Adolf Fredrik Hjalmar Enqvist

(1841-1901)

Enqvist määrättiin 6.11.1887 avomeritykkivene Jeršin päällikölsi.  Alus oli otettu käyttöön 1875 sen rakennustöiden viivästyttyä useaan kertaan ja sen jälkeen kun siihen oli testiajojen jälkeen tehty lukuisia muutoksia.  Se luokiteltiin 1892 uudelleen rannikkotykkiveneeksi j sitä käytettiin koulutustehtävissä Itämerellä.  Alus poistettiinj laivaston luettelosta 1907.  Aluksen aseistuksena oli alkujaan yksi 280 mm tykki, mikä vaihdettiin 1900 neljäksi 87 mm tykiksi.  Nopeutta sillä oli 8 solmua, kokoa 305 tonnia ja miehistöä 44.

Avomeritykkivene Jerš

Hänet siirrettiin 20.5.1889 Bronenosets-luokan monitorin Perunin päälliköksi.  Tämän luokan alukset oli otettu käyttöön 1860-luvun puolivälissä ja olivat Enqvistin aikana jo vanhentuneita.  Ne riisuttiin kaikki aseista 1900 tienoilla ja siirrettiin reserviin.  Osa aluksista palveli proomuina vielä vuosien ajan.  Useimpien 1860-luvun monitorien raskas aseistus vaihdettiin 1890-luvun alussa kahdeksi 229 mm tykiksi.  Nopeutta niillä oli aluksesta riippuen 6-8 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Perunin sisaralus Bronenosets

Oskar Emil Silfversvan

(1840-1900)

Silfversvan määrättiin 1881 torpedovene Raketan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Vulcanin telakalla Stettinissä Saksassa ja otettu käyttöön 1878.  Sen kattila uudistettiin 1898.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1908 ja romutettiin.  Raketan pääaseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 13 solmua, kokoa 30 tonnia ja miehistöä 9.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ludvig Alexander Beuerman.

Torpedovene Raketa

Hänet siirrettiin 2.2.1883 monitori Veštšunin päälliköksi  Alus oli rakennettu belgialaisen Kokkerkilin valmistamista osista ja koottu Gutujevskin saaren telakalla Pietarissa.Käyttöön se oli otettu 1865.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1900.  Vuodesta 1903 se toimi proomuna Helsingissä.  Alus jäi suomalaisten haltuun keväällä 1918 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen  2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vaivaiset 6 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.

Monitori Veštšun

Viktor Jaenisch

(1852-1893)

Jaenisch määrättiin monitori Rusalkan päälliköksi 13.1.1892.  Rusalka oli otettu palvelukseen 1868 ja se oli  jo vanhanaikainen rannikkomonitori.  Sillä oli hyvin pieni syväys eikä sitä ollut tarkoitettu avomerelle.  Rusalka upposi myrskyssä 7.9.1893 matkalla Tallinnasta Helsinkiin kadoten jäljettömiin.  Jaenisch hukkui aluksensa mukana.  Rusalkan hylky löydettiin kaikuluotaamalla vasta 2003.  Sen pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kaksi 229 mm kaksoistykkitornia.  Nopeutta aluksella oli vain 9 solmua ja kokoa 1871 tonnia.  Miehistöä oli 172.  Aluksen päällikkönä oli aiemmin toiminut myös suomalainen Alexander Sidensnöre.

Monitori Rusalka

Miehistöä Rusalkan peräkannella

Rusalkan hylyn asento Suomenlahden pohjasedimentissä

Vasili Ignatius

Vasili Ignatius

(1854-1905)

Meriupseerin uransa ohella Ignatius tunnetaan ammattilaistasoisena taidemaalarina.  Etenkin merimaalarina hän kuuluu Venäjän eturiviin.

Tykkivene Korejets Vasili Ignatiuksen mukaan

Ignatius määrättiin 24.5.1896 rannikkopanssarilaiva Uraganin päälliköksi, jossa tehtävässä hän oli 24.1.1898 saakka.  Uragan oli alunperin yksi 1860-luvun puolivälissä valmistuneista Uragan-luokan monitoreista, jotka 1890-luvulla lukuisten uudistusten jälkeen luokiteltiin rannikkopanssarilaivoiksi.  Ne poistettiin vanhentuneina käytöstä vuoden 1900 tienoilla.  Uragan-luokan alusten aseistuksena oli 1873 uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkiä tykkitornissa.  Nopeutta niillä oli vain 5-8 solmua, kokoa 1500 tonnia ja miehistöä 110.  Tunnusomaista aluksille oli pieni syväys, vain runsaat kolme metriä.

Uraganin sisaralus Vestsun

Hänet määrättiin 4.11.1901 8. ekipaasin ja samalla rakenteilla olleen taistelulaiva Knjaz Suvorovin päälliköksi.  Aluksen päällikkönä hän toimi koko sen olemassaolon ajan.  Knjaz Suvorov on yksi Venäjän laivaston historian tunnetuimpia laivoja.   Alus oli otettu käyttöön heinäkuussa 1904. Venäjän-Japanin sodan aikana alus toimi vara-amiraali Rozhestvenskin komentaman 2. Tyynenmeren eskaaderin lippulaivana matkalla Itämereltä Tyynellemerelle ja sittemmin Tsushiman meritaistelussa.  Taistelun aikana Knjaz Suvorovin komentosiltaan osui sirpaleita ja mm. Ignatius haavoittui.  Laiva menetti ohjailtavuutensa ja ajautui erilleen muusta laivastosta.  Sitä yritettiin sen jälkeen ohjata koneittensa avulla.  Myöhemmin kuitenkin japanilaiset torpedoveneet upottivat aluksen. Taistelun kestäessä hävittäjä Bulnyi oli poiminut 20 haavoittunutta miehistön jäsentä turvaan.  Muu 928 hengen miehistö Ignatius mukaanlukien hukkui sen mukana 27.5.1905.  Knjaz Suvorovin pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä, nopeutta 18 solmua, kokoa 14.378 tonnia ja miehistöä normaalisti 782.  Tsushiman taistelussa miehistön vahvuus oli poikkeuksellisen suuri.

Taistelulaiva Knjaz Suvorov

Alfred Leonhard Wilhelms

(1854-1916)

Wilhelms korotettiin Venäjän aateliin 18.1.1903.  Hän erosi palveluksesta kontra-amiraalina 7.5.1906.  Wilhelms otettiin uudelleen palvelukseen 1914 ensimmäisen maailmansodan puhjettua.  Sodan aikana hän toimi Mustanmeren laivastossa sairaalalaivojen päällikkönä.  Wihelms sai surmansa kun sairaalalaiva Fpejard torpedoitiin 8.7.1916.

Wilhelms siirrettiin 13.1.1890 torpedovene Kotlinin päälliköksi.  Sen päällikkönä oli aiemmin toiminut myös suomalainen Vladimir Lindeström.  Tuolloin aluksen nimi oli vielä torpedovene 1.  Se oli valmistunut 1885.  Alus edusti valmistuttuaan aivan uutta kokeilevaa tyyppiä.  Sitä käytettiinkin koko palveluaikansa vuoteen 1906 saakka pääasiassa testialuksena.  Sen jälkeen se siirtyi Venäjän merivartiostolle.  Aluksen aseistuksena oli kaksi 381 mm torpedoa ja kaksi 37 mm tykkiä, sillä oli nopeutta 16,9 solmua, kokoa 67,3 tonnia ja miehistöä 20.

Torpedovene Kotlin

Hänet komennettiin 25.4.1897 vastavalmistuneen tykkivene Giljakin päälliköksi.  Venäjän-Japanin sodan aikana 1904 alus sai Port Arthurissa useita 280 mm tykistön osumia ja upposi.  Japanilaiset nostivat sen seuraavana vuonna ja romuttivat.  Aluksen pääaseistuksena olivat yksi 120 mm tykki ja 456 mm torpedoputki.  Nopeutta sillä oli 11,5 solmua, kokoa 1251 tonnia ja miehistöä 170. Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Johannes Indrenius.

Tykkivene Giljak

Wilhelms sai 21.12.1898 siirron monitori Veštšunin päälliköksi.  Alus oli9 rakennettu belgialaisen Kokkerkilin valmistamista osista ja koottu Gutujevskin saaren telakalla Pietarissa.Käyttöön se oli otettu 1865.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1900.  Vuodesta 1903 se toimi proomuna Helsingissä.  Alus jäi suomalaisten haltuun keväällä 1918 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen  2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vaivaiset 6 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Oskar Emil Silfversvan.

Monitori Veštšun

Alexander Munck af Fulkila

(1832-1892)

Munck sai eron sotapalveluksesta kontra-amiraalina 27.9.1887.

Hän toimi monitorien Tifon ja Jedinorog päällikkönä Itämerellä 1882-1886.

Tifon oli otettu käyttöön 1865.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1900.  Vuonna 1909 se luokiteltiin proomuksi.  Keväällä 1918 alus jäi Helsingissä suomalaisten haltuun ja romutettiin lopulta 1922.

Monitori Tifon

Jedinorogin päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Vladimir Lindeström.  Se oli otettu käyttöön 1865.  Alus riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Se otettiin uudelleen käyttöön proomuna 1912.  Maailmansotien aikana se toimi miinalaivojen tukialuksena.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1956 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan aallonmurtajaksi.  

Monitori Jedinorog

Molempien alusten pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä.  Nopeutta Tifonilla oli 7 solmua, mutta Jedinorogilla vain 5,75 solmua; kokoa molemmilla 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Nikolai Jaenisch

(-1903)

Jaenisch ylennettiin kontra-amiraaliksi 13.1.1901.

Hänet määrättiin monitori Streletsin päälliköksi 23.2.1891.  Alus oli otettu käyttöön 1865 ja 1892 se luokiteltii8n uudelleen rannikkopanssarilaivaksi.  Se siirrettiin reserviin ja riisuttiin aseista 1900.  Tämän jälkeen se toimi kelluvana työpajana Kronstadtin ja Leningradin satamissa aina 1956 saakka.  SEn pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen  2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vaivaiset 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Strelets

Jaenischista tuli tykkivene Korejetsin päällikkö 6.2.1893.  Aluksen päälliköitä olivat aikanaan myös suomalaiset Teodor Sillman ja Vladimir Lindeström.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Hänet määrättiin 25.4.1897 taistelulaiva Navarinin päälliköksi matkalle Välimerelle ja Kaukoitään, missä hän 1898 johti Port Arthurin ja Talienvanin linnoitusten miehitystä kiinalaisia vastaan.  Alus oli otettu käyttöön 1896.  Se osallistui 1905 Tsushiman meritaisteluun, jossa sai useita torpedo-osumia, kaatui ja upposi.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä, nopeutta 15,85 solmua, ko0kopa 10.206 tonnia ja miehistöä 622.

Taistelulaiva Navarin

Jaenisch määrättiin 18.12.1899 14. meriekipaasin päälliköksi Kronstadtiin ja samalla panssarikansiristeilijä Avroran komentajaksi.  Tällöin alukselle tehtiin vielä varustelutöitä ja Jaenisch siirtyi Mustanmeren laivaston esikuntapäälliköksi ennen Avroran astumista palvelukseen.  Tsushiman taistelussa alus kuului osastoon, joka irtautui etelään ja pääsi turvaan Manilan satamaan.  Suuren osan ensimmäisestä maailmansodasta se piti tukikohtanaan Helsinkiä tehden partiointia Itämerellä ja osallistuen sotatoimiin Riianlahdella 1916.  Marraskuussa 1917 aluksen ampuma merkkilaukaus toimi signaalina Talvipalatsin valtauksen alkamiseksi.  Alus siirrettiin reserviin 1918 ja sen tykkejä käytettiin sisällissodan maarintamilla.  Alus uudistettiin 1922-1923 ja sitä käytettiin koululaivana propagandaristeilyillä ulkomaiden satamiin.  Se riisuttiin uudelleen aseista 1941 ja käytettiin kelluvana varuskuntana.  Saksalainen tykistö upotti sen saman vuoden syksyllä Oranienbaumin satamaan.  Sodan jälkeen alus korjattiin Leningradissa ja sijoitettiin Nevalle muistomerkiksi 1948.  Sille tehtiin perusteellinen korjaustyö 1984-1987, jonka jälkeen se on toiminut museona.  Aluksen pääaseistuksena on 8 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 19,2 solmua, ko0koa 7000 tonnia ja miehistöä 570.

Panssarikansiristeilijä Avrora

Teodor Sillman

(1854-1926)

Sillman toimi 13.10.1909-14.2.1910 Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston jäsenenä.  Hän erosi sotapalveluksesta 3.10.1911 vara-amiraalina.

Hänet määrättiin 4.3.1895 monitori Smertšin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1865.  Se poistettiin laivaston rekisteristä, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1903.  Alus otettiin 1909 uudelleen käyttöön proomuna.  Se jäi saksalaisten haltuun keväällä 1918 Helsingissä ja seuraavana kesänä Brest-Litovskin rauhansopimuksen perusteella siirrettiin Kronstadtiin.  Alus upposi lokakuussa 1941 saksalaisen tykistötulen jälkeen, mutta se nostettiin ja korjattiin seuraavana vuonna.  Se poistettiin lopullisesti laivaston luettelosta 1959 ja romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 1870 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 8,3 solmua ja kokoa 1560 tonnia.   Vastaavilla monitoreilla oli n. 100 hengen miehistö.

Monitori Smertš

Sillman toimi 1896 - 1897 tykkivene Korejetsin päällikkönä matkalla Kronstadtista Tyynellemerelle ja takaisin.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Vladimir Lindeström.  Korejets oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Sillman 24.1.1898 määrättiin päälliköksi torpedoristeilijä Gaidamakille, jota hän komensi 1898-1900 Kiinan vastaisessa sodassa, missä hän kunnostautui erityisesti Takun linnoituksen valtauksessa kesällä 1900.  Gaidamak oli valmistunut Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1894.  Myöhemmin se osallistui vielä Venäjän-Japanin sotaan, jossa aluksen miehistö upotti sen Port Arthurissa, ettei se joutuisi japanilaisten haltuun.  Japanilaiset kuitenkin nostivat aluksen ja ottivat sen uudelleen käyttöön 1906 nimellä Shikinami.  Se romutettiin 1914.  Aluksen pääaseistuksena kaksi 381 mm torpedoputkea ja 6 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta 20 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.   Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Vasili Boisman.

Torpedoristeilijä Gaidamak

Hänet määrättiin rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi 14.1.1901.  Pervenetsin päällikkönä toimivat aikanaan myös suomalaiset Georg Ludvig Gadd ja Oskar Ludvig Starck.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.

Rannikkopanssarilaiva Pervenets

Sillman siirrettiin 19.12.1901 12. meriekipaasin komentajaksi ja samalla panssariristeilijä Pamjat Azovan päälliköksi. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Anders Wirenius.   Alus oli otettu palvelukseen 1890.  Itämeren laivaston lähtiessä Venäjän-Japanin sodan aikana Kaukoitään oli Pamjat Azova kattilaremontissa eikä päässyt mukaan.  Aluksella puhkesi 1906 kapina, jonka sen päällikölle lojaalit miehistön jäsenet kukistivat.  Se muutettiin 1907 koululaivaksi ja sai nimen Dvina.  Vallankumouksen aikana keväällä 1917 alus sai takaisin vanhan nimensä.    Brittiläinen torpedovene upotti sen Kronstadtin satamaan elokuussa 1919, jossa alus 1923 lopulta romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 16,8 solmua, kokoa 6734 tonnia ja miehistöä 570.

Panssariristeilijä Pamjat Azova

Vladimir Lindeström

Lindeström erosi Venäjän laivastosta vara-amiraalina 29.6.1908.

Lindeström määrättiin 15.8.1885 vastavalmistuneen torpedovene 1:n päälliköksi.  Sen päällikkönä toimi myöhemmin myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.  Tuolloin sen nimenä oli Kotlin.  Alus edusti valmistuttuaan aivan uutta kokeilevaa tyyppiä.  Sitä käytettiinkin koko palveluaikansa vuoteen 1906 saakka pääasiassa testialuksena.  Sen jälkeen se siirtyi Venäjän merivartiostolle.  Aluksen aseistuksena oli kaksi 381 mm torpedoa ja kaksi 37 mm tykkiä, sillä oli nopeutta 16,9 solmua, kokoa 67,3 tonnia ja miehistöä 20.

Torpedovene 1

Tätä seurasi 29.9.1890 lähtien kuuden vuoden päällikkyys eri aluksilla, joita olivat mm.

1.  Monitori Jedinorog, joka oli otettu käyttöön 1865. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alexander Munck af Fulkila.  Alus riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Se otettiin uudelleen käyttöön proomuna 1912.  Maailmansotien aikana se toimi miinalaivojen tukialuksena.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1956 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan aallonmurtajaksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta sillä oli vain 5,75 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Jedinorog

2.  Tykkivene Korejets, joka oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Teodor Sillman.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Korejets palaa Chemulpon lahdella miehistön räjäytettyä aluksen

3.  Monitori Bronenosets, joka oli otettu käyttöön 1865.  Riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Muutettiin hiiliproomuksi 1903 ja sijoitettiin ensin Kronstadtin ja sitten Helsingin satamaan.  Upposi myrskyssä Suomenlahdella ensimmäisen maailmansodan aikana 1914.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110. 

Monitori Bronenosets vierailulla Tanskassa 1865

Lindeström tuli 18.12.1898 4. meriekipaasin komentajaksi ja panssariristeilijä Admiral Nahimovin päälliköksi.  Se oli otettu käyttöön 1888 ja sitä uudistettiin juuri Lindeströmin ollessa päällikkönä.  Admiral Nahimov osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 ja sai torpedo-osuman, jonka seurauksena upposi.  Sen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,38 solmua, kokoa 8473 tonnia ja miehistöä 572.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Feodor Stemman.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov

Seuraavaksi hänet määrättiin 6.2.1899 vastavalmistuneen rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksinin päälliköksi.  Se ajoi vielä samana vuonna karille Suursaaren lähettyvillä, minkä jälkeen alusta jouduttiin korjaamaan Kronstadtissa. Laiva osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 saaden siinä lieviä vaurioita ja jääden japanilaisten haltuun.  Japanin laivastossa se sai nimen Okinoshima.  Alus tuki vielä sodan aikana japanilaisia maavoimia Sahalinilla.  Osallistuttuaan vielä 1914 Tshingtaon sotatoimiin Kiinassa riisuttiin se osittain aseista ja muutettiin kadettien kasarmiksi.  Alus poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1926 ja muutettiin proomuksi, missä käytössä se oli 1939 saakka kunnes romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 3 kpl 254 mm tykkejä, nopeutta 15,19 solmua, kokoa 4624 tonnia ja miehistöä 418.

Rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksin

Lindeström määrättiin 20.1.1902 2. meriekipaasin ja rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavinin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1896.  Admiral Senjavin oli Tsushiman taistelussa 1905 ainoa alus kummankaan osapuolen päävoimista, joka ei saanut yhtään suoraa osumaa.  Saarrettuna se antautui kuitenkin japanilaisille.  Nämä ottivatkin sen nopeasti käyttöönsä nimellä Mishima ja se oli mukana Sahalinin operaatiossa.  Keväällä 1907 alus vaurioitui pahasti ammusvaraston räjähdyksessä, mutta se korjattiin uudelleen käyttöön.  Vielä 1914 se oli mukana Tshingtaon sotatoimissa Kiinassa.  Alus muutettiin 1918 jäänmurtajaksi.  Se poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1928 ja muutettiin proomuksi.  Lopulta 1936 se upotettiin maalialuksena laivaston tykistöharjoituiksissa.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 254 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,2 solmua, kokoa 4791 tonnia ja miehistöä 406.

Rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavin

Konstantin Berghell

Berghell toimi Mustanmeren miinalaivaston päällikkönä 1909-1910 ja Amurin jokilaivaston päällikkönä 1910-1912.  Hän erosi palveluksesta vara-amiraalina 3.10.1913.

Berghell oli kuljetusalus Dunaj'n päällikkönä 16.1.1899-18.12.1899. Motalassa Ruotsissa valmistunut laiva otettiin käyttöön 1892 ja se palveli miinalaivaston kuljetusaluksena Mustalla merellä.  Vuonna 1918 se vaihtoi omistajaa useampaan kertaan tultuaan ensin saksalaisten valtaamaksi, sitten valkoisten ja lopulta englantilais-ranskalaisten joukkojen.  SEuraavana vuonna se palautui kenraali Wrangelin valkoisille ja 1920 Puna-armeijalle Sevastopolin valtauksessa.  Sen jälkeen alus toimi troolarijna, väliin miinalaivana ja lopultava merentutkijoiden tukialuksena.  Marraskuussa 1941 se lopulta tuhoutui ilmahyökkäyksessä.  Laivan aseistuksena oli alkujaan 6 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta 14,76 solmua, kokoa 1382 tonnia ja miehistöä 226.

Dunaj miinalaivana Sevastopolissa.  Sen nimi oli tuolloin "1 Maja".

Hänen päällikkyytensä kuuluisalla monitori Novgorodilla jäi lyhytaikaiseksi 5.11.1901-19.12.1901, kunnes hänet nimitettiin laivastoasiamieheksi Konstantinopoliin.  Vuonna 1874 käyttöön otettu Novgorod oli muodoltaan lähes pyöreä ja siinä oli neljä suurta potkuria.  Alus oli palveluksensa aikana vähän käytössä.  Se riisuttiin aseista 1903 ja myytiin romutettavaksi 1912.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 280 mm tykkejä tykkitornissa, nopeutta 7 solmua, kokoa 2491 tonnia ja miehistöä 151.

Monitori Novgorod

Palattuaan Turkista hänet määrättiin Mustan meren laivastoon taistelulaiva Tšesman päälliköksi 1.5.1904,  Kun panssarilaiva Potemkinin miehistö nousi kapinaan kesäkuussa 1906 ei Tšesma osallistunut kapinan kukistamiseen, koska sen miehistöä pidettiin epäluotettavana.  Berghell toimi aluksen päällikkönä saman vuoden loppuun ja määrättiin sitten komiteaan laatimaan merivoimien uutta ohjesääntöä.  Tšesma oli otettu käyttöön 1887 ja se palveli pelkästään Mustalla merellä.   Heti valmistuttuaan alus havaittiin liian painavaksi ja sen kylkipanssarointi jäi vesilinjan alapuolelle.  Syynä oli ollut käytetyn venäläisen teräksen huono laatu.  Tämän vuoksi laiva jäi vähälle käytölle.   Alus riisuttiin aseista 1907 ja lopulta 1912 se oltuaan laivaston harjoitusmaalina upposi matalaan veteen.  Hylky nostettiin 1920-luvulla romuksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 6 kpl 305 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 15,9 solmua, kokoa 11.032 tonnia ja miehistöä 642.

 Taistelulaiva Tšesma

Robert Reinhold Wirén

(1857-1917)

Wirén oli 1.3.1909 lähtien Kronstadtin sataman päällikkö ja Kronstadtin sotilaskuvernööri.  Hänet ylennettiin 1916 lopulla amiraaliksi.  Hänet vangittiin ja surmattiin vallankumouksen yhteydessä Kronstadtissa maaliskuussa 1917.

Wirén määrättiin päälliköksi 26.5.1896 miinaristeilijä Posadnikille, jota hän komensi vuoden kestäneellä matkalla Kronstadtista Välimerelle ja takaisin.  Posadnik oli sisaraluksensa kanssa alunperin tilattu Elbingistä Saksasta Montenegron kuninkaan huvijahdin loisteliaaksi saattajaksi, mutta tämän rahavaikeuksien vuoksi tuli lopulta Venäjän keisarin lunastamaksi.  Alus soveltui kiikkeryytensä vuoksi huonosti avomerikäyttöön ja sen tehtävänä olikin lähinnä olla saattajana rannikoilla sekä satamissa.  Se lähetettiin Tyynellemerelle Venäjän-Japanin sodan aikana, mutta jäi siellä vähälle käytölle ja säilyi sodasta.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi Poria tukikohtanaan pitäneessä yksikössä eikä juurikaan ollut merellä.  Aluksen miehistö ei osallistunut vallankumoukseen ja jättikin sen Porista poistuessaan laituriin 1918, kun eivät jäiden takia voineet purjehtia merelle.  Suomalaisten ottaessa aluksen maaliskuussa 1918 haltuunsa oli se priimakunnossa.  Meillä laiva luokiteltiin tykkiveneeksi ja se sai uudet tykit ja miinakiskot sekä uuden nimen Klas Horn.  Täydessä vauhdissa alus tärisi niin kovasti, ettei takatykkiä voitu käyttää. Yleensäkin merelle lähtiessä tykit piti kiinnittää tiukasti paikoilleen erillisillä tukirakenteilla. Ampumaan pystyttiin vain tiukasti ankkuroituna tyynellä säällä.  Rannikkolaivaston lippulaivana se palveli vuoteen 1937 kunnes poistettiin käytöstä.  Tämän jälkeen se oli käytössä vielä merenmittaajien koneettomana emälaivana, joka aina hinaattiin kulloiseenkin paikkaansa.  Helsingin olympiakisojen aikana aluksen loistelias salonki toimi arvovieraiden edustustilana.  Laiva myytiin yksityiselle ja siitä alettiin rakentaa kahvilaa kunnes se tuhoutui tulipalossa 1952 lopulla, jonka jälkeen se romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli alkujaan 2 kpl 45 mm tykkejä, nopetta 19 solmua, kokoa 393 tonnia ja miehistöä 54.

Miinaristeilijä Posadnik

Hänet siirrettiin 25.3.1899 monitori Streletsin päälliköksi, josta seuraavana vuonna 3.10.1900  esikuntatehtäviin.  Strelets oli tuolloin vanha alus.  Se oli otettu palvelukseen jo 1865 ja riisuuttiinkin 1900 aseista ja siirrettiin Kronstadtin satamaan työpajaksi, jossa tehtävässä sitä käytettiin aina 1956 saakka.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vain 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Strelets

Wirén määrättiin 10.3.1902 vastavalmistuneen risteilijä Bojarinin päälliköksi, ja hän johti sen Tyynen meren risteilyä 1903 - 1904. Venäjän ja Japanin sodan aikana Wirén komensi Bojarinia useissa taisteluissa Port Arthurin edustalla, ja hänet ylennettiin 5.9.1904 kontra-amiraaliksi. Hän haavoittui joulukuun alussa 1904 Port Arthurin linnoituksen piiritystaisteluissa ja joutui 6.2.1905 linnoituksen kukistuttua japanilaisten sotavangiksi. Hän vapautui sotavankeudesta vuoden 1905 lopulla.  Bojarin ajoi miinoitteeseen ja miehistö jätti sen kahden miinan räjähdettyä helmikuussa 1904.  Se kellui kuitenkin pinnalla kaksi päivää, kunnes kaksi muutakin miinaa räjästi upottaen aluksen.  Aluksen pääaseistuksena oli 6 kpl 120 mm tykkejä tykkitorneissa.  Se oli aikanaan erittäin nopea alus 22,6 solmulla, koko sillä oli 3274 tonnia ja miehistöä 315.

Risteilijä Bojarin

Alexander Sidensnöre

(1842-)

Sidensnöre nimitettiin 31.8.1906 Itämeren laivaston ja satamien sekä koko Itämeren meripuolustuksen ylipäälliköksi. Sidensnöre sai eron sotapalveluksesta amiraalina 2.12.1907.

Komennettiin 13.1.1886 päälliköksi monitori Rusalkalle, jonka päällikkyyden hän luovutti 13.1.1889.  Rusalka oli otettu palvelukseen 1868 ja se oli Sidensnören aikana jo vanhanaikainen rannikkomonitori.  Sillä oli hyvin pieni syväys eikä sitä ollut tarkoitettu avomerelle.  Rusalka upposi myrskyssä 7.9.1893 matkalla Tallinnasta Helsinkiin kadoten jäljettömiin.  Sen hylky löydettiin kaikuluotaamalla vasta 2003.  Rusalkan pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kaksi 229 mm kaksoistykkitornia.  Nopeutta aluksella oli vain 9 solmua ja kokoa 1871 tonnia.  Miehistöä oli 172.  Aluksen viimeisenä päällikkönä oli suomalainen Viktor Jaenisch.

Monitori Rusalka

1.2.1892 hänet siirrettiin 13. meriekipaasin komentajaksi ja samalla panssarifregatti Admiral Greighin päälliköksi.  Aikaisemmin sen päällikkönä oli suomalainen Carl Gustaf Casimir Gripenberg.  Se oli otettu palvelukseen 1868 ja oli laivaston käytössä aina 1907 saakka.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kolme 280 mm tykkiä tykkitorneissa.  Nopeutta sillä oli 9,5 solmua ja kokoa 3807 tonnia.  Miehistöä oli 277.

Panssarifregatti Admiral Greigh

Sidensnöre sai 13.1.1893 komentoonsa taistelulaiva Sisoi Velikin, jonka varustelun ja palvelukseen ottamisen ajan 25.1.1897 saakka hän oli sen päällikkönä. Alus osallistui 1905 Tsushiman meritaisteluun, jossa se vaurioitui saaden mm. torpedo-osuman.  Sen antauduttua japanilaiset yrittivät hinata sitä satamaan, mutta alus kaatui ja upposi.  Sisoi Velikin pääaseistuksena oli neljä 305 mm tykkiä kahdessa kaksoistykkitornissa.  Laivan nopeus oli 16 solmua, koko 10.400 tonnia ja miehistöä 582.

Taistelulaiva Sisoi Veliki