Carl Gustaf Brakel

s. 12.2.1823 Pirkkala

k. 11.1.1906 Pirkkala

Otettiin Aleksanterinkadettikunnan merikomppaniaan 17.1.1831 ja siirrettiin merikadettikuntaan 29.10.1833 sekä ylennettiin gardemariniksi 21.1.1839.  Purjehti Itämerellä linjalaivoilla Vladimir, Imperator Aleksandr I ja Ostrolenka 1839-1842.  Ylennettiin mitsmaniksi 20.1.1841.  Purjehduskaudella 1843 Brakel osallistui merenmittauksiin Suomenlahdella priki Ohtalla.  Hänet siirrettiin 1. suomalaiseen meriekipaasiin 1.4.1844 ja oli sen kirjoissa 1844-1858.  Brakel purjehti linjalaiva Leipzigilla Itämerellä ja Pohjanmerellä 1844-1845.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 1846 ja palveli sitten linjalaiva Narvalla matkalla Arkangelista Kronstadtiin.  Vuonna 1847 hän oli Leipzigilla ja fregatti Melpomenella Itämerellä sekä Pohjanmerellä.  Samalla fregatilla hän jatkoi 1849-1850 palvellen myös linjalaiva Finlandilla Suomenlahdella.  Seuraavat kaksi vuotta Brakel oli merenmittauksessa höyrylaiva Pospešnilla.  Krimin sotaan hän osallistui 1854 Viaporissa linjalaiva Andreilla ja 1855 tykkivene No. 23:n päällikkönä Viaporin tykkivene-eskaaderissa sekä linnoituksen pommituksen aikana Santahaminan ykköspatterin päällikkönä.  Sodan jälkeen 1857-1859 Brakel oli vartioalus Treskin päällikkönä Viaporissa.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 29.4.1858.  Purjehduskauden 1860 hän toimi vielä uudelleen höyrylaiva Pospešnin päällikkönä.  Reserviin Brakel siirrettiin 20.5.1861 ja vapautettiin lopulta palveluksesta 17.2.1868 2. lk kapteenin arvoisena.

Linjalaiva Imperator Aleksandr I kuva oli samannimisen luokan ensimmäinen alus.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1829 ja peruskorjattiin Kronstadtissa 1839.  Alus osallistui koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Pohjanmerellä sekä kuljetti joukkoja Kuurinmaalle Puolan kapinan kukistamiseen 1831.  Aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä, 1000 hengen miehistö ja aseistuksena 110 tykkiä.  Se romutettiin Kronstadtissa 1854.

Ohtan sisaralus priki Telemak.

Priki Ohta oli ensimmäinen alus nimeään kantaneesta 11 prikin luokasta.  Ohtan telakalta Pietarista 1827 valmituneella aluksella oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä.  Heti valmistuttuaan Ohta purjehti kontra-amiraali Heydenin eskaaderissa Välimerelle ja osallistui 1828 Navarinon meritaisteluun turkkilaisia vastaan.  Kronstadtiin se palasi vasta 1830.  Sen jälkeen se toimi 1832-1834 vartioaluksena Viaporissa ja osallistui monina kesinä merenmittauspurjehduksiin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Kahtena kesänä aluksella purjehti nuoria upseereita tutustumassa eri Itämeren satamiin.  Ohta romutettiin Kronstadtissa 1847. 

Linjalaiva Vladimir linkki

Linjalaiva Ostrolenka linkki

Linjalaiva Leipzig linkki

Linjalaiva Narva linkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Finland linkki

Linjalaiva Andrei linkki

Vartioalus Tresk linkki

August von Behr

k. 1881

Otettiin merikadettikuntaan 12.5.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 1842.  Purjehti 1844 fregateilla Aleksandr Nevskij ja Proserpina sekä ylennettiin mitsmaniksi 21.8. ja siirrettiin Mustanmerenlaivastoon.  Vuosina 1845-1851 palveli Mustanmeren itärannikolla linjalaiva Uriililla, korveteilla Andromaha ja Pilad sekä fregatti Sižopolilla.  Ylennettiin luutnantiksi 6.5.1850.  Palveli sitten linjalaiva Andreilla 1852-1853.  Oli 1854 väliaikaisena päällikkönä höyrylaiva Fultonilla, joka kulki Pietarhovin ja Kronstadtin välillä.  Hän osallistui seuraavana vuonna Kronstadtin puolustukseen linjalaiva Konstantinilla.  Purjehti 1856 Kronstadtista Swinemündeen ja takaisin höyrylaiva Olafilla ja oli 1857 potkurifregatti Gromoboilla.  Sen jälkeen hän siirtyi laivanrakennusosaston virkamieheksi, kapteeniluutnantin arvoisena 1859 ja vanhempana virkamiehenä 1860.  Behr nimitettiin 2.5.1863 Pietarin satamapäällikön apulaiseksi ja ylennettiin 2. lk. kapteeniksi 13.1.1866 sekä 1.lk. kapteeniksi 13.1.1870.  Hänet siirrettiin laivaston reserviin 15.5.1871 ja vapautettiin palveluksesta kenraalimajurina 1875.

Linjalaiva Uriil.

Uriil oli 84 tykin Sultan Mahmut-luokan linjalaiva, joka valmistui Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1841.  Aluksella oli kantavuutta 3790 tonnia, pituutta 60 metriä ja miehistöä 750.  Uriil osallistui vuoteen 1853 harjoituspurjehduksiin Mustallamerellä ja sen jälkeen Krimin sotaan.  Aluksen ollessa korjaustöiden alaisena Sevastopolissa tuki sen tykistö kaupungin pattereita.  Syyskuussa 1854 Uriil upotettiin Sevastopolin tukikohdan väylän tukkeeksi. 

Andromaha oli 18 tykin korvetti, joka valmistui Nikolajevissa 1841.  Aluksella oli pituutta 37 metriä ja 100 hengen miehistö.  Andromaha palveli Mustanmeren lisäksi useaan otteeseen Välimerellä mm. Kreikan ja Sisilian vesillä.  Alus osallistui Krimin sodassa turkkilaisten maavoimien tulittamiseen ja palasi vaurioituneena Sevastopolin tukikohtaan, minne upposi elokuussa 1855.

Fregatti Sižopol V.A.Prohorovin litografian mukaan.

Sižopol oli 60 tykin Tenedos-luokan fregatti, joka valmistui Amiraliteetin Sevastopolin telakalta 1841.  Aluksella oli pituutta 53 metriä ja 418 hengen miehistö.  Vuoteen 1851 se osallistui harjoituspurjehduksiin Mustallamerellä, peruskorjattiin 1851 ja käytettiin sen jälkeen kadettien koululaivana.  Krimin sodan aikana alusta käytettiin partiointiin Sevastopolin edustalla, kunnes syyskuussa 1854 se upotettiin sataman sisääntuloväylälle ja miehistö liitettiin maavoimiin.  Sodan jälkeen sataman tukkinut alus räjäytettiin.

Imperatritsa Aleksandra-luokan 92 tykin linjalaiva Andrei valmistui 1846.  Vuoteen 1853 se osallistui laivaston purjehduksiin Suomenlahdella ja Itämerellä sekä 1850 Man-saaren vierailuun.  Krimin sodan aikana Andrein sijoituspaikkana oli Viapori.  Sodan jälkeen se toimi Helsingissä kasarmina, kunnes poistettiin laivaston luettelosta 1861.   Blogissa on kuva Andrein sisarlaivasta Lefortista, ks. Linkki.

Konstantin oli 82 tykin Fershampenuaz-luokan linjalaiva, joka oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1839.  Alus osallistui harjoituspurjehduksiin, kunnes sille vuosina 1852-1854 tehtiin suuri peruskorjaus ja se sai höyrykoneen.  Samalla alusta pidennettiin ja sen aseistusta vahvistettiin.  Konstantin poistettiin palveluksesta 1864.  Blogissa on kuva Konstantinin sisaraluksesta Vyborgista. Ks. Linkki.

Potkurifregatti Gromoboi.

Potkurifregatti Gromoboin rakentaminen alkoi Helsingissä Krimin sodan aikana, mutta se oli keskeytyksissä Viaporin pommituksen jälkeen.  Laivan koneisto tehtiin Pietarissa.  Lopulta alus valmistui 1857.   Sillä oli kantavuutta 3199 tonnia, pituutta 75 metriä, konetehoa 360 hv ja nopeutta 8 solmua.  Aluksen aseistuksena oli 196 mm tykkejä.  Gromoboi teki matkat Välimerelle 1858-1859 ja 1860-1861.  Siitä tehtiin koululaiva 1864.  Yhdysvaltain sisällissodan kokemusten jälkeen päätettiin, ettei aluksen kallista peruskorjausta enää suoriteta.  Gromoboi oli palveluksessa vuoteen 1872, kunnes se myytiin huutokaupalla romuksi.

Seuraavista von Behrin aluksista on aiemmin kerrottu blogissa:

Fregatti Proserpina linkki

Korvetti Pilad linkki

Höyrylaiva Olaf linkki

Johan Bartram

s. Viipuri 30.8.1809

k. Elimäki 13.2.1865

Johan Bartramin maalaus Novoarkangelskin (Sitkan) satamasta.
Laivassa Venäjän Amerikankomppanian lippu.

Bartram otettiin merikadettikuntan 1821 ja ylennettiin gardemariniksi 1824.  Purjehti 1826 fregatti Konstantinilla Kronstadtista Gravesendiin ja takaisin sekä ylennettiin mitsmaniksi 7.10.  Seuravana kesänä hän purjehti fregatti Provornylla Kronstadtista Portsmouthiin ja edelleen Välimerelle sekä osallistui Navarinon meritaisteluun turkkilaisia vastaan.  Vuosina 1828-1828 Bartram palveli korvetti Gremjaštšilla Välimerellä ja Adrianmerellä sekä paluumatkalla Kronstadtiin.  Hänet siirrettiin 1830 suomalaiseen meriekipaasiin.  Seuraavana kesänä Bartram oli tullijahdin päällikkönä Ahvenanmaan saaristossa ja ylennettiin luutnantiksi 8.2.1832.  Vuosina 1833-1837 hän palveli Itämerellä Katzbach-laivalla ja höyrylaivoilla Herkules ja Provorny.  Vuonna 1839 Bartram siirtyi Venäjän Amerikankomppanian palvelukseen.  Hän matkusti Kronstadtista Nikolailla Valparaisoon Chileen ja sai siellä priki Veliki Knjas Konstantinin päällikkyyden.  Aluksellaan hän jatkoi matkaa Novoarkangelskiin (nykyiseen Sitkaan) Alaskaan.  Vuosina 1840-1845 Bartram toimi komppanian alusten Bajkalin, Naslednik Aleksandrin ja Veliki Knjas Mihailin päällikkönä Petropavlovskin, Ohotanmeren ja Amerikan siirtokuntien välillä.  Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 7.4.1844.  Hänet valittiin 1845 komppanian johtokuntaan ja kutsuttiin Pietariin.  Bartram nimitettiin 3.7.1850 Suomen tulli- ja majakkalaitoksen ylijohtajan apulaiseksi ja amiraliteetin everstiluutnantiksi.  Hän erosi palveluksesta 1853 everstin arvoisena.  Vielä 1857 hänet kutsuttiin johtamaan Saimaan väylien kartoitusta.

Fregatti Konstantin

Konstantin oli Solombalskajan telakalta Arkangelista 1826 valmistunut 48-tykkinen fregatti.  Se oli siis aivan uusi kun Bartram tuli sille palvelukseen.  Britannian matkan Konstantin teki yhdessä fregatti Jelenan kanssa ja alukset veivät mukanaan kultalastin.  Seuraavana vuonna laiva osallistui Navarinon taisteluun ja sen jälkeen Turkin sotaan 1830 saakka, kunnes palasi Kronstadtiin käytyään välillä Ranskassa korjattavana.  Konstantin oli vartioaluksena Kronstadtissa 1832-1835 ja muutettiin proomuksi Viaporissa 1837 sekä romutettiin 1848.

Fregatti Provorny oli Konstantinin sisaralus ja valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1823.  Ennen Turkin sotaa se toimi Atlantilla vieraillen mm. Islannissa saakka.  Suuren tulvan aikaan 1824 se irtosi ankkurista Kronstadtissa ajautuen matalikolle, mutta saatiin korjattua.  Navarinon taistelussa Provorny kuului laivaston vasempaan sivustaan ja sai vaurioitettua kahta turkkilaista fregattia.  Alus palasi heti taistelun jälkeen takaisin Kronstadtiin, jossa se romutettiin 1831.

Tässä pienellä merenlahdella nykyisen Pyloksen kaupungin edustalla Kreikan länsirannikolla käytiin lokakuussa 1827 meritaistelu Turkin ja toiselta puolelta Ranskan, Britannian ja Venäjän laivastojen välillä.  Molemmilla osapuolilla oli taistelussa 20 linjalaivaa ja fregattia.  Turkkilaiset kärsivät taistelussa musertavan tappion.

Korvetti Gremjaštšy valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1822.  Tulvan aikana 1824 se ajautui maihin Kronstadtissa ja korjattiin väliaikaisesti.  Perusteellisempi työ tehtiin vasta pari vuotta myöhemmin.  Myös se osallistui Navarinon taisteluun ja palasi Kronstadtiin 1829, missä romutettiin seuraavana vuonna.  Aluksen aseistuksena oli 24 tykkiä.

Siipirataslaiva Provorny oli valmistunut Izhoran konepajalta 1825.  Sillä oli kantavuutta 175 tonnia ja pituutta 34 metriä.  Alus peruskorjattiin Kronstadtissa 1837 ja romutettiin 1847.

Siipiratalaiva Herkulesista on blogissa kirjoitettu aiemmin.  Ks. oheinen  linkki

Wilhelm Armfelt

s. Ruotsi 17.7.1828

k. Turku 7.11.1882

Santahaminan eteläkärjen patteria Krimin sodan ajalta

Armfelt otettiin merikapteenina suomalaiseen meriekipaasiin 14.2.1855 ja nimitettiin mitsmanin vakanssille.   Osallistui Santahaminan pattereilla Viaporin puolustukseen brittiläis-ranskalaista laivastoa vastaan 9.-10.8.1855.  Palveli sen jälkeen kuunari Strelalla purjehduskauden 1856.  Siirrettiin 24.8.1857 Suomen luotsilaitokseen amiraliteetin luutnanttina ja nimitettiin Helsingin luotsipiiriin.  Jo 31.10.1859 Armfelt kuitenkin komennettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Hän palveli siellä höyrylaiva Tarkilla, Uralilla ja Kuralla sekä kuljetusalus Astrabadilla ja höyrykuunari Persijaninilla 1860-1871.  Armfelt ylennettiin laivaston luutnantiksi 13.1.1862, kapteeniluutnantiksi 9.4.1871 ja ilmeisesti jo reservissä 2. lk. kapteeniksi 13.1.1880.

Höyrykuunari Persijanin oli valmistunut Nižni Novgorodissa 1859.  Aluksella oli kantavuutta 409 tonnia.  Aseistuksena sillä oli seitsemän kevyttä tykkiä, mutta myös valmius ottaa sota-aikana viisi 12-naulaista lisää.  Persijaninia käytettiin kuljetuksissa ja sotatoimissa turkmeeneja sekä persialaisia vastaan. Poistettiin laivaston luettelosta 1881.

Seuraavista Armfeltin aluksista on kirjoitettu aiemmin blogissa.  Linkit alla:

Strela

Tarki

Ural ja Kura

Carl Gustaf Wrede

s. 12.7.1824 Anjala

k. 2.7.1868 Pietari

Wrede toimi purjehduskaudella 1859 vastavalmistuneen höyrykuunari  Kompassin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Britanniassa ja se luokiteltiin 1892 kuljetusalukseksi.  Sille tehtiin peruskorjaus 1910.  Alus jäi 1918 Tallinnassa saksalaisten haltuun ja se myytiin myöhemmin Viron laivastolle.  Neuvostoliitto otti sen haltuunsa elokuussa 1940.  Lopulta vanha alus romutettiin 1952.  Kompassilla oli nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Kompas Viron lipun alla

Wrede siirtyi 1860 Aral-järven laivueen päälliköksi ja kiersi järven ympäri höyrylaiva Perovskij:lla.  Alus oli rakennettu osiksi Motalan konepajalla Ruotsissa ja se kuljetettiin 1852 Venäjän jokireittejä Orenbugiin sekä sieltä maitse Aralin rannalle, jossa se seuraavana keväänä koottiin.  Petrovskij oli käytössä sotatoimissa Kokandin ja Buharan kaanikuntia vastaan tarvikkeiden kuljetuksissa sekä jokilinnakkeiden tykistötulituksessa.  Vielä 1873 se oli mukana sodassa Hivan kaanikuntaa vastaan.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 1883.  Sen aseistuksena oli viisi tykkiä.  Kokoa siipirataslaivalla oli 140 tonnia ja pituutta 36 metriä.

Höyrylaiva Perovskij

Johan Knut Waldemar Uggla

s. 10.6.1814 Vääksy

k. 28.1.1884 Pietari

Uggla toimi vuosina 1847-1854 höyrylaivojen Fontankan ja Graf Vrontšenkon päällikkönä.

Fontanka oli valmistunut Motalassa Ruotsissa 1845 ja sitä käytettiin lähinnä Itämeren laivaston edustustehtäviin Pietarin, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pietarhovin alueilla.  Se myytiin 1868.  Fontanka oli 30 metrin pituinen siipiratataslaiva eikä siinä ollut aseistusta.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalainset Alexander Julius Silfversvan ja Carl Otto Ramstedt.

Kesällä 1854 Graf Vrontšenko kuului komentajaluutnantti Romanovin johtamaan viiden höytylaivan ja niiden hinauksessa olleiden tykkiveneiden osastoon, joka siirrettiin Viaporista Turkuun vahvistamaan kaupungin puolustusta.  Alukset kulkivat pitkin Suomen rannikkoa ja ennen Porkkalaa ne saivat optisen lennättimen viestin horisontissa havaitusta vihollisesta.  Romanov määräsi aluksilleen pimennyksen ja ne siirtyivät saariston suojaan hidastaen vauhtiaan.  Hankoniemellä sikäläisen linnakkeen päällikkö kenraali Möller määräsi avattavaksi tulen lähestyviä tunnistamattomia aluksia kohti.  Kolmen tykistön yhteislaukauksen jälkeen laivat olivat kuitenkin yhä vauriotta, minkä jälkeen linnake havaitsi niiden mastoissa Pyhän Andreaksen liput.  Seuraavana aamuna klo 10 alukset saapuivat Turkuun sekä asettuivat ankkuriin Ruissalon ja Hirvensalon suojaan.  Britannian tiedustelu raportoi syksyllä 1854 Turun edustalla olevan kuusi Venäjän Itämeren laivaston laivaa sekä 18 soudettavaa tykkivenettä.  Alusten joukkoon kuului Graf Vrontšenko.

(Lähde: B.Infantiev, Flagi na stengah, Moskva 1972. ss. 213-216)

Uggla oli edelleen 1855 Graf Vrontšenkon päällikkönä tukikohtabnaan Viapori ja 1856-1857 Haapsalu.  Graf Vrontšenko oli Ohtan telakalta Pietarista 1851 valmistunut siipirataslaiva, jolla oli pituutta 43 metriä.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1861.

Leopold Ludvig Toppelius

s.  27.11.1821 Kronstadt

k. 6.8.1890 Helsinki

Toppelius oli purjehduskaudella 1846 höyrykuunari Unionenin päällikkönä  Suomenlahdella.  Alus oli valmistunut Oulussa 1838 nimellä Uleåborg laivanvarustaja ja raatimies Andreas Nylanderin tilauksesta.  Hän oli saanut yksinoikeuden harjoittaa höyrylaivaliikennettä Pohjanlahdella.  Se aloitti ensimmäisenä suomalaisena höyrylaivana liikenteen Turusta Pohjanlahden satamiin.  Alus siirtyi 1844 Helsinkiin G.W.J.Sundmanin omistukseen ja sai nimekseen Unionen. Se liikennöi Turku-Helsinki-Tallinna-Viipuri-Pietari-linjalla.  Syyskuussa 1851 alus törmäsi kuunari Spionin kanssa ja vaurioitui niin pahasti, ettei sitä kannattanut korjauttaa matkustajalaivaksi, vaan se muutettiin hinaajaksi.  Vuodesta 1854 se toimi hinaajana Kemiön saarella nimellä Dahlsbruk ja myytiin 1874 Paraisille Atun sahalle.

Unionenin mainos Helsingfors Tidningar-lehdessä 30.5.1846

Hän toimi 1856-1862 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu 1856  Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz

s. 8.5.1826 Helsinki

k. 21.2.1899 Oulainen

Thitz toimi 1857-1859 Priboij-luokan tykkiveneen Treskin ja höyrykorvetti Kalevalan päällikkönä Itämerellä sekä Priboij-luokan tykkiveneneen Lešijin Viaporissa.  

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Lešij oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Lešijin  päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Zacharias Alexander Stjerncreutz sekä Treskin  Gustaf Adolf Federley ja Paul Carl Toppelius. Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Höyrykorvetti Kalevala oli valmistunut Turussa 1858.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan kahteen otteeseen myös suomalainen Otto Maximilian Carpelan.

Höyrykorvetti Kalevala

Thitz oli 1860-61 Priboij-luokan tykkiveneen Otlivin päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856 ja oli käytössä 5.1.1885 saakka, jolloin se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Otliv poistettiin laivaston luettelosta 3.31891 ja myytiin romuksi.

Hän toimi 1862-1866 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Leopold Ludvig Toppelius.

Thitz oli 1866-72 höyrysluuppi Velikij Knjas Aleksein päällikkönä Päijänteellä.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britannia ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen 1864 sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille, mm. Päijänteen rannalle Anianpellon Mustaniemeen, missä alus koottiin valmiiksi.  Päijänteellä alus pysyi 1872 saakka, mutta ei koskaan joutunut alkuperäiseen tehtäväänsä.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Carl Cajander.

Hän oli purjehduskaudella 1876 höyrylaiva Samojedin päällikkönä Vienanmeren laivueessa.  Alus oli valmistunut Pietarissa 1858 ja se poistettiin laivaston luettelosta 28.1.1895.  Pituutta sillä oli 21 metriä.

Thitz toimi 1876-1879 höyrykuunari Bakanin päällikkönä Vienanmerellä.  Hän purjehti 1879 Bakanilla Novaja Zemljalla.  Alus oli valmistunut Britanniassa 1857.  Aluksi sitä käytettiin Itämeren laivastossa, mutta 1870 se siirrettiin Vienanmerelle.  Seuraavat 20 vuotta se teki merenmittausta Barentsinmerellä ja Novaja Zemljalla.  Vuodesta 1892 sitä käytettiin kuljetusaluksena ja 1902 lähtien uudella nimellä Leitenant Skuratov.  Alus poistettiin laivaston luettelosta joulukuussa 1910.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Bakan

Hänet määrättiin 6.3.1880 vastavalmistuneen Burun-luokan tykkiveneen  Tutšan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin Uudelta telakalla Pietarissa.  Palveltuaan ensin Itämeren laivastossa se siirrettiin 1899 kanavia pitkin Bakuun ja liitettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Siellä se riisuttiin aseista 26.4.1906 ja siirrettiin reserviin.  Aluksesta poistettiin 1913 koneet ja se muutettiin majakkalaivaksi.  Sisällissodan aikana se vaihtoi omistajaa monet kerrat ja oli käytössä vielä toisen maailmansodan aikana.  Alus poistettiin laivaston luettelosta vasta 7.7.1956.  Sen aseistuksena oli 1890 luvulla 4 kpl 87 mm tykkejä, nopeutta 7,5 solmua, kokoa 424 tonnia ja miehistöä 54.

Tykkivene Tutša

Alexander Julius Silfversvan

s. 23.12.1831 Pietari

k. 14.3.1908 Tallinna

Silfversvan oli purjehduskaudella 1856 höyrylaiva Vestovoj:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ruotsissa 1853.  Se poistettiin laivaston luettelosta 26.11.1894.  Aseistuksena sillä oli kolme tykkiä ja kokoa 24 tonnia.

Sen jälkeen hän toimi 1856-1860 höyrylaiva Fontankan päällikkönä.  Alus oli valmistunut Motalassa Ruotsissa 1845 ja sitä käytettiin lähinnä Itämeren laivaston edustustehtäviin Pietarin, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pietarhovin alueilla.  Se myytiin 1868.  Fontanka oli 30 metrin pituinen siipiratataslaiva eikä siinä ollut aseistusta.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Johan Knut Waldermar Uggla ja Carl Otto Ramstedt.

Vuosina 1860-1864 Silfversvan oli höyrylaiva Ilmenjin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Belgiassa 1852.  Se upposi 1870 Viipurin lähellä, mutta   nostettiin ja korjattiin täydellisesti.  Se poistettiin laivaston luettelosta 28.7.1911.  Aseistuksena sillä oli kaksi tykkiä, nopeutta 10 solmua ja pituutta 50 metriä.

Höyrylaiva Ilmenj Belozerskyn kanavassa 1888

Hän toimi 1864-1883 meriministeriön käytössä olleen höyrylaiva Nevan päällikkönä  Alus oli rakennettu Cockerillin konepajalla Liegessä Belgiassa ja koottu osista valmiiksi Pietarissa 1862.  Pituutta sillä oli 50 metriä.

Carl Sidensnöre

s. 15.5.1809

k. 30.3.1889 Pietari

Sidensnöre toimi 1835-1846 merenmittausalusten päällikkönä Suomenlahdella: vuosina 1835-1839 trebaka Tosnan, 1839-1841 kuunari Snegin ja 1841-1846 kuunari Meteorin.

Tosna oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa luotsialuksena.  Alus myytiin 1841 yksityisomistukseen.  Sen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 18,5 metriä.  Trebaka (it. trabaccolo) on pääasiassa Adrianmerellä käytettävä kaksimastoinen purjealus, jonka kummassakin mastossa on nelikulmainen purje.  Venäjä rakensi 1800-luvun alussa käyttöönsä viisi trebakaa.

Sneg valmistui Viaporin telakalta 1829.  Vuosina 1830-1832 se osallistui koulutuspurjehduksiin ja oli sen jälkeen merenmittausaluksena Suomenlahdella.  Se siirrettiin 1844 vartioalukseksi Kronstadtiin ja 1852 Riikaan.  Aluksen aseistuksena oli 14 tykkiä.  Pituutta sillä oli 24,4 metriä.

Meteor oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1837.  Se osallistui koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella 1838-1840, 1851-1853 ja 1858.  Vuonna 1841 se palveli vartioaluksena Viaporissa.  Vuodet 1842-1846 Meteoria käytettiin merenmittauksissa Suomenlahdella.  Vuodet 1854-1855 alus oli Kronstadtin satamassa.  Se myytiin romuksi 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 5.1.1863.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä ja sillä oli pituutta 30,5 metriä.

Sidensnöre oli 1849-51 höyrylaiva Herkuleksen päällikkönä.  Alus oli ensimmäinen laiva maailmassa, jonka höyrykone toimi ilman erillistä tasainkoneistoa.  Britanniassa oli muutamia vuosia aiemmin yritetty rakentaa tasaimetonta alusta, mutta yrityksissä oli epäonnistuttu.  Herkuleksen kone oli rakennettu Pietarissa Izhoran konepajalla.  Alus valmistui Ohtan telakalta 1832.  Sille tehtiin 1843 peruskorjaus, jossa sitä vielä pidennettiin 53:sta 59 metriin.  Herkules poistettiin laivaston luettelosta 1854 ja myytiin romuksi.  Aluksen aseistuksena oli uudistuksen jälkeen 24 tykkiä, nopeutta 8,25 solmua ja kokoa 823 tonnia.

Höyrylaiva Herkuleksen aikanaan mullistava kone

Fredrik Rotkirch

s. 1815

k. 6.4.1886

Rotkirch oli 1844 Vienan meren laivueessa höyrylaiva Smirnij:n päällikkönä.   Hänen aluksensa kuljetti 23.5.1844 suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitšin Arkangelista Solovetskiin  Suuriruhtinas oli ollut seuraamassa 74 tykin linjalaivan Ingermanlandin vesillelaskua.  Tämän jälkeen hänen tuhannen hengen seurueensa oli tutustunut Solovetskin luostariin.  Smirnij oli valmistunut Solombalskajan telakalta läheltä Arkangelia keväällä 1844.  Se poistettiin laivaston luettelosta 4.8.1862.  Aluksella oli pituutta 38 metriä ja syväystä 3,3 metriä.

Samana vuonna hän toimi myös höyrylaiva Onegan päällikkönä Vienan merellä.  Alus oli valmistunut 1833 ja sitä käytettiin kuljetustehtäviin 1834-1844.  Sen jälkeen se oli vartioaluksena Arkangelissa 1845-1850.

Rotkirch siirtyi1853 höyrylaiva Uralin päälliköksi.  Hän kuljetti vastavalmistuneen aluksen Votkinskin telakalta Kaman ja Volgan kautta Astrakaniin Kaspian merelle.  Sen aseistuksena oli kahdeksan tykkiä ja pituutta sillä oli 46 metriä.

Höyrylaiva Ural

Vuosina 1854-1855 Rotkirch oli höyrylaivojen Kura ja Lenkoranj päällikkönä Kaspian merellä.  Kura oli alunperin rakennettu Englannissa 1844 ja se oli kuljetettu osina Astrakaniin, missä koottu valmiiksi 1845.  Pituutta tällä siipirataslaivalla oli 44 metriä ja syväystä 3,2 metriä.  Lenkoranj oli rakennettu Hollannissa ja kuljetettu osina Astrakaniin, missä valmistunut lokakuussa 1845.  Kura ja Lenkoranj olivat yhdessä höyrylaiva Tarkin kanssa Venäjän ensimmäiset alukset Kaspian merellä.

Carl Otto Ramstedt

s. 30.8.1813 Helsinki

k. 9.11.1881 Lontoo

Ramstedt toimi 1846 höyrylaiva Fontankan päällikkönä.  Alus oli valmistunut Motalassa Ruotsissa 1845 ja sitä käytettiin lähinnä Itämeren laivaston edustustehtäviin Pietarin, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pietarhovin alueilla.  Se myytiin 1868.  Fontanka oli 30 metrin pituinen siipiratataslaiva eikä siinä ollut aseistusta.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Johan Knut Waldemar Uggla ja  Alexander Julius Silfversvan.

Boris Nordmann

s. 23.9.1808 Kotka

k. 25.6.1877 Pietari

Nordmann toimi 1837-1838 höyrylaiva Otvašnostjin päällikkönä.  Alus oli kenraali Schilderin johtamaa salaista projektia varten suunniteltu sukellusveneiden tukialus.  Sen piti kuljettaa  sukelluvene toiminta-alueelleen.  Schilderin sukellusvene oli kuusi metriä pitkä ja runsaat kaksi metriä leveä.  Se pystyi sukeltamaan 13 metrin syvyyteen ja se liikkui airojen avulla.  Sukellusveneen tarkoituksena oli hyökätä puisten purjealusten kimppuun miinalla ja alkeellisilla raketeilla.  Sukellusvenetestit kuitenkin epäonnistuivat eikä Venäjän laivasto tilannut niitä käyttöönsä.

Otvašnostj hinaa lautalla olevaa sukellusvenettä

Pienoismalli Schilderin sukellusveneestä

Maximilian Kruskopf

22.12.1842 Helsinki

k. 5.2.1891 Pietari 

Kruskopf toimi 1868 Siperian laivueessa kuunari Farvaterin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Nikolajevsk-na-Amuren telakalla 1862.  Vuosina 1862-1869 se kuljetti lastia Ohotan meren satamien välillä ja 1868 oli Mantsurian sodan aikana maavoimien käytössä.  Alus teki 1874 purjehduksen Japanin rannikolle.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1891.  Farvaterilla oli kokoa 60 tonnia.

Hänet määrättiin 22.,7,1878 rakenteilla olleen vapaaehtoisen laivaston höyrylaivan Moskvan päälliköksi.  Alus valmistui Glasgowissa 1879. Se siirrettiin vakinaisen laivaston käyttöön 1895 ja muutettiin koululaivaksi uudella nimellä Prut. Vuonna 1909 siitä tehtiin miinalaiva.  Lokakuussa 1914 alus oli 700 miinan lastissa kun se kohtasi Mustallamerellä Sevastopolin tukikohtaa pommittamassa olleen saksalaisen taisteluristeilijä Goebenin.  Prutin miehistö upotti tuolloin itse aluksen suurine miinalasteineen.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta sillä oli 13,5 solmua, kokoa 5459 tonnia ja miehistöä 278.  Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ivan Boström.

Höyrylaiva Moskva

Emil Reinhold Boije af Gennäs

(1834-1874)

Boije toimi 1863 Suomenlahdella Priboij-luokan tykkiveneen Mjateljin päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön maaliskuussa 1858.  Se otettiin pois palveluksesta, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin 1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta toukokuussa 1871 ja myytiin romutettavaksi.  Sen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia.

Vuosina 1865-1867 hän oli Veikselillä höyrylaiva Vislan päällikkönä.  Alus oli ostettu Preussista Venäjän Veikselin laivueen käyttöön 1863.  Sillä kuljetettiin 1863-1864 aseita ja ampumatarvikkeita eri varuskuntien välillä.  Kuljetuksia suojaamassa oli aluksella 20 sotilasta Henkikaartin Tsarkoselskin jalkaväkipataljoonasta.  Vuosina 1865-1866 se oli pääosin Varsovan satamassa tehden vain lyhyitä matkoja kaupungin lähistölle.  Veikselin laivue päätettiin lakkauttaa tammikuussa 1867.  Seuraavassa heinäkuussa Vislaakin alettiin kunnostaa myytäväksi ja lokakuussa se myytiin julkisella huutokaupalla kauppias Eisenbergille.  Visla oli siipirataslaiva ja sen aseistuksena oli kolme pientä tykkiä.  Kokoa alle metrin syväyksellä kulkeneessä aluksessa oli vain 50 tonnia.

Höyrylaiva Visla