Michael Golowin

s. 12.2.1888

k. 11.3.1932

Otettiin Aleksanterin kadettikuntaan 13.9.1899 ja siirtyi sieltä merikadettikuntaan 14.9.1902.  Nuoremmaksi aliupseeriksi 22.9.1906.  Komennettiin risteilijä Bogatyrille 1.6.1908.  Golowin ylennettiin mitsmaniksi 11.4.1909 ja siirrettiin 2. torpedovenedivisioonaan 30.4.  Hänet määrättiin ensin torpedovene No. 215:lle ja siirrettiin 12.11.1909 torpedoristeilijä Leitenant Iljinille, jonka vt. ensimmäinen upseeri hänestä tuli 16.11.1909.  Golowinista tuli hävittäjä Delnijin vahtiupseeri 15.12.1910 ja 22.7.1911 hänet siirrettin samaan tehtävään hävittäjä Rasiaštšille.  Sieltä hänet määrättiin 21.10. upseerien merenkulkukurssille.  Kurssiin liittyvän merenkulkuharjoittelun hän suoritti seuraavana keväänä koululaiva Okeanilla ja komennettiin sitten 26.5.1912 tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseeriksi.  Golowin sai 4.6.1912 2. lk merenkulku-upseerin arvon.  Hänet siirrettiin jo 22.8.1912 eteenpäin panssariristelijä Dianan merenkulku-upseeriksi ja 19.12. hänet ylennettiin luutnantiksi.  Kesän 1913 Golowin toimi tykkivene Bobrilla merenkulku-upseerina ja kadettien merenkulun opettajana, palaten sitten takaisin Dianalle.  Hänet määrättiin 10.10.1913 Pietarin sähköteknilliseen instituuttiin ja seuraavaksi kesäksi kadettien käytännöllisen tähtitieteen opettajaksi koululaiva Voinille.  Tämän tehtävän kuitenkin keskeytti sodan alkaminen ja Golowin komennettiin aluksi viestialus Neptunin päälliköksi.  Hänelle entnnestään tuttuun tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseerin tehtävään hän tuli jälleen 26.12.1914.  Golowin siirtyi taistelulaiva Slavan vanhemmaksi merenkulku-upseeriksi 30.7.1915 ja sai samalla 1. lk merenkulku-upseerin arvon.  Torpedovene No. 119 päällikkö hänestä tuli 13.4.1916.  Vanhemmaksi luutnantiksi Golowin ylennettiin 10.8.1917 ja laivaston palveluksesta hän erosi 8.4.1918.  Michael Golowin otettiin Suomen laivaston palvelukseen 1.1.1919.  Hän hoiti esikuntatehtäviä sekä toimi opettajana Merisotakoulun upseerikurssilla.  Hänet ylennettiin komentajakapteeniksi 6.12.1919 ja ja siirrettiin reserviin 3.12.1924 komentajan arvoisena.  Sen jälkeen hän opiskeli Pariisissa 1925-1928 ja suoritti siellä diplomi-insinööritutkinnon.  Palattuaan Suomeen Golowin oli yksityisen liike-elämän palveluksessa Helsingissä kuolemaansa saakka.  Hän julkaisi 1925 WSOY:n kustantaman 445 sivuisen kirjan ’Merisodan historia’.

Risteilijä Bogatyr linkki

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1887.  Se kuuluu kokeiluksi jääneeseen harvalukuiseen alustyyppiin, jonka perustana on vahva torpedoaseistus.  Aluksella oli kantavuutta 714 tonnia, pituutta 71 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 117.  Sen pääaseistuksena oli 7 kpl 381 mm torpedoputkia ja 5 kpl 47 mm tykkejä.  Vuodesta 1907 se määriteltiin apualukseksi ja poistettiin käytöstä 1911.

Tykkivene Grosjaštšij

Tykkivene Grosjaštšij valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1700 tonnia, pituutta 72 metriä, nopeutta 13 solmua ja miehistöä 188.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Vuosina 1894-1905 se palveli Välimerellä ja siitä eteenpäin oli Laivaston teknillisen koulun käytössä.  Peruskorjaus sille tehtiin Kronstadtissa 1907.  Alus riisuttiin aseista 1911 ja muutettiin miinanraivaajaksi.  Sodan alussa se oli vartioaluksena Liepajassa kunnes määriteltiin 1915 uudelle aseistetuksi tykkiveneeksi.  Tällöin se sai pääaseistuksekseen 2 kpl 152 mm tykkejä.  Sitä käytettiin sotatoimissa vartioimassa miinakenttää Irben salmessa.  Seuraavana vuonna sen pääaseistuksen määrä vielä kaksinkertaistettiin ja muuta vastaavasti vähennettiin.  Alus oli lokakuussa 1917 mukana Muhun salmen taistelussa.  Lokakuussa 1918 se otettiin reserviin Kronstadtissa ja riisuttiin aseista sekä lopulta 1924 romutettiin.

Taistelulaiva Gangut sekä panssariristeilijät Diana, Avrora ja Gromoboj Kruununvuoren selällä Nikolai II:n vierailupäivänä 25.2.1915.

Panssariristeilijä Diana valmistui Galernogo-saaren telakalta Pietarista.  Aluksella oli kantavuutta 6731 tonnia, pituutta 123 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 570.  Pääaseistuksena sillä oli alunperin 8 kpl 152 mm tykkejä kaksoistorneissa. Ennen maailmansotaa nämä vaihdettiin 130 mm tykeiksi. Valmistuttuaan se siirtyi heti Kaukoitään 1. Tyynenmeren eskaaderiin, jossa se osallistui Port Arthurin puolustukseen 1904.  Keltaisen meren taistelun jälkeen Diana pakeni Saigoniin Ranskan Indokiinaan, jossa internoitiin sodan loppuajaksi.  Sodan päätyttyä se korjattiin Pietarissa ja vuosina 1912-1914 Dianalle tehtiin laaja peruskorjaus.  Se osallistui moniin sotatoimiin saksalaisia vastaan ja mm. Muhun salmen taisteluun lokakuussa 1917.  Diana oli mukana laivaston ns. jääpurjehduksessa Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918.  Sen jälkeen se otettiin reserviin ja sen järeimpiä tykkejä käytettiin Kaspianmeren laivueen apuristeilijöillä.  Syksyllä 1922 Diana hinattiin Saksaan romutettavaksi.   

Taistelulaiva Slava ankkurissa Korkeasaaren edustalla talvella 1911-1912.

Slavan matruuseja perunateatterissa.

Taistelulaiva Slava valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1905.  Aluksella oli kantavuutta 14415 tonnia, pituutta 12 m, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 822.  Pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksoistorneissa.  Sen rakentaminen oli viivästynyt, koska suunnitelmia oli välillä muutettu aluksen saamiseksi liikkuvammaksi.  Slavalle tehtiin 1910-1911 Toulonissa peruskorjaus, mutta sekin alkuperäissuunnitelmaa pienemmässä laajuudessa.  Näin alus oli sodan puhjetessa jo varsin vanhanaikainen.  Slavan osallistuttua taisteluihin saksalaisaluksia vastaan Riikan lahdella 1915 ja 1916 havaittiin sen pääaseistuksen kantaman olevan riittämätön.  Tykistöä modernisoitiinkin Helsingissä.  Slava kohtasi ylivoimaisen saksalaisen laivasto-osaston uudelleen Muhun salmessa lokakuussa 1917.  Aluksen saamat osumat olivat tehneet sen päätykistön toimintakyvyttömäksi ja se oli ottanut niin paljon vettä, ettei kyennyt enää liikkumaan matalassa salmessa.  Venäläiset upottivatkin Slavan itse, jottei se jää vihollisen käsiin.  Virolaiset romuttivat hylyn paikan päällä 1935-1936.

Torpedovene 119.

Torpedovene 119 eli Polangen oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta 1895 venäläisenä versiona ranskalaisesta Avant-Garde-luokasta.  Aluksella oli kantavuutta 120 tonnia, pituutta 42 metriä ja sen 2000 hv koneet tuottivat 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä sillä oli 21. Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedoveneen kattila uusittiin 1899, jolloin se myös muutettiin öljyllä toimivaksi.  Vuonna 1912 se sai 2 kpl 47 mm tykkejä.  Samana vuonna se muutettiin miinanraivaajaksi.  Alus jäi Helsingissä suomalaisten haltuun huhtikuussa 1918, mutta ilmeisesti huonon kuntonsa vuoksi sitä ei meillä otettu koskaan käyttöön.

Axel Rafael Armfelt

s. Vladivostok 4.5.1875

k. Espoo 10.2.1953

Armfeltin syntyessä hänen isänsä 1. luokan kapteeni (myöhempi kontra-amiraali) Alexander Johan Fredrik Armfelt palveli Tyynenmeren satamien korkeimman merioikeuden puheenjohtajana.  Axel Rafael Armfelt ylennettiin 7.10.1896 gardemarinista mitsmaniksi ja siirrettiin 12.10.1896 Tyynenmeren laivastosta Itämeren laivaston.  Luutnantiksi hänet ylennettiin 14.4.1901 ja vanhimmaksi tykistöupseeriksi 1. lk risteilijä Gertsog Jedinburgskille 19.12.1902.  Armfeltista tuli 29.10.1906 panssarifregatti Admiral Lazarevin vanhin upseeri ja ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 19.12.1906.  Vanhin upseeri koululaiva Knjas Pošarskille 25.4.1907 ja panssariristeilijä Rossijalle 19.4.1908.  Armfelt siirrettiin disponibiliteettiin 23.1.1911 ja takaisin palvelukseen 18.3.1912.  Hänet otettiin laivaston maahenkilökuntaan 7.4.1912 ja määrättiin väliaikaiseksi Turun luotsipiirin päälliköksi.  Armfelt otettiin hydrografikuntaan 17.2.1913 everstiluutnantin arvoisena ja ylennettiin 27.4.1913 everstiksi.  Hän erosi palveluksesta 1917.

Panssarifregatti Admiral Lazarev.

Panssarifregatti Admiral Lazarev otettiin palvelukseen keskeneräisenä 1869 ja alus valmistui lopullisesti vasta 1871. Aluksella oli kantavuutta 3780 tonnia, nopeutta 10 solmua ja 282 hengen miehistö.  Alkuperäisenä pääaseistuksena sillä oli 6 kpl 229 mm tykkiä.  Admiral Lazarev riisuttiin aseista 1,8.1907.  Sitä käytettiin sen jälkeen satamassa koululaivana ja proomuna.  Alus upposi myrskyssä lokakuussa 1912, kun sitä oltiin hinaamassa Saksaan romutettavaksi.

Admiral Lazarevin sisaraluksen Admiral Greigin kannelta.

Armfeltin muista aluksista on kirjoitettu aikaisemmin blogissa.  Alla linkit:

Gertsog Jedinburgski

Knjas Pošarski

Rossija

Alexander Stemman

(-1914)

Stemman erosi laivaston palveluksesta vara-amiraalina 11.3.1910.

Stemman määrättiin 1.4.1895 torpedoristeilijä Gaidamakin päälliköksi  Alus oli rakennettu Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1894.  Se palveli Kaukoidän laivastossa ja aluksen oma miehistö upotti sen 1904 Port Arthurin satamaan ennen tukikohdan antautumista.  Japanilaiset nostivat aluksen ja korjasivat sen käyttöön 1906 nimellä Shikinami.  Alus romutettiin 1914.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 381 mm torpedoputkea, nopeutta 20 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Teodor Sillman ja Vasili Boisman.

Torpedoristeilijä Gaidamak Port Arthurin tukikohdassa

Hänet siirrettiin 25.6.1896 rannikkopanssarilaiva Lavan päälliköksi.  Alus oli alunperin luokiteltu monitoriksi ja otettu käyttöön 1865.  Se riisuttiin aseista yhdessä muiden vanhojen monitorien kanssa 1900 ja siirrettiin reserviin.  Vuodesta 1911 se toimi sairaalalaivana nimellä Blokshiv No. 1 ja 1916 lähtien proomuna.  Alus jäi saksalaisten haltuun Helsingissä 1918 ja romutettiin 1922.  Sen pääaseistuksena oli 1890 uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 6,5 solmua, jkokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Rannikkopanssarilaiva Lava

Entinen Lava sairaalalaivana Blokshiv No. 1

Stemman määrättiin 27.2.1899 rakenteilla olleen risteilijä Bogatyr.  Bogatyrin päällikköinä olivat aikoinaan myös suomalaiset Camillo Boisman ja  Ivan Boström.  Alus oli otettu käyttöön 1904.    Bogatyr kuului vastavalmistuneena aluksena Vladivostokin risteilijälaivueeseen Venäjän-Japanin sodan aikana.  Sen tehtävänä oli häiritä Japanin ja Korean välistä liikennettä.  Kesäkuussa 1904 se ajoi sumussa karille saaden vakavan vuodon.  Pikakorjauksen jälkeen se oli sodan loppuun telakalla korjattavana.  Bogatyr oli 1908 avustamassa Messinassa maanjäristyksen pelastustöitä.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se oli mukana miinanlaskuoperaatioissa ja kuului sen jälkeen Helsingin laivastotukikohdan aluksiin.  Keväällä 1918 se kuului Suomenlahden jäissä Helsingistä Kronstadtiin siirtyneisiin aluksiin.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin.  Sisällissodan aikana sen tykkejä otettiin käytettäviksi maarintamalla.  Alus hinattiin 1922 Saksaan romutettavaksi, minkä jälkeen sen osia käytettiin Mustanmeren laivastossa palvelevan sisaraluksen Kominternin uudistuksessa.  Pääaseistuksena Bogatyrissa oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 24,33 solmua, kokoa 6650 tonnia ja miehistöä 573.

Risteilijä Bogatyr

Nikolai Erik Hjalmar Grönhagen

(1885-1974)

Grönhagen palveli Suomen laivastossa 1.4.1919-1.4.1920 ollen torpedoveneiden S4, C3 ja S2 päällikkönä.  Sen jälkeen hän jäi reserviin kapteeniluutnanttina.  Myöhemmin Grönhagen toimi mm. Hietalahden telakan palveluksessa.

Hän toimi koululaiva Asian päällikkönä 20.9.1914-28.5.1916.  Alus oli alunperin amerikkalainen kauppalaiva Columbus, joka oli ostettu Venäjän laivastoon ja muutettu risteilijäksi 1879.  Sitä uudistettiin useita kertoja ja 1912 se poistettiin laivaston rekisteristä sekä muutettiin kauppalaivaksi nimellä Kavkaz.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se otettiin uudelleen vanhalla nimellään laivaston kuljetusalukseksi ja sitten miinalaivaston. koululaivaksi.  Alus siirrettiin 1918 reserviin ja romutettiin 1923.  Grönhagenin aikana se oli aseistettu kahdella 47 mm tykillä.  Nopeutta aluksella oli 12,5 solmua, kokoa 2449 tonnia ja miehistöä 218.  Sen ensimmäisenä päällikkönä Venäjän laivastossa toimi suomalainen Theodor Avellan. 

Risteilijä (myöhemmin koululaiva) Asia

Camillo Boisman

(1866-1913)

Boisman määrättiin 8.2.1909 tykkivene Hivinetsin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1906 ja se toimi valmistumisestaan vuoteen 1913 saakka Venäjän Välimeren laivueessa.  Sen jälkeen se palasi takaisin Itämeren laivastoon koululaivaksi.  Ensimmäisen maailmansodan alussa Hivinets toimi Turun tukikohdasta käsin.  Alus uudistettiin 1915-1916 ja sen jälkeen sitä käytettiin miinalaivojen saattajana Riianlahdella.  Se siirrettiin reserviin Kronstadtissa 1918 ja riisuttiin aseista 1922.   Tällöin sen nimeksi tuli Krasnaja Zvezda.   Alus toimi Itämeren laivaston apualuksena 1944 saakka, jolloin se poistettiin rekisteristä.  Se romutettiin 1948.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 120 mm tykkejä, nopeutta 14,2 solmua, kokoa 1360 tonnia ja miehistöä 167.

Tykkivene Hivinets Venetsiassa 1911

Hänet siirrettiin 18.8.1912 risteilijä Bogatyrin päälliköksi.  Boisman ehti olla tehtävässä vain 6.9.1912 saakka.  Bogatyrin päällikköinä oli aikoinaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Ivan Boström.  Alus oli otettu käyttöön 1904.    Bogatyr kuului vastavalmistuneena aluksena Vladivostokin risteilijälaivueeseen Venäjän-Japanin sodan aikana.  Sen tehtävänä oli häiritä Japanin ja Korean välistä liikennettä.  Kesäkuussa 1904 se ajoi sumussa karille saaden vakavan vuodon.  Pikakorjauksen jälkeen se oli sodan loppuun telakalla korjattavana.  Bogatyr oli 1908 avustamassa Messinassa maanjäristyksen pelastustöitä.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se oli mukana miinanlaskuoperaatioissa ja kuului sen jälkeen Helsingin laivastotukikohdan aluksiin.  Keväällä 1918 se kuului Suomenlahden jäissä Helsingistä Kronstadtiin siirtyneisiin aluksiin.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin.  Sisällissodan aikana sen tykkejä otettiin käytettäviksi maarintamalla.  Alus hinattiin 1922 Saksaan romutettavaksi, minkä jälkeen sen osia käytettiin Mustanmeren laivastossa palvelevan sisaraluksen Kominternin uudistuksessa.  Pääaseistuksena Bogatyrissa oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 24,33 solmua, kokoa 6650 tonnia ja miehistöä 573.

Risteilijä Bogatyr 1912-1914 asussaan

Teodor Ernst Silfversvan

(1843-1913)

Silfversvan sai eron sotapalveluksesta kontra-amiraalina 27.1.1896.

Silfversvan määrättiin risteilijä Zabijakan päälliköksi 14.4.1884 sekä ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 10.3.1885. Silfversvan komensi 1885 - 1886 risteilijä Zabijakan matkaa Kronstadtista Arkangelin, Bergenin ja Lissabonin kautta Sevastopoliin. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 13.1.1887, ja hän sai eron Zabijakan päällikkyydestä 24.1.1887.  Alus oli valmistunut Philadelphiassa ja otettu käyttöön 1879.  Se teki 1880-1883 pitkän purjehduksen Tyynellemerelle ja kuului sen jälkeen useaan otteeseen Välimeren laivueeseen.  Sitten alus siirrettiin Tyynenmeren laivastoon.  Venäjän-Japanin sodan alussa 1904 se oli Port Arthurin satamassa riisuttuna aseista.  Japanilaisten hyökkäyksessä alus sai kolme tykistöosumaa ja upposi.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 15,5 solmua, kokoa 1236 tonnia ja miehistöä 151.

Risteilijä Zabijaka

Hän tuli panssarifregatti Admiral Tšitšagovin päälliköksi 24.2.1890. Hänet siirrettiin 31.10.1892 4. meriekipaasin komentajaksi pysytettynä Admiral Tšitšagovin päällikkönä.   Alus oli otettu käyttöön 1869.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1907.  Saman vuoden syksyllä sitä käytettiin Tallinnan lähistöllä tykistön harjoitusmaalina.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 uudistuksen jälkeen 2 kpl 280 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 3630 tonnia ja miehistöä 270.  Sen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen  Johan Fredrik von Schantz.

Panssarifregatti Admiral Tšitšagov

Silfversvan tuli panssariristeilijä Vladimir Monomahin päälliköksi 13.1.1893.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Oskar Ludvig Starck.  Alus oli otettu palvelukseen 1883.  Se oli jo vanhanaikainen laiva ottaessaan osaa Tsushiman meritaisteluun 1905.  Se sai useita osumia japanilaisalusten tykistöstä ja joutui möhemmin torpedoveneiden hyökkäyksen kohteeksi.  Yksi torpedo vaurioitti sitä pahasti.  Miehistö jätti aluksen ja pohjaluukut avattiin, jotta se ei jäisi japanilaisten haltuun.  Tämän seurauksena se upposi.  Aluksen päätykistönä oli 1904 tehdyn uudistuksen jälkeen 5 kpl 152 mm tykkiä, sen nopeus oli 15,8 solmua, koko 5754 tonnia ja miehistöä 502.

Panssariristeilijä Vladimir Monomah

Hänet määrättiin sitten panssariristeilijä Rossijan päälliköksi 2.7.1894.  Tässä tehtävässä hän oli aluksen rakennustyön aikana.  Se nimittäin laskettiin vesille Silfversvanin jo erottua palveluksesta ja otettiin käyttöön vasta 1897.  Rossija otti osaa venäläisen ja japanilaisen risteilijälaivueen väliseen Ulsanin taisteluun 14.8.1904 ja vaurioitui pahasti.  Se korjattiin perusteellisesti Kronstadtissa 1906-1909.  Sen jälkeen se toimi koululaivana kunnes osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana partiointitehtäviin ja miinoituksiin.  Joulukuussa 1917 se purjehti Helsingistä Kronstadtiin ja siirrettiin seuraavana keväänä reserviin.  Osa sen tykistöstä riisuttiin 1919 käytettäväksi sisällissodan maarintamalla.  Alusta oltiin hinaamassa 1922 Saksaan romutettavaksi kun se myrskyssä ajautui karille Tallinnan lähistöllä.  Myöhemmin se saatiin irroittettua ja hinattua Kieliin, jossa se romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 19,74 solmua, kokoa 12.580 tonnia ja miehistöä 839.

Panssariristeilijä Rossija Helsingissä ensimmäisen maailmansodan aikana

Carl Gustaf Casimir Gripenberg

(1836-1908)

Gripenberg erosi sotapalveluksesta kontra-amiraalina 25.1.1892.

Gripenberg purjehti 1878 - 1879 risteilijä Europan päällikkönä Amerikasta Kronstadtiin sekä teki 1880 - 1881 purjehduksen Singaporeen, Nagasakiin, Vladivostokiin ja takaisin Kronstadtiin. Hän sai ylennyksen 2. luokan kapteeniksi 13.1.1882 ja johti 1883 Europan purjehduksia Itämerellä.  Alus oli alunperin amerikkalainen kauppalaiva State of California, jonka Venäjä osti ja muutti risteilijäksi.  Se siirrettiin 1885 reservien käyttöön nimellä Jaroslavl.    Alus oli 1895-1900 Montenegron käytössä, sen jälkeen koululaivana ja 1909 lähtien kuljetusaluksena.  Vuodesta 1910 se oli sukelluveneiden tukialus ja 1916 lähtien proomu.  Alus jäi 1918 Helsinkiin Venäjän laivaston vetäytyessä.  Sen pääaseistuksena oli yksi 210 mm ja 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 13,6 solmua, kokoa 3169 tonnia ja miehistöä.170.

Risteilijä Europa

Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 13.1.1886 ja nimitettiin panssarifregatti Admiral Greighin päälliköksi 13.1.1887. Gripenberg määrättiin 18.11.1889 5. meriekipaasin komentajaksi, jolloin hänet pysytettiin Admiral Greighin päällikkönä.   Siinä tehtävässä hän toimi 9.10.1891 saakka.  Myöhemmin aluksen päällikönä oli suomalainen Aleksander Sidensnöre.  Se oli otettu palvelukseen 1868 ja oli laivaston käytössä aina 1907 saakka.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kolme 280 mm tykkiä tykkitorneissa.  Nopeutta sillä oli 9,5 solmua ja kokoa 3807 tonnia.  Miehistöä oli 277.

Panssarifregatti Admiral Greigh

Alexander Gideon Adalbert Gadd

(1875-1960)

Valkoisten jäädessä Venäjän sisällisodassa tappiolle Gadd siirtyi amiraali Wrangelin armeijan jäännösten mukana 1920 Varnaan Bulgariaan.  Sieltä hän matkusti seuraavana vuomna Pariisiin ja 1925 Helsinkiin.

Gadd komensi 4.6.1912 alkaen tykkivene Donetsin Välimeren risteilyä Triesten, Fiumen, Venetsian, Anconan ja Pireuksen satamien kautta ja osallistui samana vuonna Samoksen saaren kapinan kukistamiseen.  Alus oli otettu käyttöön 1889 ja se palveli Mustanmeren laivastossa ja Välimeren laivueessa.  Vuodesta 1901 lähtien sitä käytettiin koululaivana.  Se uudistettiin 1912 jälleen tykkiveneeksi.   Tuli turkkilaisen hävittäjän upottamaksi Sevastopolissa 1914, muttaq nostettiin ja korjattiin uudelleen käyttöön.  Toimi sen jälkeen Mustanmeren pohjoisrannikolla ja 1916 lähtien Tonavalla.  Joutui 1918 ensin saksalaisten haltuun Sevastopolissa, sitten valkoisten ja lopulta englantilais-raskalaisten joukkojen.  Upposi myrskyssä 1919, mutta nostettiin 1921 ja käytettiin varastona kunnes 1928 romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,3 solmua, kokoa 1280 tonnia ja miehistöä 127.

Tykkivene Donets

Ensimmäisen maailmansodan aikana Gadd toimi hävittäjä Derzkij'n päällikkönä keskusvaltojen laivasto-osastoja vastaan Mustallamerellä. Hän valtasi 1915 - 1916 viisi höyrylaivaa ja kymmenkunta purjealusta sekä kahakoi risteilijöiden Goebenin ja Breslaun kanssa.  Alus oli otettu käyttöön 1914.  Sen tehtävinä olivat sodan aikana tiedustelu, Turkin rannikon saarto ja Bosporin lähestymisväylien miinoitus.  Se jäi 1918 saksalaisten haltuun, sitten englantilais-ranskalaisten joukkojen ja valkoisen armeijan.  Heiltä se jäi Bizerteen Turkkiin, jossa tuli ranskalaisten internoimaksi 1920.  Alus hyväksyttiin 1924 tehdyllä sopimuksella Neuvosto0liiton omistamaksi rautaromuksi ja lopulta se romutettiin 1933.  Sen pääaseistuksena oli yksi 103 mm tykki ja kaksi 4587 mm torpedoputkea, nopeutta ajan mittapuun mukaan komeat 34 solmua, kokoa 1180 tonnia ja miehistöä 111.

Hävittäjä Derzkij

Hän oli risteilijä Pamjat Merkurijan päällikkönä 3.9.1916 alkaen. Gadd osallistui Pamjat Merkurijan ja komentoonsa annetun kuljetusalusosaston päällikkönä Bosporin maihinnousuoperaatioon 23.4.1917.  Alus oli otettu käyttöön 1905 nimellä Kabul, joka 1907 muutettiin Pamjat Merkurijaksi.  Sille tehtiin 1913-1914 perusteellinen uudistus Sevastopolissa.  Maailmansodan aikana se toimi operaatioissa Turkin meriyhteyksiä vastaan.  Toukokuussa 1918 alus joutui saksalaisten haltuun Sevastopolissa.  Venäjän sisällissodan aikana alus vaihtoi omistajaa useita kertoja.  Sen nimeksi muutettiin 1922 Komintern ja se uudistettiin koululaivaksi.  Aluksesta poistettiin 1930 osa höyrykattiloista, jotta saatiin lisää koulutustilaa.  Toisen maailmansodan aikana se muutettiin miinalaivaksi ja vaurioitui kesällä 1942 pommituksessa Potin satamassa  Aluksen tykit siirreettiin maihin rannikkopatteriksi ja laiva sijoitettiin aallonmurtajaksi.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1943.  Aluksen pääaseistuksena oli 12 kpl 152 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 23 solmua, kokoa 6645 tonnia ja miehistöä 567.

Risteilijä Pamjat Merkurija 1917 Gaddin ollessa sen päällikkönä

Anders Wirenius

(1850-1919)

Ylennettiin vara-amiraaliksi 2.11.1908.  Wirenius oli reserviin siirtymisensä jälkeen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja  10.10.1909-13.11.1909 ja jäsen 26.3.1917 saakka.

Wirenius määrättiin 9.4.1893 risteilijä Afrikan päälliköksi ja samalla Pietarin merikadettikoulun miinaupseeriluokan esimieheksi. Hän palveli 1893 - 1895 Afrikalla Itämerellä.  Alus oli alunperin 1877 valmistunut amerikkalainen kauppalaiva Saratoga, jonka Venäjä osti 1878, muutettiin 1906 koululaivaksi ja siirrettiin 1918 reserviin.  Se otettiin 1920 uudelleen laivaston käyttöön kuljetusalukseksi ja varastoksi.  Syksyllä 1923 se myytiin Saksaan romuksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 5 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12,75 solmua, kokoa 2775 tonnia ja miehistöä 160.

Risteilijä Afrika

Wirenius oli komennettu 13.1.1896 - 11.7.1898 panssariristeilijäristeilijä Pamjat Azovan päälliköksi Tyynen valtameren matkalle,   Hän oli aluksen päällikkönä uudelleen boksarikapinan aikana 1899 - 1900  Venäjälle vuodesta 1898 kuuluneiden Port Arthurin ja Talievanin satamien puolustuksessa Liautungin niemimaalla.  Pamjat Azovan päällikkönä oli myöhemmin suomalainen Teodor Sillman.  Alus oli otettu palvelukseen 1890.  Itämeren laivaston lähtiessä Venäjän-Japanin sodan aikana Kaukoitään oli Pamjat Azova kattilaremontissa eikä päässyt mukaan.  Aluksella puhkesi 1906 kapina, jonka sen päällikölle lojaalit miehistön jäsenet kukistivat.  Se muutettiin 1907 koululaivaksi ja sai nimen Dvina.  Vallankumouksen aikana keväällä 1917 alus sai takaisin vanhan nimensä.    Brittiläinen torpedovene upotti sen Kronstadtin satamaan elokuussa 1919, jossa alus 1923 lopulta romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 16,8 solmua, kokoa 6734 tonnia ja miehistöä 570.

Panssariristeilijä Pamjat Azova Japanin rannikolla

Oskar Wilhelm Enqvist

(1849-1912)

Enqvist oli Venäjän meriministerin amiraali  Theodor Avellanin serkku.  Joutui Venäjän-Japanin-sodan aikaan useiden ylimpien komentajien arvostelemaksi, koska Avellanin katsottiin suosineen nimityksissa sukulaistaan ohi pätevämpien upseerien.  Oli 1. risteilijälaivueen päällikkö Tsushiman meritaistelussa komennossaan risteilijät Oleg ja Aurora sekä panssariristeilijät Dmitri Donskoi ja Vladimir Monomah.  Enqvist päätti ensimmäisen taistelupäivän iltana irtautua laivueellaan taistelusta sen sijaan, että olisi jatkanut kohti Vladivostokia.  Vanhat panssariristeilijät olivat vaurioituneet niin pahoin, että ne jouduttiin jättämään jälkeen.  Enqvist jatkoi Olegilla ja Auroralla sekä panssariristeilijä Zhemtsugilla japanilaisten takaa-ajamana puolueettomaan Manilaan, jossa alukset internoitiin.  Enqvist sai sairauden takia eron palveluksesta 2.12.1907 vara-amiraalina.

Hänet määrättiin Venäjän laivaston majoitusmestariosaston opetuskomennuskunnan päälliköksi 20.5.1895. Samalla hän tuli päälliköksi risteilijä Gertsog Jedinburgskille, jota hän komensi Atlantilla 1897 - 1899.  Alus oli otettu käyttöön 1877 ja vuosisadan vaihteessa sitä uusittiin useita kertoja kunnes 1911 se muutettiin miinalaivaksi.  Kattiloidensa huonon kunnon takia se kuitenkin 1914 siirrettiin proomuksi Helsinkiin Kruunuvuoren selälle jääden 1918 suomalaisten haltuun.  Samana kesänä se tehdyn sopimuksen perusteella hinattiin yhdessä muutaman muun aluksen kanssa Kronstadtiin.  Siellä se oli miina- ja torpedohuollon varastona 1945 saakka.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,6 solmua, kokoa 4607 tonnia ja miehistöä 482.
 

Risteilijä Gertsog Edinburgski

Enqvist osallistui 1. risteilijälaivueen päällikkönä Tsushiman meritaisteluun lippulaivanaan vastavalmistunut risteilijä Oleg ks. tarkemmin yllä. Palattuaan Kaukoidästä Olegille tehtiin perinpohjainen uudistus.  Ensimmäisen maailmasodan alussa se osallistui miinanlaskuoperaatioihin Suomenlahdella ja Itämerellä.  Sodan ajan tukikohtanaan Helsinkiä pitänyt alus osallistui laivaston siirtymiseen jäiden halki Kronstadtiin keväällä 1918.  Sisällissodan aikana Oleg tuki tykistöllään maataisteluita ja kesäkuussa 1919 tuli brittiläisten torpedoveneiden upottamaksi lähellä Tolbuhinan majakkaa Kronstadtista luoteesee.   Aluksen tykkejä nostettiin samana vuonna käytettäviksi maarintamalla ja koko laiva 1938 romutettavaksi.  Olegin pääaseistuksena oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 21,8 solmua, kokoa 7290 tonnia ja miehistöä 580.

Risteilijä Oleg Helsingin edustalla ajamassa satamasta Kustaanmiekkaan

Ivan Boström

(1857.)

Boström toimi Mustanmeren laivaston komentajana kahteen otteeseen 1907-1908 ja 1911. kunnes joutui eroamaan palveluksesta samana vuonna vara-amiraalina.

Boström toimi 1897 Mustanmeren harjoituseskaaderiin kuuluneen torpedovene 265:n päällikkönä. Alus oli valmistunut Elbingissä Saksassa ja otettu palvelukseen 1886 nimellä Tsardak.  Poistettu laivaston palveluksesta 1911 ja pian sen jälkeen romutettu.  Aseistuksena kaksi 381 mm torpedoa ja 2 kpl 37 mm tykkejä, nopeutta 22 solmua, kokoa 87,5 tonnia ja miehistöä 21.

Torpedovene 265

Purjehduskaudella 1900 Boström oli koululaiva Prutin päällikkönä. Alus oli valmistunut Venäjän vapaaehtoiselle laivastolle Glasgowissa 1879 nimellä Moskva. Se siirrettiin vakinaisen laivaston käyttöön 1895 ja muutettiin koululaivaksi uudella nimellä Prut. Vuonna 1909 siitä tehtiin miinalaiva.  Lokakuussa 1914 alus oli 700 miinan lastissa kun se kohtasi Mustallamerellä Sevastopolin tukikohtaa pommittamassa olleen saksalaisen taisteluristeilijä Goebenin.  Prutin miehistö upotti tuolloin itse aluksen suurine miinalasteineen.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta sillä oli 13,5 solmua, kokoa 5459 tonnia ja miehistöä 278.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Maximilian Kruskopf.

Koululaiva Prut

Boström sai 14.1.1901 komennuksen tykkivene Tšernomoretsin päälliköksi Mustanmeren ja Välimeren risteilylle.  Alus oli otettu käyttöön 1889.  Valkoiset upottivat laivan Temrjukin sataman evakuoinnin yhteydessä kesällä 1920.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,7 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 180.

Tykkivene Tšernomorets

Hänet määrättiin risteilijä Bogatyrin päälliköksi Vladivostokiin 14.8.1905. Hän komensi 1906 Bogatyrin ja taistelulaivojen Slava jaTsesarevitš puolivuotista risteilyä Pohjoisella Jäämerellä ja Murmanskin rannikolla.   Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Camillo Boisman.  Bogatyr kuului vastavalmistuneena aluksena Vladivostokin risteilijälaivueeseen Venäjän-Japanin sodan aikana.  Sen tehtävänä oli häiritä Japanin ja Korean välistä liikennettä.  Kesäkuussa 1904 se ajoi sumussa karille saaden vakavan vuodon.  Pikakorjauksen jälkeen se oli sodan loppuun telakalla korjattavana.  Bogatyr oli 1908 avustamassa Messinassa maanjäristyksen pelastustöitä.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se oli mukana miinanlaskuoperaatioissa ja kuului sen jälkeen Helsingin laivastotukikohdan aluksiin.  Keväällä 1918 se kuului Suomenlahden jäissä Helsingistä Kronstadtiin siirtyneisiin aluksiin.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin.  Sisällissodan aikana sen tykkejä otettiin käytettäviksi maarintamalla.  Alus hinattiin 1922 Saksaan romutettavaksi, minkä jälkeen sen osia käytettiin Mustanmeren laivastossa palvelevan sisaraluksen Kominternin uudistuksessa.  Pääaseistuksena Bogatyrissa oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 24,33 solmua, kokoa 6650 tonnia ja miehistöä 573.

Risteilijä Bogatyr Kaukoidässä 1905 Boströmin päällikkyysaikana

Robert Reinhold Wirén

(1857-1917)

Wirén oli 1.3.1909 lähtien Kronstadtin sataman päällikkö ja Kronstadtin sotilaskuvernööri.  Hänet ylennettiin 1916 lopulla amiraaliksi.  Hänet vangittiin ja surmattiin vallankumouksen yhteydessä Kronstadtissa maaliskuussa 1917.

Wirén määrättiin päälliköksi 26.5.1896 miinaristeilijä Posadnikille, jota hän komensi vuoden kestäneellä matkalla Kronstadtista Välimerelle ja takaisin.  Posadnik oli sisaraluksensa kanssa alunperin tilattu Elbingistä Saksasta Montenegron kuninkaan huvijahdin loisteliaaksi saattajaksi, mutta tämän rahavaikeuksien vuoksi tuli lopulta Venäjän keisarin lunastamaksi.  Alus soveltui kiikkeryytensä vuoksi huonosti avomerikäyttöön ja sen tehtävänä olikin lähinnä olla saattajana rannikoilla sekä satamissa.  Se lähetettiin Tyynellemerelle Venäjän-Japanin sodan aikana, mutta jäi siellä vähälle käytölle ja säilyi sodasta.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi Poria tukikohtanaan pitäneessä yksikössä eikä juurikaan ollut merellä.  Aluksen miehistö ei osallistunut vallankumoukseen ja jättikin sen Porista poistuessaan laituriin 1918, kun eivät jäiden takia voineet purjehtia merelle.  Suomalaisten ottaessa aluksen maaliskuussa 1918 haltuunsa oli se priimakunnossa.  Meillä laiva luokiteltiin tykkiveneeksi ja se sai uudet tykit ja miinakiskot sekä uuden nimen Klas Horn.  Täydessä vauhdissa alus tärisi niin kovasti, ettei takatykkiä voitu käyttää. Yleensäkin merelle lähtiessä tykit piti kiinnittää tiukasti paikoilleen erillisillä tukirakenteilla. Ampumaan pystyttiin vain tiukasti ankkuroituna tyynellä säällä.  Rannikkolaivaston lippulaivana se palveli vuoteen 1937 kunnes poistettiin käytöstä.  Tämän jälkeen se oli käytössä vielä merenmittaajien koneettomana emälaivana, joka aina hinaattiin kulloiseenkin paikkaansa.  Helsingin olympiakisojen aikana aluksen loistelias salonki toimi arvovieraiden edustustilana.  Laiva myytiin yksityiselle ja siitä alettiin rakentaa kahvilaa kunnes se tuhoutui tulipalossa 1952 lopulla, jonka jälkeen se romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli alkujaan 2 kpl 45 mm tykkejä, nopetta 19 solmua, kokoa 393 tonnia ja miehistöä 54.

Miinaristeilijä Posadnik

Hänet siirrettiin 25.3.1899 monitori Streletsin päälliköksi, josta seuraavana vuonna 3.10.1900  esikuntatehtäviin.  Strelets oli tuolloin vanha alus.  Se oli otettu palvelukseen jo 1865 ja riisuuttiinkin 1900 aseista ja siirrettiin Kronstadtin satamaan työpajaksi, jossa tehtävässä sitä käytettiin aina 1956 saakka.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vain 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Strelets

Wirén määrättiin 10.3.1902 vastavalmistuneen risteilijä Bojarinin päälliköksi, ja hän johti sen Tyynen meren risteilyä 1903 - 1904. Venäjän ja Japanin sodan aikana Wirén komensi Bojarinia useissa taisteluissa Port Arthurin edustalla, ja hänet ylennettiin 5.9.1904 kontra-amiraaliksi. Hän haavoittui joulukuun alussa 1904 Port Arthurin linnoituksen piiritystaisteluissa ja joutui 6.2.1905 linnoituksen kukistuttua japanilaisten sotavangiksi. Hän vapautui sotavankeudesta vuoden 1905 lopulla.  Bojarin ajoi miinoitteeseen ja miehistö jätti sen kahden miinan räjähdettyä helmikuussa 1904.  Se kellui kuitenkin pinnalla kaksi päivää, kunnes kaksi muutakin miinaa räjästi upottaen aluksen.  Aluksen pääaseistuksena oli 6 kpl 120 mm tykkejä tykkitorneissa.  Se oli aikanaan erittäin nopea alus 22,6 solmulla, koko sillä oli 3274 tonnia ja miehistöä 315.

Risteilijä Bojarin

Theodor Avellan

(1839-1916)

Venäjän merivoimien pääesikunnan päällikkö vuodesta 1896.  Meriministeri 1903-1905.  Menetti asemansa Tsushiman tappion jälkeen.  Erosi palveluksesta 1912 amiraalina.

Avellan komennettiin saksalaisilta vuokratun kauppalaiva Cimbrian mukana Yhdysvaltoihin 1878, missä hän hankki Venäjän omistukseen philadelphialaiselta Cramp & Co. -yhtiöltä kauppalaiva Columbuksen ja johti aluksen 1879 Cherbourgin ja Kööpenhaminan kautta Kronstadtiin.  Laiva muutettiin risteilijäksi ja sen nimeksi annettiin Asia.  Sen päätykistönä oli 3 x 152 mm ja 5 x 107 mm, nopeutta 12,5 solmua, 2449 tonnia, miehistöä 218.  Aluksen päällikkönä toimi aikoinaan myös suomalainen Nikolai Erik Hjalmar Grönhagen.

Risteilijä Asia

Avellan komensi 1880 - 1883 vastavalmistunutta klipperi Vestnikiä maailmanympäripurjehduksella Batavian, Sydneyn, Adelaiden ja Havaijin kautta Amurin alueelle.  Sen päätykistönä oli 3 x 152 mm  ja 4 x 87 mm, nopeutta 12,8 solmua, 1380 tonnia, miehistöä 167.

Klipperi Vestnik

Vuonna 1885 hän johti höyryfregatti Svetlanan purjehduksia Suomenlahdella.  Svetlana oli valmistunut Bordeauxissa Ranskassa 1856.  Sen päätykistönä oli 1870 uudistuksen jälkeen 10 x 203 mm, nopeutta 10,5 solmua, 3188 tonnia, miehistöä 438.  Aluksen päällikköinä olivat aikoinaan myös suomalaiset Jakob Drescher ja Oscar von Kraemer.

Höyryfregatti Svetlana

Avellan siirrettiin 13.1.1886 päälliköksi risteilijä Ryndalle, jonka maailmanympäripurjehdusta hän komensi 1886 - 1889.  Rynda oli astunut palvelukseen juuri ennen purjehdusta.  Päätykistö 10 x 152 mm ja 4 x 87 mm, nopeus 14,4 solmua, 3508 tonnia, miehistöä 396.  

Risteilijä Rynda New Yorkin lähistöllä