Alfons Heyno

s. Pietari 20.4.1880

k. Helsinki 17.8.1945

Kävi Keisari Nikolai I:n koneupseerikoulun Kronstadtissa ja otettiin koneupseerikuntaan 26.1.1904.  Osallistui Ulsanin meritaisteluun ja jäi siinä japanilaisten vangiksi.  Ansioluettelonsa mukaan Heyno palveli Keisarillisessa laivastossa koneupseerina panssariristeilijä Rurikilla, torpedovene No. 131:llä, taistelulaiva Slavalla, hävittäjä Molodetskillä ja torpedovene Prytkillä.  Hänet ylennettiin sotavanketutensa aikana 1.1.1905 luutnantiksi.  Japanista hän vapautui 1906 alussa.  Heynosta tuli alikapteeni 13.1.1908, kapteeni 25.3.1912 ja everstiluutnantti 14.4.1916.  Maailmansodan aikana hän osallistui Riianlahden meritaisteluun (mahdollisesti Slavalla).  Heyno siirtyi Suomen laivastoon palvelukseen 27.4.1918 ja nimitettiin merivoimien esikunnan teknisen osaston päälliköksi 6.5.1919 sekä myöhemmin samana vuonna rannikkopuolustuksen teknisen osaston päälliköksi.  Hänet ylennettiin insinöörikomentajaksi 10.12.1919 ja siirrettiin reserviin 28.2.3.1923 insinöörikommodorina.

Panssariristeilijä Rurik valmistautuu lähtemään merelle.

Panssariristeilijä Rurik valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1895.  Aluksella oli kantavuutta 11930 tonnia, pituutta 133 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 719.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 203 mm tykkejä.  Valmistuttuaan se siirtyi Kaukoitään, missä kuului Vladivostokin risteilijälaivueeseen.  Rurik osallistui Ulsanin meritaisteluun 14.8.1904 vaurioituen niin pahoin, että miehistö upotti aluksensa, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.

Torpedovene No. 131 valmistui Ižoran konepajalta Kolpinosta 1897.  Aluksella oli kantavuutta 100 tonnia, pituutta 39 metriä ja sen 1000 hv koneet kehittivät 21 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä oli 18.  Pääaseistuksena sillä oli 2 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedovene muutettiin 1910 satama-alukseksi ja 1921 miinanraivaajaksi, jolloin se sai nimekseen Tral.  Se poistettiin käytöstä 1925.

Taistelulaiva Slava linkki

Hävittäjä Molodetskij linkki

Torpedovene Prytkij n. 1914.

Torpedovene Prytkij valmistui Yarrow’n telakalta Glasgow’sta 1895 nimellä Sokol ensimmäisenä nimeään kantaneesta laajasta sarjasta.  Aluksen nimeksi tuli Prytkij vasta vuonna 1902.  Sillä oli kantavuutta 241 tonnia, pituutta 58 metriä, nopeutta testieissä perätu 30 solmua ja miehistöä 48.   Pääaseistuksena oli 2 kpl 456 mm torpedoputkia ja yksi 75 mm tykki.  Sille tehtiin peruskorjaus Helsingissä 1909-1910, jolloin mm. kone kokonaan uusittiin.  Vuonna 1912 torpedoputket vaihdettiin 381 mm putkiin ja alus sai toisenkin 75 mm tykin.  Sodan aikana siinä oli myös miinanraivausvarustus.  Alusta käytettiin partiointiin ja saattotehtäviin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Prytkij osallistui ”jääpurjehdukseen” Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja siirrettiin sitten kanavia pitkin Volgan laivueeseen sekä sieltä myöhemmin Kaspianmerelle.  Alus poistettiin käytöstä ja romutettiin 1922.

Harald Graf

s. Riika  29.12.1885

k. Pittsburgh, Pennsylvania, USA 11.10.1966

Otettiin merikadettikuntaan1898, ylennettiin gardemariniksi 1903 ja mitsmaniksi 28.1.1904.  Komennettiin 1.7.1904 kuljetusalus Irtyšille, joka liittyi 2. Tyynenmeren eskaaderiin sen lähtiessä Itämereltä Kaukoitään 1.10.1904.  Osallistui Tsushiman meritaisteluun, jossa Irtyš upposi ja Graf jäi japanilaisten vangiksi.  Hän palasi sodan jälkeen Poietariin ja ylennettiin 1906 luutnantiksi sekä vielä samana vuonna 2. lk kapteeniksi.  Palveli sen jälkeen kolme vuotta hävittäjä Novikilla.  Onnistui matruusien piirissä suosittuna upseerina säilyttämään henkensä vallankumousliikehdinnässä Helsingissä maaliskuussa 1917.  Kutsuttiin huhtikuussa 1918 Mikkelin päämajaan neuvottelemaan laivastoasioista, mutta ei onnistunut pääsemään perustettavan Suomen laivaston palvelukseen.  Graf kuului sitten Suomen edustajana komissioon, joka neuvotteli venäläisten kanssa eräiden Helsinkiin jääneiden alusten palautuksesta.  Hän muutti 1920 Müncheniin ja liittyi sikäläiseen emigranttiyhteisöön.  Grafista tuli suuriruhtinas Kiril Vladimirovitšin sihteeri ja hän siirtyi asumaan St. Briaciin Bretagneen 1924.

Suuriruhtinas Kiril Vladimirovitš (1876-1938) oli keisari Nikolai II:n serkku ja Romanovien suvun päämies tämän jälkeen.  Hän oli osallistunut Venäjän-Japanin sotaan Port Arthurin tukikohdassa taistelulaiva Petropavlovskin ensimmäisenä upseerina haavoittuen vaikeasti, kun alus oli ajanut miinaan..

Kuljetusalus Irtyš

Kuljetusalus Irtyš kuului alunperin saksalaisen HAPAG-varustamon Britanniasta tilaamaan matkustajia ja lastia kuljettavien valtamerialusten sarjaan.  Maaliskuussa 1904 tehdyllä sopimuksella se ostettiin kuitenkin Venäjän laivastoministeriön käyttöön.  Aluksella oli kantavuutta 15000 tonnia, pituutta 148 metriä ja nopeutta 10 solmua.  Aseistuksekseen se sai 8 kpl 57 mm tykkejä.  Irtyš sai Tsushiman taistelun alkuvaiheessa päiväsaikaan yhden ison osuman ja kallitui noin 10 astetta.  Pimeän tullen se irtautui muusta eskaaderista ja yritti pujahtaa Japanin rannikon läheltä pohjoiseen kohti Vladivostokia.  Jatkuva veden tulo alukseen esti kuitenkin tämän aikeen.  Niinpä se ankkuroitui Hamadan kaupungin läheisyyteen ja alkoi siirtää miehistöä maihin.  Muutaman tunnin kuluttua Irtyš upposi.

Hävittäjä Novik

Hävittäjä Novik valmistui Putilovin telakalta Pietarista 1913 ja oli eräs maailman nykyaikaisimmista aluksista luokassaan.  Sillä oli kantavuutta 1280 tonnia, pituutta 102 metriä, nopeutta 37 solmua ja miehistöä 117.  Aseistuksena sillä oli 4 kpl 102 mm tykkejä ja kaksi 457 mm torpedoputkea.  Sodan aikana sitä käytettiin vaativimmissa miinalaivojen tukioperaatioissa mm. Saksan rannikolla.  Vuosina 1918-1925 Novik oli reservissä Petrogradin sotasatamassa, mikä jälkeen se otettiin uudelleen palvelukseen nimellä Jakov Sverdlov.  Sille tehtiin pitkällinen modernisointi 1925-1929 ja vuonna 1940 se lopulta otettiin aktiivipalveluksesta ja muutettiin koululaivaksi.  Kesäkuussa 1941 alus tuli  uudelleen saattuepalvelukseen ja se tuhoutui miinakentässä vetäydyttäessä Tallinnasta Kronstadtiin 28.8.1941.

Alexander Beuerman

s. 3.6.1896

k. Helsinki 14.6.1955

Beuerman otettiin merikadettikuntaan 29.8.1910, ylennettiin gardemariniksi 13.8.1913 ja mitsmaniksi 12.8.1915.  Hänet komennettiin vahtiupseeriksi hävittäjä Steregutšille 20.8.1915.  Sitten hän toimi 28.11.1915-8.4.1918 vahtiupseerina sekä torpedo- ja tykistöupseerina hävittäjä Donskoi Kazakilla.  Beuerman ylennettiin 1917 taisteluansioidensa perusteella luutnantiksi.  Hän osallistui upseerien navigaatiokurssille Helsingissä 18.12.1917-5.4.1918 ja erosi Venäjän laivaston palveluksesta 8.4.1918.  Suomen laivastoon hän tuli torpedovene S 1:n ensimmäiseksi upseeriksi 8.4.1919 ja siirrettiin rannikkolaivaston esikuntapäälliköksi 27.6.  Meren jäätyessä joulukuussa 1919 oli jää runnonut kolmen vanhan torpedoveneen rungot puhki.  Alukset upposivat ja asiaa tutkittiin.  Vanhoilla aluksilla ei ollut paljoa sotilaallista arvoa, mutta onnettomuudesta jääkäriupseerit saivat aiheen syyttää Venäjän palveluksessa olleita meriupseereita.  Jotta todennäköinen syyllinen kommodori von Schoultz saataisiin pelastettua vieritettiin syy Beuermanin sekä kahden muun nuoremman upseerin niskoille ja heidät uhrattiin. Von Schoultz oli brittejä miellyttääkseen halunnut pitää suomalaiset torpedoveneet vesillä mahdollisimman myöhään syksyllä, kuin ne muka  olemassaolollaan jotenkin sotilaallisesti uhkaisivat Venäjää.  Aktiivipalveluksesta Beuerman erosi 7.4.1920.  Tämän jälkeen hän toimi mm. Kone ja Silta Oy;n palveluksessa.

Hävittäjä Steregutšij

Hävittäjä Steregutšij valmistui Langen telakalta Riikasta toukokuussa 1906.  Syyskuuhun 1907 saakka se luokiteltiin torpedoristeilijäksi.  Aluksella oli kantavuutta 630 tonnia, pituutta 73 metriä, konetehoa 6325 hv, mikä tuotti nopeutta 26 solmua.  Miehistönä sillä oli 7 upseeria ja 83 miestä.  Beuermanin palvelusaikana aluksen aseistuksena oli 2 kpl 102 mm ja yksi 37 mm tykki sekä 2 kpl torpedoputkia.  Laivan koneisto uusittiin 1909-1910 Crichtonilla Pietarissa.  Sodan aikana Steregutšij oli osana Suomesta toiminutta hävittäjädivisionaa.  Se oli mukana ”Jääpurjehduksella” Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja siirrettiin sitten reserviin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1925.

Hävittäjä Donskoi Kazak merellä.

Hävittäjä Donskoi Kazak kuului samaan luokkaan kuin Steregutšij, se oli myös rakennettu Riikassa ja siihen pätivät samat tekniset tiedot.  Se kuului myös sisaraluksensa kanssa samaan yksikköön.  Donskoi Kazak osallistui partiointiin Kuurinmaan rannikolla ja Riikan lahdella sekä suojasi laivaston raskaampia yksiköitä.  Se ajoi miinaan Irben salmessa Saarenmaan ja Kuurinmaan välissä 9.8.1916.  Alus vaurioitui, mutta pysyi pinnalla ja korjattiin myöhemmin Crichtonin telakalla Pietarissa.  Tällöin sen aseistusta muutettiin.  Torpedoputket poistettiin ja se sai kolmannen 102 mm tykin.  Lisäksi alus sai paikat mahdollisille kahdelle ylimääräiselle tykille.  Myös Donskoi Kazak oli Helsingissä huhtikuuhun 1918.  Sen jälkeen se asetettiin Kronstadtissa reserviin ja poistettiin rekisteristä 1925.

Donskoi Kazak ajettuaan miinaan elokuussa 1916

Suomalaisnimisiä laivoja 5: Finn

Hävittäjä Finn 1913.

Finn (suomalainen) oli Hietalahden telakalla Helsingissä rakennettu Emir Buharskij-luokan hävittäjä.  Laivan rakentaminen aloitettiin 1904, laskettiin vesille 4.4.1905 ja astui palvelukseen 1906.  Samalla telakalla rakennettiin myös toinen luokan alus ja kaksi muuta Putilovilla Pietarissa.  Finnillä oli kantavuutta 720 tonnia, pituutta 72 metriä ja konetehoa 6500 hv, mikä kehitti 25 solmun nopeuden.  Aseistuksena aluksella oli 2 kpl 75 mm ja 6 kpl 57 mm tykkejä, kolme 450 mm torpedoputkea sekä 20 miinaa.  Miehistöä sillä oli 99.  Finn oli alkujaan luokiteltu torpedoristeilijäksi, mutta syyskuusta 1907 lähtien hävittäjäksi.  Modernisoinnin yhteydessä Crichtonin telakalla Pietarissa 1910 aluksen torpedoputket poistettiin ja se sai tilalle 2 kpl 102 mm tykkejä.  Miinamääräksi tuli 37.  Sen koneisto uusittiin vielä Hietalahdessa 1914-1915, se sai kolmannen 102 mm tykin, 75 mm tykit ja miinat poistettiin sekä yksi torpedoputki palautettiin.  Finn oli mukana laivaston purjehduksella Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja pian sen jälkeen se asetettiin reserviin.  Seuraavana syksynä se siirtyi Volgan kautta Astrahaniin ja liittyi Kaspianmeren laivueeseen. Helmikuussa 1919 aluksen uudeksi nimeksi tuli Karl Libkneht.  Alus osallistui sisällissodassa Kaspianmeren taisteluihin, kunnes asetettiin 1923 varastoon Bakuun.  Se romutettiin joulukuussa 1925.

Finn laskee harjoitusmiinan.

Hävittäjä Finn venekannelta keulaan päin.

Paul Wolmar Tigerstedt

(1867-1929)

Tigerstedt toimi 1.8.1905-9.11.1907 hävittäjä Groznijin päällikkönä.  Alus otettiin käyttöön syksyllä 1904 ja siirrettiin välittömästi sen jälkeen Kaukoitään.  Matkalla se vaurioitui myrskyssä Jyllannin rannikolla ja joutui Cherbourgiin korjattavaksi.  Groznij osallistui Tsushiman meritaisteluun taistelulaivoja vasemmalta suojanneessa hävittäjäyksikössä.  Taistelun jälkeen se pelasti merestä uponneen risteilijä Uralin miehistöä.  Tässä yhteydessä se joutui taisteluun japanilaisen hävittäjä Kageron kanssa.  Vaurioituneena Groznij onnistui kuitenkin yhtenä kaikkiaan kolmesta 2. Tyynenmeren eskaaderin aluksesta pelastautumaan Vladivostokiin.  Hiilivarastojen loputtua kaikki aluksen puuosat oli poltettava, huonekaluja ja laivaveneitä myöten.  Vuosina 1910 ja 1913 Groznijille tehtiin perusteellinen uudistus, mutta 1916 se siirrettiin reserviin.  Japanilaiset ottivat aluksen haltuunsa Vladivostokissa 30.6.1918.  Venäläisten saatua sen uudelleen itselleen ei alukselle ollut enää käyttöä ja se romutettiin 1925.  Groznijin pääaseistuksena oli 1913 uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 457 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 26 solmua, kokoa 405 tonnia ja miehistöä 72.

Hävittäjä Groznij

Leo von Tesche

(1863-)

Tesche määrättiin 17.11.1906 Ukraina-luokan torpedoristeilijä Zabaikaletsin ppäälliköksi.  Alus oli tuolloin testattavana ja astui palvelukseen keväällä 1907.  Syksystä 1907 lähtien luokiteltiin hävittäjäksi.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus jo 1909-1910.  Sodan aikana alus osallistui partiotehtäviin Kuurinmaan rannikolla ja Riianlahdella, miinoituksiin Itämerellä sekä laivaston suurten yksiköiden suojaamiseen ja sukellusvenetorjuntaan.  Pääkoneisto ja aseistus uusittiin 1916.  Osallistui laivaston siirtymiseen Suomenlahden jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin keväällä 1918.  Sen jälkeen se siirrettiin reserviin ja poistettiin laivaston rekisteristä 1925.  Pääaseistuksena 1916 uudistuksen jälkeen 3 kpl 102 mm tykkejä, nopeutta 26 solmua, kokoa 630 tonnia ja miehistöä 90.

Torpedoristelijä (myöh. hävittäjä) Zabaikalets

Hänet siirrettiin 19.7.1910 panssarikansiristeilijä Askoldin päälliköksi.  Se oli monessa suhteessa poikkeuksellinen Venäjän laivastossa.  Ulkonäöltään se erosi silmiinpistävästi muista aluksista viidellä ohuella savupiipullaan.  Sen palvelushistoria oli myös eräs värikkäimmistä koko laivastossa.  Askold valmistui Germaniawerftin telakalta Kielistä Saksasta ja otettiin käyttöön 1902.  Palveltuaan vuoden Itämeren laivastossa siirrettiin se Tyynenmeren laivastoon.  Venäjän-Japanin sodassa alus osallistui Keltaisen meren meritaisteluun, jossa vaurioitui, mutta onnistui pakenemaan japanilaisia puolueettomaan Shanghaihin.  Sodan jälkeen Askold palasi Vladivostokiin, jossa se oli lähes koko vuoden 1906 kuivatelakalla korjattavana.  Seuraavana vuonna se kävi koulutusristeilyllä karilla, mutta kärsi vain pienehköjä vaurioita.  Aluksessa oli kuitenkin jatkuvia vikoja ja vuosina 1908-1911 se ei juurikaan poistunut tukikohdastaan.  Vuonna 1914 alus sai uusia vaurioita törmättyään vanhaan ajomiinaan.  Tämän jälkeen päätettiin lähettää Askold Eurooppaan korjattavaksi perusteellisesti.  

Matkan aikana syttyi kuitenkin ensimmäinen maailmansota.  Sodan alussa se osallistui sotatoimiin itäisellä Välimerellä Turkkia ja Itävaltaa vastaan.  Askold häiritsi turkkilaisten yhteyksiä Syyrian ja Palestiinan rannikolla ja oli mukana tukemassa Gallipolin maihinnousua.  Maaliskuussa 1916 sille aloitettiin perusteellinen korjaus Toulonissa.  Sotaoloissa se kesti pitkään työvoiman ja tarvikkeiden puutteen takia.  Miehistö joutui majoittautumaan laivalle, mutta upseeristo siirrettiin töiden ajaksi Pariisiin.  Tämä aiheutti napinaa.  Korjaus päättyi vasta elokuussa.  Laiva oli tarkoitus siirtää tämän jälkeen Barentsin merelle.  Se kärsi kuitenkin uusia vaurioita myrskyssä hieman Gibraltarin jälkeen ja jouduttiin viemään taas korjattavaksi Plymouthiin helmikuussa 1917.  Tämän jälkeen Venäjällä puhkesi vallankumous.  Askold pysyi uskollisena väliaikaiselle hallitukselle ja lähti Britanniasta kesäkuussa kohti uutta tukikohtaansa Murmanskia.  Venäjän tehtyä aselevon Saksan kanssa Askold oli tarkoitus siirtää Arkangeliin.  Tällöin Britannia otti kuitenkin aluksen haltuunsa ja se tuli Kuninkaallisen laivaston palvelukseen nimellä Glory IV.  He käyttivät sitä lähinnä asuntolaivana.  Venäjän sisällissodan päätyttyä Britannia tarjosi laivaa takaisin vastineeksi maksamattomista saatavista, mutta venäläiset eivät enää huolineet huonokuntoista alusta.  Se hinattiin Hampuriin ja romutettiin 1922.  Askoldin pääaseistuksena oli 12 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 24 solmua, kokoa 5910 tonnia ja miehistöä 580.

Panssarikansiristeilijä Askold

Sotaministeri Saharov vierailee Askoldilla Port Arthurissa 1904 (väritetty postikortti)

Arthur Michael von Sticht

(1879-1917)

Sticht tuli kapinoivien matruusien surmaamaksi 31.3.1917 ollessaan hävittäjä Tverdijin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Vladivostokissa ja otettu käyttöön 1907.  Se jäi japanilaisten haltuun 1918, mutta palautettiin Venäjälle 1922.  Alus otettiin perusteellisen uudistuksen jälkeen Kaukoidän laivastoon 1923 nimellä Lazo.  Se kuitenkin siirrettiin reserviin jo syksyllä 1925 ja romutettiin 1927.  Tverdijin pääaseistuksena oli 1913 uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 456 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 25 solmua, kokoa 297 tonnia ja miehistöä 64.

Hävittäjä Tverdij Vladivostokissa

Georg Starck

(1876-)

Starck määrättiin 17.6.1912 hävittäjä Siljnijin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1907, mutta jo 1911-1912 sille tehtiin perusteellinen uudistus.  Se osallistui ensimmäiseen maailmansotaan varsinkin Riian lahdella.  Sitä käytettiin partiotehtävissä, saattueissa ja miinanlaskujen suojaamisessa.  Siihen tehtiin 1916 muutoksia, jotka tekivät mahdolliseksi ottaa 16 miinaa.  Siljnij kuului aluksiin, jotka jäivät keväällä 1918 Helsinkiin.  Saksalaiset luovuttivat sen rauhansopimuksen mukaisesti takaisin Venäjälle ja se siirrettiin myöhemmin Kronstadtiin, jossa se asetettiin reserviin.  Alus otettiin 1924 Itämeren laivaston palvelukseen, mutta siinä se ei ehtinyt olla kauaakaan kunnes romutettiin jo 1925.  Sen pääaseistuksena  oli 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 457 mm torpedoputkia.  Nopeutta aluksella oli 25 solmua, kokoa 382 tonnia ja miehistöä 67.

Hävittäjä Siljnij

Fredrik Starck

(1876-)

Starck määrättiin 28.5.1911 hävittäjä Žutkijin päälliköksi. Alus oli otettu käyttöön Mustanmeren laivastoon 1905.  Korjattavana ollessaan se jäi keväällä 1918 saksalaisten haltuun Sevastopolissa.  Sisällissodan aikana se oli Wrangelin valkoisen armeijan käytössä.  Sitten alus kuului Neuvostoliiton Mustanmeren laivastoon kunnes poistettiin rekisteristä 1925.  Sen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja 2 kpl 457 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 24,3 solmua, kokoa 420 tonnia ja miehistöä 72.  Fredrik Starckin veli Alexander oli samaan aikaan Žutkijin sisaraluksen Vidnyjin päällikkönä.

Hävittäjä Žutkij

Hänet siirrettiin 19.12.1913 hävittäjä Leitenant Puštšinin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön Mustanmeren laivastoon 1907.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Sevastopolissa jo 1910-1912.  Sodan ensimmäisenä päivänä se kärsi vakavia vaurioita yrittäessään torpedohyökkäystä taisteluristeilijä Goebeniä vastaan.  Alusta korjattiin sen jälkeen 20 päivää.  Sodan aikana se osallistui hyökkäyksiin vihollisen yhteyksiä ja rannikoita vastaan sekä antoi tulitukea maajoukoille Kaukasian rintamalla.  Keväällä 1916 tiedusteluretkellä Varnan lähistöllä se ajoi bulgarialaiseen miinoitteeseen, katkesi ja upposi.  Aluksen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja 3 kpl 381 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 24 solmua, kokoa 426 tonnia ja miehistöä 68.

Hävittäjä Puštšin

Tämän jälkeen Starck toimi hävittäjä Gromkijin päällikkönä.  Alus kuului Šastlivi-luokkaan, joka oli Venäjän ensimmäinen isojen dieselmoottorilla toimivien hävittäjien luokka.  Se oli valmistunut Nevskin telakalta Nikolajevista ja otettu käyttöön toukokuussa 1915.  Alus upposi punaisten sabotaasin seurauksena Novorossijskin satamaan 17.6.1918.  Sillä oli vahva aseistus: 3 kpl 102 mm tykkejä, 5 kpl 450 mm torpedoputkia ja 80 miinaa.  Nopeutta aluksella oli ajan oloon huimat 34 solmua, kokoa 110 tonnia ja miehistöä 112.

Hävittäjä Gromkij

Sodan lopulla hän toimi vielä taistelulaiva Rostislavin päällikkönä.  Alus oli tuolloin jo kovin vanhentunut.  Alunperin se oli tarkoitettu rannikkopanssarilaivaksi, mutta suunnitelmia oli rakennustyön aikana muutettu ja lopulta se otettiin käyttöön useiden viivytysten jälkeen vuonna 1900.  Aluksen ensimmäisenä päällikkönä toimi suuriruhtinas Aleksander Mihailovits, joka oli ensimmäinen keisarillisen suvun edustaja, joka henkilökohtaisesti komensi laivaston alusta.  Tämän vuoksi sitä käytettiin paljon diplomaattisissa tehtävissä ja laivastovierailuilla.  Alunperin öljykäyttöisessä aluksessa oli monia teknisiä ongelmia, minkä vuoksi se muutettiin hiilikäyttöiseksi 1904-1905.  Tämä lisäsi muutenkin ylipainoisen laivan painoa ja kylkipanssarointi painui vesilinjan alapuolelle.  Ensimmäisen maailmansodan alussa Rostislavia käytettiin useaan otteeseen vihollisen laivasto-osastoja vastaan, mutta nämä kuitenkin vetäytyivät välttäen avointa taistelua.  Vuonna 1916 Rostislavia käytettiin suojaamaan Constantan satamassa toimivaa laivastotukikohtaa.  Siellä se joutui saksalaisten lentopommituksen kohteeksi ja vaurioitui.  Tämä oli ensimmäinen kerta laatuan Venäjän laivastossa.  Vallankumouksen puhjettua Starck onnistui pitämään miehistönsä hallitukselle uskollisena 1917 lopulle saakka eivätkä levottomuudet levinneet Rostislaville.  Viimeisen matkansa Venäjän lipun alla alus teki Batumiin syys-lokakuussa.  Paluumatkalla Sevastopoliin Starck nostatti mastoon Ukrainan lipun, mikä aiheutti napinaa laivan miehistössä.  Tammikuussa 1918 Mustanmeren laivasto hajosi kokonaan ja miehistö jätti alukset.  Rostislav jäi Sevastopoliin.  Saksalaiset eivät Krimiä miehittäessään olleet kiinnostuneet vanhasta Rostislavista, mutta heidän jälkeensä tulleet britit tuhosivat ennen lähtöään sen koneet.  Wrangelin valkoinen armeija hinasi aluksen kelluvaksi patteriksi Kertsin salmeen, jonne se upotettiin matalaan veteen.  Osia laivan rakenteista kerättiin romuksi 1930-luvulla, mutta siitä on tiettävästi suuri osa vieläkin matalassa rantavedessä.  Rostislavin pääaseistuksena oli 4 kpl 254 mm tykkejä, nopeutta 15 solmua, kokoa 10.889 tonnia ja miehistöä 852.

Taistelulaiva Rostislav

Alexander Starck

(1878-1922)

Starck toimi 1907 torpedovene Pylkijin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta ja otettu käyttöön 1900.  Vuonna 1907 se siirrettiin Itämereltä Kaspianmeren laivueeseen.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 1911 ja muutettiin tankkeriksi uusia dieselkäyttöisiä tykkiveneitä Karsia ja Ardahania varten    Sen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja kaksi 381 mm torpedoputkea, nopeutta 27,5 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.

Torpedovene Pylkij

Hänet siirrettiin 9.5.1910 hävittäjä Vidnyjin päälliköksi.  Aluksen rakentaminen aloitettiin 1901, mutta kesken töiden suunnitelmia muutettiinkin ja päätettiin tehdä siitä dieselkäyttöinen.  Muuttaminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi ja lopulta päädyttiin alkuperäiseen höyryalukseen.  Viivästyksen vuoksi se otettiin käyttöön vasta 1905.  Alus jäi keväällä 1918 jäiden vuoksi Helsinkiin ja tuli saksalaisten valtaamaksi.  Rauhansopimuksen mukaan se kuitenkin palautettiin Venäjälle.  Alus siirtyi 1922 Itämeren laivaston sukelluskoulun käyttöön ja 1925 se poistettiin laivaston rekisteristä sekä romutettiin 1926.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpdoputkia, nopeutta 27,25 solmua, kokoa 440 tonnia ja miehistöä 66.

Hävittäjä Vidnyj

Gustaf Toivo Johannes von Schoultz

(1871-1946)

Venäjän yhdysupseerina Britannian kuninkaallisessa laivastossa 1915-1917.   Osallistui Skagerrakin meritaisteluun brittiläisten lippulaivalla Iron Dukella.  Suomen laivaston palvelukseen kommodorina 1918.  Toimi laivaston komentajana 1919-1926 ja erosi palveluksesta kontra-amiraalina 22.1.1926.  Sotilastarkkailijoiden päällikkönä Ranskan Välimeren rannikolla Espanjan sisällissodan aikana 1937.

Schoultz määrättiin 11.8.1908 torpedovene Poražajuštšijin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1902.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi lentoveneiden apualuksena.  Keväällä 1918 se jäi Helsinkiin, koska ei päässyt jäiden vuoksi siirtymään Kronstadtiin.  Saksalaiset luovuttivat aluksen rauhansopimuksen mukaan takaisin Venäjälle ja kesällä 1918 se siirrettiin kanavia pitkin Volgalle.  Sitten 1919 se kuului Asovanmeren ja Kaspianmeren laivueisiin.  Alus siirrettiin reserviin 1921 ja riisuttiin 1923 aseista sekä sijoitettiin varastoon Bakun satamaan.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1925.  Poražajuštšijin pääaseistuksena oli 1912 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpedoputkia, nopeutta sillä oli 27 solmua, ko0koa 258 tonnia ja miehistöä 48.

Torpedovene Poražajuštšij

Hänet siirrettiin 28.11.1911 hävittäjä General Kondratenkon päälliköksi.  Alus oli rakennettu Hietalahden telakalla ja se otettiin käyttöön 1905.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Crichtonin Pietarin telakalla 1911-1912.  Alus sijoitettiin reserviin Kronstadtiin 1918 ja poistettiin laivaston luettelosta 1925.  Aluksen pääaseistuksena oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 3 kpl 102 mm tykkejä, 3 kpl 456 mm torpedoputkia ja 24 miinaa.  Nopeutta sillä oli 25,1 solmua, kokoa 750 tonnia ja miehistöä 95.

Hävittäjä General Kondratenko

Nikolai Hästesko af Målagård

(1870-1928)

Hästesko määrättiin 23.3.1908 hävittäjä Molodetskijin päälliköksi.  Alus oli rakennettu Le Havressa Ranskassa ja otettu käyttöön 1906.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Kronstadtissa 1912-1913, jolloin se varustettiin miinanlaskua varten.  Sodan aikana se kuului miinalaivoihin.  Alus oli mukana Itämeren laivaston siirtyessä jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin keväällä 1918.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin ja 1925 poistettiin laivaston rekisteristä.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 75 mm tykkejä, 2 kpl 456 mm torpedoputkia ja 10 miinaa.  Nopeutta sillä oli 25,3 solmua. kokoa 402 tonnia ja miehistöä 67.

Hävittäjä Molodetskij

Georg Ture Engelbert Gadd

(1873-1952)

Vuoden 1917 alussa Gadd oli kaksi taistelulaivaprikaatia käsittäneen osaston päällikkönä.  Tällöin hänen komennossaan oli kaikkiaan kahdeksan taistelulaivaa.  Niin suurta laivastoyksikköä ei kenenkään muun suomalaisen johdettavana ole ollut.  Harvoin sellaisia on ollut muidenkaan maiden laivastoissa.  Gadd ylennettiin kontra-amiraaliksi 14.4.1917.  Vallankumouksen jälkeen hän erosi laivastosta ja palasi Helsinkiin, jossa osallistui mm. 1918 Tallinnasta tuodun sotamateriaalin kätkemiseen.  Sodan päätyttyä hän muutti pysyvästi Kööpenhaminaan.

Venäjän - Japanin sodan alussa Gadd toimi torpedovene Siljnyin päällikkönä. Alus tuhoutui taistelussa japanilaisia vastaan, ja sen lähes koko miehistö kaatui tai haavoittui. Myös Gadd haavoittui vaikeasti, mutta toipui sodan loppuun mennessä   Alus oli otettu käyttöön 1903.  Se ajoi miinaan Port Arthurin sataman ulkopuolella marraskuussa 1904 ja upposi.  Japanilaiset nostivat aluksen seuraavana vuonna ja korjasivat 1906 palvelukseen nimellä Fumitsuki.  Se poistettiin käytöstä ja romutettiin 1912.  Aluksen pääaseistuksena oli 75 mm tykki ja kaksi 381 mm torpedoputkea, nopeutta 27 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.

Torpedovene Siljnyi

Gadd oli hävittäjä Sibirskij Strelokin päällikkönä ensimmäisen maailmansodan alussa 1914-1915 tehden miinanlaskuoperatioita Saksan rannikolla.  Alus oli valmistunut Hietalahden telakalta ja otettu käyttöön 1906.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Pietarissa 1911-1912.  Alus oli mukana purjehtimassa jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin keväällä 1918 ja siirrettiin sen jälkeen reserviin.  Se otettiin uudelleen käyttöön 1921 ja muutettiin 1925 hinaajaksi.  Toisen maailmansodan aikana alus toimi Laatokalla tykkiveneenä tukien mm. Tuuloksen maihinnousua 23.6.1944.  Sodan jälkeen se muutettiin jälleen hinaajaksi kunnes poistettiin laivaston rekisteristä 1957 ja romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 1916 jälkeen 3 kpl 102 mm tykkejä, 3 kpl 456 mm torpedoputkia ja 24 miinaa.  Nopeutta aluksella oli 25 solmua, kokoa 750 tonnia ja miehistöä 95.

Hävittäjä Sibirskij Strelok

Sen jälkeen hän toimi 1915-1917 taistelulaiva Andrei Pervozvannyin päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1912, mutta oli aikaansa nähden jo tuolloin teknisesti vanhentunut.  Koko ensimmäisen maailmansodan ajan se oli ankkurissa Helsingin laivastotukikohdassa yhdesssä muiden taistelulaivojen kanssa sukellusvenevaaran vuoksi.  Se vaurioitui pahasti elokuussa 1919 brittiläisten torpedoveneiden hyökkäyksessä Kronstadtissa eikä sitä koskaan enää otettu uudelleen palvelukseen.  Se poistettiin 1924 laivaston rekisteristä ja romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä, nopeutta 18,5 solmua, kokoa 18.790 tonnia ja miehistöä 957.

Taistelulaiva Andrei Pervozvannyi

Alexander Gideon Adalbert Gadd

(1875-1960)

Valkoisten jäädessä Venäjän sisällisodassa tappiolle Gadd siirtyi amiraali Wrangelin armeijan jäännösten mukana 1920 Varnaan Bulgariaan.  Sieltä hän matkusti seuraavana vuomna Pariisiin ja 1925 Helsinkiin.

Gadd komensi 4.6.1912 alkaen tykkivene Donetsin Välimeren risteilyä Triesten, Fiumen, Venetsian, Anconan ja Pireuksen satamien kautta ja osallistui samana vuonna Samoksen saaren kapinan kukistamiseen.  Alus oli otettu käyttöön 1889 ja se palveli Mustanmeren laivastossa ja Välimeren laivueessa.  Vuodesta 1901 lähtien sitä käytettiin koululaivana.  Se uudistettiin 1912 jälleen tykkiveneeksi.   Tuli turkkilaisen hävittäjän upottamaksi Sevastopolissa 1914, muttaq nostettiin ja korjattiin uudelleen käyttöön.  Toimi sen jälkeen Mustanmeren pohjoisrannikolla ja 1916 lähtien Tonavalla.  Joutui 1918 ensin saksalaisten haltuun Sevastopolissa, sitten valkoisten ja lopulta englantilais-raskalaisten joukkojen.  Upposi myrskyssä 1919, mutta nostettiin 1921 ja käytettiin varastona kunnes 1928 romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,3 solmua, kokoa 1280 tonnia ja miehistöä 127.

Tykkivene Donets

Ensimmäisen maailmansodan aikana Gadd toimi hävittäjä Derzkij'n päällikkönä keskusvaltojen laivasto-osastoja vastaan Mustallamerellä. Hän valtasi 1915 - 1916 viisi höyrylaivaa ja kymmenkunta purjealusta sekä kahakoi risteilijöiden Goebenin ja Breslaun kanssa.  Alus oli otettu käyttöön 1914.  Sen tehtävinä olivat sodan aikana tiedustelu, Turkin rannikon saarto ja Bosporin lähestymisväylien miinoitus.  Se jäi 1918 saksalaisten haltuun, sitten englantilais-ranskalaisten joukkojen ja valkoisen armeijan.  Heiltä se jäi Bizerteen Turkkiin, jossa tuli ranskalaisten internoimaksi 1920.  Alus hyväksyttiin 1924 tehdyllä sopimuksella Neuvosto0liiton omistamaksi rautaromuksi ja lopulta se romutettiin 1933.  Sen pääaseistuksena oli yksi 103 mm tykki ja kaksi 4587 mm torpedoputkea, nopeutta ajan mittapuun mukaan komeat 34 solmua, kokoa 1180 tonnia ja miehistöä 111.

Hävittäjä Derzkij

Hän oli risteilijä Pamjat Merkurijan päällikkönä 3.9.1916 alkaen. Gadd osallistui Pamjat Merkurijan ja komentoonsa annetun kuljetusalusosaston päällikkönä Bosporin maihinnousuoperaatioon 23.4.1917.  Alus oli otettu käyttöön 1905 nimellä Kabul, joka 1907 muutettiin Pamjat Merkurijaksi.  Sille tehtiin 1913-1914 perusteellinen uudistus Sevastopolissa.  Maailmansodan aikana se toimi operaatioissa Turkin meriyhteyksiä vastaan.  Toukokuussa 1918 alus joutui saksalaisten haltuun Sevastopolissa.  Venäjän sisällissodan aikana alus vaihtoi omistajaa useita kertoja.  Sen nimeksi muutettiin 1922 Komintern ja se uudistettiin koululaivaksi.  Aluksesta poistettiin 1930 osa höyrykattiloista, jotta saatiin lisää koulutustilaa.  Toisen maailmansodan aikana se muutettiin miinalaivaksi ja vaurioitui kesällä 1942 pommituksessa Potin satamassa  Aluksen tykit siirreettiin maihin rannikkopatteriksi ja laiva sijoitettiin aallonmurtajaksi.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1943.  Aluksen pääaseistuksena oli 12 kpl 152 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 23 solmua, kokoa 6645 tonnia ja miehistöä 567.

Risteilijä Pamjat Merkurija 1917 Gaddin ollessa sen päällikkönä

Georg Peter Falck

(1862-1919)

Kontra-amiraaliksi Falck ylennettiin 19.12.1913.  Hän joutui bolshevikkien surmaamaksi Petrogradissa heinäkuussa 1919.

Falck määrättiin vastavalmistuneen hävittäjä Voiskovoin päälliköksi 29.5.1905.  Ensimmäisen maailmansodan aikana alus osallistui partiotehtäviin Kuurinmaan rannikolla ja Riianlahdella sekä miinanlaskuihin Itämerellä.  Oli keväällä 1918 mukana laivaston siirtymisessä Suomenlahden jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin.  Alus siirrettiin 1920 Kaspian meren laivastoon, jossa palveli eri tehtävissä aina 1958 saakka kunnes romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli alkujaan 2 kpl 75 mm tykkejä, nopeutta aikanaan erinomaiset 26 solmua, kokoa 620 tonnia ja miehistöä 90.

Hävittäjä Voiskovoi Helsingissä Korkeasaaren edustalla

Hänet määrättiin 4.5.1908 keisarillisen huvijahti Tsarevnan päälliköksi.  Alus oli valmistunut Englannissa 1874 keisari Aleksanteri II:lle, mutta sitä käytti pääasiassa vasta Aleksanteri III lyhyisiin matkoihin Pietarin lähistöllä ja Suomen saaristossa.  Hieno jahti poistettiin käytöstä 1917 ja romutettiin.  Kokoa sillä oli 840 tonnia.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Feodor Stemman.

Keisarillinen huvijahti Tsarevna

Falck määrättiin 7.12.1908 vielä keisarillisen huvijahti Aleksandrian päälliköksi.  Tämä 501 tonnin siipirataslaiva oli valmistunut 1904.  Sitä käytettiin pelkästään kuljettamaan keisarillista perhettä ja heidän vieraitaan, Pietarhovista Kronstadtiin, jossa suuremmat jahdit olivat tavallisesti ankkurissa.  Isommat huvijahdit eivät kyenneet purjehtimaan matalaa väylää Pietarhoviin.  Vallankumouksen jälkeen alusta pidettiin miinalaivojen reservissä kunnes se romutettiin 1927.

Keisarillinen huvijahti Aleksandria