Carl Hallberg

Jäännöksiä Matosaaren pattereista Jollaksessa 

Hallberg otettiin 1. suomalaisen meriekipaasin palvelukseen aliupseerina 23.5.1846.  Hän mainitaan mitsmanina höyrylaiva Pospešnilla 25.8.1852.  Seuraavana vuonna hänet siirrettiin suomalaisen tullijahdin päälliköksi.  Hallberg osallistui 1854 Krimin sodan aikana Viaporin puolustukseen linjalaiva Andreilla ja 1855 patteri no. 8:n päällikkönä Matosaarella.  Kesällä 1856 hän purjehti tykkiveneillä saaristossa ja toimi 1857 jälleen tullijahdin päällikkönä sekä 1858 potkurivene Bujanilla.  Vuonna 1859 Hallberg oli ensin kuljetusalus Hapsalilla ja sitten potkurifregatti Ilja Murometsilla, höyryfregatti Svetlanalla ja linjalaiva Gangutilla näiden purjehduksella Välimerelle.  Gangutilla hän toimi kontra-amiraali Nordmanin lippu-upseerina ylennettynä luutnantiksi 20.7.1859.  Sitten hän siirtyi Svetlanan mukana Kaukoitään, jossa palveli 1860-1862.  Takaisin Itämerelle Hallberg kutsuttiin 1863 ja määrättiin 25.8. varustelutyön alla olleelle uudelle potkurikorvetti Askoldille vanhimmaksi upseeriksi.  Hän erosi laivaston palveluksesta 17.4.1865 kapteeniluutnanttina.

Potkurifregatti Ilja Muromets

Potkurifregatti Ilja Muromets valmistui Amiraliteetin telakalta Arkangelista 1858.   Aluksella oli kantavuutta 3199 tonnia, pituutta 64 metriä,  Pääaseistuksena Ilja Murometsilla oli 11 kpl 30 naulaisia tykkejä.  Seuraavana kesänä se liittyi kontra-amiraali Nordmanin eskaaderiin, joka matkasi Kronstadtista Välimerelle.  Ilja Muromets palasi Itämerelle 1860 ja se poistettiin köäytöstä jo 1863.  Sen höyrykone siirrettiin rakenteilla olleeseen rannikkopanssarilaiva Kremliin ja itse alus upotettiin Kronstadtin redille..

Potkurikorvetti Askold Honolulussa.

Potkurikorvetti Askold valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1864.  Aluksella oli kantavuutta 2217 tonnia, pituutta 66 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 340.  Aseistuksena Askoldilla oli 17 tykkiä.  Heti valmistuttuaan se teki pitkän matkan Kaukoitään liittyäkseen Tyynenmeren laivueeseen, mutta jo 1866 se palasi takaisin Itämerelle.  Se palveli 1868-1869 Välimerellä.  Alus lähti lokakuussa 1873 pitkälle maailmanympärimatkalle kiertäen Amerikan Magalhaesin salmen kautta ja kulkien sitten Honoluluun, Shanghaihin sekä Nagasakiin ennen kuin liittyi Tyynenmeren laivueeseen vasta vuotta myöhemmin.   Se saapui lopulta takaisin Itämerelle 1876. Askold poistettiin käytöstä 1893.

Linjalaiva Andrei linkki

Höyryfregatti Svetlana linkki

Linjalaiva Gangut linkki

Georg Grundström

s. 3.9.1842

k. 18.5.1896

Otettiin merikadettikuntaan 9.10.1854.  Purjehti Itämerellä höyryfregatti Gremjaštšilla 1859 ja linjalaiva Konstantinilla 1860.  Grundström ylennettiin gardemariniksi 8.4.1861.  Hän palveli 1861-1863 potkurifregatti Osljabjalla, joka matkasi Kronstadtista Välimeren kautta New Yorkiin.  Mitsmaniksi hänet ylennettiin 30.11.1863.  Sen jälkeen Grundström siirtyi korvetti Varjagille vuosiksi 1863-1865 ja purjehti sillä New Yorkista 1864 Tyynellemerelle sikäläisiin venäläisiin satamiin.  Paluumatkan Kronstadtiin hän suoritti 1865-1866 korvetti Bogatyrilla.  Grundström ylennettiin luutnantiksi 13.1.1867.  Sitten hän palveli Kronstadtissa linjalaiva Nikolai I:llä alokkaiden tykistökoulutuksessa.  Purjehduskaudella 1868 hän oli Itämerellä höyryfregatti Smelillä.  Grundström komennettiin 1870 2. panssarilaivaeskaaderin päällikön lippu-upseeriksi.  Sitten hän palveli Itämerellä rannikkopanssarilaiva Nje tron menjalla ja  1872 fregatti Peresvetillä.  Korvetti Varjagilla Grundström oli kadettieskaaderissa 1873-1875.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 13.1.1876.  Sen jälkeen hän oli pitkään 1876-1881 korvetti Bojarinilla vanhempana kadettiupseerina.  Grundström ylennettiin 2. lk kapteeniksi 10.3.1885, siirrettiin everstiluutnantin arvoisena amiraliteettiin 13.1.1890 ja ylennettiin samassa yhteydessä everstiksi.  Palveluksesta hän erosi 13.1.1896 kenraalimajurina.

Höyryfregatti Gremjaštš valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1852.  Sen kantavuus oli 1501 tonnia, pituus 58 metriä ja nopeus 9 solmua.  Aseistuksena sillä oli alkujaan 8 tykkiä.  Alus ajoi karille 17.9.1862 Kalbådagrundin lähistöllä ja viikkoa myöhemmin upposi.

Potkurifregatti Osljabja kuvattuna Alexandriassa Virginiassa 1863.

Potkurifregatti Osljabja valmistui Ohtan telakalta 1859 ja se poistettiin käytöstä 1874.  Aluksella oli kantavuutta 2980 tonnia, pituutta 80 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 482.  Aseistuksena sillä oli 49 tykkiä.

Potkurikorvetti Bogatyr valmistui Ameraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1860.  Aluksella oli kantavuutta 2155 tonnia, miehistöä 320 ja aseistuksena 17 tykkiä.  Bogatyr oli mukana 1862 alkaneella kontra-amiraali Popovin eskaaderin Tyynenmeren purjehduksella ja vieraili San Franciscossa.  Bogatyr teki uuden matkan Tyynellemerelle 1871-1872.  Se poistettiin käytöstä 1888.

Linjalaiva Imperator Nikolai I oli potkurilla varustettu Borodino-luokan 111-tykin alus.  Sillä oli kantavuutta 5426 tonnia, pituutta 71 metriä ja sen kuusi höyrykonetta tuottivat nopeutta 10 solmua.  Aluksen varustelua ei koskaan saatu täysin valmiiksi.  Se otettiin Uudelta Amiraliteetin telakalta keväällä 1861 ja sillä tehtiin koeajoja Kronstadtin lähistöllä saman kesän aikana.  Alusta käytettiin laivatykistön koululaivana 1862-1866, mutta sen jälkeen se ei enää lähtenyt merelle.  Imperator Nikolai I poistettiin käytöstä 1874.

Höyryfregatti Smelij valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1859.  Aluksella oli kantavuutta 1784 tonnia, pituutta 61 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 210.  Alunperin sillä oli 8 tykkiä.  Smelille tehtiin 1868 peruskorjaus ja se sai vanhan höyryfregatti Olafin koneen.  Alus muutettiin 1879 Kronstadtissa proomuksi ja 1902 myytiin romuksi.

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1865.  Aluksella oli kantavuutta 3494 tonnia, pituutta 69 metriä, nopeutta 8 solmua ja miehistöä 394.  Pääaseistuksena sillä oli aluksi 17 kpl 196 mm tykkejä.  Monen uudistuksen jälkeen aluksella oli 2 kpl 203 mm ja 2 kpl 152 mm tykkejä.  Laiva poistettiin käytöstä 1905.

Linjalaiva Konstantin linkki

Korvetti Varjag linkki

Höyryfregatti Peresvet linkki

Höyrykorvetti Bojarin linkki

Suomalaisnimisiä laivoja 11: Potkurikorvetti Kalevala

Potkurikorvetti Kalevala

Aikakautensa maineikkain suomalaisniminen alus oli eittämättä potkurikorvetti Kalevala.  Se oli valmistunut Turussa 1858 Suomen meriekipaasin käyttöön senaatin osoittamilla varoilla, mutta vasta 1860 aluksen varustelu ja miehistön hankkiminen saatiin päätökseen ja se astui palvelukseen.  Aluksella oli kantavuutta 1290 tonnia, pituutta 51 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 182.  Aseistuksena sillä oli 15 tykkiä. 

Kalevalan pienoismalli.

Kalevalaa ei kuitenkaan suomalaisten odotusten vastaisesti asetettukaan palvelukseen Suomenlahdelle, vaan se annettiin Kaukoidän laivueen käyttöön.  Se kuului osana kontra-amiraali Popovin eskaaderia, joka lähti pitkälle purjehdukselleen Tyynellemerelle Kronstadtista 18.10.1860 kohti Nikolajevsk-na-Amurea.  Kalevala purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 se kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Laivasto-osasto lähti paluumatkalle elokuussa 1864 ja saapui  1865 takaisin Kronstadtiin.  Kalevala poistettiin laivaston luettelosta 1872.  

Kalevalan lahden sijainti Vladivostokin eteläpuolella lähellä Kiinan ja Pohjois-Korean rajoja.

Maisema Kalevalan lahdelta.