Karl Johan Otto Gagneur

s. Elimäki 3.5.1806

k. Viipuri 4.3.1847

Otettiin 1. suomalaiseen meriekipaasiin 30.7.1831 aliupseeriksi ja ylennettiin mitsmaniksi 13.2.1833.  Purjehti Kuurinmaan rannikolla 1834-1835 fregatti Jekaterinalla sekä linjalaivoilla Brien, Lesnoj ja Smolensk.  Purjehduskaudella 1836 Gagneur palveli linjalaiva Imperatritsa Aleksandralla.  Seuraavana kesänä hän oli tykkivene No. 10:n päällikkönä vieraillen Turussa, Viaporissa, Ruotsinsalmella ja Haminassa.  Vuosina 1838-1839 Gagneur purjehti fregatti Melpomenalla sekä linjalaivoilla Vladimir ja Ostrolenka.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 7.4.1839.  Vuosina 1840-1842 hän palveli uudelleen Imperatritsa Aleksandralla sekä toimi jahti Golubkan päällikkönä Itämerellä.  Vielä 1843 hän oli linjalaiva Leipzigilla Viaporin redillä, kunnes erosi laivaston palveluksesta 24.1.1844 kapteeniluutnanttina.

Linjalaivat Brien, Lesnoj ja Smolensk kuvalinkki kuuluivat 80 tykin Iezekil-luokkaan.  Brien valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1829 ja peruskorjattiin 1849 Kronstadtissa.  Alusta käytettiin pääasiassa koulutukseen Itämerellä.  Krimin sodassa se oli 1854 Viaporin puolustuksessa, kunnes marraskuussa höyryfregatti Rurik hinasi sen Kronstadtiin.  Sen jälkeen Brien ei lähtenyt enää merelle, vaan romutettiin 1860.  Lesnoj valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1836.  Sitä käytettiin koulutuspurjehduksilla Itämerellä ja Pohjanmerellä kunnes se 1850 muutettiin proomuksi Viaporissa.  Smolensk valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1831 ja sille tehtiin pitkä peruskorjaus Kronstadtissa 1841-1844.  Alusta käytettiin koulutuspurjehduksilla Itämerellä ja Pohjanmerellä.  Krimin sodan aikana se oli sijoitettu Kronstadtin sataman puolustukseen.  Kronstadtissa se myös muutettiin työpajaksi 1858.

Jahti Golubka valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1818.  Aluksella oli pituutta 21 metriä ja aseistuksena 10 tykkiä.  Peruskorjaus sille tehtiin Ohtassa 1835.  Golubkaa käytettiin Suomenlahden majakoiden huoltokuljetuksiin 1841-1845.

Fregatti Jekaterina linkki

Linjalaiva Imperatritsa Aleksandra  kuvalinkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Vladimir linkki

Linjalaiva Ostrolenka linkki

Linjalaiva Leipzig linkki

Johan Hampus Furuhjelm

s. Helsinki 11.3.1821

k. Urjala 21.9.1909

Vapaaehtoiseksi 1. suomalaiseen meriekipaasiin aliupseerin arvoisena 5.4.1836, junkkariksi 19.5.1838.  Purjehti Itämerellä linjalaivoilla Berezina, Orel, Konstantin, Poltava ja Leipzig sekä fregateilla Amfitrida ja Olga.  Ylennettiin mitsmaniksi 7.7.1839.  Kirjoilla 1. suomalaisessa meriekipaasissa 1839-1859 ja sen adjutanttina 1848-1850.  Merenmittauksissa Suomenlahdella kuunari Meteorilla 1843-1844.  Furuhjelm ylennettiin luutnantiksi 27.4.1845 ja palveli vielä samana vuonna fregatti Melpomenella Itämerellä.  Siirrettiin Mustanmeren laivastoon 1846.  Palveli Mustallamerellä 1846-1847 linjalaiva Silistrijalla, fregatti Floralla sekä prikeillä Neark ja Ptolomej.  Tämän lisäksi hän oli vielä höyryfregatti Krimillä.  Furuhjelm komennettiin takaisin Itämeren laivastoon 1848 ja hän palveli Viaporin redillä vartioalus fregatti Melpomenella.  Purjehduskauden 1849 hän oli Itämerellä linjalaiva Leipzigilla.  Furuhjelm määrättiin 30.6.1850 Venäjän Amerikankomppaniaan ja hän matkusti komppanian aluksella Nikolai I:llä Kronstadtista Novoarkangelskiin (Sitkaan Alaskaan).  Vuonna 1853 hän oli parkki Knjas Menšikovin päällikkönä kreivi Putjatinin eskaaderin vierailulla Japanissa.  Furuhjelm ylennettiin kapteeniluutnantiksi 18.12.1853.  Hänet määrättiin Sahalinin saaren päälliköksi 2.8.1854, mutta hän ei voinut ottaa tehtävää vastaan käynnissä olleen Krimin sodan vuoksi.  Furuhjelm ylennettiin 2. lk kapteeniksi 27.12.1854 ja määrättiin Ajanin satamapäälliköksi sekä ylennettiin jälleen 1. lk kapteeniksi 7.8.1856.  Venäjän siirtomaiden ylipäällikkö hänestä tuli 5.12.1858.  Furuhjelm ylennettiin kontra-amiraaliksi 16.4.1865 ja nimitettiin samalla Itä-Siperian sotilaskuvernööriksi sekä Siperian laivueen ja Tyynenmeren satamien komentajaksi.  Hänet kutsuttiin takaisin Itämeren laivastoon 2.5.1870 ja ylennettiin vara-amiraaliksi 13.1.1874 sekä nimitettiin Taganrogin kaupunginprefektiksi.  Tallinnan sataman komendantti hänestä tuli 23.12.1878 ja Pietarin sataman ylipäällikkö 24.5.1880.  Furuhjelm siirrettiin laivaston reserviin 7.4.1886 ja ero palveluksesta amiraalina 2.11.1908.  Furuhjelmin mukaan on nimetty pieni merenlahti Vladivostokin eteläpuolella lähellä Kiinan rajaa.

Linjalaiva Berezina linkki

Linjalaiva Orel linkki

Linjalaiva Konstantin linkki

Linjalaiva Poltava oli 90 tykin Imperatritsa Aleksandra-luokan alus kuvalinkki.  Se valmistui 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa harjoituksissa Itämerellä.  Alukseen tehtiin peruskorjaus 1846-1848 Aleksanteri Suuren telakalla Pietarissa.  Vuonna 1850 se osallistui pitkään purjehdukseen Man-saarelle.  Krimin sodan aikana Poltava oli kesän 1854 Viaporissa, mutta siirrettiin sitten höyryfregatin hinaamana Kronstadtiin.  Vielä 1856 se osallistui joukkojen kuljetukseen Viaporista Kronstadtiin, mutta ei lähtenyt sen jälkeen enää merelle.  Poltava poistettiin laivaston luetteloista maaliskuussa 1860.

Linjalaiva Leipzig linkki

Amfitrida ja Olga olivat Spešnij-luokan kuvalinkki fregatteja.  Amfitritrida oli Solombalskajan telakalta Arkangelista 1832 valmistunut 52 tykin alus.  Sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja Krimin sotaan se osallistui Kronstadtin suojana.  Amfitrida upposi 1859 Kronstadtin pohjoisella sisääntuloväylällä.  Olga oli samalta telakalta 1827 valmistunut 54 tykin alus.  Heti valmistuttuaan se lähti amiraali Ricordin eskaaderissa Välimerelle Turkin sotaan, josta palasi Kronstadtiin vasta 1830.  Sen jälkeen sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja vartioaluksena Kronstadtissa 1844-1846.  Olga romutettiin 1849.

Kuunari Meteor linkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Silistrija linkki

Fregatti Flora taistelussa turkkilaisia vastaan.  A.P.Bogoljubovin maalaus.

Fregatti Flora kuului Amfitrida-luokkaan.  Sillä oli pituutta 51 metriä, aseistusta 44 tykkiä ja miehistöä 359.  Alus oli valmistunut  Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1841.  Alus osallistui koulutuspurjehduksiin Mustallamerellä ja sotatoimien tukemiseen Kaukasian rannikolla.  Krimin sodan aikana marraskuussa 1853 Flora joutui taisteluun kolmen turkkilaisaluksen kanssa.  Seitsemän tuntia kestäneen tulituksen aikana se ampui 437 laukausta ja si itse kaksi osumaa ilman miestappioita.  Turkkilaisten lippulaiva joutui vetäytymään taistelusta hinauksessa.  Helmikuussa 1854 Flora sijoitettiin puolustusasemiin Sevastopolin sataman suulle.  Sinne se myös upotettiin 11.9.1854 ja aluksen miehistö liitettiin maavoimiin.

Priki Neark valmistui Nikolajevissa 1841.  Aluksella oli pituutta 28 metriöä ja aseistuksena 12 tykkiä.  Alusta käytettiin koulutukseen Mustallamerellä, mutta kahteen otteeseen se oli Venäjän lähettilään käytössä Konstantinopolissa.  Vuonna 1853 Neark oli vartioaluksena Sevastopolissa.  Se upotettiin Sevastopolissa 27.8.1855.

Priki Ptolomej oli valmistunut Nikolajevissa 1847 ja sitä käytettiin aluksi koululaivana Mustallamerellä sekä Välimerellä.  Alus ajautui 11.3.1852 myrskyssä hiekkasärkälle Tendran saarella.  Miehistö saatiin pelastettua ja alus myöhemmin korjattua.  Seuraavana vuonna se osallistui sotilasoperaatioihin Kaukasuksen rannikolla.  Sevastopolin piirityksen aikana Ptolomej upposi vihollistykistön tulessa.

Höyryfregatti Krim valmistui ensimmäisenä Venäjän tilaamasta neljän aluksen sarjasta Pitcherin telakalta, Nothfleetistä Britanniasta 1843.  Aluksella oli kantavuutta 1305 tonnia, pituutta 53 metriä ja nopeutta 11 solmua.  Se oli aluksi aseistamaton ja sitä käytettiin matkustajaliikenteessä reitillä Odessa-Konstantinopoli. Krimi9n sodan aikana Krim sai neljä järeää tykkiä ja se osallistui Sinopin meritaisteluun.  Taistelun jälkeen Krim hinasi linjalaiva Imperatritsa Marijan Sevastopoliin.  Krim upotettiin Sevastopolin piirityksen aikana 30.8.1855.  Sodan jälkeen se nostettiin ja romutettiin.

Kuva Furuhjelmin lahdelta.

Venäjän Amerikan komppanian parkki Knjas Menšikovin kulki 1850-luvulla Amerikan ja Venäjän Kaukoidän satamien välillä.  Kesällä 1853 purjehti Furuhjelmin komennossa Boninin saarilla yhdessä fregatti Palladan kanssa ja jatkoi sieltä amiraali Putjatinin laivueessa Japaniin.  Seuraavana keväänä alus yhdessä Palladan ja korvetti Irtyšin kanssa kuului etsintäpartioon, joka pelasti luutnantti Bošnjakin retkikunnan miehistöä. Seuraavina vuosina Knjas Menšikovin  purjehti Pohjoisella Tyynellämerellä suomalaisen luutnantti von Weymarnin komennossa.

Balthasar Fleischer

Fleischer oli aikaisemmin Ruotsin palveluksessa, mutta siirtyi 17.5.1836 Venäjän Itämerenlaivastoon luutnantin arvoisena.  Hän purjehti Itämerellä vuosina 1836-1837 linjalaiva Katsbahilla.  Sen jälkeen Fleischer siirrettiin Mustanmeren laivastoon.  Hän palveli vuoteen 1840 Abhasian rannikolla linjalaiva Silistrijalla, fregatti Agatopolilla ja priki Merkurilla sekä osallistui Šapsuhon maihinnousuun.  Irtisanottu laivastosta 24.3.1841.

Linjalaiva Katsbah kuului Iezekil-luokkaan kuvalinkki.   Alus oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelista 1828 ja siinä oli aseistuksena 80 tykkiä.  Katsbahia käytettiin pääasiassa harjoituspurjehduksilla Itämerellä.  Puolan kapinan aikana 1831 se kuljetti joukkoja tukemaan Liepajan puolustusta.  Alukselle tehtiin pitkä perukorjaus 1837-1842 Kronstadtissa. Sen jälkeen se osallistui kesä-elokuussa 1844 pitkälle purjehdukselle Pohjanmerelle Dogger-matalikolle saakka.  Krimin sodan aikana Katsbah oli suojaamassa Kronstadtin pohjoista sisääntuloväylää.

Linjalaiva Silistrijan sisaralus Imperatritsa Marija.

Linjalaiva Silistrija kuului Imperatritsa Marija-luokkaan.  Alus valmistui Amiraliteetin päätelakalta Nikolajevista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3640 tonnia, pituutta 59 metriä ja 88 tykkiä.  Alus kuljetti joukkoja Kaukasuksen sotiin ja otti osaa harjoituksiin Mustallamerellä.  Vuodesta 1852 sitä käytettiin proomuna Sevastopolissa.  Krimin sodan aikana se oli Sevastopolin eteläisen lahden suojana ja upotettiin syyskuussa 1854 sotasataman laivaväylän tukkeeksi.

Fregatti Agatopol kuului Tenedos-luokkaan kuvalinkki. Alus valmistui Amiraliteetin telakalta Nikolajevista 1834.  Sillä oli pituutta 52 metriä ja aseistuksena 60 tykkiä.   Agatopol toimi 1840-luvun alkuun sotatoimissa Kaukasian rannikolla ja sen jälkeen harjoituksissa Mustallamerellä.  Fregatti romutettiin 1853.

Priki Merkuri taistelussa kahta turkkilaisalusta vastaan 1829 Ivan Aivazovskin maalauksen mukaan.

Priki Merkuri valmistui Sevastopolin telakalta 1820.  Aluksella oli kantavuutta 445 tonnia, pituutta 29 metriä, 18 tykkiä ja miehistöä 216.  Alkuvuosina se osallistui koulutuspurjehduksiin Mustallamerellä vuoteen 1827 ja sen jälkeen 1828-1829 Turkin sotaan, jossa se vaurioitui niin, että joutui pitkäaikaiseen korjaukseen.  Vuodesta 1837 se oli mukana Kaukasian sodissa. Krimin sodan aikana Merkuria käytettiin proomuna Sevastopolissa.

Carl Gustaf Brakel

s. 12.2.1823 Pirkkala

k. 11.1.1906 Pirkkala

Otettiin Aleksanterinkadettikunnan merikomppaniaan 17.1.1831 ja siirrettiin merikadettikuntaan 29.10.1833 sekä ylennettiin gardemariniksi 21.1.1839.  Purjehti Itämerellä linjalaivoilla Vladimir, Imperator Aleksandr I ja Ostrolenka 1839-1842.  Ylennettiin mitsmaniksi 20.1.1841.  Purjehduskaudella 1843 Brakel osallistui merenmittauksiin Suomenlahdella priki Ohtalla.  Hänet siirrettiin 1. suomalaiseen meriekipaasiin 1.4.1844 ja oli sen kirjoissa 1844-1858.  Brakel purjehti linjalaiva Leipzigilla Itämerellä ja Pohjanmerellä 1844-1845.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 1846 ja palveli sitten linjalaiva Narvalla matkalla Arkangelista Kronstadtiin.  Vuonna 1847 hän oli Leipzigilla ja fregatti Melpomenella Itämerellä sekä Pohjanmerellä.  Samalla fregatilla hän jatkoi 1849-1850 palvellen myös linjalaiva Finlandilla Suomenlahdella.  Seuraavat kaksi vuotta Brakel oli merenmittauksessa höyrylaiva Pospešnilla.  Krimin sotaan hän osallistui 1854 Viaporissa linjalaiva Andreilla ja 1855 tykkivene No. 23:n päällikkönä Viaporin tykkivene-eskaaderissa sekä linnoituksen pommituksen aikana Santahaminan ykköspatterin päällikkönä.  Sodan jälkeen 1857-1859 Brakel oli vartioalus Treskin päällikkönä Viaporissa.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 29.4.1858.  Purjehduskauden 1860 hän toimi vielä uudelleen höyrylaiva Pospešnin päällikkönä.  Reserviin Brakel siirrettiin 20.5.1861 ja vapautettiin lopulta palveluksesta 17.2.1868 2. lk kapteenin arvoisena.

Linjalaiva Imperator Aleksandr I kuva oli samannimisen luokan ensimmäinen alus.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1829 ja peruskorjattiin Kronstadtissa 1839.  Alus osallistui koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Pohjanmerellä sekä kuljetti joukkoja Kuurinmaalle Puolan kapinan kukistamiseen 1831.  Aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä, 1000 hengen miehistö ja aseistuksena 110 tykkiä.  Se romutettiin Kronstadtissa 1854.

Ohtan sisaralus priki Telemak.

Priki Ohta oli ensimmäinen alus nimeään kantaneesta 11 prikin luokasta.  Ohtan telakalta Pietarista 1827 valmituneella aluksella oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä.  Heti valmistuttuaan Ohta purjehti kontra-amiraali Heydenin eskaaderissa Välimerelle ja osallistui 1828 Navarinon meritaisteluun turkkilaisia vastaan.  Kronstadtiin se palasi vasta 1830.  Sen jälkeen se toimi 1832-1834 vartioaluksena Viaporissa ja osallistui monina kesinä merenmittauspurjehduksiin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Kahtena kesänä aluksella purjehti nuoria upseereita tutustumassa eri Itämeren satamiin.  Ohta romutettiin Kronstadtissa 1847. 

Linjalaiva Vladimir linkki

Linjalaiva Ostrolenka linkki

Linjalaiva Leipzig linkki

Linjalaiva Narva linkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Finland linkki

Linjalaiva Andrei linkki

Vartioalus Tresk linkki

Carl Born

s. Viapori 12.9.1793

k. Porvoo 30.6.1845

Luotsintalo Kullakojan on ainoa Jussarössä jäljellä oleva rakennus Bornin ajalta.

Born oli merikapteenina Ruotsin kauppalaivastossa.  Otettiin 19.1.1831 mitsmanina 1. suomalaiseen meriekipaasiin.  Hän purjehti Itämerellä fregatti Jekaterinalla ja oli 1832 suomalaisen tullijahdin päällikkönä.  Vuosina 1834-1835 Born palveli Itämerellä linjalaivoilla Krasnoi, Narva, Sviatoi Georgij Pobedonosets ja Vladimir.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 9.4.1836, minkä jälkeen hän oli uudelleen tullijahdin päällikkönä.  Purjehduskaudella 1837 hän toimi tykkivene No. 9:n päällikkönä Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Sen jälkeen Born purjehti Välimerelle kauppapriki Sulinin päällikkönä 1838-1839.  Vuosina 1842-1844 hän johti Jussarön kaivosvankilaa valvonutta sotilaskomennuskuntaa.  Born erosi laivaston palveluksesta 17.9.1844 kapteeniluutnantin arvoisena ja toimi sen jälkeen Loviisan luotsipiirin päällikkönä.

Krasnoi ja Narva olivat 80 tykin Iezekil-luokan linjalaivoja, ks. kuvalinkki.  Krasnoi oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelista 1830 ja Narva vuotta aiemmin.   Molemmat palvelivat koko uransa ajan kolutuspurjehduksissa Itämerellä ja muutettiin proomuiksi Viaporissa 1844.

Linjalaiva Vladimir 92 tykin Imperatritsa Aleksandra-luokan alus.  Sen sisarlaivasta Lefortista on kuvalinkki. Alus oli valmistunut 1834 ja palvellut koulutuspurjehduksissa Itämerellä sekä 1844 Pohjanmerellä.  Se osallistui Krimin sotaan 1854 Viaporin suojana ja siirrettiin sitten höyryfregatti Smelin hinauksessa Kronstadtiin.  Vuosina 1856-1857 se kuljetti lastia Kronstadtin ja Tallinnan välillä, kunnes muutettiin 1860 Kronstadtissa kelluvaki nosturiksi.

Fregatti Jekaterina linkki

Linjalaiva Sviatoi Georgij Pobedonosets linkki

Axel Fredrik Boije af Gennäs

s. Tyrväntö 21.6.1828

k. Le Cannet, Ranska 18.3.1903 

Hänet otettiin merikadettikuntaan 1.4.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844.  Boije purjehti 1845-1851 Itämerellä linjalaivoilla Lefort, Arjol, Rossija ja Konstantin, fregatti Proserpinalla, kuunari Strelalla ja luggeri Oranienbaumilla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 2.9.1946 ja luutnantiksi 18.12.1850.  Boije määrättiin 1854 Poriin valvomaan 15 tykkiveneen rakentamista.  Työ jäi kesken ranskalais-brittiläisen laivaston saapuessa Itämerelle.  Hänet siirtyi Turkuun kahden soutulaivaston puolipataljoonan päälliköksi ja sieltä tykkivene Sterljadilla Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän palveli samalla aluksella Kronstadtin ja Pietarin välillä.  Purjehduskauden 1856 Boije toimi Suomen sisävesien mittauksissa ja 1857 suoritti höyrykorvetti Bajanin vanhimpana upseerina matkan Ranskasta Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän oli mukana brittiläisen eskaaderin suorittaessa lennätinkaapelin laskun Irlannista Amerikkaan.  Sen jälkeen hän palasi Venäjälle Välimeren, Konstantinopolin ja Nikolajevin kautta.  Boije ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1859.  Höyryfregatti Olegin vanhimpana upseerina hän toimi matkalla Kronstadtista Välimerelle 1860-1861 ja paluumatkan teki höyryfregatti General-Admiralilla 1862.  Hänet ylennettiin 2. lk kapteeniksi 13.1.1866, 1. lk kapteeniksi 13.1.1870 ja kontra-amiraaliksi 3.9.1881.  Boije sai eron aktiivipalveluksesta sairauden vuoksi  3.10.1881.

Lefort oli Imperatritsa Aleksandra-luokan linjalaiva.  Siitä on kuva sisaraluksen Ne tron menjan kohdalla (linkki).  Lefort oli 84 tykin linjalaiva ja valmistui Pietarista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3500 tonnia, pituutta 58 metriä ja 756 hengen miehistö.  Lefort oli 22.9.1857 matkalla kolmen muun linjalaivan kanssa Tallinnasta Kronstadtiin, kun se joutui myrskyyn Suursaaren ja Tytärsaaren välillä.  Alus kallistui, oikeni takaisin ja kallistui uudelleen upoten runsaan viiden meripenikulman päähän Tytärsaaresta.  Koko miehistö ja matkustajina olleet miehistön perheet (yhteensä 826 ihmistä) hukkuivat.  Tutkimuksissa epäiltiin aluksella olleen liian vähän painolastia tai tykkiluukut avoinna tuomassa raikasta ilmaa matkustajille.

Linjalaiva Orel on Iezekil-luokkaa, josta on kuva Berezinan kohdalla (linkki).  Alus valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1833.  Sitä käytettiin vuoyteen 1848 harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes se muutettiin proomuksi Viaporissa.  Aluksessa oli 80 tykkiä.

Linjalaiva Rossija oli Imperator Aleksandr-luokkaa, josta on kuva Sviatoi Georgij Pobedonosetsin kohdallalinkki).  Alus oli yksi suurimmista Venäjän linjalaivoista.  Sillä oli kantavuutta 4904 tonnia, pituutta 63 metriä ja aseistuksena eri aikoina 120-128 tykkiä.  Rossija valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1839.  Alusta käytettiin koulutukseen Itämerellä 1853 saakka.  Krimin sotaan se osallistui Viaporissa.  Linnoituksen pommituksen aikana 1855 se suojasi Kustaanmiekan salmea.  Tällöin Rossija sai 85 vihollistykistön osumaa.  Vuodesta 1857 sitä käytettiin kasarmina Viaporissa ja 1860 se myytiin romuksi.

Tykkivene Sterljad.

(

Tykkivene Sterljad valmistui Turussa 1854.  Aluksella oli kantavuutta 179 tonnia, pituutta 33 metriä ja 200 hv kone, joka tuotti nopeutta 7 solmua.  Aseistuksena aluksella oli 2 kp 214 mm ja yksi 174 mm tykki.  Sterljad toimi esikuvana Krimin sodan aikana rakennetulle suurelle Shestakov-luokan tykkivenesarjalle.  Alus otettiin palveluksesta maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Se poistettiin laivaston luettelosta elokuussa 1871 ja myytiin romuksi.

Höyryfregatti Oleg.

Höyryfregatti Oleg oli aikansa mittapuun mukaan 57 tykillä vahvasti aseistettu.  Aluksen kantavuus oli 4353 tonnia, pituus 77 metriä. nopeus 11 solmua ja sillä oli miehistöä 575.Valmistuttuaan 1860 se palveli suurimman osan ajasta Välimerellä.  Alus ajoi karille Ranskan vesillä 1861 ja sitä korjattiin Toulonissa.  Palattuaan Itämerelle se kävi uudelleen karilla Ahvenanmaalla 1863.  Oleg teki vielä pitkän purjehduksen Välimerelle ja palasi sitten 1865 koulutukseen Suomenlahdelle.  Tällaisella koulutuspurjehduksella 1869 se törmäsi yhteen kelluvan patterin Kremlin kanssa ja sai vuodon aluksen konehuoneen lähelle.  Oleg upposi 15 minuutissa 60 metrin syvyyteen Suursaaren ja Somerin välille.

Linjalaiva Konstantin linkki

Fregatti Proserpina linkki

Kuunari Strela linkki

Luggeri Oranienbaum linkki

Höyrykorvetti Bajan linkki

Höyryfregatti General-Admiral linkki

Mauritz Ferdinand Blåfield

s. Nokia 3.4.1825

k. Pietari 24.1.1856

Blåfield otettiin merikadettikuntaan 30.3.1839. ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844 ja mitsmaniksi 2.9.1846.  Hän purjehti linjalaiva Andreilla Pohjanmerellä 1847.  Vuosina 1848-1850 Blåfield palveli linjalaivoilla Sviatoi Georgij Pobedonosets ja Sysoj Veliki, fregatti Tsarevnalla ja höyryfregatti Kamtšatkalla Itämerellä.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 18.12.1850.  Purjehduskaudella 1851 Bläfield palveli vartioaluksella fregatti Korolj Niderlandskilla Kronstadtin redillä.  Vuosina 1852-1853 hän oli uudelleen Sviatoi Georgij Pobedonosetsilla sekä höyryfregatti Hrabryilla.  Krimin sotaan Blåfield osallistui 1854 linjalaiva Ne tron menjalla Kronstadtin redillä ja 1855 korvetti Knjaz Varšavskilla Kronstadtin pohjoisella puolustuslinjalla.

Imperator Aleksandr-luokan linjalaiva.

Sviatoi Georgij Pobedonosets kuului suurimpiin Venäjän 110 tykin Imperator Aleksandr-luokan linjalaivoihin.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1830.  Aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä ja 1000 hengen miehistö.  Alus osallistui muuten harjoituksiin Itämerellä, paitsi 1850 Man-saaren vierailulla.  Krimin sodan aikana se suojasi Kronstadtissa Kronšlotin linnoitusta.  Alus romutettiin Kronstadtissa 1858.

Fregatti Korolj Niderlandskij valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1829.  Aluksen nimi oli alunperin Prints Oranskii (Oranjen prinssi) keisari Alenteri I langon mukaan.  Tämän tultua 1840 maansa kuninkaaksi alus sai seuraavana vuonna uuden nimen Korolj Niderlandskij (Alankomaiden kuningas).  Laivalla oli kantavuutta 1950 tonnia, pituutta 49 metriä ja miehistöä 430.  Aseistuksena sillä oli 54 tykkiä.  Alusta käytettiin koulutuspurjehduksilla Itämerellä 1849  saakka ja 1830 se vieraili Atlantilla mm. Islannissa.  Sitten Korolj Niderlandskij oli vartioaluksena Kronstadtissa 1850-1853 ja mukana tukikohdan puolustuksessa seuraavana vuonna.  Se romutettiin 1858.

Sysoj Veliki oli viimeisenä rakennettu Iežekil-luokan 74 tykin linjalaiva.  Luokan aluksesta Azovista on kuva linkissä.  Sysoj Veliki valmistui Solombaskajan telakalla Arkangelissa 1849.  Vuoteen 1853 se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja sen jälkeen Krimin sotaan suojaten Kronstadtin sotasataman sisääntuloa vuosina 1854-1855.  Sodan jälkeen se muutettiin 58 tykkiseksi fregatiksi 1858 ja sen nimeksi tuli Narva.  Laivaa säilytettiin Kronstadtin satamassa ja poistettiin laivaston luettelosta 1863.

Knjaz Varšavski oli Amerikasta 1830 ostettu 30 tykin korvetti.  Aluksella oli pituutta 50 metriä ja 380 hengen miehistö.  Itämeren harjoitusten lisäksi se osallistui pitkälle Välimeren purjehdukselle 1845-1846 vieraillen Napolissa saakka.  Krimin sodan aikana alus oli mukana Kronstadtin puolustuksessa.  Sen jälkeen se palveli vartioaluksena Kronstadtissa, missä myös romutettiin 1863.

Linjalaiva Andrei linkki

Höyryfregatti Kamtšatka  linkki

Linjalaiva Ne tron menja linkki

Höyryfregatti Hrabryj linkki

Carl von Behr

s. Viro 31.10.1804

k. Helsinki 24.11.1875

Oltuaan ylioppilaana Tartossa tuli Behr suomalaisen meriekipaasin palvelukseen aliupseeriksi 18.3.1831.  Osallistui 1835  purjehduksiin linjalaiva Berezinalla Hiidenmaan rannikolla ja matkalle fregatti Elisavetalla Danzigiin.  Behr ylennettiin mitsmaniksi 10.1.1836 ja hän palveli samana vuonna Itämerellä linjalaiva Feršampenuazilla ja fregatti Dianalla.  Seuraavana kesänä hän oli mukana tykkiveneosaston siirrossa Viaporista Turkuun.  Vuosina 1838-1843 Behr palveli Itämerellä linjalaivoilla Berezina, Prohor, Iezekil ja Leipzig.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 11.4.1841.  Sitten hänet siirrettiin 1844 Mustanmeren laivastoon, jossa hän 1844-1845 palveli velipuolensa August von Behrin tapaan korveteilla Andromaha ja Pilad sekä kuunari Drotikilla Abhasian rannikolla, kunnes hänet komennettiin takaisin Itämeren laivastoon.  Purjehduskaudella 1847 hän oli jälleen linjalaiva Leipzigilla, jonka purjehdus ulottui tuolloin Pohjanmerelle saakka.  Lopulta Behr palveli 1849-1851 Itämerellä linjalaiva Finlandilla.  Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 13.1.1852 ja siirrettiin sen jälkeen maahenkilökuntaan.  Behr nimitettiin 26.4.1854 luotsi- ja majakkalaitoksen tarkastajaksi majurin arvoisena ja vuosina 1857-1862 hän toimi Viipurin luotsipiirin päällikkönä.  Behr ylennettiin everstiluutnantiksi 1862 ja everstiksi 2.5.1869.

Linjalaivat Berezina linkki, Iezekil ja Leipzig olivat kaikki samaa Iezekil-luokkaa.  Niiden sisarlaivasta Azovista on blogissa kuva Berezinaa käsittelevän artikkelin kohdalla oheisessa linkissä.  Iezekil valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1826.  Sillä oli kantavuutta 3000 tonnia, pituutta 54 metriä ja 80 tykkiä.  Alus osallistui 1827-1830 Turkin sotaan Välimerellä ja mm. Navarinon meritaisteluun.  Se peruskorjattiin Kronstadtissa 1831-1832 ja oli sen jälkeen harjoituspurjehduksissa Itämerellä vuoteen 1842, kunnes muutettiin Viaporissa proomuksi ja lopulta romutettiin 1849.  Leipzig valmistui Arkangelista 1836.  Se osallistui harjoituksiin Itämerellä ja Pohjanmerellä, kunnes muutettiin proomuksi Viaporissa 1850.

Elisaveta ja Diana olivat Spešnij-luokan fregatteja, joita vuosina 1801-1844 rakennettiin kaikkiaan 34 kpl.  Blogissa on kuva laivojen sisaraluksesta Avrorasta, ks. linkki Elisaveta rakennettiin pikavauhtia Amiraliteetin Pietarin telakalla 1828 ja se liittyi samana syksynä Turkin sotaan Välimerelle lähteneeseen eskaaderiin.  Alus osallistui taisteluihin Kreikan saaristossa ja palasi Kronstadtiin vasta 1831.  Sen jälkeen se oli mukana  harjoituksissa Itämerellä, kunnes muutettiin työpajaksi Kronstadtiin 1838.  Diana valmistui Pietarista 1834 ja osallistui harjoituksiin Itämerellä 1850 saakka, kunnes muutettiin työpajaksi ja romutettiin 1854.

Linjalaiva Feršampenuaz valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1834.  Aluksella oli pituutta 57 metriä ja aseistuksena 82 tykkiä.  Vuoteen 1852 se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja peruskorjattiin 1848-1849 Kronstadtissa. Krimin sodan aikana se osallistui Kronstadtin puolustukseen.  Vuodesta 1855 se oli ankkurissa Kronstadtin satamassa eikä lähtenyt enää merelle.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä keväällä 1860.  Blogissa aiemmin kuvattu Vyborg oli sen sisaralus, ks. linkki.

Selafail-luokan linjalaiva

Prohor oli 74 tykin linjalaiva, joka kuului Selafail-luokkaan.    Se oli valmistunut 1823 Solombalskajan telakalta Arkangelista ja sillä oli kantavuutta 2700 tonnia, pituutta 54 metriä sekä 610 hengen miehistö.  Vuoden 1824 tulvassa se irtosi ankkuristaan Kronstadtissa, ajautui matalikolle ja oli siellä viisi vuotta ennen kuin saatiin irrotetuksi.  Alukselle oli sen jälkeen tehtävä suuri peruskorjaus.  Lopun urastaan alus palveli harjoituspurjehduksilla Itämerellä, kunnes romutettiin 1848 Viaporissa.

Kuunari Drotik oli valmistunut Nikolajevin telakalta 1839.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 16 tykkiä.  Alusta käytettiin Kaukasian rannikolla ja Kreikan saaristossa.  Krimin sodan aikana se toimi Sevastopolin lähistöllä.  Syksyllä 1855 Drotik upotettiin monien muiden alusten kanssa Sevastopolin väylän tukkeeksi.  Sodan jälkeen se nostettiin ja myytiin romuksi.

Seuraavista von Behrin aluksista on kirjoitettu aikaisemmin blogissa:

Korvetti Andromaha linkki

Korvetti Pilad linkki

Linjalaiva Finland linkki

August von Behr

k. 1881

Otettiin merikadettikuntaan 12.5.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 1842.  Purjehti 1844 fregateilla Aleksandr Nevskij ja Proserpina sekä ylennettiin mitsmaniksi 21.8. ja siirrettiin Mustanmerenlaivastoon.  Vuosina 1845-1851 palveli Mustanmeren itärannikolla linjalaiva Uriililla, korveteilla Andromaha ja Pilad sekä fregatti Sižopolilla.  Ylennettiin luutnantiksi 6.5.1850.  Palveli sitten linjalaiva Andreilla 1852-1853.  Oli 1854 väliaikaisena päällikkönä höyrylaiva Fultonilla, joka kulki Pietarhovin ja Kronstadtin välillä.  Hän osallistui seuraavana vuonna Kronstadtin puolustukseen linjalaiva Konstantinilla.  Purjehti 1856 Kronstadtista Swinemündeen ja takaisin höyrylaiva Olafilla ja oli 1857 potkurifregatti Gromoboilla.  Sen jälkeen hän siirtyi laivanrakennusosaston virkamieheksi, kapteeniluutnantin arvoisena 1859 ja vanhempana virkamiehenä 1860.  Behr nimitettiin 2.5.1863 Pietarin satamapäällikön apulaiseksi ja ylennettiin 2. lk. kapteeniksi 13.1.1866 sekä 1.lk. kapteeniksi 13.1.1870.  Hänet siirrettiin laivaston reserviin 15.5.1871 ja vapautettiin palveluksesta kenraalimajurina 1875.

Linjalaiva Uriil.

Uriil oli 84 tykin Sultan Mahmut-luokan linjalaiva, joka valmistui Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1841.  Aluksella oli kantavuutta 3790 tonnia, pituutta 60 metriä ja miehistöä 750.  Uriil osallistui vuoteen 1853 harjoituspurjehduksiin Mustallamerellä ja sen jälkeen Krimin sotaan.  Aluksen ollessa korjaustöiden alaisena Sevastopolissa tuki sen tykistö kaupungin pattereita.  Syyskuussa 1854 Uriil upotettiin Sevastopolin tukikohdan väylän tukkeeksi. 

Andromaha oli 18 tykin korvetti, joka valmistui Nikolajevissa 1841.  Aluksella oli pituutta 37 metriä ja 100 hengen miehistö.  Andromaha palveli Mustanmeren lisäksi useaan otteeseen Välimerellä mm. Kreikan ja Sisilian vesillä.  Alus osallistui Krimin sodassa turkkilaisten maavoimien tulittamiseen ja palasi vaurioituneena Sevastopolin tukikohtaan, minne upposi elokuussa 1855.

Fregatti Sižopol V.A.Prohorovin litografian mukaan.

Sižopol oli 60 tykin Tenedos-luokan fregatti, joka valmistui Amiraliteetin Sevastopolin telakalta 1841.  Aluksella oli pituutta 53 metriä ja 418 hengen miehistö.  Vuoteen 1851 se osallistui harjoituspurjehduksiin Mustallamerellä, peruskorjattiin 1851 ja käytettiin sen jälkeen kadettien koululaivana.  Krimin sodan aikana alusta käytettiin partiointiin Sevastopolin edustalla, kunnes syyskuussa 1854 se upotettiin sataman sisääntuloväylälle ja miehistö liitettiin maavoimiin.  Sodan jälkeen sataman tukkinut alus räjäytettiin.

Imperatritsa Aleksandra-luokan 92 tykin linjalaiva Andrei valmistui 1846.  Vuoteen 1853 se osallistui laivaston purjehduksiin Suomenlahdella ja Itämerellä sekä 1850 Man-saaren vierailuun.  Krimin sodan aikana Andrein sijoituspaikkana oli Viapori.  Sodan jälkeen se toimi Helsingissä kasarmina, kunnes poistettiin laivaston luettelosta 1861.   Blogissa on kuva Andrein sisarlaivasta Lefortista, ks. Linkki.

Konstantin oli 82 tykin Fershampenuaz-luokan linjalaiva, joka oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1839.  Alus osallistui harjoituspurjehduksiin, kunnes sille vuosina 1852-1854 tehtiin suuri peruskorjaus ja se sai höyrykoneen.  Samalla alusta pidennettiin ja sen aseistusta vahvistettiin.  Konstantin poistettiin palveluksesta 1864.  Blogissa on kuva Konstantinin sisaraluksesta Vyborgista. Ks. Linkki.

Potkurifregatti Gromoboi.

Potkurifregatti Gromoboin rakentaminen alkoi Helsingissä Krimin sodan aikana, mutta se oli keskeytyksissä Viaporin pommituksen jälkeen.  Laivan koneisto tehtiin Pietarissa.  Lopulta alus valmistui 1857.   Sillä oli kantavuutta 3199 tonnia, pituutta 75 metriä, konetehoa 360 hv ja nopeutta 8 solmua.  Aluksen aseistuksena oli 196 mm tykkejä.  Gromoboi teki matkat Välimerelle 1858-1859 ja 1860-1861.  Siitä tehtiin koululaiva 1864.  Yhdysvaltain sisällissodan kokemusten jälkeen päätettiin, ettei aluksen kallista peruskorjausta enää suoriteta.  Gromoboi oli palveluksessa vuoteen 1872, kunnes se myytiin huutokaupalla romuksi.

Seuraavista von Behrin aluksista on aiemmin kerrottu blogissa:

Fregatti Proserpina linkki

Korvetti Pilad linkki

Höyrylaiva Olaf linkki

Johan Bartram

s. Viipuri 30.8.1809

k. Elimäki 13.2.1865

Johan Bartramin maalaus Novoarkangelskin (Sitkan) satamasta.
Laivassa Venäjän Amerikankomppanian lippu.

Bartram otettiin merikadettikuntan 1821 ja ylennettiin gardemariniksi 1824.  Purjehti 1826 fregatti Konstantinilla Kronstadtista Gravesendiin ja takaisin sekä ylennettiin mitsmaniksi 7.10.  Seuravana kesänä hän purjehti fregatti Provornylla Kronstadtista Portsmouthiin ja edelleen Välimerelle sekä osallistui Navarinon meritaisteluun turkkilaisia vastaan.  Vuosina 1828-1828 Bartram palveli korvetti Gremjaštšilla Välimerellä ja Adrianmerellä sekä paluumatkalla Kronstadtiin.  Hänet siirrettiin 1830 suomalaiseen meriekipaasiin.  Seuraavana kesänä Bartram oli tullijahdin päällikkönä Ahvenanmaan saaristossa ja ylennettiin luutnantiksi 8.2.1832.  Vuosina 1833-1837 hän palveli Itämerellä Katzbach-laivalla ja höyrylaivoilla Herkules ja Provorny.  Vuonna 1839 Bartram siirtyi Venäjän Amerikankomppanian palvelukseen.  Hän matkusti Kronstadtista Nikolailla Valparaisoon Chileen ja sai siellä priki Veliki Knjas Konstantinin päällikkyyden.  Aluksellaan hän jatkoi matkaa Novoarkangelskiin (nykyiseen Sitkaan) Alaskaan.  Vuosina 1840-1845 Bartram toimi komppanian alusten Bajkalin, Naslednik Aleksandrin ja Veliki Knjas Mihailin päällikkönä Petropavlovskin, Ohotanmeren ja Amerikan siirtokuntien välillä.  Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 7.4.1844.  Hänet valittiin 1845 komppanian johtokuntaan ja kutsuttiin Pietariin.  Bartram nimitettiin 3.7.1850 Suomen tulli- ja majakkalaitoksen ylijohtajan apulaiseksi ja amiraliteetin everstiluutnantiksi.  Hän erosi palveluksesta 1853 everstin arvoisena.  Vielä 1857 hänet kutsuttiin johtamaan Saimaan väylien kartoitusta.

Fregatti Konstantin

Konstantin oli Solombalskajan telakalta Arkangelista 1826 valmistunut 48-tykkinen fregatti.  Se oli siis aivan uusi kun Bartram tuli sille palvelukseen.  Britannian matkan Konstantin teki yhdessä fregatti Jelenan kanssa ja alukset veivät mukanaan kultalastin.  Seuraavana vuonna laiva osallistui Navarinon taisteluun ja sen jälkeen Turkin sotaan 1830 saakka, kunnes palasi Kronstadtiin käytyään välillä Ranskassa korjattavana.  Konstantin oli vartioaluksena Kronstadtissa 1832-1835 ja muutettiin proomuksi Viaporissa 1837 sekä romutettiin 1848.

Fregatti Provorny oli Konstantinin sisaralus ja valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1823.  Ennen Turkin sotaa se toimi Atlantilla vieraillen mm. Islannissa saakka.  Suuren tulvan aikaan 1824 se irtosi ankkurista Kronstadtissa ajautuen matalikolle, mutta saatiin korjattua.  Navarinon taistelussa Provorny kuului laivaston vasempaan sivustaan ja sai vaurioitettua kahta turkkilaista fregattia.  Alus palasi heti taistelun jälkeen takaisin Kronstadtiin, jossa se romutettiin 1831.

Tässä pienellä merenlahdella nykyisen Pyloksen kaupungin edustalla Kreikan länsirannikolla käytiin lokakuussa 1827 meritaistelu Turkin ja toiselta puolelta Ranskan, Britannian ja Venäjän laivastojen välillä.  Molemmilla osapuolilla oli taistelussa 20 linjalaivaa ja fregattia.  Turkkilaiset kärsivät taistelussa musertavan tappion.

Korvetti Gremjaštšy valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1822.  Tulvan aikana 1824 se ajautui maihin Kronstadtissa ja korjattiin väliaikaisesti.  Perusteellisempi työ tehtiin vasta pari vuotta myöhemmin.  Myös se osallistui Navarinon taisteluun ja palasi Kronstadtiin 1829, missä romutettiin seuraavana vuonna.  Aluksen aseistuksena oli 24 tykkiä.

Siipirataslaiva Provorny oli valmistunut Izhoran konepajalta 1825.  Sillä oli kantavuutta 175 tonnia ja pituutta 34 metriä.  Alus peruskorjattiin Kronstadtissa 1837 ja romutettiin 1847.

Siipiratalaiva Herkulesista on blogissa kirjoitettu aiemmin.  Ks. oheinen  linkki

Suomalaisnimisiä laivoja 4: Sveaborg ja Torneo

Pienoismalli ruotsalaisesta Hämeenmaa-luokan soutufregatista.
Venäläiset alukset olivat tätä esikuvaansa hieman suurempia.

Venäjä rakensi jo Suomen sodan aikana 1808 ruotsalaisen esikuvan mukaan viisi Hämeenmaa-luokan soutufregattia.  Venäjällä niistä käytetään myös nimitystä Bodryi-luokka.  Ne olivat ruotsalaisia vastaavia suurempia.  Niillä oli pituutta 44 metriä, niissä oli 20 airoparia ja aseistuksena 32 tykkiä.  Kahdella aluksista oli suomalainen nimi, Torneo ja Sveaborg. Sveaborgia käytettiin sodassa Ruotsia vastaan 1808-1809.  Sen jälkeen se siirtyi venäläiseskaaderin mukana Kronstadtiin.  Viaporissa se toimi uudelleen kesällä 1812, mutta palasi syksyllä takaisin tukikohtaansa.  Torneo toimi kontra-amiraali von Möllerin lippulaivana 1812-1813 ja  oli soutueskaaderin mukana pommittamassa piiritettyä Danzigin linnoitusta yhdessä brittiläisen kontra-amiraali Martinin eskaaderin kanssa.  Sen jälkeen se siirtyi Königsbergiin syksyllä 1813 sekä seuraavana kesänä Viaporiin ja lopulta Kronstadtiin 1815.   Vuosina 1817-1821 Torneo oli vartioaluksena Tallinnassa ja palasi takaisin Kronstadtiin kesäkuussa 1821.  Molemmat laivat romutettiin 1824.

Fregatti Sveaborgin pienoismalli

Samana vuonna 1808 kuin edellisetkin alukset valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 36 tykin Kastor-luokan fregatti, joka sai nimen Sveaborg.  Aluksella oli pituutta 46 metriä ja siinä oli 250 hengen miehistö.  Se kuului eskaaderiin, joka lokakuussa 1812 purjehti Pohjanmerelle tukemaan brittilaivaston sotatoimia Ranskaa vastaan.  Sveaborg toimi Pohjanmeren ja Kanaalin vesillä 1814 saakka, jolloin se palasi Kronstadtiin.  Vuosina 1818-1820 se osallistui harjoituspurjehduksiin Suomenlahdella.  Suuren tulvan aikana 1824 alus oli ankkurissa Kronstadtin sotasatamassa, ajautui matalikolle ja upposi 14.11.  Se romutettiin Kronstadtissa 1828.

Torpedovene Sveaborg ajaa merelle Vladivostokin satamasta

Torpedovene Sveaborg valmistui Normandin telakalta Le Havresta marraskuussa 1886.  Kun torpedoveneiden nimet muutettiin numeroiksi 1898 tuli aluksesta No. 205.  Sveaborgilla oli kantavuutta vain 96 tonnia ja sen 737 hv koneet kehittivät nopeutta 19 solmua.  Aseistuksena aluksella oli kaksi torpedoputkea ja kaksi konekivääriä.  Miehistöä sillä oli 21.   Alukseen oltiin laivastossa hyvin tyytyväisiä ja toukokuussa 1895 se siirrettiin osina Vladivostokiin Tyynenmeren laivueelle.  Sveaborgista tehtiin viestialus heinäkuussa 1911 ja se myytiin romuksi syksyllä 1913.

Adam Örn

Örn oli ensin Ruotsin palveluksessa, mutta siirtyi Venäjän laivastoon 12.5.1791 ja sijoitettiin Mustanmeren laivastoon.

Hän toimi 1797 fregatti Svjatov Matvej:n päällikkönä Nikolajevissa.  Alus oli ostettu laivastolle Välimeren alueelta 1792 ja sitä käytettiin kuljetustehtävissä Mustanmeren satamien välillä 1794-1797.  Se romutettiin Nikolajevissa 1804.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä ja sillä oli pituutta 26 metriä.

Örn oli 1801 Itämeren laivastossa soutufregatti Biork-Ernsidan päällikkönä.  Alus oli alunperin 1774 valmistunut ruotsalainen Turunmaa-luokan Björn Järnsida, joka oli jäänyt venäläisten sotasaaliiksi Ruotsinsalmen ensimmäisessä taistelussa 25.8.1789.  Se oli kaleerilaivaston koulutuskäytössä Suomenlahdella ja Suomen saaristossa.  Se oli mukana eskaaderissa, joka siirtyi 1801 Suomenlahdelta Kronstadtin suojaksi.  Alus upotettiin Kronstadtin väylän tukkeeksi vuonna 1806.  Sen aseistuksena oli 48 tykkiä, kokoa 550 tonnia ja miehistöä 226.   Airoja aluksessa oli 38.

Turunmaa-luokan soutufregatti postimerkissä 1937

Anton Scheele

Scheele toimi 1849 Viaporissa vartioaluksen Spešnij-luokan fregatin Melpomenan päällikkönä vartioalus Viapori.  Se oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1836.  Alus palveli koulutuspurjehduksilla Suomenlahdella ja Itämerellä sekä kesinä 1844 ja 1847 Pohjanmerellä.  Kesäkuussa 1839 se annettiin lainaksi Preussille, joka käytti sitä patterina Stettinissä.  Vuosina 1848-1849 se oli vartioaluksena Viaporissa.  Aluksen aseistuksena oli 52 tykkiä. kokoa 1950 tonnia ja miehistöä 430.

Fregatti Melpomenan sisaralus Konstantin

Hän oli 1850-53 höyryfregatti Rurikin päällikkönä.  Alus valmistui Turussa 1851 ja oli aikanaan suurin Suomessa rakennettu laiva.  Se palveli Itämeren laivastossa Keisarillisen huvijahdin saattajana ja osallistui Krimin sotaan.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja nopeutta sillä oli 11 solmua.

Höyryfregatti Rurik

Scheele oli 1860-63 kuuden tykkiveneen osaston päällikkönä Suomen saaristossa  lippulaivanaan Osetr-luokan tykkivene Zabijaka.  Se oli rakennettu Ohtan telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Alus oli osallistunut Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Se poistettiin laivaston palveluksesta 1878.  Zabijakan aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Alfred Gotlieb Hornborg ja Carl Cajander.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Carl Nyman

Siirtyi Ruotsista Venäjän palvelukseen 13.2.1769.

Nyman toimi Slava Rossii-luokan linjalaivan Aleksandr Nevskij:n päällikkönä Kronstadtissa 1776.  Alus otettiin käyttöön 1772.  Turkin sodan aikana se kuului kontra-amiraali Greighin eskaaderiin, joka purjehti kesäkuussa  1773 Välimerelle ja palasi toukokuussa 1775 takaisin Kronstadtiin.  Sen jälkeen alus oli mukana koulutusristeilyillä Suomenlahdella.  Kesällä 1780 se oli mukana kontra-amiraali Cruzin eskaaderissa, joka purjehti Pohjanmerellä ja kävi Englannin rannikolla.  Tämän jälkeen se oli pääasiassa ankkurissa Kronstadtissa, kunnes se romutettiin siellä 1784.  Aluksen aseistuksena oli 66 tykkiä, kokoa 1200 tonnia ja miehistöä 600.

Linjalaiva Aleksandr Nevskij:n sisaralus Slava Rossii

Hän oli 1782 vartioaluksen fregatti Parosin päällikkönä Kronstadtissa.  Alus oli ostettu Venäjän laivastolle 1770 käytettäväksi Turkin sodassa.  Ensimmäiset vuodet se palvelikin Välimerellä, josta siirtyi Tallinnaan elokuussa 1775.  Seuraavana vuonna sen tukikohdaksi vaihtui Kronstadt, josta käsin se osallistui parina kesänä koulutuspurjehduksiin ollen sitten vartioaluksena.  Lopulta se siirrettiin Tallinnaan vuosiksi 1785-1790.  Alus romutettiin 1790.  Sen aseistuksena oli 10 tykkiä ja pituutta sillä oli 26 metriä.

Nyman toimi purjehduskausina 1783 ja 1786 Kronstadtissa Ungarija-luokan fregatin Bohemian päällikkönä.  Alus oli valmistunut 1768 Triestessä ja ostettu Venäjälle 1775 Livornosta.  Se saapui Kronstadtiin syyskuussa 1776.  Se oli 1783-1789 vartioaluksena Kronstadtissa ja romutettiin siellä 1796.  Aluksen aseistuksena oli 26 tykkiä ja sillä oli pituutta 39 metriä.

Oscar von Kraemer

(1829-1904)

Palveli Krimin sodassa maavoimiin siirrettynä ja haavoittui kahdesti 1854 ja 1855. Venäjän laivaston pääesikunnan päällikkö 1889-1896. Venäjän valtakunnanneuvoston jäsen 1896 lähtien. Venäjän Punaisen Ristin esimies 1898-1903. Ylennettiin amiraaliksi 2.9.1896.

Kraemer komennettiin 20.7.1863 juuri Porissa valmistuneen korvetti Vitjazin päälliköksi Pohjois-Amerikan ja Länsi-Intian purjehdukselle, joka kesti 4.8.1863-16.6.1864.  Vitjazin päällikkönä toimi myöhemmin myös suomalainen Kurt Fredrik Leonard af Enehjelm.  Aluksen päätykistönä oli 1884 tehdyn uusimisen jälkeen 4 x 152 mm.  Nopeutta sillä oli 12 solmua, kokoa 2156 tonnia ja miehistöä  356.

Fregatti Osljabja

Von Kraemer määrättiin 1867 alussa höyryfregatti Aleksandr Nevskin päälliköksi.  Laiva teki pitkän purjehduksen Atlantille, Välimerelle ja Mustalle merelle.  Suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovitš oli aluksella tällä matkalla. Paluumatkalla Aleksandr Nevski sai pohjakosketuksen Jyllannin rannikolla ja haaksirikkoutui.. Sotaoikeus tuomitsi von Kraemerille varomattomuudesta kurssimuutoksen yhteydessä kuukauden päävartioarestia, mutta keisari peruutti tuomion.  Alus oli astunut palvelukseen 1863, joten se ehti olla käytössä vain viisi vuotta ennen tuhoutumistaan.  Sen pääaseistuksena oli 49 kpl 196 mm tykkejä tykkiporteissa.  Nopeutta aluksella oli 12,23 solmua, mikä voitiin purjeilla nostaa 14 solmuun.  Kokoa laivalla oli peräti 4571 tonnia ja miehistöä 705.

Höyryfregatti Aleksandr Nevski

Hän oli 1871 - 1872 höyryfregatti Svetlanan päällikkönä ja johti maailmanympäripurjehdusta Yhdysvaltoihin, minkä jälkeen matka jatkui Hyväntoivonniemen kautta Kiinaan ja Japaniin sekä Suezin kanavan kautta takaisin Kronstadtiin. Svetlana oli valmistunut Bordeauxissa Ranskassa 1856.  Sen päätykistönä oli 1870 uudistuksen jälkeen 10 x 203 mm, nopeutta 10,5 solmua, 3188 tonnia, miehistöä 438.  Aluksen päällikköinä toimivat aikoinaan myös suomalaiset Jakob Drescher ja Theodor Avellan..

Höyryfregatti Svetlana

Kaiku 14.9.1904.