Carl Hallberg

Jäännöksiä Matosaaren pattereista Jollaksessa 

Hallberg otettiin 1. suomalaisen meriekipaasin palvelukseen aliupseerina 23.5.1846.  Hän mainitaan mitsmanina höyrylaiva Pospešnilla 25.8.1852.  Seuraavana vuonna hänet siirrettiin suomalaisen tullijahdin päälliköksi.  Hallberg osallistui 1854 Krimin sodan aikana Viaporin puolustukseen linjalaiva Andreilla ja 1855 patteri no. 8:n päällikkönä Matosaarella.  Kesällä 1856 hän purjehti tykkiveneillä saaristossa ja toimi 1857 jälleen tullijahdin päällikkönä sekä 1858 potkurivene Bujanilla.  Vuonna 1859 Hallberg oli ensin kuljetusalus Hapsalilla ja sitten potkurifregatti Ilja Murometsilla, höyryfregatti Svetlanalla ja linjalaiva Gangutilla näiden purjehduksella Välimerelle.  Gangutilla hän toimi kontra-amiraali Nordmanin lippu-upseerina ylennettynä luutnantiksi 20.7.1859.  Sitten hän siirtyi Svetlanan mukana Kaukoitään, jossa palveli 1860-1862.  Takaisin Itämerelle Hallberg kutsuttiin 1863 ja määrättiin 25.8. varustelutyön alla olleelle uudelle potkurikorvetti Askoldille vanhimmaksi upseeriksi.  Hän erosi laivaston palveluksesta 17.4.1865 kapteeniluutnanttina.

Potkurifregatti Ilja Muromets

Potkurifregatti Ilja Muromets valmistui Amiraliteetin telakalta Arkangelista 1858.   Aluksella oli kantavuutta 3199 tonnia, pituutta 64 metriä,  Pääaseistuksena Ilja Murometsilla oli 11 kpl 30 naulaisia tykkejä.  Seuraavana kesänä se liittyi kontra-amiraali Nordmanin eskaaderiin, joka matkasi Kronstadtista Välimerelle.  Ilja Muromets palasi Itämerelle 1860 ja se poistettiin köäytöstä jo 1863.  Sen höyrykone siirrettiin rakenteilla olleeseen rannikkopanssarilaiva Kremliin ja itse alus upotettiin Kronstadtin redille..

Potkurikorvetti Askold Honolulussa.

Potkurikorvetti Askold valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1864.  Aluksella oli kantavuutta 2217 tonnia, pituutta 66 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 340.  Aseistuksena Askoldilla oli 17 tykkiä.  Heti valmistuttuaan se teki pitkän matkan Kaukoitään liittyäkseen Tyynenmeren laivueeseen, mutta jo 1866 se palasi takaisin Itämerelle.  Se palveli 1868-1869 Välimerellä.  Alus lähti lokakuussa 1873 pitkälle maailmanympärimatkalle kiertäen Amerikan Magalhaesin salmen kautta ja kulkien sitten Honoluluun, Shanghaihin sekä Nagasakiin ennen kuin liittyi Tyynenmeren laivueeseen vasta vuotta myöhemmin.   Se saapui lopulta takaisin Itämerelle 1876. Askold poistettiin käytöstä 1893.

Linjalaiva Andrei linkki

Höyryfregatti Svetlana linkki

Linjalaiva Gangut linkki

Georg Grundström

s. 3.9.1842

k. 18.5.1896

Otettiin merikadettikuntaan 9.10.1854.  Purjehti Itämerellä höyryfregatti Gremjaštšilla 1859 ja linjalaiva Konstantinilla 1860.  Grundström ylennettiin gardemariniksi 8.4.1861.  Hän palveli 1861-1863 potkurifregatti Osljabjalla, joka matkasi Kronstadtista Välimeren kautta New Yorkiin.  Mitsmaniksi hänet ylennettiin 30.11.1863.  Sen jälkeen Grundström siirtyi korvetti Varjagille vuosiksi 1863-1865 ja purjehti sillä New Yorkista 1864 Tyynellemerelle sikäläisiin venäläisiin satamiin.  Paluumatkan Kronstadtiin hän suoritti 1865-1866 korvetti Bogatyrilla.  Grundström ylennettiin luutnantiksi 13.1.1867.  Sitten hän palveli Kronstadtissa linjalaiva Nikolai I:llä alokkaiden tykistökoulutuksessa.  Purjehduskaudella 1868 hän oli Itämerellä höyryfregatti Smelillä.  Grundström komennettiin 1870 2. panssarilaivaeskaaderin päällikön lippu-upseeriksi.  Sitten hän palveli Itämerellä rannikkopanssarilaiva Nje tron menjalla ja  1872 fregatti Peresvetillä.  Korvetti Varjagilla Grundström oli kadettieskaaderissa 1873-1875.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 13.1.1876.  Sen jälkeen hän oli pitkään 1876-1881 korvetti Bojarinilla vanhempana kadettiupseerina.  Grundström ylennettiin 2. lk kapteeniksi 10.3.1885, siirrettiin everstiluutnantin arvoisena amiraliteettiin 13.1.1890 ja ylennettiin samassa yhteydessä everstiksi.  Palveluksesta hän erosi 13.1.1896 kenraalimajurina.

Höyryfregatti Gremjaštš valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1852.  Sen kantavuus oli 1501 tonnia, pituus 58 metriä ja nopeus 9 solmua.  Aseistuksena sillä oli alkujaan 8 tykkiä.  Alus ajoi karille 17.9.1862 Kalbådagrundin lähistöllä ja viikkoa myöhemmin upposi.

Potkurifregatti Osljabja kuvattuna Alexandriassa Virginiassa 1863.

Potkurifregatti Osljabja valmistui Ohtan telakalta 1859 ja se poistettiin käytöstä 1874.  Aluksella oli kantavuutta 2980 tonnia, pituutta 80 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 482.  Aseistuksena sillä oli 49 tykkiä.

Potkurikorvetti Bogatyr valmistui Ameraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1860.  Aluksella oli kantavuutta 2155 tonnia, miehistöä 320 ja aseistuksena 17 tykkiä.  Bogatyr oli mukana 1862 alkaneella kontra-amiraali Popovin eskaaderin Tyynenmeren purjehduksella ja vieraili San Franciscossa.  Bogatyr teki uuden matkan Tyynellemerelle 1871-1872.  Se poistettiin käytöstä 1888.

Linjalaiva Imperator Nikolai I oli potkurilla varustettu Borodino-luokan 111-tykin alus.  Sillä oli kantavuutta 5426 tonnia, pituutta 71 metriä ja sen kuusi höyrykonetta tuottivat nopeutta 10 solmua.  Aluksen varustelua ei koskaan saatu täysin valmiiksi.  Se otettiin Uudelta Amiraliteetin telakalta keväällä 1861 ja sillä tehtiin koeajoja Kronstadtin lähistöllä saman kesän aikana.  Alusta käytettiin laivatykistön koululaivana 1862-1866, mutta sen jälkeen se ei enää lähtenyt merelle.  Imperator Nikolai I poistettiin käytöstä 1874.

Höyryfregatti Smelij valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1859.  Aluksella oli kantavuutta 1784 tonnia, pituutta 61 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 210.  Alunperin sillä oli 8 tykkiä.  Smelille tehtiin 1868 peruskorjaus ja se sai vanhan höyryfregatti Olafin koneen.  Alus muutettiin 1879 Kronstadtissa proomuksi ja 1902 myytiin romuksi.

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1865.  Aluksella oli kantavuutta 3494 tonnia, pituutta 69 metriä, nopeutta 8 solmua ja miehistöä 394.  Pääaseistuksena sillä oli aluksi 17 kpl 196 mm tykkejä.  Monen uudistuksen jälkeen aluksella oli 2 kpl 203 mm ja 2 kpl 152 mm tykkejä.  Laiva poistettiin käytöstä 1905.

Linjalaiva Konstantin linkki

Korvetti Varjag linkki

Höyryfregatti Peresvet linkki

Höyrykorvetti Bojarin linkki

Albrecht Gripenberg

s. 13.1.1846

k. Brooklyn, New York 7.7.1878

Ylennettiin 1.5.1864 merikadettikurssin päätteeksi gardemariniksi ja purjehti samana kesänä Itämerellä sekä ulkomailla potkuriklipperi Jahontilla.  Gripenberg palveli 1865 Välimerellä höyryfregatti Peresvetillä ja ylennettiin mitsmaniksi 19.11.1866.  Hän purjehti 1867 Suomen saaristossa tykkivene Molnijalla ja 1868-1870 Itämerellä potkuriklipperi Šemtsugilla ja tannikkopanssarilaiva Kremlillä.  Luutnantiksi Gripenberg ylennettiin 21.2.1870.  Sen jälkeen hän osallistui 1870-1873 maailmanympäripurjehdukseen potkuriklipperi Izumrudin reviisorina.  Gripenberg toimi Itämerellä 1874-1877 panssarieskaaderin päällikön lippu-upseerina.  Vuonna 1878 hänet komennettiin Amerikkaan ostamaan aluksia Venäjän laivastolla ja tällä matkalla hän myös kuoli.

Potkuriklipperi Jahont valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1863.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä ja nopeutta 12 solmua.  Valmistuessaan sillä oli kolme 60 naulaista tykkiä.  Jahont otettiin reserviin Kronstadtissa 1879 ja myytiin romuksi 1881.

Höyryfregantti Peresvet.

Peresvetin upseereita 1863.

Höyryfregatti Peresvet rakennettiin Arkangelissa, mistä se siirrettiin Kronstadtiin, jossa siihen asennettiin Carr & McPhersonin konepajan Pietarissa valmistama kone 1861.  Aluksella oli kantavuutta 3867 tonnia ja nopeutta 8 solmua.  Alunperin siinä oli 51 tykkiä.  Peresvetin palvelusaika jäi lyhyeksi, sillä se poistettiin käytöstä jo 1874.

Potkuriklipperi Šemtsug

Potkurilipperi Šemtsug valmistui Galerno-saaren telakalta Pietarista 862, se modernisoitiin Kronstaadtissa 1869 ja poistettiin käytöstä 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 184.  Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 152 mm tykkejä.

Rannikkopanssarilaiva Kreml

Rannikkopanssarilaiva Kreml valmistui Semjannikov & Poletikan konepajalta Pietarista 1867.  Aluksella oli kantavuutta 4000 tonnia, pituutta 67 metriä, maksiminopeutena 9 solmua ja miehistöä 430.  Aseistuksena sillä oli 17 kpl 196 mm tykkejä.  Kremlin tykistöä uudistettiin seitsemän kertaa, jolloin tykkiä määrää vähennettiin ja järeyttä lisättiin.  Koneensa Kreml sai vanhemmasta puualuksesta ja rikiltään se vastasi kuunaria.  Taistelutehtäviin Kremliä ei koskaan käytetty.  Kreml poistettiin käytöstä lokakuussa 1905 yhdessä muiden Pervenets-luokan alusten kanssa.

Potkuriklipperi Izumrud

Potkurilipperi Izumrud oli rakennettu täsmälleen Jahontia vastaavaksi, paitsi sen kone oli valmistettu Kokkeritin konepajalla Belgiassa.  Alus valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1862 ja se poistettiin käytöstä 1886.

Tykkivene Molnija linkki

Johan Hampus Furuhjelm

s. Helsinki 11.3.1821

k. Urjala 21.9.1909

Vapaaehtoiseksi 1. suomalaiseen meriekipaasiin aliupseerin arvoisena 5.4.1836, junkkariksi 19.5.1838.  Purjehti Itämerellä linjalaivoilla Berezina, Orel, Konstantin, Poltava ja Leipzig sekä fregateilla Amfitrida ja Olga.  Ylennettiin mitsmaniksi 7.7.1839.  Kirjoilla 1. suomalaisessa meriekipaasissa 1839-1859 ja sen adjutanttina 1848-1850.  Merenmittauksissa Suomenlahdella kuunari Meteorilla 1843-1844.  Furuhjelm ylennettiin luutnantiksi 27.4.1845 ja palveli vielä samana vuonna fregatti Melpomenella Itämerellä.  Siirrettiin Mustanmeren laivastoon 1846.  Palveli Mustallamerellä 1846-1847 linjalaiva Silistrijalla, fregatti Floralla sekä prikeillä Neark ja Ptolomej.  Tämän lisäksi hän oli vielä höyryfregatti Krimillä.  Furuhjelm komennettiin takaisin Itämeren laivastoon 1848 ja hän palveli Viaporin redillä vartioalus fregatti Melpomenella.  Purjehduskauden 1849 hän oli Itämerellä linjalaiva Leipzigilla.  Furuhjelm määrättiin 30.6.1850 Venäjän Amerikankomppaniaan ja hän matkusti komppanian aluksella Nikolai I:llä Kronstadtista Novoarkangelskiin (Sitkaan Alaskaan).  Vuonna 1853 hän oli parkki Knjas Menšikovin päällikkönä kreivi Putjatinin eskaaderin vierailulla Japanissa.  Furuhjelm ylennettiin kapteeniluutnantiksi 18.12.1853.  Hänet määrättiin Sahalinin saaren päälliköksi 2.8.1854, mutta hän ei voinut ottaa tehtävää vastaan käynnissä olleen Krimin sodan vuoksi.  Furuhjelm ylennettiin 2. lk kapteeniksi 27.12.1854 ja määrättiin Ajanin satamapäälliköksi sekä ylennettiin jälleen 1. lk kapteeniksi 7.8.1856.  Venäjän siirtomaiden ylipäällikkö hänestä tuli 5.12.1858.  Furuhjelm ylennettiin kontra-amiraaliksi 16.4.1865 ja nimitettiin samalla Itä-Siperian sotilaskuvernööriksi sekä Siperian laivueen ja Tyynenmeren satamien komentajaksi.  Hänet kutsuttiin takaisin Itämeren laivastoon 2.5.1870 ja ylennettiin vara-amiraaliksi 13.1.1874 sekä nimitettiin Taganrogin kaupunginprefektiksi.  Tallinnan sataman komendantti hänestä tuli 23.12.1878 ja Pietarin sataman ylipäällikkö 24.5.1880.  Furuhjelm siirrettiin laivaston reserviin 7.4.1886 ja ero palveluksesta amiraalina 2.11.1908.  Furuhjelmin mukaan on nimetty pieni merenlahti Vladivostokin eteläpuolella lähellä Kiinan rajaa.

Linjalaiva Berezina linkki

Linjalaiva Orel linkki

Linjalaiva Konstantin linkki

Linjalaiva Poltava oli 90 tykin Imperatritsa Aleksandra-luokan alus kuvalinkki.  Se valmistui 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa harjoituksissa Itämerellä.  Alukseen tehtiin peruskorjaus 1846-1848 Aleksanteri Suuren telakalla Pietarissa.  Vuonna 1850 se osallistui pitkään purjehdukseen Man-saarelle.  Krimin sodan aikana Poltava oli kesän 1854 Viaporissa, mutta siirrettiin sitten höyryfregatin hinaamana Kronstadtiin.  Vielä 1856 se osallistui joukkojen kuljetukseen Viaporista Kronstadtiin, mutta ei lähtenyt sen jälkeen enää merelle.  Poltava poistettiin laivaston luetteloista maaliskuussa 1860.

Linjalaiva Leipzig linkki

Amfitrida ja Olga olivat Spešnij-luokan kuvalinkki fregatteja.  Amfitritrida oli Solombalskajan telakalta Arkangelista 1832 valmistunut 52 tykin alus.  Sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja Krimin sotaan se osallistui Kronstadtin suojana.  Amfitrida upposi 1859 Kronstadtin pohjoisella sisääntuloväylällä.  Olga oli samalta telakalta 1827 valmistunut 54 tykin alus.  Heti valmistuttuaan se lähti amiraali Ricordin eskaaderissa Välimerelle Turkin sotaan, josta palasi Kronstadtiin vasta 1830.  Sen jälkeen sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja vartioaluksena Kronstadtissa 1844-1846.  Olga romutettiin 1849.

Kuunari Meteor linkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Silistrija linkki

Fregatti Flora taistelussa turkkilaisia vastaan.  A.P.Bogoljubovin maalaus.

Fregatti Flora kuului Amfitrida-luokkaan.  Sillä oli pituutta 51 metriä, aseistusta 44 tykkiä ja miehistöä 359.  Alus oli valmistunut  Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1841.  Alus osallistui koulutuspurjehduksiin Mustallamerellä ja sotatoimien tukemiseen Kaukasian rannikolla.  Krimin sodan aikana marraskuussa 1853 Flora joutui taisteluun kolmen turkkilaisaluksen kanssa.  Seitsemän tuntia kestäneen tulituksen aikana se ampui 437 laukausta ja si itse kaksi osumaa ilman miestappioita.  Turkkilaisten lippulaiva joutui vetäytymään taistelusta hinauksessa.  Helmikuussa 1854 Flora sijoitettiin puolustusasemiin Sevastopolin sataman suulle.  Sinne se myös upotettiin 11.9.1854 ja aluksen miehistö liitettiin maavoimiin.

Priki Neark valmistui Nikolajevissa 1841.  Aluksella oli pituutta 28 metriöä ja aseistuksena 12 tykkiä.  Alusta käytettiin koulutukseen Mustallamerellä, mutta kahteen otteeseen se oli Venäjän lähettilään käytössä Konstantinopolissa.  Vuonna 1853 Neark oli vartioaluksena Sevastopolissa.  Se upotettiin Sevastopolissa 27.8.1855.

Priki Ptolomej oli valmistunut Nikolajevissa 1847 ja sitä käytettiin aluksi koululaivana Mustallamerellä sekä Välimerellä.  Alus ajautui 11.3.1852 myrskyssä hiekkasärkälle Tendran saarella.  Miehistö saatiin pelastettua ja alus myöhemmin korjattua.  Seuraavana vuonna se osallistui sotilasoperaatioihin Kaukasuksen rannikolla.  Sevastopolin piirityksen aikana Ptolomej upposi vihollistykistön tulessa.

Höyryfregatti Krim valmistui ensimmäisenä Venäjän tilaamasta neljän aluksen sarjasta Pitcherin telakalta, Nothfleetistä Britanniasta 1843.  Aluksella oli kantavuutta 1305 tonnia, pituutta 53 metriä ja nopeutta 11 solmua.  Se oli aluksi aseistamaton ja sitä käytettiin matkustajaliikenteessä reitillä Odessa-Konstantinopoli. Krimi9n sodan aikana Krim sai neljä järeää tykkiä ja se osallistui Sinopin meritaisteluun.  Taistelun jälkeen Krim hinasi linjalaiva Imperatritsa Marijan Sevastopoliin.  Krim upotettiin Sevastopolin piirityksen aikana 30.8.1855.  Sodan jälkeen se nostettiin ja romutettiin.

Kuva Furuhjelmin lahdelta.

Venäjän Amerikan komppanian parkki Knjas Menšikovin kulki 1850-luvulla Amerikan ja Venäjän Kaukoidän satamien välillä.  Kesällä 1853 purjehti Furuhjelmin komennossa Boninin saarilla yhdessä fregatti Palladan kanssa ja jatkoi sieltä amiraali Putjatinin laivueessa Japaniin.  Seuraavana keväänä alus yhdessä Palladan ja korvetti Irtyšin kanssa kuului etsintäpartioon, joka pelasti luutnantti Bošnjakin retkikunnan miehistöä. Seuraavina vuosina Knjas Menšikovin  purjehti Pohjoisella Tyynellämerellä suomalaisen luutnantti von Weymarnin komennossa.

Rudolf Fellman

Höyryfregatti Knjaz Pošarskin päällikkö 1. lk kapteeni S.O.Makarov tarkastaa miehistörivistöä aluksen kannella.

Fellman oli ylennetty gardemariniksi 8.10.1886 ja mitsmaniksi vielä samana vuonna.  Hän oli 28.7.1887 höyryfregatti Knjaz Pošarskin linkki höyrykutterin päällikkönä, kun tämä törmäsi yhteen torpedovene 113 kanssa sillä seurauksella, että kutteri upposi.  Tutkimuksissa onnettomuus katsottiin Fellmanin syyksi. Fellman siirrettiin 11.6.1892 Itämereltä Siperian ekipaasiin ja 13.1.1893 hänet ylennettiin luutnantiksi.  Fellman siirrettiin laivaston reserviin 16.8.1897.  Sen jälkeen hän toimi rajavartiostossa aliratsumestarina.  Takaisin laivaston palvelukseen Fellman otettiin 29.9.1901.  Erosi laivaston palveluksesta 2.10.1902 henkilökohtaisista syistä.  Laivastossa palveli myöhemmin myös 1. lk kapteeni Rudolf Felman mm. maineikkaan jäänmurtaja Jermakin päällikkönä, mutta kyse on ilmeisesti eri henkilöstä.

Torpedovene 113 paraatissa Nevalla 1895.

Gustaf Adolf Enckell

s. Porvoo 2.10.1823

k. hukkui Viaporin edustalla 5.5.1853

Otettiin merikadettikuntaan 11.6.1838 ja ylennettiin gardemariniksi 31.1.1841.  Enckell purjehti Itämerellä linjalaiva Imperator Piotr I:llä 1842.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 11.1.1843 ja korotettiin laivaston upseeriluokkaan.  Encklell siirrettiin Mustanmerenlaivastoon 28.5.1844.  Vuosina 1844-1846 hän palveli korvetti Orestilla ja priki Eneillä Kaukasian rannikolla.  Purjehduskaudella 1847 hän oli vartioalus priki Telemakilla Sevastopolin redillä.  Seuraavana kesänä hänet siirrettiin höyryfregatti Bessarabialla Nikolajevista Ismailiin ja kirjattiin Tonavanlaivueeseen.  Enckell ylennettiin luutnantiksi 15.4.1849 ja siirrettiin takaisin Itämerenlaivastoon.  Hänet määrättiin 6.2.1850 Viaporin varuskunnan päällikön ja sotakuvernöörin vara-amiraali Lermontovin adjutantiksi.  Enckell toimi Viaporin redillä vartioalus Utšenikin päällikkönä 1850-1851.  Sen jälkeen hän purjehti linjalaiva Emgeitenillä Tanskan vesillä sekä Viaporin redillä priki Ulissilla ja kuunari Strelalla.  

Linjalaiva Imperator Piotr I kuului Imperator Aleksandr luokkaan kuvalinkki.  Amiraliteetin telakalta Poietarista 1829 valmistuneella aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä, 110 tykkiä ja 1000 hengen miehistö.  Laivaa käytettiin pääasiassa koulutuspurjehduksilla Itämerellä.  Peruskorjaus alukselle tehtiin 1849-1850 Kronstadtissa.  Krimin sotaan se osallistui Kronstadtin puolustuksessa estämässä hyökkäjiän pääsyä sotasatamaan Kronšlotin linnoituksen kohdalla.  Vuoden 1855 jälkeen se ei enää lähtenyt merelle, riisuttiin aseista ja poistettiin laivaston rekisteristä 1863.

Korvetti Orest valmistui Nikolajevista 1836.  Aluksella oli pituutta 36 metriä ja aseistuksena 21 tykkiä.  Harjoituspurjehdusten lisäksi se osallistui joukkojenkuljetukseen Kaukasiaan 1851-1853.  Krimin sodan aikana Orest kuului Sevastopolin puolustuslinjaan tukikohdan väylällä, minne se upotettiin syyskuussa 1854.  Alus nostettiin maaliskuussa 1859 ja lahjoitettiin Hersonin luostarille.

Priki Enej valmistui Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1842.  Aluksella oli pituutta 32 metriä ja parhaimmillaan 16 tykkiä.  Krimin sotaan saakka sitä käytettiin pääasiassa Kreikan saaristossa.  Krimin sodan alussa Enej kuului vara-amiraali Nahimovin eskaaderiin, joka toimi Mustanmeren länsi- ja etelärannikoilla.  Sen jälkeen Enej palasi Sevastopoliin, jonka puolustuksen aikana se upotettiin sotasataman suulle.  Sodan jälkeen se nostettiin ja sitä käytettiin apualuksena.

Priki Telemak kuvalinkki valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1828.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä. Alus siirtyi Itämereltä vara-amiraali Heydenin eskaaderiin estämään Dardanellien salmen liikennettä Turkin sodan aikana.  Useimpien venäläisalusten palattua sodan jälkeen Itämerelle jäi Telemak toimimaan Välimerelle ja liitettiin sitten Mustanmeren laivastoon.Alus peruskorjattiin 1836 Nikolajevissa, se oli vartioaluksena Odessan redillä 1843-1844 ja Sevastopolin 1845-1852.  Telemak romutettiin Sevastopolissa 1852.

Höyryfregatti Bessarabian pienoismalli.

Höyryfregatti Bessarabialla kuului neljän aluksen sarjaan, jonka Venäjä tilasi Britanniasta 1840-luvun alussa Mustanmeren laivastolle.  Bessarabia valmistui Pitcherin telakalta Northfleetistä 1843.  Sillä oli kantavuutta 1305 tonnia ja pituutta 55 metriä.  Aseistuksena aluksella oli 8 tykkiä.  Krimin sodan alussa Bessarabia kaappasi Anatolian rannikolla turkkilaisen höyrylaiva Medzhari-Tedzaretin toi sen Sevastopoliin.  Alus upposi Sevastopolin lähelle elokuussa 1855.  Se nostettiin tammikuussa 1860, mutta harkkinnan jälkeen päätettiin olla korjaamatta ja romutettiin.

Linjalaiva Emgeiten kuului Imperatritsa Aleksandra-luokkaan kuvalinkki.  Se oli valmistunut 1829, aluksella oli kantavuutta 3500 tonnia, 94 tykkiä ja 850 hengen miehistö.  Alusta käytettiin pääasiassa harjoituspurjehduksilla Itämerellä.  Se oli 1841-1846 pitässä peruskorjauksessa Pietari Suuren telakalla Pietarissa.  Krimin sodassa alus osallistui Kronstadtin puolustukseen sotasataman suulla.  Vuoden 1855 jälkeen se otettiin reserviin ja romutettiin Kronstadtissa 1858.

Priki Uliss Valeri I. Šiljajevin maalauksen mukaan.

Priki Uliss valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1843.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä.  Se toimi vartioaluksena Viaporissa 1851-1852 sekä Kronstadtissa 1854-1859.  Sen jälkeen se otettiin reserviin, kunnes myytiin romuksi 1860.

Kuunari Strela linkki

Axel Fredrik Boije af Gennäs

s. Tyrväntö 21.6.1828

k. Le Cannet, Ranska 18.3.1903 

Hänet otettiin merikadettikuntaan 1.4.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844.  Boije purjehti 1845-1851 Itämerellä linjalaivoilla Lefort, Arjol, Rossija ja Konstantin, fregatti Proserpinalla, kuunari Strelalla ja luggeri Oranienbaumilla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 2.9.1946 ja luutnantiksi 18.12.1850.  Boije määrättiin 1854 Poriin valvomaan 15 tykkiveneen rakentamista.  Työ jäi kesken ranskalais-brittiläisen laivaston saapuessa Itämerelle.  Hänet siirtyi Turkuun kahden soutulaivaston puolipataljoonan päälliköksi ja sieltä tykkivene Sterljadilla Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän palveli samalla aluksella Kronstadtin ja Pietarin välillä.  Purjehduskauden 1856 Boije toimi Suomen sisävesien mittauksissa ja 1857 suoritti höyrykorvetti Bajanin vanhimpana upseerina matkan Ranskasta Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän oli mukana brittiläisen eskaaderin suorittaessa lennätinkaapelin laskun Irlannista Amerikkaan.  Sen jälkeen hän palasi Venäjälle Välimeren, Konstantinopolin ja Nikolajevin kautta.  Boije ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1859.  Höyryfregatti Olegin vanhimpana upseerina hän toimi matkalla Kronstadtista Välimerelle 1860-1861 ja paluumatkan teki höyryfregatti General-Admiralilla 1862.  Hänet ylennettiin 2. lk kapteeniksi 13.1.1866, 1. lk kapteeniksi 13.1.1870 ja kontra-amiraaliksi 3.9.1881.  Boije sai eron aktiivipalveluksesta sairauden vuoksi  3.10.1881.

Lefort oli Imperatritsa Aleksandra-luokan linjalaiva.  Siitä on kuva sisaraluksen Ne tron menjan kohdalla (linkki).  Lefort oli 84 tykin linjalaiva ja valmistui Pietarista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3500 tonnia, pituutta 58 metriä ja 756 hengen miehistö.  Lefort oli 22.9.1857 matkalla kolmen muun linjalaivan kanssa Tallinnasta Kronstadtiin, kun se joutui myrskyyn Suursaaren ja Tytärsaaren välillä.  Alus kallistui, oikeni takaisin ja kallistui uudelleen upoten runsaan viiden meripenikulman päähän Tytärsaaresta.  Koko miehistö ja matkustajina olleet miehistön perheet (yhteensä 826 ihmistä) hukkuivat.  Tutkimuksissa epäiltiin aluksella olleen liian vähän painolastia tai tykkiluukut avoinna tuomassa raikasta ilmaa matkustajille.

Linjalaiva Orel on Iezekil-luokkaa, josta on kuva Berezinan kohdalla (linkki).  Alus valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1833.  Sitä käytettiin vuoyteen 1848 harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes se muutettiin proomuksi Viaporissa.  Aluksessa oli 80 tykkiä.

Linjalaiva Rossija oli Imperator Aleksandr-luokkaa, josta on kuva Sviatoi Georgij Pobedonosetsin kohdallalinkki).  Alus oli yksi suurimmista Venäjän linjalaivoista.  Sillä oli kantavuutta 4904 tonnia, pituutta 63 metriä ja aseistuksena eri aikoina 120-128 tykkiä.  Rossija valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1839.  Alusta käytettiin koulutukseen Itämerellä 1853 saakka.  Krimin sotaan se osallistui Viaporissa.  Linnoituksen pommituksen aikana 1855 se suojasi Kustaanmiekan salmea.  Tällöin Rossija sai 85 vihollistykistön osumaa.  Vuodesta 1857 sitä käytettiin kasarmina Viaporissa ja 1860 se myytiin romuksi.

Tykkivene Sterljad.

(

Tykkivene Sterljad valmistui Turussa 1854.  Aluksella oli kantavuutta 179 tonnia, pituutta 33 metriä ja 200 hv kone, joka tuotti nopeutta 7 solmua.  Aseistuksena aluksella oli 2 kp 214 mm ja yksi 174 mm tykki.  Sterljad toimi esikuvana Krimin sodan aikana rakennetulle suurelle Shestakov-luokan tykkivenesarjalle.  Alus otettiin palveluksesta maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Se poistettiin laivaston luettelosta elokuussa 1871 ja myytiin romuksi.

Höyryfregatti Oleg.

Höyryfregatti Oleg oli aikansa mittapuun mukaan 57 tykillä vahvasti aseistettu.  Aluksen kantavuus oli 4353 tonnia, pituus 77 metriä. nopeus 11 solmua ja sillä oli miehistöä 575.Valmistuttuaan 1860 se palveli suurimman osan ajasta Välimerellä.  Alus ajoi karille Ranskan vesillä 1861 ja sitä korjattiin Toulonissa.  Palattuaan Itämerelle se kävi uudelleen karilla Ahvenanmaalla 1863.  Oleg teki vielä pitkän purjehduksen Välimerelle ja palasi sitten 1865 koulutukseen Suomenlahdelle.  Tällaisella koulutuspurjehduksella 1869 se törmäsi yhteen kelluvan patterin Kremlin kanssa ja sai vuodon aluksen konehuoneen lähelle.  Oleg upposi 15 minuutissa 60 metrin syvyyteen Suursaaren ja Somerin välille.

Linjalaiva Konstantin linkki

Fregatti Proserpina linkki

Kuunari Strela linkki

Luggeri Oranienbaum linkki

Höyrykorvetti Bajan linkki

Höyryfregatti General-Admiral linkki

Mauritz Ferdinand Blåfield

s. Nokia 3.4.1825

k. Pietari 24.1.1856

Blåfield otettiin merikadettikuntaan 30.3.1839. ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844 ja mitsmaniksi 2.9.1846.  Hän purjehti linjalaiva Andreilla Pohjanmerellä 1847.  Vuosina 1848-1850 Blåfield palveli linjalaivoilla Sviatoi Georgij Pobedonosets ja Sysoj Veliki, fregatti Tsarevnalla ja höyryfregatti Kamtšatkalla Itämerellä.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 18.12.1850.  Purjehduskaudella 1851 Bläfield palveli vartioaluksella fregatti Korolj Niderlandskilla Kronstadtin redillä.  Vuosina 1852-1853 hän oli uudelleen Sviatoi Georgij Pobedonosetsilla sekä höyryfregatti Hrabryilla.  Krimin sotaan Blåfield osallistui 1854 linjalaiva Ne tron menjalla Kronstadtin redillä ja 1855 korvetti Knjaz Varšavskilla Kronstadtin pohjoisella puolustuslinjalla.

Imperator Aleksandr-luokan linjalaiva.

Sviatoi Georgij Pobedonosets kuului suurimpiin Venäjän 110 tykin Imperator Aleksandr-luokan linjalaivoihin.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1830.  Aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä ja 1000 hengen miehistö.  Alus osallistui muuten harjoituksiin Itämerellä, paitsi 1850 Man-saaren vierailulla.  Krimin sodan aikana se suojasi Kronstadtissa Kronšlotin linnoitusta.  Alus romutettiin Kronstadtissa 1858.

Fregatti Korolj Niderlandskij valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1829.  Aluksen nimi oli alunperin Prints Oranskii (Oranjen prinssi) keisari Alenteri I langon mukaan.  Tämän tultua 1840 maansa kuninkaaksi alus sai seuraavana vuonna uuden nimen Korolj Niderlandskij (Alankomaiden kuningas).  Laivalla oli kantavuutta 1950 tonnia, pituutta 49 metriä ja miehistöä 430.  Aseistuksena sillä oli 54 tykkiä.  Alusta käytettiin koulutuspurjehduksilla Itämerellä 1849  saakka ja 1830 se vieraili Atlantilla mm. Islannissa.  Sitten Korolj Niderlandskij oli vartioaluksena Kronstadtissa 1850-1853 ja mukana tukikohdan puolustuksessa seuraavana vuonna.  Se romutettiin 1858.

Sysoj Veliki oli viimeisenä rakennettu Iežekil-luokan 74 tykin linjalaiva.  Luokan aluksesta Azovista on kuva linkissä.  Sysoj Veliki valmistui Solombaskajan telakalla Arkangelissa 1849.  Vuoteen 1853 se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja sen jälkeen Krimin sotaan suojaten Kronstadtin sotasataman sisääntuloa vuosina 1854-1855.  Sodan jälkeen se muutettiin 58 tykkiseksi fregatiksi 1858 ja sen nimeksi tuli Narva.  Laivaa säilytettiin Kronstadtin satamassa ja poistettiin laivaston luettelosta 1863.

Knjaz Varšavski oli Amerikasta 1830 ostettu 30 tykin korvetti.  Aluksella oli pituutta 50 metriä ja 380 hengen miehistö.  Itämeren harjoitusten lisäksi se osallistui pitkälle Välimeren purjehdukselle 1845-1846 vieraillen Napolissa saakka.  Krimin sodan aikana alus oli mukana Kronstadtin puolustuksessa.  Sen jälkeen se palveli vartioaluksena Kronstadtissa, missä myös romutettiin 1863.

Linjalaiva Andrei linkki

Höyryfregatti Kamtšatka  linkki

Linjalaiva Ne tron menja linkki

Höyryfregatti Hrabryj linkki

Otto Mauritz Armfelt

s. Kangasala 24.11.1847

k. Luga 24.7.1904

Armfelt otettiin merikadettikuntaan 1858 ja ylennettiin gardemariniksi 16.4.1865.  Palveli höyryfregatti Smelillä Pohjanlahdella ja keisarillisella jahdilla Tigrillä Mustallamerellä.  Armfelt osallistui 1865-1866 höyryfregatti Dmitri Donskoilla pitkälle purjehdukselle Länsi-Afrikan rannikolle ja seuraavana syksynä toiselle ulkomaanmatkalle höyryfregatti Svetlanalla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 28.8.1867 ja palveli sen jälkeen suomalaisen meriekipaasin höyryfregatti Olafilla Itämerellä sekä 1869 vahtiupseerina Kronstadtin redillä.  Armfelt suoritti voimistelulaitoksen kurssin 1870.  Sitten hän purjesti keisarillisella jahdilla Koroleva Viktorialla ja kahteen otteeseen 1873.1874 sekä 1876-1878 reviisorina monitori Veštšunilla.  Armfelt suoritti voimistelunopettajan apulaissen tutkinnon Kronstadtissa 10.1.1880.  Tämän jälkeen hän palveli höyryfregatti Admiral Greigillä Itämerellä sekä 1881-1883 barkassi No. 91:n päällikkönä Pietarhovin saattueessa.  Armfelt ylennettiin kapteeniluutnantiksi 13.1.1882 ja 2. lk. kapteeniksi 10.3.1885.  Hänet komennettiin vanhimmaksi upseeriksi monitori Veštšunille 1.11.1886.  Armfelt nimitettiin 5.11.1887 Kronstadtin voimistelukomennuskunnan päälliköksi ja siirrettiin laivaston reserviin 24.6.1889.  Hän erosi palveluksesta sairauden takia 6.5.1894 1. lk. kapteenin arvoisena.

Pietarissa, Nikolajevissa ja myöhemmin Kronstadtissa toimi 1858 lähtien merisotilaiden kunnon kohottamiseksi voimistelukomennuskunta, jossa kussakin toimi kahdeksan upseeria.  Syksyisin purjehduskauden päätyttyä sotilaille järjestettiin voimisteluharjoituksia ja painia.

Keisarillinen jahti Tigr

Tigr oli ensimmäinen keisarillinen jahti Mustallamerellä.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Nikolajevista 1858.  Kolmimastoilla aluksella oli neljä tykkiä.  Vaikka se oli laivaston rekisterissä 14 vuotta sitä ei tiedetä varmuudella olleen keisarillisen perheen käytössä kuin ainoastaan kerran, vuonna 1861 Aleksanteri II:n matkatessa Sevastopolista uuteen palatsiinsa Livadiaan.  Tämän jälkeen tuli tarve uuteen mukavampaan alukseen, kun perhe alkoi lomailla säännöllisemmin Mustallamerellä.

Keisarillinen jahti Koroleva Viktoria

Koroleva Viktoria (Kuningatar Viktoria) valmistui Britanniassa Joseph Whiten telakalla 1846 ja sen toi Kronstadtiin brittiläinen miehistö.  Alus rekisteröitiin Merikaartin ja Pietarin keisarillisen purjehdusseuran yhteiseen käyttöön.  Joskus sillä osallistuttiinkin purjehduskilpailuihin.  Keisarillinen perhe purjehti jahdilla monien vuosien ajan.  Eräällä tällaisella matkalla alus ajoi karille Koivistonsalmessa, mutta saatiin korjatuksi.  Purjehduskausilla 1878-1880 sitä käytettiin laivaston koulutuksessa, kunnes 1884 se poistettiin rekisteristä.

Höyryfregatti Smelij

Muista Armfeltin aluksista on kirjoitettu blogissa aiemmin.  Linkit alla:

Dmitri Donskoi ja Svetlana

Olaf

Veštšun

Admiral Greig

Alexander Adolph von Weymarn

s. 21.9.1810 Hanko

k. 26.6.1897 Ruokolahti

Weymarn toimi vuodesta 1854-1860 höyryfregatti Olafin päällikkönä.  Ensin hän osallistui aluksellaan Viaporin puolustukseen ja 1855 Kronstadtin.  Krimin sodan päätyttyä Olaf purjehti 1856 Välimerelle.  Paluumatkalla 1857 se kuljetti keisarinna Aleksandra Fjodorovnan Swinemündestä Kronstadtiin.  Weymarn kävi 1858 samalla aluksella useissa ulkomaisissa satamissa ja 1859-1860 vielä Välimerellä palaten Kronstadtiin heinäkuun lopulla 1860.  Olaf oli valmistunut Helsingissä 1853.  Sille tehtiin peruskorjaus Turussa 1873-1874.  Ollessaan Kööpenhaminassa 11.8.1875 alus syttyi tuleen ja upposi, mutta se nostettiin jo seuraavana päivänä ja myöhemmin korjattiin.  Olaf riisuttiin aseista 2.12.1890 ja sijoitettiin reserviin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 15.2.1892 ja myytiin romuksi.  Aluksen aseistuksena oli alunperin 14 tykkiä, mutta myöhemmin aseistusta muutettiin useita kertoja.  Nopeutta sillä oli 11 solmua ja kokoa 1796 tonnia.

Höyryfregatti Olaf Kööpenhaminassa 1866 kuvassa vasemmalla.  Oikealla keisarillinen huvipursi Standart.

Nikolai Sjöman

Sjöman toimi purjehduskaudella 1852 höyryfregatti Hrabrij:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Amiraliteetin Uudelta telakalta Pietarista 1844 ja se poistettiin laivaston luettelosta 1856 sekä romutettiin samana vuonna Kronstadtissa.  Aluksen aseistuksena oli kahdeksan isompaa ja kaksi pienempää tykkiä, nopeutta 5 solmua ja kokoa 1405 tonnia.

Anton Scheele

Scheele toimi 1849 Viaporissa vartioaluksen Spešnij-luokan fregatin Melpomenan päällikkönä vartioalus Viapori.  Se oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1836.  Alus palveli koulutuspurjehduksilla Suomenlahdella ja Itämerellä sekä kesinä 1844 ja 1847 Pohjanmerellä.  Kesäkuussa 1839 se annettiin lainaksi Preussille, joka käytti sitä patterina Stettinissä.  Vuosina 1848-1849 se oli vartioaluksena Viaporissa.  Aluksen aseistuksena oli 52 tykkiä. kokoa 1950 tonnia ja miehistöä 430.

Fregatti Melpomenan sisaralus Konstantin

Hän oli 1850-53 höyryfregatti Rurikin päällikkönä.  Alus valmistui Turussa 1851 ja oli aikanaan suurin Suomessa rakennettu laiva.  Se palveli Itämeren laivastossa Keisarillisen huvijahdin saattajana ja osallistui Krimin sotaan.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja nopeutta sillä oli 11 solmua.

Höyryfregatti Rurik

Scheele oli 1860-63 kuuden tykkiveneen osaston päällikkönä Suomen saaristossa  lippulaivanaan Osetr-luokan tykkivene Zabijaka.  Se oli rakennettu Ohtan telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Alus oli osallistunut Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Se poistettiin laivaston palveluksesta 1878.  Zabijakan aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Alfred Gotlieb Hornborg ja Carl Cajander.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Johan Fredrik von Schantz

s. 29.12.1836

k. 13.12.1907 Helsinki

Schantz määrättiin 16.2.1864 höyrysluuppi Veliki Knjas Vladimirin päälliköksi Näsijärvelle.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britanniaa ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille,  missä alukset koottiin valmiiksi.  Veliki Knjas Vladimir koottiin Tampellan konepajalla ja se sai sen viereen laiturin tukikohdakseen.  Alus oli käytössä vuoteen 1866 saakka.

Hän toimi purjehduskaudella 1871 höyryklipperi Abrekin päällikkönä Tyynellämerellä.  Alus oli rakennettu Suomessa ja valmistunut 1861. Samana vuonna se purjehti Kaukoitään ja liittyi Siperian laivueeseen 20.9.1888.  Abrek riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Vladivostokiin. Laivaston luettelosta se poistettiin 1892.  Aluksen aseistuksena oli viisi tykkiä ja kokoa 1069 tonnia.

Höyryklipperi Abrek Vladivostokissa 1872

Schantz siirrettiin takaisin Itämeren laivastoon, jossa toimi 1881-85 höyryfregatti Knjas Pošarskij:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista 1869 ja se uudistettiin 1875.  Alus toimi 1897 lähtien Merijalkaväen kuljetusaluksena ja vuodesta 1906 koululaivana.  Se muutettiin proomuksi 1909 ja positettiin laivaston luettelosta 1911.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 4506 tonnia ja miehistöä 481.

Höyryfregatti Knjas Pošarskij:

Hän oli 1886-1889 panssarifregatti Admiral Tšitšagovin päällikönä.  Alus oli otettu käyttöön 1869.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1907.  Saman vuoden syksyllä sitä käytettiin Tallinnan lähistöllä tykistön harjoitusmaalina.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 uudistuksen jälkeen 2 kpl 280 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 3630 tonnia ja miehistöä 270.  ASen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Teodor Ernst Silfversvan.

Panssarifregatti Admiral Tšitšagov Kronstadtissa 1888 Schantzin ollessa päällikkönä.

Johan Eberhard von Schantz

s. 1.11.1802 Pori

k. 3.1.1880 Pietari

Schantz teki 1822 kutteri Atisin päällikkönä merenmittauksia Viaporin ja Jungfrusundin välillä.  Alus kuului alunperin Ruotsin laivastolle, mutta oli jäänyt venäläisten sotasaaliiksi 1808.  Venäjä käytti sitä sodassa Ruotsia vastaan 1808-1809 partioinnissa Viaporin ja Turun välillä.  Vuosina 1811-1818 se oli vartioaluksena Viaporissa ja sen jälkeen 1819-1823 merenmittauksissa Suomenlahden saaristossa.  Se siirrettiin Hankoon vartioalukseksi 1823.  Alus ajautui 5.10.1823 Hangon lähellä karille ja upposi kolmea päivää myöhemmin.

Hän oli 1832-33 lugger Oranienbaumin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1829.  Sitä käytettiin koululaivana Suomenlahdella ja Itämerellä vuoteen 1848, jolloin se romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja sillä oli pituutta 20 metriä.

Lugger Oranienbaum

Schantz oli 1834-36 kuljetusalus  Amerikan päällikkönä sen maailmanympärimatkalla.  Alus kiersi Hyväntoivonniemen ja Australian ennen kuin purjehti Petropavlovskiin Kamtsatkalle. Se tutki matkalla 18 Marshall-saariston korallisaarta, jotka nimettiin amiraali Krusensternin karttaan Schantz-saariksi.  Nykyisin niitä kutsutaan Wothon atolliksi.  Paluumatkan Amerika teki Honolulun ja Kap Hornin kautta.  Alus oli alunperin 1825 New Yorkissa valmistunut amerikkalainen kauppalaiva nimeltään United States.  Se ostettiin Venäjälle 1830 ja sai uuden nimen Amerika.  Samalla siihen sijoitettiin 12 tykkiä.  Tehtäväkseen se sai aluksi hoitaa huoltokuljetuksia Venäjän kauimmaisiin tukikohtiin Kaukoitään ja Alaskaan.  Myöhemmin sillä hoidettiin kuljetuksia Suomenlahdella.  Alus oli 13.10.1856 matkalla Kronstadtista Tallinnaan kun se joutui Suursaaren luona myrskyyn, sai vuodon ja upposi.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Friedrich Peter von Scharenberg.

Kuljetusalus Amerikan hylky

Hänet komennettiin 1839 valvomaan New Yorkiin höyryfregatti Kamtsatkan rakennusta ja johtamaan sen matkaa Kronstadtiin 1841.  Se oli ensimmäinen matka, jonka venäläisalus suoritti yli Atlantin ilman purjeita.  Saman aluksen päällikkönä hän oli 1841-1847.  Kamtsatkaa käytettiin monesti kuljettamaan keisarillista perhettä ja sen arvovieraita.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 28.5.1866 ja romutettiin Kronstadtissa seuraavana vuonna.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä, nopeutta 10 solmua ja kokoa 2124 tonnia.

Höyryfregatti Kamtsatka

Schantz valvoi 1849-51 Turussa suunnittelemansa höyryfregatti Rurikin rakennusta ja johti 1853 sen matkan Turusta Kronstadtiin.  Alus oli aikanaan suurin Suomessa rakennettu.  Se palveli Itämeren laivastossa Keisarillisen huvijahdin saattajana ja osallistui Krimin sotaan.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja nopeutta sillä oli 11 solmua.

Höyryfregatti Rurik

Rurikin vesillelasku Turussa 1851

Jakob Drescher

(-1876)

Drescher toimi 1866-1869 höyryfregattien Svetlana ja Dmitri Donskoij päällikkönä Atlantilla.

Svetlana oli valmistunut Bordeauxissa Ranskassa 1856.  Sen päätykistönä oli 1870 uudistuksen jälkeen 10 x 203 mm, nopeutta 10,5 solmua, 3188 tonnia, miehistöä 438.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset  Oscar von Kraemer ja Theodor Avellan.

Höyryfregatti Svetlana

Dmitri Donskoij oli otettu käyttöön 1862.  Se palveli laivastoa ainoastaan 10 vuotta ja poistettiin rekisteristä jo 1872.  Sen aseistuksena oli 71 kpl 173-196 mm tykkejä tykkiporteissa, nopeutta 11,7 solmua (joka saatiin purjeilla nostettua 14 solmuun), kokoa 4571 tonnia ja miehistöä peräti 705.

Höyryfregatti Dmitri Donskoij varustelutyön alaisena Kronstadtissa

Alexander Elfsberg

(1825-1903)

Sotilasuransa jälkeen Elfsberg toimi Oy Kaukas Ab:n asiamiehenä Bakussa ja saman yhtiön konttoripäällikkönä Astrahanissa 1870 - 1874. Hänet nimitettiin Oy Kaukas i Merkurin toimitusjohtajaksi 1881.  Hän sai kontra-amiraalin arvon 15.1.1877.

Hänet määrättiin höyryklipperi Almazin päälliköksi 1867.  SEn päällikkönä toimi myöhemmin suomalainen Viktor Reinhold Leopold Grenqvist.  Almaz oli otettu käyttöön 1862.  Se teki pitkän risteilyn Amerikan rannikolle 1863-1864.  Alus uudistettiin perusteellisesti Kronstadtissa 1869.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1881.  Aluksen pääaseistuksena oli 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 1586 tonnia ja miehistöä 184.

Höyryklipperi Almaz New Yorkissa 1863.  Matkalla oli mukana kadettina myöhempi säveltäjä Nikolai Rimsky-Korsakov

Elfsberg nimitettiin höyryfregatti General-Admiralin päälliköksi 13.1.1869, mutta hän siirtyi siitä tehtävästä jo 6.1.1869 kauppalaivastoon.  Alus oli valmistunut New Yorkissa ja otettu käyttöön 1859.  Se poistettiin laivaston rekisteristä jo 1869.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 273 mm ja 58 kpl 196 mm tykkejä, nopeutta 12,25 solmua ja purjeilla 14 solmua, kokoa 5670 tonnia ja miehistöä 790.

Höyryfregatti General-Admiral