2.7.1894.  Tässä tehtävässä hän oli aluksen rakennustyön aikana.  Se nimittäin laskettiin vesille Silfversvanin jo erottua palveluksesta ja otettiin käyttöön vasta 1897.  Rossija otti osaa venäläisen ja japanilaisen risteilijälaivueen väliseen Ulsanin taisteluun 14.8.1904 ja vaurioitui pahasti.  Se korjattiin perusteellisesti Kronstadtissa 1906-1909.  Sen jälkeen se toimi koululaivana kunnes osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana partiointitehtäviin ja miinoituksiin.  Joulukuussa 1917 se purjehti Helsingistä Kronstadtiin ja siirrettiin seuraavana keväänä reserviin.  Osa sen tykistöstä riisuttiin 1919 käytettäväksi sisällissodan maarintamalla.  Alusta oltiin hinaamassa 1922 Saksaan romutettavaksi kun se myrskyssä ajautui karille Tallinnan lähistöllä.  Myöhemmin se saatiin irroittettua ja hinattua Kieliin, jossa se romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 19,74 solmua, kokoa 12.580 tonnia ja miehistöä 839.

Panssariristeilijä Rossija Helsingissä ensimmäisen maailmansodan aikana

Carl Gustaf Casimir Gripenberg

(1836-1908)

Gripenberg erosi sotapalveluksesta kontra-amiraalina 25.1.1892.

Gripenberg purjehti 1878 - 1879 risteilijä Europan päällikkönä Amerikasta Kronstadtiin sekä teki 1880 - 1881 purjehduksen Singaporeen, Nagasakiin, Vladivostokiin ja takaisin Kronstadtiin. Hän sai ylennyksen 2. luokan kapteeniksi 13.1.1882 ja johti 1883 Europan purjehduksia Itämerellä.  Alus oli alunperin amerikkalainen kauppalaiva State of California, jonka Venäjä osti ja muutti risteilijäksi.  Se siirrettiin 1885 reservien käyttöön nimellä Jaroslavl.    Alus oli 1895-1900 Montenegron käytössä, sen jälkeen koululaivana ja 1909 lähtien kuljetusaluksena.  Vuodesta 1910 se oli sukelluveneiden tukialus ja 1916 lähtien proomu.  Alus jäi 1918 Helsinkiin Venäjän laivaston vetäytyessä.  Sen pääaseistuksena oli yksi 210 mm ja 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 13,6 solmua, kokoa 3169 tonnia ja miehistöä.170.

Risteilijä Europa

Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 13.1.1886 ja nimitettiin panssarifregatti Admiral Greighin päälliköksi 13.1.1887. Gripenberg määrättiin 18.11.1889 5. meriekipaasin komentajaksi, jolloin hänet pysytettiin Admiral Greighin päällikkönä.   Siinä tehtävässä hän toimi 9.10.1891 saakka.  Myöhemmin aluksen päällikönä oli suomalainen Aleksander Sidensnöre.  Se oli otettu palvelukseen 1868 ja oli laivaston käytössä aina 1907 saakka.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kolme 280 mm tykkiä tykkitorneissa.  Nopeutta sillä oli 9,5 solmua ja kokoa 3807 tonnia.  Miehistöä oli 277.

Panssarifregatti Admiral Greigh

Viktor Reinhold Leopold Grenqvist

(1832-1890)

Grenqvist ylennettiin 9.1.1888 kontra-amiraaliksi 

Hän toimi 1873 - 1875 kaaderieskaaderiin kuuluneen höyryklipperi Almazin päällikkönä Itämerellä.  Sen päällikkönä oli aiemmin toiminut myös suomalainen Alexander Elfsberg.  Almaz oli otettu käyttöön 1862.  Se teki pitkän risteilyn Amerikan rannikolle 1863-1864.  Alus uudistettiin perusteellisesti Kronstadtissa 1869.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1881.  Aluksen pääaseistuksena oli 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 1586 tonnia ja miehistöä 184. Höyryklipperi Almaz Grenqvist palveli 1877 - 1881 höyrykorvetti Bojarinin päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1856.  Heikon koneensa vuoksi sitä käytettiin myöhemmin lähes yksinomaan purjeilla koululaivana.  Poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Pääaseistuksena alunpitäen 11 kpl 173 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 903 tonnia ja miehistöä 178.

Höyrykorvetti Bojarin

Sen jälkeen hän oli vastavalmistuneen höyryklipperi Opritšnikin päällikkönä.  Vuosisadan vaihteessa se muutettiin Kronstadtin sukelluskoulun tukialukseksi ja siirrettiin reserviin 1906.  Poistettiin laivaston rekisteristä 1907.  Pääaseistuksena 4 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 10,5 solmua, kokoa 1334 tonnia ja miehistöä 85.

Höyryklipperi Opritšnik

Grenqvist määrättiin 30.8.1882 panssarifregatti Mininin päälliköksi, ja hän myös komensi alusta sen Tyynenmeren purjehduksella 1883 - 1885. Mininin päällikkyydestä Grenqvist vapautettiin 13.1.1887.  Sen päällikkönä oli myöhemmin suomalainen Kurt Fredrik Leonard af Enehjelm.  Alusta rakennettiin Nevskin telakalla Pietarissa poikkeuksellisen pitkään.  Rakentamisen aikana sitä jouduttiin osittain purkamaan muista vastaavista aluksista saatujen huonojen kokemusten perusteella ja rakentamaan sitten uudelleen.  Sen rakentaminen aloitettiin 1865, vesille se laskettiin 1869, mutta palvelukseen se astui vasta 1878.  Jo 1887 oli sen kattilat uudistettava.  Vuodesta 1906 se toimi koululaivana ja 1909 muutettiin miinalaivaksi nimellä Ladoga.  .Elokuussa 1918 se oli palaamassa miinanlaskutehtävistä tukikohtaansa Öröseen kun se ajoi saksalaisen sukellusveneen UC-4:n laskemaan miinoitteeseen.  Aluksen ei haluttu uppoavan laivaväylälle, vaan sitä hinattiin ulommaksi, mutta lopulta se kuitenkin upposi keskelle väylää 50 m syvyyteen.  Alunpitäen sen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 11,5 solmua, kokoa 5940 tonnia ja miehistöä 535.

Panssarifregatti Minin

Kurt Fredrik Leonard af Enehjelm

(1838-1897)

Enehjelm ylennettiin kontra-amiraaliksi 3.5.1891.

Hänet nimitettiin 16.7.1889 korvetti Vitjazin päälliköksi.  Sen päällikkönä oli aikoinaan ollut myös suomalainen Oscar von Kraemer.  Aluksen päätykistönä oli 1884 tehdyn uusimisen jälkeen 4 x 152 mm.  Nopeutta sillä oli 12 solmua, kokoa 2156 tonnia ja miehistöä  356.

Korvetti Vitjaz

Enehjelm määrättiin 25.9.1889 panssarifregatti Mininin päälliköksi. Mininillä hän purjehti muun muassa Karibianmerelle.  Sen päällikkönä toimi aikaisemmin suomalainen Viktor Reinhold Leopold Grenqvist.    Alusta rakennettiin Nevskin telakalla Pietarissa poikkeuksellisen pitkään.  Rakentamisen aikana sitä jouduttiin osittain purkamaan muista vastaavista aluksista saatujen huonojen kokemusten perusteella ja rakentamaan sitten uudelleen.  Sen rakentaminen aloitettiin 1865, vesille se laskettiin 1869, mutta palvelukseen se astui vasta 1878.  Jo 1887 oli sen kattilat uudistettava.  Vuodesta 1906 se toimi koululaivana ja 1909 muutettiin miinalaivaksi nimellä Ladoga.  .Elokuussa 1918 se oli palaamassa miinanlaskutehtävistä tukikohtaansa Öröseen kun se ajoi saksalaisen sukellusveneen UC-4:n laskemaan miinoitteeseen.  Aluksen ei haluttu uppoavan laivaväylälle, vaan sitä hinattiin ulommaksi, mutta lopulta se kuitenkin upposi keskelle väylää 50 m syvyyteen.  Alunpitäen sen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 11,5 solmua, kokoa 5940 tonnia ja miehistöä 535.

Panssarifregatti Minin

Alexander Sidensnöre

(1842-)

Sidensnöre nimitettiin 31.8.1906 Itämeren laivaston ja satamien sekä koko Itämeren meripuolustuksen ylipäälliköksi. Sidensnöre sai eron sotapalveluksesta amiraalina 2.12.1907.

Komennettiin 13.1.1886 päälliköksi monitori Rusalkalle, jonka päällikkyyden hän luovutti 13.1.1889.  Rusalka oli otettu palvelukseen 1868 ja se oli Sidensnören aikana jo vanhanaikainen rannikkomonitori.  Sillä oli hyvin pieni syväys eikä sitä ollut tarkoitettu avomerelle.  Rusalka upposi myrskyssä 7.9.1893 matkalla Tallinnasta Helsinkiin kadoten jäljettömiin.  Sen hylky löydettiin kaikuluotaamalla vasta 2003.  Rusalkan pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kaksi 229 mm kaksoistykkitornia.  Nopeutta aluksella oli vain 9 solmua ja kokoa 1871 tonnia.  Miehistöä oli 172.  Aluksen viimeisenä päällikkönä oli suomalainen Viktor Jaenisch.

Monitori Rusalka

1.2.1892 hänet siirrettiin 13. meriekipaasin komentajaksi ja samalla panssarifregatti Admiral Greighin päälliköksi.  Aikaisemmin sen päällikkönä oli suomalainen Carl Gustaf Casimir Gripenberg.  Se oli otettu palvelukseen 1868 ja oli laivaston käytössä aina 1907 saakka.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kolme 280 mm tykkiä tykkitorneissa.  Nopeutta sillä oli 9,5 solmua ja kokoa 3807 tonnia.  Miehistöä oli 277.

Panssarifregatti Admiral Greigh

Sidensnöre sai 13.1.1893 komentoonsa taistelulaiva Sisoi Velikin, jonka varustelun ja palvelukseen ottamisen ajan 25.1.1897 saakka hän oli sen päällikkönä. Alus osallistui 1905 Tsushiman meritaisteluun, jossa se vaurioitui saaden mm. torpedo-osuman.  Sen antauduttua japanilaiset yrittivät hinata sitä satamaan, mutta alus kaatui ja upposi.  Sisoi Velikin pääaseistuksena oli neljä 305 mm tykkiä kahdessa kaksoistykkitornissa.  Laivan nopeus oli 16 solmua, koko 10.400 tonnia ja miehistöä 582.

Taistelulaiva Sisoi Veliki