Georg Grundström

s. 3.9.1842

k. 18.5.1896

Otettiin merikadettikuntaan 9.10.1854.  Purjehti Itämerellä höyryfregatti Gremjaštšilla 1859 ja linjalaiva Konstantinilla 1860.  Grundström ylennettiin gardemariniksi 8.4.1861.  Hän palveli 1861-1863 potkurifregatti Osljabjalla, joka matkasi Kronstadtista Välimeren kautta New Yorkiin.  Mitsmaniksi hänet ylennettiin 30.11.1863.  Sen jälkeen Grundström siirtyi korvetti Varjagille vuosiksi 1863-1865 ja purjehti sillä New Yorkista 1864 Tyynellemerelle sikäläisiin venäläisiin satamiin.  Paluumatkan Kronstadtiin hän suoritti 1865-1866 korvetti Bogatyrilla.  Grundström ylennettiin luutnantiksi 13.1.1867.  Sitten hän palveli Kronstadtissa linjalaiva Nikolai I:llä alokkaiden tykistökoulutuksessa.  Purjehduskaudella 1868 hän oli Itämerellä höyryfregatti Smelillä.  Grundström komennettiin 1870 2. panssarilaivaeskaaderin päällikön lippu-upseeriksi.  Sitten hän palveli Itämerellä rannikkopanssarilaiva Nje tron menjalla ja  1872 fregatti Peresvetillä.  Korvetti Varjagilla Grundström oli kadettieskaaderissa 1873-1875.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 13.1.1876.  Sen jälkeen hän oli pitkään 1876-1881 korvetti Bojarinilla vanhempana kadettiupseerina.  Grundström ylennettiin 2. lk kapteeniksi 10.3.1885, siirrettiin everstiluutnantin arvoisena amiraliteettiin 13.1.1890 ja ylennettiin samassa yhteydessä everstiksi.  Palveluksesta hän erosi 13.1.1896 kenraalimajurina.

Höyryfregatti Gremjaštš valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1852.  Sen kantavuus oli 1501 tonnia, pituus 58 metriä ja nopeus 9 solmua.  Aseistuksena sillä oli alkujaan 8 tykkiä.  Alus ajoi karille 17.9.1862 Kalbådagrundin lähistöllä ja viikkoa myöhemmin upposi.

Potkurifregatti Osljabja kuvattuna Alexandriassa Virginiassa 1863.

Potkurifregatti Osljabja valmistui Ohtan telakalta 1859 ja se poistettiin käytöstä 1874.  Aluksella oli kantavuutta 2980 tonnia, pituutta 80 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 482.  Aseistuksena sillä oli 49 tykkiä.

Potkurikorvetti Bogatyr valmistui Ameraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1860.  Aluksella oli kantavuutta 2155 tonnia, miehistöä 320 ja aseistuksena 17 tykkiä.  Bogatyr oli mukana 1862 alkaneella kontra-amiraali Popovin eskaaderin Tyynenmeren purjehduksella ja vieraili San Franciscossa.  Bogatyr teki uuden matkan Tyynellemerelle 1871-1872.  Se poistettiin käytöstä 1888.

Linjalaiva Imperator Nikolai I oli potkurilla varustettu Borodino-luokan 111-tykin alus.  Sillä oli kantavuutta 5426 tonnia, pituutta 71 metriä ja sen kuusi höyrykonetta tuottivat nopeutta 10 solmua.  Aluksen varustelua ei koskaan saatu täysin valmiiksi.  Se otettiin Uudelta Amiraliteetin telakalta keväällä 1861 ja sillä tehtiin koeajoja Kronstadtin lähistöllä saman kesän aikana.  Alusta käytettiin laivatykistön koululaivana 1862-1866, mutta sen jälkeen se ei enää lähtenyt merelle.  Imperator Nikolai I poistettiin käytöstä 1874.

Höyryfregatti Smelij valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1859.  Aluksella oli kantavuutta 1784 tonnia, pituutta 61 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 210.  Alunperin sillä oli 8 tykkiä.  Smelille tehtiin 1868 peruskorjaus ja se sai vanhan höyryfregatti Olafin koneen.  Alus muutettiin 1879 Kronstadtissa proomuksi ja 1902 myytiin romuksi.

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1865.  Aluksella oli kantavuutta 3494 tonnia, pituutta 69 metriä, nopeutta 8 solmua ja miehistöä 394.  Pääaseistuksena sillä oli aluksi 17 kpl 196 mm tykkejä.  Monen uudistuksen jälkeen aluksella oli 2 kpl 203 mm ja 2 kpl 152 mm tykkejä.  Laiva poistettiin käytöstä 1905.

Linjalaiva Konstantin linkki

Korvetti Varjag linkki

Höyryfregatti Peresvet linkki

Höyrykorvetti Bojarin linkki

Axel Fredrik Boije af Gennäs

s. Tyrväntö 21.6.1828

k. Le Cannet, Ranska 18.3.1903 

Hänet otettiin merikadettikuntaan 1.4.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844.  Boije purjehti 1845-1851 Itämerellä linjalaivoilla Lefort, Arjol, Rossija ja Konstantin, fregatti Proserpinalla, kuunari Strelalla ja luggeri Oranienbaumilla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 2.9.1946 ja luutnantiksi 18.12.1850.  Boije määrättiin 1854 Poriin valvomaan 15 tykkiveneen rakentamista.  Työ jäi kesken ranskalais-brittiläisen laivaston saapuessa Itämerelle.  Hänet siirtyi Turkuun kahden soutulaivaston puolipataljoonan päälliköksi ja sieltä tykkivene Sterljadilla Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän palveli samalla aluksella Kronstadtin ja Pietarin välillä.  Purjehduskauden 1856 Boije toimi Suomen sisävesien mittauksissa ja 1857 suoritti höyrykorvetti Bajanin vanhimpana upseerina matkan Ranskasta Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän oli mukana brittiläisen eskaaderin suorittaessa lennätinkaapelin laskun Irlannista Amerikkaan.  Sen jälkeen hän palasi Venäjälle Välimeren, Konstantinopolin ja Nikolajevin kautta.  Boije ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1859.  Höyryfregatti Olegin vanhimpana upseerina hän toimi matkalla Kronstadtista Välimerelle 1860-1861 ja paluumatkan teki höyryfregatti General-Admiralilla 1862.  Hänet ylennettiin 2. lk kapteeniksi 13.1.1866, 1. lk kapteeniksi 13.1.1870 ja kontra-amiraaliksi 3.9.1881.  Boije sai eron aktiivipalveluksesta sairauden vuoksi  3.10.1881.

Lefort oli Imperatritsa Aleksandra-luokan linjalaiva.  Siitä on kuva sisaraluksen Ne tron menjan kohdalla (linkki).  Lefort oli 84 tykin linjalaiva ja valmistui Pietarista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3500 tonnia, pituutta 58 metriä ja 756 hengen miehistö.  Lefort oli 22.9.1857 matkalla kolmen muun linjalaivan kanssa Tallinnasta Kronstadtiin, kun se joutui myrskyyn Suursaaren ja Tytärsaaren välillä.  Alus kallistui, oikeni takaisin ja kallistui uudelleen upoten runsaan viiden meripenikulman päähän Tytärsaaresta.  Koko miehistö ja matkustajina olleet miehistön perheet (yhteensä 826 ihmistä) hukkuivat.  Tutkimuksissa epäiltiin aluksella olleen liian vähän painolastia tai tykkiluukut avoinna tuomassa raikasta ilmaa matkustajille.

Linjalaiva Orel on Iezekil-luokkaa, josta on kuva Berezinan kohdalla (linkki).  Alus valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1833.  Sitä käytettiin vuoyteen 1848 harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes se muutettiin proomuksi Viaporissa.  Aluksessa oli 80 tykkiä.

Linjalaiva Rossija oli Imperator Aleksandr-luokkaa, josta on kuva Sviatoi Georgij Pobedonosetsin kohdallalinkki).  Alus oli yksi suurimmista Venäjän linjalaivoista.  Sillä oli kantavuutta 4904 tonnia, pituutta 63 metriä ja aseistuksena eri aikoina 120-128 tykkiä.  Rossija valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1839.  Alusta käytettiin koulutukseen Itämerellä 1853 saakka.  Krimin sotaan se osallistui Viaporissa.  Linnoituksen pommituksen aikana 1855 se suojasi Kustaanmiekan salmea.  Tällöin Rossija sai 85 vihollistykistön osumaa.  Vuodesta 1857 sitä käytettiin kasarmina Viaporissa ja 1860 se myytiin romuksi.

Tykkivene Sterljad.

(

Tykkivene Sterljad valmistui Turussa 1854.  Aluksella oli kantavuutta 179 tonnia, pituutta 33 metriä ja 200 hv kone, joka tuotti nopeutta 7 solmua.  Aseistuksena aluksella oli 2 kp 214 mm ja yksi 174 mm tykki.  Sterljad toimi esikuvana Krimin sodan aikana rakennetulle suurelle Shestakov-luokan tykkivenesarjalle.  Alus otettiin palveluksesta maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Se poistettiin laivaston luettelosta elokuussa 1871 ja myytiin romuksi.

Höyryfregatti Oleg.

Höyryfregatti Oleg oli aikansa mittapuun mukaan 57 tykillä vahvasti aseistettu.  Aluksen kantavuus oli 4353 tonnia, pituus 77 metriä. nopeus 11 solmua ja sillä oli miehistöä 575.Valmistuttuaan 1860 se palveli suurimman osan ajasta Välimerellä.  Alus ajoi karille Ranskan vesillä 1861 ja sitä korjattiin Toulonissa.  Palattuaan Itämerelle se kävi uudelleen karilla Ahvenanmaalla 1863.  Oleg teki vielä pitkän purjehduksen Välimerelle ja palasi sitten 1865 koulutukseen Suomenlahdelle.  Tällaisella koulutuspurjehduksella 1869 se törmäsi yhteen kelluvan patterin Kremlin kanssa ja sai vuodon aluksen konehuoneen lähelle.  Oleg upposi 15 minuutissa 60 metrin syvyyteen Suursaaren ja Somerin välille.

Linjalaiva Konstantin linkki

Fregatti Proserpina linkki

Kuunari Strela linkki

Luggeri Oranienbaum linkki

Höyrykorvetti Bajan linkki

Höyryfregatti General-Admiral linkki

Leonard Antell

s. 21.4.1848

Otettiin merikadettikuntaan 26.9.1864 ja purjehti kadettieskaaderin aluksilla Itämerellä 1865-1867. Ylennettiin gardemariniksi 29.4.1868.  Vuosina 1869-1869 Antell palveli monitori Smertšillä, höyryfregatti Dmitri Donskoilla ja rannikkopanssarilaiva Pervenetsillä Suomenlahdella sekä höyrykorvetti Pamjat Merkurijalla Mustallamerellä.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 29.4.1870 ja palveli purjehduskaudella 1871 uudelleen  Pervenetsillä Itämerellä.  Antell ylennettiin luutnantiksi 20.4.1873.  Hänet poistettiin kuoltuaan laivaston rullista 5.2.1877.

Höyrykorvetti Pamjat Merkurija

Höyrykorvetti Pamjat Merkurija valmistui Amiraliteetin telakalta Nikolajevista 1866.   Aluksella oli kantavuutta 850 tonnia, pituutta 50 metriä, nopeutta 8,5 solmua ja 175 hengen miehistö.  Aseistuksena sillä oli 11 tykkiä.  Vuoteen 1871 se partioi itäisellä Mustallamerellä salakuljettajia etsien ja kuljettaen aseita Kaukasiaan.  Sen jälkeen se riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin.  Alukselle tehtiin 1874 peruskorjaus ja se aseistettiin uudelleen.  Turkin sodan alussa 1877 se katsottiin kuitenkin vanhentuneeksi palvelukseen ja  sen tykit siirrettiin apualusten vahvistukseksi.  Sodan jatkuessa se sai kuitenkin jälleen uuden aseistuksen ja sitä käytettiin tykistön harjoituksissa.  Kesällä 1878 Pamjat Merkurija siirrettiin Sevastopoliin, mistä käsin se kuljetti joukkoja Kaukasian armeijalle Batumiin.  Palveltuaan jonkin aikaa vartioaluksena Tonavan laivueessa siirrettiin alus Nikolajevin satamaan 1879, riisuttiin lopullisesti aseista ja otettiin reserviin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1883, mutta aluksen rungon ollessa hyvässä kunnossa muutettiin se kelluvaksi vankilaksi, jossa oli 40 selliä.  Tässä tehtävässä alusta käytettiin 1910 saakka, jolloin se romutettiin.

Antellin muista aluksista on kirjoitettu blogissa jo aiemmin.  Linkit alla:

Smertš

Dmitri Donskoi

Pervenets

Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz

s. 8.5.1826 Helsinki

k. 21.2.1899 Oulainen

Thitz toimi 1857-1859 Priboij-luokan tykkiveneen Treskin ja höyrykorvetti Kalevalan päällikkönä Itämerellä sekä Priboij-luokan tykkiveneneen Lešijin Viaporissa.  

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Lešij oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Lešijin  päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Zacharias Alexander Stjerncreutz sekä Treskin  Gustaf Adolf Federley ja Paul Carl Toppelius. Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Höyrykorvetti Kalevala oli valmistunut Turussa 1858.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan kahteen otteeseen myös suomalainen Otto Maximilian Carpelan.

Höyrykorvetti Kalevala

Thitz oli 1860-61 Priboij-luokan tykkiveneen Otlivin päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856 ja oli käytössä 5.1.1885 saakka, jolloin se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Otliv poistettiin laivaston luettelosta 3.31891 ja myytiin romuksi.

Hän toimi 1862-1866 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Leopold Ludvig Toppelius.

Thitz oli 1866-72 höyrysluuppi Velikij Knjas Aleksein päällikkönä Päijänteellä.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britannia ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen 1864 sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille, mm. Päijänteen rannalle Anianpellon Mustaniemeen, missä alus koottiin valmiiksi.  Päijänteellä alus pysyi 1872 saakka, mutta ei koskaan joutunut alkuperäiseen tehtäväänsä.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Carl Cajander.

Hän oli purjehduskaudella 1876 höyrylaiva Samojedin päällikkönä Vienanmeren laivueessa.  Alus oli valmistunut Pietarissa 1858 ja se poistettiin laivaston luettelosta 28.1.1895.  Pituutta sillä oli 21 metriä.

Thitz toimi 1876-1879 höyrykuunari Bakanin päällikkönä Vienanmerellä.  Hän purjehti 1879 Bakanilla Novaja Zemljalla.  Alus oli valmistunut Britanniassa 1857.  Aluksi sitä käytettiin Itämeren laivastossa, mutta 1870 se siirrettiin Vienanmerelle.  Seuraavat 20 vuotta se teki merenmittausta Barentsinmerellä ja Novaja Zemljalla.  Vuodesta 1892 sitä käytettiin kuljetusaluksena ja 1902 lähtien uudella nimellä Leitenant Skuratov.  Alus poistettiin laivaston luettelosta joulukuussa 1910.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Bakan

Hänet määrättiin 6.3.1880 vastavalmistuneen Burun-luokan tykkiveneen  Tutšan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin Uudelta telakalla Pietarissa.  Palveltuaan ensin Itämeren laivastossa se siirrettiin 1899 kanavia pitkin Bakuun ja liitettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Siellä se riisuttiin aseista 26.4.1906 ja siirrettiin reserviin.  Aluksesta poistettiin 1913 koneet ja se muutettiin majakkalaivaksi.  Sisällissodan aikana se vaihtoi omistajaa monet kerrat ja oli käytössä vielä toisen maailmansodan aikana.  Alus poistettiin laivaston luettelosta vasta 7.7.1956.  Sen aseistuksena oli 1890 luvulla 4 kpl 87 mm tykkejä, nopeutta 7,5 solmua, kokoa 424 tonnia ja miehistöä 54.

Tykkivene Tutša

Robert Lundh

Lundh toimi vuodesta 1860 lähtien silloin Bergbom & Candelinin telakalla Oulussa rakenteilla olleen höyrykorvetti Varjagin päällikkönä.  Valmistuttuaan 1862 alus purjehti hänen johdollaan Oulusta Kronstadtiin.  Lundh oli uudelleen Varjagin päällikkönä 1863-1867.  Se kuului 1863 kontra-amiraali Lesovskin Itämeren eskaaderiin, joka purjehti Atlantin yli New Yorkiin osoittamaan Venäjän tukea Pohjoisvaltioille USA:n sisällissodassa.  Varjag jatkoi sieltä Magalhaesin salmen kautta Tyynellemerelle, Honoluluun ja lopulta Siperian laivueeseen Vladivostokiin.  Alus palveli Tyynellämerellä, kunnes se 1866 palasi Kronstadtiin.  Varjag siirrettiin 1870 Barentsin merelle, missä se toimi kadettien koululaivana.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1886.  Varjagin aseistuksena oli alkujaan 17 kpl 196 mm tykkejä, jotka 1870 vaihdettiin viideksi 152 mm ja neljäksi 87 mm tykiksi.  Nopeutta sillä oli 11 solmua, kokoa 2158 tonnia ja miehistöä 340.

Höyrykorvetti Varjag

Varjagin miehistöä New Yorkissa 1863

Gustaf Magnus Leonard Jägerskiöld

s. 4.8.1831 Kemiö

k. 13.2.1871 Helsinki

Jägerskiöld toimi 1860-1861 höyrykorvetti Gridenjin päällikkönä Siperian laivueessa.  Jägerskiöd tutki aluksella Sahalinin rannikkoa ja perusti mantereelle tukikohdan, josta myöhemmin kehittyi Vladivostokin kaupunki.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1856 ja siirretty talvella 1858-1859 Kronstadtista Amurin suulle.  Seuraavana talvena sillä tehtiin matkoja Amerikan rannikolle ja Japaniin.  Alus talvehti 1860-1861 uudessa tukikohdassaan ja sen miehistö teki jäätä pitkin tukimusretkiä alueen lähiympäristöön.  Gridenj palasi 1863 takaisin Itämerelle.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1885, mutta oli vielä useita vuosia sen jälkeen Kronstadtin sataman suulla.  Aluksen aseistuksena oli 11 tykkiä, kokoa 886 tonnia ja miehistöä 185.

Höyrykorvetti Gridenj

Höyrykorvetti Gridenj

Höyrykorvetti Gridenj Vladivostokissa 1860-61.  Pjotr Molotovin maalaus.

Otto Viktorinus Gadd

s. 17.3.1831 Helsinki

k. 20.6.1898 Nauheim, Saksa

Keisarillisen Suomen senaatin jäsenenä 1.10.1894 lähtien kuolemaansa saakka.  Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä 1.10.1894-13.1.1896 ja sen jälkeen sota-asiaintoimituskunnan.

Gadd määrättiin 1.2.1855 potkuritykkivene Komarin päälliköksi.  Alus oli rakennettu Kronstadtin telakalla ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Se osallistui Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Alus otettiin palveluksesta marraskuussa 1866, riisuttiin aseista, poistettiin laivaston rekisteristä ja romutettiin.

Hänet siirrettiin 3.3.1856 potkuritykkivene Zarnitsan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Se otti osaa Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtissa maaliskuussa 1869.  Se poistettiin laivaston rekisteristä joulukuussa 1870 ja pian romutettiin.

Molemmat olivat Osetr-luokan aluksia.  Niiden aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.

Toimittuaan mm. Araljärven laivueen ja Syr-Darjan laivueen päällikkönä, määrättiin hänet takaisin Itämeren laivastoon 26.2.1872 korvetti Bajanin päälliköksi Alus oli valmistunut Bordeaux’ssa Ranskassa ja otettu käyttöön 1858.  Vuonna 1877 se teki pitkän purjehduksen Vladivostokiin vieraillen mm. Honolulussa ja San Franciscossa.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä ja kokoa aluksella oli 1969 tonnia.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Carl Kuhlström, Anders Johan Nikolai Sjöman ja Otto Viktorinus Gaddin veli Georg Ludvig Gadd.

Korvetti Bajan

Otto Maximilian Carpelan

(1822-1891)

Carpelan toimi 1856-1858 Turussa höyrykorvetti Kalevalan rakennustöiden valvojana.  Hänet määrättiin sen päälliköksi 26.7.1858 ja alus purjehti hänen johdollaan 1859-1860 Suomenlahdella.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikoinaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Höyrykorvetti Kalevala

Kalevala San Franciscossa 1862 (oik.)

Viktor Reinhold Leopold Grenqvist

(1832-1890)

Grenqvist ylennettiin 9.1.1888 kontra-amiraaliksi 

Hän toimi 1873 - 1875 kaaderieskaaderiin kuuluneen höyryklipperi Almazin päällikkönä Itämerellä.  Sen päällikkönä oli aiemmin toiminut myös suomalainen Alexander Elfsberg.  Almaz oli otettu käyttöön 1862.  Se teki pitkän risteilyn Amerikan rannikolle 1863-1864.  Alus uudistettiin perusteellisesti Kronstadtissa 1869.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1881.  Aluksen pääaseistuksena oli 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 1586 tonnia ja miehistöä 184. Höyryklipperi Almaz Grenqvist palveli 1877 - 1881 höyrykorvetti Bojarinin päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1856.  Heikon koneensa vuoksi sitä käytettiin myöhemmin lähes yksinomaan purjeilla koululaivana.  Poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Pääaseistuksena alunpitäen 11 kpl 173 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 903 tonnia ja miehistöä 178.

Höyrykorvetti Bojarin

Sen jälkeen hän oli vastavalmistuneen höyryklipperi Opritšnikin päällikkönä.  Vuosisadan vaihteessa se muutettiin Kronstadtin sukelluskoulun tukialukseksi ja siirrettiin reserviin 1906.  Poistettiin laivaston rekisteristä 1907.  Pääaseistuksena 4 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 10,5 solmua, kokoa 1334 tonnia ja miehistöä 85.

Höyryklipperi Opritšnik

Grenqvist määrättiin 30.8.1882 panssarifregatti Mininin päälliköksi, ja hän myös komensi alusta sen Tyynenmeren purjehduksella 1883 - 1885. Mininin päällikkyydestä Grenqvist vapautettiin 13.1.1887.  Sen päällikkönä oli myöhemmin suomalainen Kurt Fredrik Leonard af Enehjelm.  Alusta rakennettiin Nevskin telakalla Pietarissa poikkeuksellisen pitkään.  Rakentamisen aikana sitä jouduttiin osittain purkamaan muista vastaavista aluksista saatujen huonojen kokemusten perusteella ja rakentamaan sitten uudelleen.  Sen rakentaminen aloitettiin 1865, vesille se laskettiin 1869, mutta palvelukseen se astui vasta 1878.  Jo 1887 oli sen kattilat uudistettava.  Vuodesta 1906 se toimi koululaivana ja 1909 muutettiin miinalaivaksi nimellä Ladoga.  .Elokuussa 1918 se oli palaamassa miinanlaskutehtävistä tukikohtaansa Öröseen kun se ajoi saksalaisen sukellusveneen UC-4:n laskemaan miinoitteeseen.  Aluksen ei haluttu uppoavan laivaväylälle, vaan sitä hinattiin ulommaksi, mutta lopulta se kuitenkin upposi keskelle väylää 50 m syvyyteen.  Alunpitäen sen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 11,5 solmua, kokoa 5940 tonnia ja miehistöä 535.

Panssarifregatti Minin