Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila

s. Aral-järven alue 31.10.1867

k. Tallinna 13.11.1919

Munck ylennettiin 4.10.1888 laivaston teknisen koulun konduktööristä tykistöupseerikunnan aliluutnantiksi sekä luutnantiksi 13.1.1893.  Hän lähti Kronstadtista 6.9.1894 tykkivene Otvažnllla Tyynellemerelle tykistöupseerina.  Alikapteeniksi Munck ylennettiin 24.5.1896.  Sen jälkeen hän toimi vanhempana tykistöupseerina taistelulaiva Imperator Nikolai I:llä.  Munck mainitaan 31.7.1898 tykistöupseeritutkinnon lautakunnan jäsenenä.  Hänet ylennettiin kapteeniksi 19.12.1902.  Sitten hän palveli rannikkopanssarilaiva Pervenetsin vanhempana tykistöupseerina.  Munck nimitettiin 12.2.1906 Itämeren laivaston tykistötutkinto-osaston päällikön apulaiseksi ja ylennettiin 5.5.1907 everstiluutnantiksi.  Hän palveli tykistöharjoituseskaaderin esikunnan tykistöupseerina ja ylennettiin 19.12.1911 everstiksi tykistöupseerikunnassa.  Munck mainitaan 17.11.1913 Itämeren laivaston laivanrakennuksen tykistötarkastajana.  Hän erosi laivaston palveluksesta 11.12.1913 tykistöupseerikunnan kenraalimajurina. 

Tykkivene Otvažni 1902

Tykkivene Otvažni valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1893.  Aluksella oli kantavuutta 1854 tonnia, pituutta 70 metriä, nopeutta 14 solmua ja miehistöä 178.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Lisäksi aluksella oli kaksi torpedoputkea ja 20 miinaa.  Se siirtyi Kaukoitään 1894 ja osallistui kesäkuussa 1900 Kiinassa boksarikapinan kukistamiseen.  Otvažni upotettiin päivää ennen Port Arthurin antautumista 1.1.1905, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.

Taistelulaiva Imperator Nikolai I

Taistelulaiva Imperator Nikolai I valmistui Ranskalais-venäläiseltä telakalta Pietarista 1891.  Aluksella oli kantavuutta 9594 tonnia, pituutta 105 metriä, nopeutta 14 solmua ja miehistöä 616.  Pääaseistuksena sillä oli 2 kpl 305 mm ja 4 kpl 229 mm tykkejä.  Valmistuttuaan se liittyi Välimeren eskaaderiin ja vuonna 1895 siirtyi Tyynellemerelle.  Välimerelle alus palasi 1901, mutta Venäjän-Japanin sodan alettua se palasi huollettavaksi Itämerelle, jossa liittyi Kaukoitään lähteneeseen 2. Tyynenmeren eskaaderiin.  Se vaurioitui lievästi Tsushiman taistelussa ja antautui japanilaisille.  Alus otettiin Japanin laivaston käyttöön tykistöharjoituksiin nimellä Iki.  Myöhemmin se oli maalialuksena ja upposi matalaan veteen 1915.  Lopulta se romutettiin 1922. 

Imperator Nikolai I Tsushiman taistelun jälkeen 1905.

Alfons Hellström

s. 1868

k. 7.1915

Hellström kävi merikadettikoulun ja ylennettiin gardemarinista mitsmaniksi 11.10.1887.  Hän palveli 1891 panssariristeilijä Pamjat Azovalla sen kuljettaessa kruununperijää suuriruhtinas Nikolaita Kaukoitään.  Hellström siirrettiin sitten tykkivene Sivutsille.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 13.1.1894 ja siirrettiin Tyynenmerenlaivaston esikuntaan 18.12.1897.  Laivaston reserviin Hellström otettiin 22.5.1899 ja hän sai eron palveluksesta 2. lk kapteenina 30.3.1903.

Panssariristeilijä Pamjat Asova linkki

Tykkivene Sivuts

Tykkivene Sivuts valmistui Bergsundin telakalta Tukholmasta 1884.  Sillä oli kantavuutta 1134 tonnia, pituutta 57 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 188.  Pääaseistuksena aluksella oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Alus lähti 1885 Kaukoitään ja liittyi Siperian laivueeseen 1886 Vladivostokissa.  Sivutsia käytettiin tiedustelu- ja tutkimusretkillä laajalla Beringin salmelta Siamin lahdelle ulottuvalla alueella.  Vuonna 1891 se vieraili Bangkokissa.  Venäjän-Japanin sodan puhjetessa alus oli korjattavana Yingkoussa.  Venäläisten vetäytyessä kaupungista Sivuts siirtyi Liao-jokea ylävirtaan.  Lopulta Sivutsin oma miehistö räjäytti aluksen Liao-joella elokuussa 1904, jottei se jäisi japanilaisten käsiin.

Sivuts Liao-joella hieman ennen kuin se räjäytettiin.

Albrecht Gripenberg

s. 13.1.1846

k. Brooklyn, New York 7.7.1878

Ylennettiin 1.5.1864 merikadettikurssin päätteeksi gardemariniksi ja purjehti samana kesänä Itämerellä sekä ulkomailla potkuriklipperi Jahontilla.  Gripenberg palveli 1865 Välimerellä höyryfregatti Peresvetillä ja ylennettiin mitsmaniksi 19.11.1866.  Hän purjehti 1867 Suomen saaristossa tykkivene Molnijalla ja 1868-1870 Itämerellä potkuriklipperi Šemtsugilla ja tannikkopanssarilaiva Kremlillä.  Luutnantiksi Gripenberg ylennettiin 21.2.1870.  Sen jälkeen hän osallistui 1870-1873 maailmanympäripurjehdukseen potkuriklipperi Izumrudin reviisorina.  Gripenberg toimi Itämerellä 1874-1877 panssarieskaaderin päällikön lippu-upseerina.  Vuonna 1878 hänet komennettiin Amerikkaan ostamaan aluksia Venäjän laivastolla ja tällä matkalla hän myös kuoli.

Potkuriklipperi Jahont valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1863.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä ja nopeutta 12 solmua.  Valmistuessaan sillä oli kolme 60 naulaista tykkiä.  Jahont otettiin reserviin Kronstadtissa 1879 ja myytiin romuksi 1881.

Höyryfregantti Peresvet.

Peresvetin upseereita 1863.

Höyryfregatti Peresvet rakennettiin Arkangelissa, mistä se siirrettiin Kronstadtiin, jossa siihen asennettiin Carr & McPhersonin konepajan Pietarissa valmistama kone 1861.  Aluksella oli kantavuutta 3867 tonnia ja nopeutta 8 solmua.  Alunperin siinä oli 51 tykkiä.  Peresvetin palvelusaika jäi lyhyeksi, sillä se poistettiin käytöstä jo 1874.

Potkuriklipperi Šemtsug

Potkurilipperi Šemtsug valmistui Galerno-saaren telakalta Pietarista 862, se modernisoitiin Kronstaadtissa 1869 ja poistettiin käytöstä 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 184.  Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 152 mm tykkejä.

Rannikkopanssarilaiva Kreml

Rannikkopanssarilaiva Kreml valmistui Semjannikov & Poletikan konepajalta Pietarista 1867.  Aluksella oli kantavuutta 4000 tonnia, pituutta 67 metriä, maksiminopeutena 9 solmua ja miehistöä 430.  Aseistuksena sillä oli 17 kpl 196 mm tykkejä.  Kremlin tykistöä uudistettiin seitsemän kertaa, jolloin tykkiä määrää vähennettiin ja järeyttä lisättiin.  Koneensa Kreml sai vanhemmasta puualuksesta ja rikiltään se vastasi kuunaria.  Taistelutehtäviin Kremliä ei koskaan käytetty.  Kreml poistettiin käytöstä lokakuussa 1905 yhdessä muiden Pervenets-luokan alusten kanssa.

Potkuriklipperi Izumrud

Potkurilipperi Izumrud oli rakennettu täsmälleen Jahontia vastaavaksi, paitsi sen kone oli valmistettu Kokkeritin konepajalla Belgiassa.  Alus valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1862 ja se poistettiin käytöstä 1886.

Tykkivene Molnija linkki

Michael Golowin

s. 12.2.1888

k. 11.3.1932

Otettiin Aleksanterin kadettikuntaan 13.9.1899 ja siirtyi sieltä merikadettikuntaan 14.9.1902.  Nuoremmaksi aliupseeriksi 22.9.1906.  Komennettiin risteilijä Bogatyrille 1.6.1908.  Golowin ylennettiin mitsmaniksi 11.4.1909 ja siirrettiin 2. torpedovenedivisioonaan 30.4.  Hänet määrättiin ensin torpedovene No. 215:lle ja siirrettiin 12.11.1909 torpedoristeilijä Leitenant Iljinille, jonka vt. ensimmäinen upseeri hänestä tuli 16.11.1909.  Golowinista tuli hävittäjä Delnijin vahtiupseeri 15.12.1910 ja 22.7.1911 hänet siirrettin samaan tehtävään hävittäjä Rasiaštšille.  Sieltä hänet määrättiin 21.10. upseerien merenkulkukurssille.  Kurssiin liittyvän merenkulkuharjoittelun hän suoritti seuraavana keväänä koululaiva Okeanilla ja komennettiin sitten 26.5.1912 tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseeriksi.  Golowin sai 4.6.1912 2. lk merenkulku-upseerin arvon.  Hänet siirrettiin jo 22.8.1912 eteenpäin panssariristelijä Dianan merenkulku-upseeriksi ja 19.12. hänet ylennettiin luutnantiksi.  Kesän 1913 Golowin toimi tykkivene Bobrilla merenkulku-upseerina ja kadettien merenkulun opettajana, palaten sitten takaisin Dianalle.  Hänet määrättiin 10.10.1913 Pietarin sähköteknilliseen instituuttiin ja seuraavaksi kesäksi kadettien käytännöllisen tähtitieteen opettajaksi koululaiva Voinille.  Tämän tehtävän kuitenkin keskeytti sodan alkaminen ja Golowin komennettiin aluksi viestialus Neptunin päälliköksi.  Hänelle entnnestään tuttuun tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseerin tehtävään hän tuli jälleen 26.12.1914.  Golowin siirtyi taistelulaiva Slavan vanhemmaksi merenkulku-upseeriksi 30.7.1915 ja sai samalla 1. lk merenkulku-upseerin arvon.  Torpedovene No. 119 päällikkö hänestä tuli 13.4.1916.  Vanhemmaksi luutnantiksi Golowin ylennettiin 10.8.1917 ja laivaston palveluksesta hän erosi 8.4.1918.  Michael Golowin otettiin Suomen laivaston palvelukseen 1.1.1919.  Hän hoiti esikuntatehtäviä sekä toimi opettajana Merisotakoulun upseerikurssilla.  Hänet ylennettiin komentajakapteeniksi 6.12.1919 ja ja siirrettiin reserviin 3.12.1924 komentajan arvoisena.  Sen jälkeen hän opiskeli Pariisissa 1925-1928 ja suoritti siellä diplomi-insinööritutkinnon.  Palattuaan Suomeen Golowin oli yksityisen liike-elämän palveluksessa Helsingissä kuolemaansa saakka.  Hän julkaisi 1925 WSOY:n kustantaman 445 sivuisen kirjan ’Merisodan historia’.

Risteilijä Bogatyr linkki

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1887.  Se kuuluu kokeiluksi jääneeseen harvalukuiseen alustyyppiin, jonka perustana on vahva torpedoaseistus.  Aluksella oli kantavuutta 714 tonnia, pituutta 71 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 117.  Sen pääaseistuksena oli 7 kpl 381 mm torpedoputkia ja 5 kpl 47 mm tykkejä.  Vuodesta 1907 se määriteltiin apualukseksi ja poistettiin käytöstä 1911.

Tykkivene Grosjaštšij

Tykkivene Grosjaštšij valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1700 tonnia, pituutta 72 metriä, nopeutta 13 solmua ja miehistöä 188.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Vuosina 1894-1905 se palveli Välimerellä ja siitä eteenpäin oli Laivaston teknillisen koulun käytössä.  Peruskorjaus sille tehtiin Kronstadtissa 1907.  Alus riisuttiin aseista 1911 ja muutettiin miinanraivaajaksi.  Sodan alussa se oli vartioaluksena Liepajassa kunnes määriteltiin 1915 uudelle aseistetuksi tykkiveneeksi.  Tällöin se sai pääaseistuksekseen 2 kpl 152 mm tykkejä.  Sitä käytettiin sotatoimissa vartioimassa miinakenttää Irben salmessa.  Seuraavana vuonna sen pääaseistuksen määrä vielä kaksinkertaistettiin ja muuta vastaavasti vähennettiin.  Alus oli lokakuussa 1917 mukana Muhun salmen taistelussa.  Lokakuussa 1918 se otettiin reserviin Kronstadtissa ja riisuttiin aseista sekä lopulta 1924 romutettiin.

Taistelulaiva Gangut sekä panssariristeilijät Diana, Avrora ja Gromoboj Kruununvuoren selällä Nikolai II:n vierailupäivänä 25.2.1915.

Panssariristeilijä Diana valmistui Galernogo-saaren telakalta Pietarista.  Aluksella oli kantavuutta 6731 tonnia, pituutta 123 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 570.  Pääaseistuksena sillä oli alunperin 8 kpl 152 mm tykkejä kaksoistorneissa. Ennen maailmansotaa nämä vaihdettiin 130 mm tykeiksi. Valmistuttuaan se siirtyi heti Kaukoitään 1. Tyynenmeren eskaaderiin, jossa se osallistui Port Arthurin puolustukseen 1904.  Keltaisen meren taistelun jälkeen Diana pakeni Saigoniin Ranskan Indokiinaan, jossa internoitiin sodan loppuajaksi.  Sodan päätyttyä se korjattiin Pietarissa ja vuosina 1912-1914 Dianalle tehtiin laaja peruskorjaus.  Se osallistui moniin sotatoimiin saksalaisia vastaan ja mm. Muhun salmen taisteluun lokakuussa 1917.  Diana oli mukana laivaston ns. jääpurjehduksessa Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918.  Sen jälkeen se otettiin reserviin ja sen järeimpiä tykkejä käytettiin Kaspianmeren laivueen apuristeilijöillä.  Syksyllä 1922 Diana hinattiin Saksaan romutettavaksi.   

Taistelulaiva Slava ankkurissa Korkeasaaren edustalla talvella 1911-1912.

Slavan matruuseja perunateatterissa.

Taistelulaiva Slava valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1905.  Aluksella oli kantavuutta 14415 tonnia, pituutta 12 m, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 822.  Pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksoistorneissa.  Sen rakentaminen oli viivästynyt, koska suunnitelmia oli välillä muutettu aluksen saamiseksi liikkuvammaksi.  Slavalle tehtiin 1910-1911 Toulonissa peruskorjaus, mutta sekin alkuperäissuunnitelmaa pienemmässä laajuudessa.  Näin alus oli sodan puhjetessa jo varsin vanhanaikainen.  Slavan osallistuttua taisteluihin saksalaisaluksia vastaan Riikan lahdella 1915 ja 1916 havaittiin sen pääaseistuksen kantaman olevan riittämätön.  Tykistöä modernisoitiinkin Helsingissä.  Slava kohtasi ylivoimaisen saksalaisen laivasto-osaston uudelleen Muhun salmessa lokakuussa 1917.  Aluksen saamat osumat olivat tehneet sen päätykistön toimintakyvyttömäksi ja se oli ottanut niin paljon vettä, ettei kyennyt enää liikkumaan matalassa salmessa.  Venäläiset upottivatkin Slavan itse, jottei se jää vihollisen käsiin.  Virolaiset romuttivat hylyn paikan päällä 1935-1936.

Torpedovene 119.

Torpedovene 119 eli Polangen oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta 1895 venäläisenä versiona ranskalaisesta Avant-Garde-luokasta.  Aluksella oli kantavuutta 120 tonnia, pituutta 42 metriä ja sen 2000 hv koneet tuottivat 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä sillä oli 21. Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedoveneen kattila uusittiin 1899, jolloin se myös muutettiin öljyllä toimivaksi.  Vuonna 1912 se sai 2 kpl 47 mm tykkejä.  Samana vuonna se muutettiin miinanraivaajaksi.  Alus jäi Helsingissä suomalaisten haltuun huhtikuussa 1918, mutta ilmeisesti huonon kuntonsa vuoksi sitä ei meillä otettu koskaan käyttöön.

Vladimir Boisman

s. Kronstadt 6.4.1883

k. Terijoki 10.8.1930

Korejets tukikohdassaan Chemulpossa Koreassa lähellä Soulia helmikuun alussa 1904.

Taistelulaiva Peresvetin päällikkönä Venäjän-Japanin sodassa toimineen 1. lk kapteenin Vasili Boismanin poika (ks. linkki).  Vladimir Boisman otettiin merikadettikuntaan 9.1.1895.  Ylennettiin mitsmaniksi 19.5.1901.  Osallistui tykkivene Korejetsillä Chemulpon lahden meritaisteluun 9.2.1904.  (ks. linkki) Siirrettiin 28.3.1904 Itämeren laivastoon ja ylennettiin luutnantiksi 30.4.1905.  Hänelle oli myönnetty 29.4.1904 4. lk Yrjönristi urheudestaan Chemulpon lahden  taistelussa.  Boisman siirtyi ratsuväkeen 16.10.1905 aliratsumestarin arvoisena ja komennettiin 1. Moskovan henkirakuunarykmenttiin.  Hänet ylennettiin ratsumestariksi 17.4.1909 ja vapautui palveluksesta 1.9.1912 everstiluutnanttina.  Sodan puhjetessa Boisman kutsuttiin uudelleen palvelukseen ja ylennettiin 1915 everstiksi.  Hieman ennen vallankumousta keväällä 1917 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja nimitettiin Krimin kuvernööriksi.  Vallankumouksen jälkeen Boisman siirtyi Suomeen, jossa oli valkoisen armeijan palveluksessa ja myöhemmin rajakomissiossa Terijoella.  Hän oli mukana Venäjän sisällissodassa kenraali Judenitšin valkoisissa joukoissa ja palasi niiden tappion jälkeen takaisin Suomeen ja asui Raivolassa.

Korejets miehistön upotettua aluksen, jottei se joudu vihollisen käsiin.

Axel Fredrik Boije af Gennäs

s. Tyrväntö 21.6.1828

k. Le Cannet, Ranska 18.3.1903 

Hänet otettiin merikadettikuntaan 1.4.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844.  Boije purjehti 1845-1851 Itämerellä linjalaivoilla Lefort, Arjol, Rossija ja Konstantin, fregatti Proserpinalla, kuunari Strelalla ja luggeri Oranienbaumilla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 2.9.1946 ja luutnantiksi 18.12.1850.  Boije määrättiin 1854 Poriin valvomaan 15 tykkiveneen rakentamista.  Työ jäi kesken ranskalais-brittiläisen laivaston saapuessa Itämerelle.  Hänet siirtyi Turkuun kahden soutulaivaston puolipataljoonan päälliköksi ja sieltä tykkivene Sterljadilla Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän palveli samalla aluksella Kronstadtin ja Pietarin välillä.  Purjehduskauden 1856 Boije toimi Suomen sisävesien mittauksissa ja 1857 suoritti höyrykorvetti Bajanin vanhimpana upseerina matkan Ranskasta Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän oli mukana brittiläisen eskaaderin suorittaessa lennätinkaapelin laskun Irlannista Amerikkaan.  Sen jälkeen hän palasi Venäjälle Välimeren, Konstantinopolin ja Nikolajevin kautta.  Boije ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1859.  Höyryfregatti Olegin vanhimpana upseerina hän toimi matkalla Kronstadtista Välimerelle 1860-1861 ja paluumatkan teki höyryfregatti General-Admiralilla 1862.  Hänet ylennettiin 2. lk kapteeniksi 13.1.1866, 1. lk kapteeniksi 13.1.1870 ja kontra-amiraaliksi 3.9.1881.  Boije sai eron aktiivipalveluksesta sairauden vuoksi  3.10.1881.

Lefort oli Imperatritsa Aleksandra-luokan linjalaiva.  Siitä on kuva sisaraluksen Ne tron menjan kohdalla (linkki).  Lefort oli 84 tykin linjalaiva ja valmistui Pietarista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3500 tonnia, pituutta 58 metriä ja 756 hengen miehistö.  Lefort oli 22.9.1857 matkalla kolmen muun linjalaivan kanssa Tallinnasta Kronstadtiin, kun se joutui myrskyyn Suursaaren ja Tytärsaaren välillä.  Alus kallistui, oikeni takaisin ja kallistui uudelleen upoten runsaan viiden meripenikulman päähän Tytärsaaresta.  Koko miehistö ja matkustajina olleet miehistön perheet (yhteensä 826 ihmistä) hukkuivat.  Tutkimuksissa epäiltiin aluksella olleen liian vähän painolastia tai tykkiluukut avoinna tuomassa raikasta ilmaa matkustajille.

Linjalaiva Orel on Iezekil-luokkaa, josta on kuva Berezinan kohdalla (linkki).  Alus valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1833.  Sitä käytettiin vuoyteen 1848 harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes se muutettiin proomuksi Viaporissa.  Aluksessa oli 80 tykkiä.

Linjalaiva Rossija oli Imperator Aleksandr-luokkaa, josta on kuva Sviatoi Georgij Pobedonosetsin kohdallalinkki).  Alus oli yksi suurimmista Venäjän linjalaivoista.  Sillä oli kantavuutta 4904 tonnia, pituutta 63 metriä ja aseistuksena eri aikoina 120-128 tykkiä.  Rossija valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1839.  Alusta käytettiin koulutukseen Itämerellä 1853 saakka.  Krimin sotaan se osallistui Viaporissa.  Linnoituksen pommituksen aikana 1855 se suojasi Kustaanmiekan salmea.  Tällöin Rossija sai 85 vihollistykistön osumaa.  Vuodesta 1857 sitä käytettiin kasarmina Viaporissa ja 1860 se myytiin romuksi.

Tykkivene Sterljad.

(

Tykkivene Sterljad valmistui Turussa 1854.  Aluksella oli kantavuutta 179 tonnia, pituutta 33 metriä ja 200 hv kone, joka tuotti nopeutta 7 solmua.  Aseistuksena aluksella oli 2 kp 214 mm ja yksi 174 mm tykki.  Sterljad toimi esikuvana Krimin sodan aikana rakennetulle suurelle Shestakov-luokan tykkivenesarjalle.  Alus otettiin palveluksesta maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Se poistettiin laivaston luettelosta elokuussa 1871 ja myytiin romuksi.

Höyryfregatti Oleg.

Höyryfregatti Oleg oli aikansa mittapuun mukaan 57 tykillä vahvasti aseistettu.  Aluksen kantavuus oli 4353 tonnia, pituus 77 metriä. nopeus 11 solmua ja sillä oli miehistöä 575.Valmistuttuaan 1860 se palveli suurimman osan ajasta Välimerellä.  Alus ajoi karille Ranskan vesillä 1861 ja sitä korjattiin Toulonissa.  Palattuaan Itämerelle se kävi uudelleen karilla Ahvenanmaalla 1863.  Oleg teki vielä pitkän purjehduksen Välimerelle ja palasi sitten 1865 koulutukseen Suomenlahdelle.  Tällaisella koulutuspurjehduksella 1869 se törmäsi yhteen kelluvan patterin Kremlin kanssa ja sai vuodon aluksen konehuoneen lähelle.  Oleg upposi 15 minuutissa 60 metrin syvyyteen Suursaaren ja Somerin välille.

Linjalaiva Konstantin linkki

Fregatti Proserpina linkki

Kuunari Strela linkki

Luggeri Oranienbaum linkki

Höyrykorvetti Bajan linkki

Höyryfregatti General-Admiral linkki

Osetr-luokan tykkiveneet

Krimin sodan alkaessa 1853 koostuivat Venäjän laivaston taistelualukset lähes yksinomaan purjelaivoista.  Laivaston runkona olivat suuret jo pahasti vanhentuneet linjalaivat ja niitä kevyemmät fregatit.  Lisäksi käytössä oli joukko sekalaisia siipirataslaivoja.  Jälkimmäiset olivat hitaita, niillä oli vaatimaton tykistö ja ne olivatkin lähinnä tarkoitettu kuljetustehtäviin.

Laivastolla ei ollut mitään mahdollisuutta ryhtyä avomeritaisteluun ylivoimaista brittiläis-ranskalaista vihollista vastaan.  Linjalaivat sijoitettiinkin suojaamaan tärkeimpiä merilinnoituksia, Itämerellä Kronstadtia ja Viaporia.  Jo 1853 alettiin kiireellä suunnitella nopeakulkuisia potkurialuksia partiointiin ja yhteysaluksiksi.  Kaksi ensimmäistä kokeilualusta rakennettiin talven 1853-1854 aikana Turussa ja Pietarissa.  Vielä tuolloin ei ollut olemassa suunnitelmia isompien höyrylaivojen rakentamiseksi laivastolle eikä siihen ollut sotaoloissa aikaakaan.

Kokeilualuksista saadun kokemuksen pohjalta rakennettiin Pietarin telakoilla talvella 1854-1855 kaikkiaan 38 tykkivenettä, joista ensimmäiseksi valmistui kesäkuussa 1855 Osetr ja koko sarja muutaman viikon kuluessa.  Potkuritykkiveneet (kuten aluksia aluksi kutsuttiin) osallistuivat partiointiin Suomenlahdella ja Suomen saaristossa koko purjehduskauden 1855 ajan.  Osetr-luokan pohjalta alettiin 1855 rakentaa hieman suurempia Priboij-luokan tykkiveneitä, jotka valmistuivat palvelukseen syksyllä 1856 sodan jo päätyttyä.

Sodan jälkeen tykkiveneitä käytettiin koululaivoina, yhteysaluksina ja merenmittausaluksina.  Ne muuttuivat kuitenkin nopeasti vanhanaikaisiksi ja poistettiinkin käytöstä 1860-luvulla.  Venäjä aloitti heti Krimin sodan jälkeen suurimittaisen laivaston varusteluohjelman, johon kuului suuria höyryfregatteja ja tykkitorneilla varustettuja  monitoreita. Käytännössä kumpikin näistä uusista alustyypeistä osoittautui melko epäonnistuneeksi.

Monet suomalaiset meriupseerit toimivat Krimin sodan aikana ja sen jälkeen uusien Osetr- ja Priboij-luokkiin kuuluvien tykkiveneiden päällikköinä.  

Osetr-luokan tykkiveneen pienoismalli

Nikolai Wulffert

s. 1830

Wulffert toimi 4.8.1856 lähtien purjehduskauden loppuun vastavalmistuneen Priboij-luokan tykkiveneen Bronjan ensimmäisenä päällikkönä.  Bronja oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa.  Se riisuttiin aseista 11.11.1867, poistettiin laivaston luettelosta ja myytiin romuksi. Sen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alfred Gottlieb Hornborg.

Tykkivene Bronjan sisaralus Priboij

Paul Carl Toppelius

s. 20.9.1825 Kronstadt

k. 31.8.1900 Helsinki

Toppelius toimi vuosina 1860-1861 Osetr-luokan tykkiveneen Hvatin ja Priboij-luokan tykkiveneen Prilivin päällikkönä.

Vuosina 1862-1871 hän oli Hvatin ja Priboij-luokan tykkiveneen Treskin päällikkönä merenmittauksissa Pohjanlahdella Oulun ja Tornion välillä.

Hvat oli valmistunut kesällä 1855.  Se siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan 1869 ja poistettiin laivaston rekisteristä 1885.  Hvatin päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Carl Magnus Lagerstedt ja Alexander Johan Fredrik Armfelt.

Priliv rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se riisuttiin aseista 3.3.1869 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan, jossa sitä käytettiin apualuksena.  Aleksanteri II:n laivastoparaatin yhteydessä 13.8.1873 se oli maalialuksena ja upposi saatuaan useita tykistöosumia.

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.   Treskin päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset  Gustaf Adolf Federley ja Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Osetr-luokan tykkiveneiden aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia. 

Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Prilivin ja Treskin sisaralus tykkivene Priboij

Alexander Toppelius

s. 1822 Kronstadt

k. 1857

Toppelius toimi syksystä 1856 lähtien vastavalmistuneen Sekira-luokan tykkiveneen Kolšanin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja se riisuttiin aseista jo 13.10.1862, poistettiin laivaston luettelosta sekä myytiin romuksi.  Sen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Kokoa sillä oli 178 tonnia.

Kaavakuva Sekira-luokan tykkiveneestä

Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz

s. 8.5.1826 Helsinki

k. 21.2.1899 Oulainen

Thitz toimi 1857-1859 Priboij-luokan tykkiveneen Treskin ja höyrykorvetti Kalevalan päällikkönä Itämerellä sekä Priboij-luokan tykkiveneneen Lešijin Viaporissa.  

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Lešij oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Lešijin  päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Zacharias Alexander Stjerncreutz sekä Treskin  Gustaf Adolf Federley ja Paul Carl Toppelius. Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Höyrykorvetti Kalevala oli valmistunut Turussa 1858.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan kahteen otteeseen myös suomalainen Otto Maximilian Carpelan.

Höyrykorvetti Kalevala

Thitz oli 1860-61 Priboij-luokan tykkiveneen Otlivin päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856 ja oli käytössä 5.1.1885 saakka, jolloin se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Otliv poistettiin laivaston luettelosta 3.31891 ja myytiin romuksi.

Hän toimi 1862-1866 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Leopold Ludvig Toppelius.

Thitz oli 1866-72 höyrysluuppi Velikij Knjas Aleksein päällikkönä Päijänteellä.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britannia ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen 1864 sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille, mm. Päijänteen rannalle Anianpellon Mustaniemeen, missä alus koottiin valmiiksi.  Päijänteellä alus pysyi 1872 saakka, mutta ei koskaan joutunut alkuperäiseen tehtäväänsä.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Carl Cajander.

Hän oli purjehduskaudella 1876 höyrylaiva Samojedin päällikkönä Vienanmeren laivueessa.  Alus oli valmistunut Pietarissa 1858 ja se poistettiin laivaston luettelosta 28.1.1895.  Pituutta sillä oli 21 metriä.

Thitz toimi 1876-1879 höyrykuunari Bakanin päällikkönä Vienanmerellä.  Hän purjehti 1879 Bakanilla Novaja Zemljalla.  Alus oli valmistunut Britanniassa 1857.  Aluksi sitä käytettiin Itämeren laivastossa, mutta 1870 se siirrettiin Vienanmerelle.  Seuraavat 20 vuotta se teki merenmittausta Barentsinmerellä ja Novaja Zemljalla.  Vuodesta 1892 sitä käytettiin kuljetusaluksena ja 1902 lähtien uudella nimellä Leitenant Skuratov.  Alus poistettiin laivaston luettelosta joulukuussa 1910.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Bakan

Hänet määrättiin 6.3.1880 vastavalmistuneen Burun-luokan tykkiveneen  Tutšan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin Uudelta telakalla Pietarissa.  Palveltuaan ensin Itämeren laivastossa se siirrettiin 1899 kanavia pitkin Bakuun ja liitettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Siellä se riisuttiin aseista 26.4.1906 ja siirrettiin reserviin.  Aluksesta poistettiin 1913 koneet ja se muutettiin majakkalaivaksi.  Sisällissodan aikana se vaihtoi omistajaa monet kerrat ja oli käytössä vielä toisen maailmansodan aikana.  Alus poistettiin laivaston luettelosta vasta 7.7.1956.  Sen aseistuksena oli 1890 luvulla 4 kpl 87 mm tykkejä, nopeutta 7,5 solmua, kokoa 424 tonnia ja miehistöä 54.

Tykkivene Tutša

Bror Leonhard Magnus Edvard Tawaststjerna

s. 26.1.1832 Helinki

k. 1903 Villa Bjeloje, Varsovan kuvernementti

Tawaststjerna toimi purjehduskaudella 1859 Priboij-luokan tykkiveneen Dimin päällikkönä Suomenlahdella.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista ja otettu käyttöön kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta 3.3.1869, riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 26.8.1871 ja myytiin romuksi.  Aseistuksena sillä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Tykkivene Dimin sisaralus Priboij

Hän oli 1860-65 höyrykuunari Buharetsin päällikkönä Kaspianmerellä.  Alus oli valmistunut Nižni Novgorodin konepajalta 1860 ja se oli käytössä vuoteen 1870.  Laivaston luettelosta se poistettiin 8.3.1875.  Aluksen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 45 metriä.

Kuvassa mahdollisesti höyrykuunari Buharets muutettuna satamaproomuksi Bakussa Turkin sodan aikoihin 1877-1878.

Tawaststjerna  toimi 1873 höyrykuunari Velikij Knas Mihailin päällikkönä.  Hän törmäsi aluksellaan purjekuunariin, mutta vapautettiin tutkimuksessa kaikesta vastuusta.

Zacharias Alexander Stjerncreutz

s. 7.9.1817 Ii

k. 23.3.1890 Pietari

Stjerncreutz toimi 1857 Viaporissa Osetr -luokan tykkiveneen Lihatsin päällikkönä.  Alus oli valmistunut kesällä 1855.  Se osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Alus otettiin käytöstä maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Se poistettiin 1882 laivaston luettelosta. Lihatsin aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta sillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Carl Magnus Lagerstedt ja Gustaf Alfons Federley.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Hän oli 1857-1867 Priboij-luokan tykkiveneen Lešijin päällikkönä tehden 1858-1867 merenmittauksia Suomen saaristossa sekä Pietarin ja Kronstadtin välillä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Aseistuksena sillä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Tykkivene Lešijin sisaralus Priboij

Carl Johan Schmidt

Schmidt toimi purjehduskaudella 1859 Priboij-luiokan tykkiveneen Plamjan päällikkönä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se riisuttiin aseista 8.4.1867 ja poistettiin laivaston luettelosta sekä pian romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia.

Tykkivene Plamjan sisaralus Priboij

Anton Scheele

Scheele toimi 1849 Viaporissa vartioaluksen Spešnij-luokan fregatin Melpomenan päällikkönä vartioalus Viapori.  Se oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1836.  Alus palveli koulutuspurjehduksilla Suomenlahdella ja Itämerellä sekä kesinä 1844 ja 1847 Pohjanmerellä.  Kesäkuussa 1839 se annettiin lainaksi Preussille, joka käytti sitä patterina Stettinissä.  Vuosina 1848-1849 se oli vartioaluksena Viaporissa.  Aluksen aseistuksena oli 52 tykkiä. kokoa 1950 tonnia ja miehistöä 430.

Fregatti Melpomenan sisaralus Konstantin

Hän oli 1850-53 höyryfregatti Rurikin päällikkönä.  Alus valmistui Turussa 1851 ja oli aikanaan suurin Suomessa rakennettu laiva.  Se palveli Itämeren laivastossa Keisarillisen huvijahdin saattajana ja osallistui Krimin sotaan.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja nopeutta sillä oli 11 solmua.

Höyryfregatti Rurik

Scheele oli 1860-63 kuuden tykkiveneen osaston päällikkönä Suomen saaristossa  lippulaivanaan Osetr-luokan tykkivene Zabijaka.  Se oli rakennettu Ohtan telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Alus oli osallistunut Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Se poistettiin laivaston palveluksesta 1878.  Zabijakan aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Alfred Gotlieb Hornborg ja Carl Cajander.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Alexander Lundh

Lundh määrättiin 14.10.1863 Sekira-luokan tykkiveneen Šlemin päälliköksi.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön syksyllä 1856.  Se riisuttiin aseista ja poistettiin laivaston luettelosta 8.4.1867.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Kokoa sillä oli 178 tonnia.

Sekira-luokan tykkivene

Carl Magnus Lagerstedt

s. 12.1.1806 Vihti

k. 4.2.1880 Turku

Lagerstedt toimi 1860 tykkivene Hvatin ja 1861 tykkivene Lihatsin päällikkönä.  Molemmat alukset olivat Osetr-luokkaa ja ne olivat valmistuneet kesällä 1855.  Hvat siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan 1869 ja poistettiin laivaston rekisteristä 1885.  Lihats osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Se otettiin käytöstä maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Alus poistettiin 1882 laivaston luettelosta. Tykkiveneiden aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Hvatin päällikköinä olivat aikanaan suomalaiset Paul Carl Toppelius ja Alexander Johan Fredrik Armfelt sekä Lihatsin Gustaf Alfons Federley ja Zacharias Alexander Stjerncreutz.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Johannes Indrenius

s. 18.1.1859 Viipuri

k. 16.5.1919 Helsinki

Indrenius toimi tykkivene Giljakin päällikkönä Kaukoidän laivastossa 20.11.1899-2.10.1900.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin uudella telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesäkuussa 1898.  Venäjän-Japanin sodan aikana 1904 Giljak sai Port Arthurissa useita 280 mm tykistön osumia ja upposi.  Japanilaiset nostivat sen seuraavana vuonna ja romuttivat.  Aluksen pääaseistuksena olivat yksi 120 mm tykki ja 456 mm torpedoputki.  Nopeutta sillä oli 11,5 solmua, kokoa 1251 tonnia ja miehistöä 170.   Giljakin päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.

Tykkivene Giljak Itämerellä

Giljakin hylky Port Arthurissa joulukuussa 1904

Eugen Hästesko af Målagård

s. 16.12.1833 Kuopio

k. 22.1.1874 Kronstadt

Hästesko toimi 1860-62 Priboij-luokan tykkiveneen Inej:n päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1856.  Se oli palveluksessa marraskuuhun 1867, kunnes se riisuttiin aseista ja myytiin romuksi.

Hän oli 1868-69 Osetr-luokan tykkiveneen Molnijan päällikkönä.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Se osallistui Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Maaliskuussa 1869 alus otettiin palveluksesta, riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Kronstadtiin.  Sen kone poistettiin joulukuussa 1880 ja alus muutettiin kelluvaksi työpajaksi.

Molemmissa aluksissa oli aseistuksena 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173-176 tonnia.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Alfred Gottlieb Hornborg

s. 27.2.1830 Vehkalahti

k. 1.11.1884 Helsinki

Hornborg oli 1859 Priboij-luokan tykkiveneen Bronjan päällikkönä Suomen saaristossa ja seuraavana purjehduskatutena 1860 Osetr-luokan tykkiveneen Zabijakan päällikkönä.  Bronja oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön syksyllä 1856.  Se riisuttiin aseista 11.11.1867, poistettiin laivaston luettelosta ja myytiin romuksi.  Zabijaka oli rakennettu Ohtan telakalla Pietarissa ja se oli otettu käyttöön kesällä 1855.  Alus oli osallistunut Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Se poistettiin laivaston palveluksesta 1878.  Alusten aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa Bronjalla 176 tonnia sekä Zabijakalla 173 tonnia.  Zabijakan päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Anton Scheele ja Carl Cajander sekä Bronjan Nikolai Wulffert.

Tykkivene Bronjan sisaralus Priboij