Wilhelm Armfelt

s. Ruotsi 17.7.1828

k. Turku 7.11.1882

Santahaminan eteläkärjen patteria Krimin sodan ajalta

Armfelt otettiin merikapteenina suomalaiseen meriekipaasiin 14.2.1855 ja nimitettiin mitsmanin vakanssille.   Osallistui Santahaminan pattereilla Viaporin puolustukseen brittiläis-ranskalaista laivastoa vastaan 9.-10.8.1855.  Palveli sen jälkeen kuunari Strelalla purjehduskauden 1856.  Siirrettiin 24.8.1857 Suomen luotsilaitokseen amiraliteetin luutnanttina ja nimitettiin Helsingin luotsipiiriin.  Jo 31.10.1859 Armfelt kuitenkin komennettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Hän palveli siellä höyrylaiva Tarkilla, Uralilla ja Kuralla sekä kuljetusalus Astrabadilla ja höyrykuunari Persijaninilla 1860-1871.  Armfelt ylennettiin laivaston luutnantiksi 13.1.1862, kapteeniluutnantiksi 9.4.1871 ja ilmeisesti jo reservissä 2. lk. kapteeniksi 13.1.1880.

Höyrykuunari Persijanin oli valmistunut Nižni Novgorodissa 1859.  Aluksella oli kantavuutta 409 tonnia.  Aseistuksena sillä oli seitsemän kevyttä tykkiä, mutta myös valmius ottaa sota-aikana viisi 12-naulaista lisää.  Persijaninia käytettiin kuljetuksissa ja sotatoimissa turkmeeneja sekä persialaisia vastaan. Poistettiin laivaston luettelosta 1881.

Seuraavista Armfeltin aluksista on kirjoitettu aiemmin blogissa.  Linkit alla:

Strela

Tarki

Ural ja Kura

Carl Gustaf Wrede

s. 12.7.1824 Anjala

k. 2.7.1868 Pietari

Wrede toimi purjehduskaudella 1859 vastavalmistuneen höyrykuunari  Kompassin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Britanniassa ja se luokiteltiin 1892 kuljetusalukseksi.  Sille tehtiin peruskorjaus 1910.  Alus jäi 1918 Tallinnassa saksalaisten haltuun ja se myytiin myöhemmin Viron laivastolle.  Neuvostoliitto otti sen haltuunsa elokuussa 1940.  Lopulta vanha alus romutettiin 1952.  Kompassilla oli nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Kompas Viron lipun alla

Wrede siirtyi 1860 Aral-järven laivueen päälliköksi ja kiersi järven ympäri höyrylaiva Perovskij:lla.  Alus oli rakennettu osiksi Motalan konepajalla Ruotsissa ja se kuljetettiin 1852 Venäjän jokireittejä Orenbugiin sekä sieltä maitse Aralin rannalle, jossa se seuraavana keväänä koottiin.  Petrovskij oli käytössä sotatoimissa Kokandin ja Buharan kaanikuntia vastaan tarvikkeiden kuljetuksissa sekä jokilinnakkeiden tykistötulituksessa.  Vielä 1873 se oli mukana sodassa Hivan kaanikuntaa vastaan.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 1883.  Sen aseistuksena oli viisi tykkiä.  Kokoa siipirataslaivalla oli 140 tonnia ja pituutta 36 metriä.

Höyrylaiva Perovskij

Leopold Ludvig Toppelius

s.  27.11.1821 Kronstadt

k. 6.8.1890 Helsinki

Toppelius oli purjehduskaudella 1846 höyrykuunari Unionenin päällikkönä  Suomenlahdella.  Alus oli valmistunut Oulussa 1838 nimellä Uleåborg laivanvarustaja ja raatimies Andreas Nylanderin tilauksesta.  Hän oli saanut yksinoikeuden harjoittaa höyrylaivaliikennettä Pohjanlahdella.  Se aloitti ensimmäisenä suomalaisena höyrylaivana liikenteen Turusta Pohjanlahden satamiin.  Alus siirtyi 1844 Helsinkiin G.W.J.Sundmanin omistukseen ja sai nimekseen Unionen. Se liikennöi Turku-Helsinki-Tallinna-Viipuri-Pietari-linjalla.  Syyskuussa 1851 alus törmäsi kuunari Spionin kanssa ja vaurioitui niin pahasti, ettei sitä kannattanut korjauttaa matkustajalaivaksi, vaan se muutettiin hinaajaksi.  Vuodesta 1854 se toimi hinaajana Kemiön saarella nimellä Dahlsbruk ja myytiin 1874 Paraisille Atun sahalle.

Unionenin mainos Helsingfors Tidningar-lehdessä 30.5.1846

Hän toimi 1856-1862 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu 1856  Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz

s. 8.5.1826 Helsinki

k. 21.2.1899 Oulainen

Thitz toimi 1857-1859 Priboij-luokan tykkiveneen Treskin ja höyrykorvetti Kalevalan päällikkönä Itämerellä sekä Priboij-luokan tykkiveneneen Lešijin Viaporissa.  

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Lešij oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Lešijin  päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Zacharias Alexander Stjerncreutz sekä Treskin  Gustaf Adolf Federley ja Paul Carl Toppelius. Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Höyrykorvetti Kalevala oli valmistunut Turussa 1858.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan kahteen otteeseen myös suomalainen Otto Maximilian Carpelan.

Höyrykorvetti Kalevala

Thitz oli 1860-61 Priboij-luokan tykkiveneen Otlivin päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856 ja oli käytössä 5.1.1885 saakka, jolloin se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Otliv poistettiin laivaston luettelosta 3.31891 ja myytiin romuksi.

Hän toimi 1862-1866 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Leopold Ludvig Toppelius.

Thitz oli 1866-72 höyrysluuppi Velikij Knjas Aleksein päällikkönä Päijänteellä.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britannia ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen 1864 sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille, mm. Päijänteen rannalle Anianpellon Mustaniemeen, missä alus koottiin valmiiksi.  Päijänteellä alus pysyi 1872 saakka, mutta ei koskaan joutunut alkuperäiseen tehtäväänsä.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Carl Cajander.

Hän oli purjehduskaudella 1876 höyrylaiva Samojedin päällikkönä Vienanmeren laivueessa.  Alus oli valmistunut Pietarissa 1858 ja se poistettiin laivaston luettelosta 28.1.1895.  Pituutta sillä oli 21 metriä.

Thitz toimi 1876-1879 höyrykuunari Bakanin päällikkönä Vienanmerellä.  Hän purjehti 1879 Bakanilla Novaja Zemljalla.  Alus oli valmistunut Britanniassa 1857.  Aluksi sitä käytettiin Itämeren laivastossa, mutta 1870 se siirrettiin Vienanmerelle.  Seuraavat 20 vuotta se teki merenmittausta Barentsinmerellä ja Novaja Zemljalla.  Vuodesta 1892 sitä käytettiin kuljetusaluksena ja 1902 lähtien uudella nimellä Leitenant Skuratov.  Alus poistettiin laivaston luettelosta joulukuussa 1910.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Bakan

Hänet määrättiin 6.3.1880 vastavalmistuneen Burun-luokan tykkiveneen  Tutšan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin Uudelta telakalla Pietarissa.  Palveltuaan ensin Itämeren laivastossa se siirrettiin 1899 kanavia pitkin Bakuun ja liitettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Siellä se riisuttiin aseista 26.4.1906 ja siirrettiin reserviin.  Aluksesta poistettiin 1913 koneet ja se muutettiin majakkalaivaksi.  Sisällissodan aikana se vaihtoi omistajaa monet kerrat ja oli käytössä vielä toisen maailmansodan aikana.  Alus poistettiin laivaston luettelosta vasta 7.7.1956.  Sen aseistuksena oli 1890 luvulla 4 kpl 87 mm tykkejä, nopeutta 7,5 solmua, kokoa 424 tonnia ja miehistöä 54.

Tykkivene Tutša

Bror Leonhard Magnus Edvard Tawaststjerna

s. 26.1.1832 Helinki

k. 1903 Villa Bjeloje, Varsovan kuvernementti

Tawaststjerna toimi purjehduskaudella 1859 Priboij-luokan tykkiveneen Dimin päällikkönä Suomenlahdella.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista ja otettu käyttöön kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta 3.3.1869, riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 26.8.1871 ja myytiin romuksi.  Aseistuksena sillä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Tykkivene Dimin sisaralus Priboij

Hän oli 1860-65 höyrykuunari Buharetsin päällikkönä Kaspianmerellä.  Alus oli valmistunut Nižni Novgorodin konepajalta 1860 ja se oli käytössä vuoteen 1870.  Laivaston luettelosta se poistettiin 8.3.1875.  Aluksen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 45 metriä.

Kuvassa mahdollisesti höyrykuunari Buharets muutettuna satamaproomuksi Bakussa Turkin sodan aikoihin 1877-1878.

Tawaststjerna  toimi 1873 höyrykuunari Velikij Knas Mihailin päällikkönä.  Hän törmäsi aluksellaan purjekuunariin, mutta vapautettiin tutkimuksessa kaikesta vastuusta.

Fredrik Wilhelm Selin

s. 20.2.1849

k. 26.7.1922 Helsinki

Selin toimi 1884-1886 merenmittausalus höyrykuunari Sekstanin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Englannissa 1859.  Se oli mukana vuodesta 1870 lähtien amiraali Posietin valtameripurjehduksilla ja tutkimusmatkoilla, jotka ulottuivat Amerikkaan, Japaniin, Kiinaan ja Madagaskarille sekä oli mukana löytämässä Novaja Zamljata.  Sekstan muutettiin 1892 kuljetusalukseksi ja peruskorjattiin 1910.  Helmikuussa 1918 se jäi Tallinnassa saksalaisten haltuun ja myytiin sitten Viroon.  Elokuussa 1940 se liitettiin Neuvostoliiton laivastoon.  Lopulta alus poistettiin laivaston luettelosta 1952 ja romutettiin.  Sekstanilla oli nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Herman von Schoultz.

Höyrykuunari Sekstan

Herman von Schoultz

s. 1827

k. 1881

Schoultz oli 1863-1864 höyrykuunari Sekstanin päällikkönä Itämeren laivastossa.  Alus oli valmistunut Englannissa 1859.  Se oli mukana vuodesta 1870 lähtien amiraali Posietin valtameripurjehduksilla ja tutkimusmatkoilla, jotka ulottuivat Amerikkaan, Japaniin, Kiinaan ja Madagaskarille sekä oli mukana löytämässä Novaja Zamljata.  Sekstan muutettiin 1892 kuljetusalukseksi ja peruskorjattiin 1910.  Helmikuussa 1918 se jäi Tallinnassa saksalaisten haltuun ja myytiin sitten Viroon.  Elokuussa 1940 se liitettiin Neuvostoliiton laivastoon.  Lopulta alus poistettiin laivaston luettelosta 1952 ja romutettiin.  Sekstanilla oli nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Fredrik Wilhelm Selin.

Höyrykuunari Sekstan

Hjalmar Erik Höök

s. 20.11.1845

k. 4.5.1883 Nurmes

Höök toimi 1877-1881 höyrykuunari Tungusin päällikkönä Siperian laivueessa.  Alus oli valmistunut Polstikin telakalta Pietarista 1870 ja siirretty välittömästi Tyynellemerelle.  Se kuului kontra-amiraali Puzinin eskaaderiin, joka 1876 purjehti Amerikan satamiin välttääkseen joutumista ylivoimaisen brittilaivaston käsiin, jos tuolloin pelätty sota olisi syttynyt.  Alus vedettiin palveluksesta 4.12.1887 ja sijoitettiin reserviin, mutta 27.11.1893 se otettiin uudelleen kuljetustehtäviin.  Tungus osallistui vielä Venäjän-Japanin sotaan ja oli mukana Ohotan meren taisteluissa elokuussa 1904.  Se poistettiin laivaston luettelosta 5.2.1912.  Aluksen aseistuksena oli neljä tykkiä, nopeutta 9 solmua ja kokoa 756 tonnia.

Höyrykuunari Tungus

Alexander Etholen

s. 19.5.1841 Novoarkangelsk (nykyisin Sitka, Alaska)

k. 20.8.1901 Helsinki

Etholen määrättiin 7.12.1868 Siperian laivueeseen kuuluneen höyrykuunari Aleutin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1862 ja siirretty heti Kronstadtista Kaukoitään.  Seuraavina kesinä se purjehti Pietari Suuren lahdella sekä Japanin ja Ohotan merillä.  Vuonna 1866 se teki pitkän matkan Tyynellemerelle vieraillen Honolulussa.  Seuraavana kesänä Aleut teki tutkimusmatkan Amurin alueelle ja jatkoi vuoteen 1877 saakka purjehduksia Japanin merellä.  Marraskuussa 1877 se matkalla Nikolajevsk-na-Amuresta Vladivostokiin joutui myrskyyn ja ajautui riutalle Seth-chon kylän lähellä Hokkaidon rannikolla.  Koko miehistö kuitenkin pelastettiin.  Osa joutui viettämään seuraavan talven japanilaisessa kylässä kunnes venäläisalus Jermak saapui huhtikuussa heitä noutamaan.  Laivaa lastattaessa tapahtui kuitenkin onnettomuus veneen kaatuessa ja 13 henkeä sai surmansa.  Onnettomuudessa kuolleiden muistoksi pystytettiin Seth-cho:n kylään 1972 muistomerkki.  Aluksella oli kokoa 396 tonnia ja nopeutta 7 solmua.

Höyrykuunari Aleut

Aleut Askoldin saaren edustalla lähellä Vladivostokia