Johan Hampus Furuhjelm

s. Helsinki 11.3.1821

k. Urjala 21.9.1909

Vapaaehtoiseksi 1. suomalaiseen meriekipaasiin aliupseerin arvoisena 5.4.1836, junkkariksi 19.5.1838.  Purjehti Itämerellä linjalaivoilla Berezina, Orel, Konstantin, Poltava ja Leipzig sekä fregateilla Amfitrida ja Olga.  Ylennettiin mitsmaniksi 7.7.1839.  Kirjoilla 1. suomalaisessa meriekipaasissa 1839-1859 ja sen adjutanttina 1848-1850.  Merenmittauksissa Suomenlahdella kuunari Meteorilla 1843-1844.  Furuhjelm ylennettiin luutnantiksi 27.4.1845 ja palveli vielä samana vuonna fregatti Melpomenella Itämerellä.  Siirrettiin Mustanmeren laivastoon 1846.  Palveli Mustallamerellä 1846-1847 linjalaiva Silistrijalla, fregatti Floralla sekä prikeillä Neark ja Ptolomej.  Tämän lisäksi hän oli vielä höyryfregatti Krimillä.  Furuhjelm komennettiin takaisin Itämeren laivastoon 1848 ja hän palveli Viaporin redillä vartioalus fregatti Melpomenella.  Purjehduskauden 1849 hän oli Itämerellä linjalaiva Leipzigilla.  Furuhjelm määrättiin 30.6.1850 Venäjän Amerikankomppaniaan ja hän matkusti komppanian aluksella Nikolai I:llä Kronstadtista Novoarkangelskiin (Sitkaan Alaskaan).  Vuonna 1853 hän oli parkki Knjas Menšikovin päällikkönä kreivi Putjatinin eskaaderin vierailulla Japanissa.  Furuhjelm ylennettiin kapteeniluutnantiksi 18.12.1853.  Hänet määrättiin Sahalinin saaren päälliköksi 2.8.1854, mutta hän ei voinut ottaa tehtävää vastaan käynnissä olleen Krimin sodan vuoksi.  Furuhjelm ylennettiin 2. lk kapteeniksi 27.12.1854 ja määrättiin Ajanin satamapäälliköksi sekä ylennettiin jälleen 1. lk kapteeniksi 7.8.1856.  Venäjän siirtomaiden ylipäällikkö hänestä tuli 5.12.1858.  Furuhjelm ylennettiin kontra-amiraaliksi 16.4.1865 ja nimitettiin samalla Itä-Siperian sotilaskuvernööriksi sekä Siperian laivueen ja Tyynenmeren satamien komentajaksi.  Hänet kutsuttiin takaisin Itämeren laivastoon 2.5.1870 ja ylennettiin vara-amiraaliksi 13.1.1874 sekä nimitettiin Taganrogin kaupunginprefektiksi.  Tallinnan sataman komendantti hänestä tuli 23.12.1878 ja Pietarin sataman ylipäällikkö 24.5.1880.  Furuhjelm siirrettiin laivaston reserviin 7.4.1886 ja ero palveluksesta amiraalina 2.11.1908.  Furuhjelmin mukaan on nimetty pieni merenlahti Vladivostokin eteläpuolella lähellä Kiinan rajaa.

Linjalaiva Berezina linkki

Linjalaiva Orel linkki

Linjalaiva Konstantin linkki

Linjalaiva Poltava oli 90 tykin Imperatritsa Aleksandra-luokan alus kuvalinkki.  Se valmistui 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa harjoituksissa Itämerellä.  Alukseen tehtiin peruskorjaus 1846-1848 Aleksanteri Suuren telakalla Pietarissa.  Vuonna 1850 se osallistui pitkään purjehdukseen Man-saarelle.  Krimin sodan aikana Poltava oli kesän 1854 Viaporissa, mutta siirrettiin sitten höyryfregatin hinaamana Kronstadtiin.  Vielä 1856 se osallistui joukkojen kuljetukseen Viaporista Kronstadtiin, mutta ei lähtenyt sen jälkeen enää merelle.  Poltava poistettiin laivaston luetteloista maaliskuussa 1860.

Linjalaiva Leipzig linkki

Amfitrida ja Olga olivat Spešnij-luokan kuvalinkki fregatteja.  Amfitritrida oli Solombalskajan telakalta Arkangelista 1832 valmistunut 52 tykin alus.  Sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja Krimin sotaan se osallistui Kronstadtin suojana.  Amfitrida upposi 1859 Kronstadtin pohjoisella sisääntuloväylällä.  Olga oli samalta telakalta 1827 valmistunut 54 tykin alus.  Heti valmistuttuaan se lähti amiraali Ricordin eskaaderissa Välimerelle Turkin sotaan, josta palasi Kronstadtiin vasta 1830.  Sen jälkeen sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja vartioaluksena Kronstadtissa 1844-1846.  Olga romutettiin 1849.

Kuunari Meteor linkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Silistrija linkki

Fregatti Flora taistelussa turkkilaisia vastaan.  A.P.Bogoljubovin maalaus.

Fregatti Flora kuului Amfitrida-luokkaan.  Sillä oli pituutta 51 metriä, aseistusta 44 tykkiä ja miehistöä 359.  Alus oli valmistunut  Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1841.  Alus osallistui koulutuspurjehduksiin Mustallamerellä ja sotatoimien tukemiseen Kaukasian rannikolla.  Krimin sodan aikana marraskuussa 1853 Flora joutui taisteluun kolmen turkkilaisaluksen kanssa.  Seitsemän tuntia kestäneen tulituksen aikana se ampui 437 laukausta ja si itse kaksi osumaa ilman miestappioita.  Turkkilaisten lippulaiva joutui vetäytymään taistelusta hinauksessa.  Helmikuussa 1854 Flora sijoitettiin puolustusasemiin Sevastopolin sataman suulle.  Sinne se myös upotettiin 11.9.1854 ja aluksen miehistö liitettiin maavoimiin.

Priki Neark valmistui Nikolajevissa 1841.  Aluksella oli pituutta 28 metriöä ja aseistuksena 12 tykkiä.  Alusta käytettiin koulutukseen Mustallamerellä, mutta kahteen otteeseen se oli Venäjän lähettilään käytössä Konstantinopolissa.  Vuonna 1853 Neark oli vartioaluksena Sevastopolissa.  Se upotettiin Sevastopolissa 27.8.1855.

Priki Ptolomej oli valmistunut Nikolajevissa 1847 ja sitä käytettiin aluksi koululaivana Mustallamerellä sekä Välimerellä.  Alus ajautui 11.3.1852 myrskyssä hiekkasärkälle Tendran saarella.  Miehistö saatiin pelastettua ja alus myöhemmin korjattua.  Seuraavana vuonna se osallistui sotilasoperaatioihin Kaukasuksen rannikolla.  Sevastopolin piirityksen aikana Ptolomej upposi vihollistykistön tulessa.

Höyryfregatti Krim valmistui ensimmäisenä Venäjän tilaamasta neljän aluksen sarjasta Pitcherin telakalta, Nothfleetistä Britanniasta 1843.  Aluksella oli kantavuutta 1305 tonnia, pituutta 53 metriä ja nopeutta 11 solmua.  Se oli aluksi aseistamaton ja sitä käytettiin matkustajaliikenteessä reitillä Odessa-Konstantinopoli. Krimi9n sodan aikana Krim sai neljä järeää tykkiä ja se osallistui Sinopin meritaisteluun.  Taistelun jälkeen Krim hinasi linjalaiva Imperatritsa Marijan Sevastopoliin.  Krim upotettiin Sevastopolin piirityksen aikana 30.8.1855.  Sodan jälkeen se nostettiin ja romutettiin.

Kuva Furuhjelmin lahdelta.

Venäjän Amerikan komppanian parkki Knjas Menšikovin kulki 1850-luvulla Amerikan ja Venäjän Kaukoidän satamien välillä.  Kesällä 1853 purjehti Furuhjelmin komennossa Boninin saarilla yhdessä fregatti Palladan kanssa ja jatkoi sieltä amiraali Putjatinin laivueessa Japaniin.  Seuraavana keväänä alus yhdessä Palladan ja korvetti Irtyšin kanssa kuului etsintäpartioon, joka pelasti luutnantti Bošnjakin retkikunnan miehistöä. Seuraavina vuosina Knjas Menšikovin  purjehti Pohjoisella Tyynellämerellä suomalaisen luutnantti von Weymarnin komennossa.

Gustaf Adolf Enckell

s. Porvoo 2.10.1823

k. hukkui Viaporin edustalla 5.5.1853

Otettiin merikadettikuntaan 11.6.1838 ja ylennettiin gardemariniksi 31.1.1841.  Enckell purjehti Itämerellä linjalaiva Imperator Piotr I:llä 1842.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 11.1.1843 ja korotettiin laivaston upseeriluokkaan.  Encklell siirrettiin Mustanmerenlaivastoon 28.5.1844.  Vuosina 1844-1846 hän palveli korvetti Orestilla ja priki Eneillä Kaukasian rannikolla.  Purjehduskaudella 1847 hän oli vartioalus priki Telemakilla Sevastopolin redillä.  Seuraavana kesänä hänet siirrettiin höyryfregatti Bessarabialla Nikolajevista Ismailiin ja kirjattiin Tonavanlaivueeseen.  Enckell ylennettiin luutnantiksi 15.4.1849 ja siirrettiin takaisin Itämerenlaivastoon.  Hänet määrättiin 6.2.1850 Viaporin varuskunnan päällikön ja sotakuvernöörin vara-amiraali Lermontovin adjutantiksi.  Enckell toimi Viaporin redillä vartioalus Utšenikin päällikkönä 1850-1851.  Sen jälkeen hän purjehti linjalaiva Emgeitenillä Tanskan vesillä sekä Viaporin redillä priki Ulissilla ja kuunari Strelalla.  

Linjalaiva Imperator Piotr I kuului Imperator Aleksandr luokkaan kuvalinkki.  Amiraliteetin telakalta Poietarista 1829 valmistuneella aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä, 110 tykkiä ja 1000 hengen miehistö.  Laivaa käytettiin pääasiassa koulutuspurjehduksilla Itämerellä.  Peruskorjaus alukselle tehtiin 1849-1850 Kronstadtissa.  Krimin sotaan se osallistui Kronstadtin puolustuksessa estämässä hyökkäjiän pääsyä sotasatamaan Kronšlotin linnoituksen kohdalla.  Vuoden 1855 jälkeen se ei enää lähtenyt merelle, riisuttiin aseista ja poistettiin laivaston rekisteristä 1863.

Korvetti Orest valmistui Nikolajevista 1836.  Aluksella oli pituutta 36 metriä ja aseistuksena 21 tykkiä.  Harjoituspurjehdusten lisäksi se osallistui joukkojenkuljetukseen Kaukasiaan 1851-1853.  Krimin sodan aikana Orest kuului Sevastopolin puolustuslinjaan tukikohdan väylällä, minne se upotettiin syyskuussa 1854.  Alus nostettiin maaliskuussa 1859 ja lahjoitettiin Hersonin luostarille.

Priki Enej valmistui Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1842.  Aluksella oli pituutta 32 metriä ja parhaimmillaan 16 tykkiä.  Krimin sotaan saakka sitä käytettiin pääasiassa Kreikan saaristossa.  Krimin sodan alussa Enej kuului vara-amiraali Nahimovin eskaaderiin, joka toimi Mustanmeren länsi- ja etelärannikoilla.  Sen jälkeen Enej palasi Sevastopoliin, jonka puolustuksen aikana se upotettiin sotasataman suulle.  Sodan jälkeen se nostettiin ja sitä käytettiin apualuksena.

Priki Telemak kuvalinkki valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1828.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä. Alus siirtyi Itämereltä vara-amiraali Heydenin eskaaderiin estämään Dardanellien salmen liikennettä Turkin sodan aikana.  Useimpien venäläisalusten palattua sodan jälkeen Itämerelle jäi Telemak toimimaan Välimerelle ja liitettiin sitten Mustanmeren laivastoon.Alus peruskorjattiin 1836 Nikolajevissa, se oli vartioaluksena Odessan redillä 1843-1844 ja Sevastopolin 1845-1852.  Telemak romutettiin Sevastopolissa 1852.

Höyryfregatti Bessarabian pienoismalli.

Höyryfregatti Bessarabialla kuului neljän aluksen sarjaan, jonka Venäjä tilasi Britanniasta 1840-luvun alussa Mustanmeren laivastolle.  Bessarabia valmistui Pitcherin telakalta Northfleetistä 1843.  Sillä oli kantavuutta 1305 tonnia ja pituutta 55 metriä.  Aseistuksena aluksella oli 8 tykkiä.  Krimin sodan alussa Bessarabia kaappasi Anatolian rannikolla turkkilaisen höyrylaiva Medzhari-Tedzaretin toi sen Sevastopoliin.  Alus upposi Sevastopolin lähelle elokuussa 1855.  Se nostettiin tammikuussa 1860, mutta harkkinnan jälkeen päätettiin olla korjaamatta ja romutettiin.

Linjalaiva Emgeiten kuului Imperatritsa Aleksandra-luokkaan kuvalinkki.  Se oli valmistunut 1829, aluksella oli kantavuutta 3500 tonnia, 94 tykkiä ja 850 hengen miehistö.  Alusta käytettiin pääasiassa harjoituspurjehduksilla Itämerellä.  Se oli 1841-1846 pitässä peruskorjauksessa Pietari Suuren telakalla Pietarissa.  Krimin sodassa alus osallistui Kronstadtin puolustukseen sotasataman suulla.  Vuoden 1855 jälkeen se otettiin reserviin ja romutettiin Kronstadtissa 1858.

Priki Uliss Valeri I. Šiljajevin maalauksen mukaan.

Priki Uliss valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1843.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä.  Se toimi vartioaluksena Viaporissa 1851-1852 sekä Kronstadtissa 1854-1859.  Sen jälkeen se otettiin reserviin, kunnes myytiin romuksi 1860.

Kuunari Strela linkki

Axel Fredrik Boije af Gennäs

s. Tyrväntö 21.6.1828

k. Le Cannet, Ranska 18.3.1903 

Hänet otettiin merikadettikuntaan 1.4.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844.  Boije purjehti 1845-1851 Itämerellä linjalaivoilla Lefort, Arjol, Rossija ja Konstantin, fregatti Proserpinalla, kuunari Strelalla ja luggeri Oranienbaumilla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 2.9.1946 ja luutnantiksi 18.12.1850.  Boije määrättiin 1854 Poriin valvomaan 15 tykkiveneen rakentamista.  Työ jäi kesken ranskalais-brittiläisen laivaston saapuessa Itämerelle.  Hänet siirtyi Turkuun kahden soutulaivaston puolipataljoonan päälliköksi ja sieltä tykkivene Sterljadilla Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän palveli samalla aluksella Kronstadtin ja Pietarin välillä.  Purjehduskauden 1856 Boije toimi Suomen sisävesien mittauksissa ja 1857 suoritti höyrykorvetti Bajanin vanhimpana upseerina matkan Ranskasta Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän oli mukana brittiläisen eskaaderin suorittaessa lennätinkaapelin laskun Irlannista Amerikkaan.  Sen jälkeen hän palasi Venäjälle Välimeren, Konstantinopolin ja Nikolajevin kautta.  Boije ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1859.  Höyryfregatti Olegin vanhimpana upseerina hän toimi matkalla Kronstadtista Välimerelle 1860-1861 ja paluumatkan teki höyryfregatti General-Admiralilla 1862.  Hänet ylennettiin 2. lk kapteeniksi 13.1.1866, 1. lk kapteeniksi 13.1.1870 ja kontra-amiraaliksi 3.9.1881.  Boije sai eron aktiivipalveluksesta sairauden vuoksi  3.10.1881.

Lefort oli Imperatritsa Aleksandra-luokan linjalaiva.  Siitä on kuva sisaraluksen Ne tron menjan kohdalla (linkki).  Lefort oli 84 tykin linjalaiva ja valmistui Pietarista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3500 tonnia, pituutta 58 metriä ja 756 hengen miehistö.  Lefort oli 22.9.1857 matkalla kolmen muun linjalaivan kanssa Tallinnasta Kronstadtiin, kun se joutui myrskyyn Suursaaren ja Tytärsaaren välillä.  Alus kallistui, oikeni takaisin ja kallistui uudelleen upoten runsaan viiden meripenikulman päähän Tytärsaaresta.  Koko miehistö ja matkustajina olleet miehistön perheet (yhteensä 826 ihmistä) hukkuivat.  Tutkimuksissa epäiltiin aluksella olleen liian vähän painolastia tai tykkiluukut avoinna tuomassa raikasta ilmaa matkustajille.

Linjalaiva Orel on Iezekil-luokkaa, josta on kuva Berezinan kohdalla (linkki).  Alus valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1833.  Sitä käytettiin vuoyteen 1848 harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes se muutettiin proomuksi Viaporissa.  Aluksessa oli 80 tykkiä.

Linjalaiva Rossija oli Imperator Aleksandr-luokkaa, josta on kuva Sviatoi Georgij Pobedonosetsin kohdallalinkki).  Alus oli yksi suurimmista Venäjän linjalaivoista.  Sillä oli kantavuutta 4904 tonnia, pituutta 63 metriä ja aseistuksena eri aikoina 120-128 tykkiä.  Rossija valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1839.  Alusta käytettiin koulutukseen Itämerellä 1853 saakka.  Krimin sotaan se osallistui Viaporissa.  Linnoituksen pommituksen aikana 1855 se suojasi Kustaanmiekan salmea.  Tällöin Rossija sai 85 vihollistykistön osumaa.  Vuodesta 1857 sitä käytettiin kasarmina Viaporissa ja 1860 se myytiin romuksi.

Tykkivene Sterljad.

(

Tykkivene Sterljad valmistui Turussa 1854.  Aluksella oli kantavuutta 179 tonnia, pituutta 33 metriä ja 200 hv kone, joka tuotti nopeutta 7 solmua.  Aseistuksena aluksella oli 2 kp 214 mm ja yksi 174 mm tykki.  Sterljad toimi esikuvana Krimin sodan aikana rakennetulle suurelle Shestakov-luokan tykkivenesarjalle.  Alus otettiin palveluksesta maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Se poistettiin laivaston luettelosta elokuussa 1871 ja myytiin romuksi.

Höyryfregatti Oleg.

Höyryfregatti Oleg oli aikansa mittapuun mukaan 57 tykillä vahvasti aseistettu.  Aluksen kantavuus oli 4353 tonnia, pituus 77 metriä. nopeus 11 solmua ja sillä oli miehistöä 575.Valmistuttuaan 1860 se palveli suurimman osan ajasta Välimerellä.  Alus ajoi karille Ranskan vesillä 1861 ja sitä korjattiin Toulonissa.  Palattuaan Itämerelle se kävi uudelleen karilla Ahvenanmaalla 1863.  Oleg teki vielä pitkän purjehduksen Välimerelle ja palasi sitten 1865 koulutukseen Suomenlahdelle.  Tällaisella koulutuspurjehduksella 1869 se törmäsi yhteen kelluvan patterin Kremlin kanssa ja sai vuodon aluksen konehuoneen lähelle.  Oleg upposi 15 minuutissa 60 metrin syvyyteen Suursaaren ja Somerin välille.

Linjalaiva Konstantin linkki

Fregatti Proserpina linkki

Kuunari Strela linkki

Luggeri Oranienbaum linkki

Höyrykorvetti Bajan linkki

Höyryfregatti General-Admiral linkki

Carl von Behr

s. Viro 31.10.1804

k. Helsinki 24.11.1875

Oltuaan ylioppilaana Tartossa tuli Behr suomalaisen meriekipaasin palvelukseen aliupseeriksi 18.3.1831.  Osallistui 1835  purjehduksiin linjalaiva Berezinalla Hiidenmaan rannikolla ja matkalle fregatti Elisavetalla Danzigiin.  Behr ylennettiin mitsmaniksi 10.1.1836 ja hän palveli samana vuonna Itämerellä linjalaiva Feršampenuazilla ja fregatti Dianalla.  Seuraavana kesänä hän oli mukana tykkiveneosaston siirrossa Viaporista Turkuun.  Vuosina 1838-1843 Behr palveli Itämerellä linjalaivoilla Berezina, Prohor, Iezekil ja Leipzig.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 11.4.1841.  Sitten hänet siirrettiin 1844 Mustanmeren laivastoon, jossa hän 1844-1845 palveli velipuolensa August von Behrin tapaan korveteilla Andromaha ja Pilad sekä kuunari Drotikilla Abhasian rannikolla, kunnes hänet komennettiin takaisin Itämeren laivastoon.  Purjehduskaudella 1847 hän oli jälleen linjalaiva Leipzigilla, jonka purjehdus ulottui tuolloin Pohjanmerelle saakka.  Lopulta Behr palveli 1849-1851 Itämerellä linjalaiva Finlandilla.  Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 13.1.1852 ja siirrettiin sen jälkeen maahenkilökuntaan.  Behr nimitettiin 26.4.1854 luotsi- ja majakkalaitoksen tarkastajaksi majurin arvoisena ja vuosina 1857-1862 hän toimi Viipurin luotsipiirin päällikkönä.  Behr ylennettiin everstiluutnantiksi 1862 ja everstiksi 2.5.1869.

Linjalaivat Berezina linkki, Iezekil ja Leipzig olivat kaikki samaa Iezekil-luokkaa.  Niiden sisarlaivasta Azovista on blogissa kuva Berezinaa käsittelevän artikkelin kohdalla oheisessa linkissä.  Iezekil valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1826.  Sillä oli kantavuutta 3000 tonnia, pituutta 54 metriä ja 80 tykkiä.  Alus osallistui 1827-1830 Turkin sotaan Välimerellä ja mm. Navarinon meritaisteluun.  Se peruskorjattiin Kronstadtissa 1831-1832 ja oli sen jälkeen harjoituspurjehduksissa Itämerellä vuoteen 1842, kunnes muutettiin Viaporissa proomuksi ja lopulta romutettiin 1849.  Leipzig valmistui Arkangelista 1836.  Se osallistui harjoituksiin Itämerellä ja Pohjanmerellä, kunnes muutettiin proomuksi Viaporissa 1850.

Elisaveta ja Diana olivat Spešnij-luokan fregatteja, joita vuosina 1801-1844 rakennettiin kaikkiaan 34 kpl.  Blogissa on kuva laivojen sisaraluksesta Avrorasta, ks. linkki Elisaveta rakennettiin pikavauhtia Amiraliteetin Pietarin telakalla 1828 ja se liittyi samana syksynä Turkin sotaan Välimerelle lähteneeseen eskaaderiin.  Alus osallistui taisteluihin Kreikan saaristossa ja palasi Kronstadtiin vasta 1831.  Sen jälkeen se oli mukana  harjoituksissa Itämerellä, kunnes muutettiin työpajaksi Kronstadtiin 1838.  Diana valmistui Pietarista 1834 ja osallistui harjoituksiin Itämerellä 1850 saakka, kunnes muutettiin työpajaksi ja romutettiin 1854.

Linjalaiva Feršampenuaz valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1834.  Aluksella oli pituutta 57 metriä ja aseistuksena 82 tykkiä.  Vuoteen 1852 se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja peruskorjattiin 1848-1849 Kronstadtissa. Krimin sodan aikana se osallistui Kronstadtin puolustukseen.  Vuodesta 1855 se oli ankkurissa Kronstadtin satamassa eikä lähtenyt enää merelle.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä keväällä 1860.  Blogissa aiemmin kuvattu Vyborg oli sen sisaralus, ks. linkki.

Selafail-luokan linjalaiva

Prohor oli 74 tykin linjalaiva, joka kuului Selafail-luokkaan.    Se oli valmistunut 1823 Solombalskajan telakalta Arkangelista ja sillä oli kantavuutta 2700 tonnia, pituutta 54 metriä sekä 610 hengen miehistö.  Vuoden 1824 tulvassa se irtosi ankkuristaan Kronstadtissa, ajautui matalikolle ja oli siellä viisi vuotta ennen kuin saatiin irrotetuksi.  Alukselle oli sen jälkeen tehtävä suuri peruskorjaus.  Lopun urastaan alus palveli harjoituspurjehduksilla Itämerellä, kunnes romutettiin 1848 Viaporissa.

Kuunari Drotik oli valmistunut Nikolajevin telakalta 1839.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 16 tykkiä.  Alusta käytettiin Kaukasian rannikolla ja Kreikan saaristossa.  Krimin sodan aikana se toimi Sevastopolin lähistöllä.  Syksyllä 1855 Drotik upotettiin monien muiden alusten kanssa Sevastopolin väylän tukkeeksi.  Sodan jälkeen se nostettiin ja myytiin romuksi.

Seuraavista von Behrin aluksista on kirjoitettu aikaisemmin blogissa:

Korvetti Andromaha linkki

Korvetti Pilad linkki

Linjalaiva Finland linkki

Herman Avellan

s. Turku 28.7.1820

k. Viipuri 20.6.1912

Tultuaan ylioppilaaksi 1838 otettiin Avellan junkkarina suomalaiseen meriekipaasiin 22.6.1839.  Hän osallistui 1839 ja 1842 purjehduksiin linjalaiva Ostrolenkalla ja 1840 merenmittaukseen priki Diomidilla Riianlahdella sekä 1843 kuunari Snegillä Suomenlahdella.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 1841 ja erosi palveluksesta luutnantin arvoisena 11.12.1844.  Avellan toimi muutamia vuosia virkamiehenä mm. Sortavalassa, kunnes hänet otettiin 13.8.1850 luotsilaitoksen palvelukseen alikapteenina.  Kapteeniksi hänet ylennettiin 4.6.1853.  Avellan toimi luotsipiirin päällikkönä Vaasassa 1850-1853, Oulussa 1853-1857 ja Tammisaressa 1857-1862.  Luotsilaitoksen palveluksesta Avellan erosi majurina 29.3.1862.  Sen jälkeen hän oli tullivirkamiehenä, hovioikeudenneuvoksena ja lopulta sai kamarineuvoksen arvon 1889.  Avellan kunnostautui myös useiden romaanien ja näytelmien kirjoittajana käyttäen mm. nimimerkkiä En Finne. 

Ostrolenka oli 1834 Solombalskajan telakalta Arkangelista valmistunut 80 tykin Iezekil-luokan linjalaiva.  Vuonna 1835 se kuului vara-amiraali Rikordin eskaaderiin, joka kuljetti Keisarillisen kaartin joukot Puolaan Venäjän ja Preussin yhteisiin sotaharjoituksiin.  Tämän jälkeen kesään 1846 saakka se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes 1848 muutettiin proomuksi Viaporissa.  Blogissa on kuva Ostrolenkan sisaraluksesta Azovista.  Ks. linkki.

Priki Diomid.  Yksityiskohta V.I.Štšiljajevin maalauksesta.

Diomid oli 20 tykin priki, joka valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1832.  Alus osallistui alkuvuosinaan harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella, mutta myöhemmin pääasiassa sillä tehtiin merenmittauksia Suomessa ja Riianlahdella.  Vuonna 1843 Diomidille tahtiin peruskorjaus Kronstadtissa, jossa se myös romutettiin 1858.

Kuunari Snegistä on kirjoitettu aiemmin blogissa.  Ks. linkki.

Wilhelm Armfelt

s. Ruotsi 17.7.1828

k. Turku 7.11.1882

Santahaminan eteläkärjen patteria Krimin sodan ajalta

Armfelt otettiin merikapteenina suomalaiseen meriekipaasiin 14.2.1855 ja nimitettiin mitsmanin vakanssille.   Osallistui Santahaminan pattereilla Viaporin puolustukseen brittiläis-ranskalaista laivastoa vastaan 9.-10.8.1855.  Palveli sen jälkeen kuunari Strelalla purjehduskauden 1856.  Siirrettiin 24.8.1857 Suomen luotsilaitokseen amiraliteetin luutnanttina ja nimitettiin Helsingin luotsipiiriin.  Jo 31.10.1859 Armfelt kuitenkin komennettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Hän palveli siellä höyrylaiva Tarkilla, Uralilla ja Kuralla sekä kuljetusalus Astrabadilla ja höyrykuunari Persijaninilla 1860-1871.  Armfelt ylennettiin laivaston luutnantiksi 13.1.1862, kapteeniluutnantiksi 9.4.1871 ja ilmeisesti jo reservissä 2. lk. kapteeniksi 13.1.1880.

Höyrykuunari Persijanin oli valmistunut Nižni Novgorodissa 1859.  Aluksella oli kantavuutta 409 tonnia.  Aseistuksena sillä oli seitsemän kevyttä tykkiä, mutta myös valmius ottaa sota-aikana viisi 12-naulaista lisää.  Persijaninia käytettiin kuljetuksissa ja sotatoimissa turkmeeneja sekä persialaisia vastaan. Poistettiin laivaston luettelosta 1881.

Seuraavista Armfeltin aluksista on kirjoitettu aiemmin blogissa.  Linkit alla:

Strela

Tarki

Ural ja Kura

Carl Sidensnöre

s. 15.5.1809

k. 30.3.1889 Pietari

Sidensnöre toimi 1835-1846 merenmittausalusten päällikkönä Suomenlahdella: vuosina 1835-1839 trebaka Tosnan, 1839-1841 kuunari Snegin ja 1841-1846 kuunari Meteorin.

Tosna oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa luotsialuksena.  Alus myytiin 1841 yksityisomistukseen.  Sen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 18,5 metriä.  Trebaka (it. trabaccolo) on pääasiassa Adrianmerellä käytettävä kaksimastoinen purjealus, jonka kummassakin mastossa on nelikulmainen purje.  Venäjä rakensi 1800-luvun alussa käyttöönsä viisi trebakaa.

Sneg valmistui Viaporin telakalta 1829.  Vuosina 1830-1832 se osallistui koulutuspurjehduksiin ja oli sen jälkeen merenmittausaluksena Suomenlahdella.  Se siirrettiin 1844 vartioalukseksi Kronstadtiin ja 1852 Riikaan.  Aluksen aseistuksena oli 14 tykkiä.  Pituutta sillä oli 24,4 metriä.

Meteor oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1837.  Se osallistui koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella 1838-1840, 1851-1853 ja 1858.  Vuonna 1841 se palveli vartioaluksena Viaporissa.  Vuodet 1842-1846 Meteoria käytettiin merenmittauksissa Suomenlahdella.  Vuodet 1854-1855 alus oli Kronstadtin satamassa.  Se myytiin romuksi 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 5.1.1863.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä ja sillä oli pituutta 30,5 metriä.

Sidensnöre oli 1849-51 höyrylaiva Herkuleksen päällikkönä.  Alus oli ensimmäinen laiva maailmassa, jonka höyrykone toimi ilman erillistä tasainkoneistoa.  Britanniassa oli muutamia vuosia aiemmin yritetty rakentaa tasaimetonta alusta, mutta yrityksissä oli epäonnistuttu.  Herkuleksen kone oli rakennettu Pietarissa Izhoran konepajalla.  Alus valmistui Ohtan telakalta 1832.  Sille tehtiin 1843 peruskorjaus, jossa sitä vielä pidennettiin 53:sta 59 metriin.  Herkules poistettiin laivaston luettelosta 1854 ja myytiin romuksi.  Aluksen aseistuksena oli uudistuksen jälkeen 24 tykkiä, nopeutta 8,25 solmua ja kokoa 823 tonnia.

Höyrylaiva Herkuleksen aikanaan mullistava kone

Nikolai Ramklo

Ramklo toimi vartioalus kuunari Sudšuk-Kalen päällikkönä Otšakivissä nykyisessä Ukrainassa 1852-1853.  Alus oli alunperin vanha brittiläinen kauppalaiva Vixen.  Se oli marraskuussa 1836 purkamassa turkkilaisten linnoituksen luona lastiaan, joka käsitti tykkejä, ruutia sekä muita sotilastarvikkeita, kun se tuli venäläisen priki Ajaxin valtaamaksi.  Britannia piti tätä loukkauksena puolueettomuuttaan kohtaan ja Venäjää vastaan oli jonkin aikaa sodan uhka. Tilanne kuitenkin siltä erää rauhoittui, mutta episodi oli alkusoittoa myöhemmin syttyneeseen Krimin sotaan.  Alus sai uuden venäläisen nimensä kyseisen turkkilaislinnoituksen mukaan.  Linnoitus sijaitsee nykyisen Novorossijskin sataman suulla.

Kuunari Sudšuk-Kale

Fredrik Nikolai Nordman

s. 14.6.1805 Kotka

k. 13.5.1881 

Aateloitu 1858.  Amiraali 13.1.1874.

Hän oli 1835 kuunari Gradin päällikkönä mukana vara-amiraali Rikordin eskaaderissa purjehduksella Kronstadtista Danzigiin.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista syksyllä 1831.  Seuraavana vuonna se kuului Lazarevin eskaaderiin, joka kuljetti piiritystykistöä Kronstadtista Danzigiin.  Purjehduskaudella 1833 alus oli mukana harjoituksissa Suomenlahdella ja ajautui karille vaurioituen.  Vuosina 1842-1848 se toimi vartioaluksena Riianlahdella ja Krimin sodan aikana 1854-1855 pysytteli Kronstadtin tukikohdassa.  Alus myytiin romuksi 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 16.1.1862.  Gradilla oli aseistusta 16 tykkiä ja pituutta 31 metriä.     

Nordmann toimi 1854 Viaporin puolustukseen kuuluneen Imperatsija Aleksandra-luokan  linjalaivan Andrej:n päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1844.  Vuosina 1848-1850 se kuului vara-amiraali Lazarevin 1. divisioonaan, joka toimi Tanskan rannikolla.  Alus teki 1850 matkan Man-saarelle.  Krimin sodan aikana Andrej oli Viaporin sotasatamassa ja 1855 se oli osastossa, joka yritti torjua brittiläis-ranskalaisen laivaston hyökkäystä.  Vuodesta 1857 alus oli kasarmina Helsingissä.  Se poistettiin laivaston luettelosta 28.10.1861.  Aluksen aseistuksena oli 92 tykkiä, kokoa 3500 tonnia ja miehistöä 850.

Imperatsija Aleksandra-luokan linjalaivoja

Maximilian Kruskopf

22.12.1842 Helsinki

k. 5.2.1891 Pietari 

Kruskopf toimi 1868 Siperian laivueessa kuunari Farvaterin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Nikolajevsk-na-Amuren telakalla 1862.  Vuosina 1862-1869 se kuljetti lastia Ohotan meren satamien välillä ja 1868 oli Mantsurian sodan aikana maavoimien käytössä.  Alus teki 1874 purjehduksen Japanin rannikolle.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1891.  Farvaterilla oli kokoa 60 tonnia.

Hänet määrättiin 22.,7,1878 rakenteilla olleen vapaaehtoisen laivaston höyrylaivan Moskvan päälliköksi.  Alus valmistui Glasgowissa 1879. Se siirrettiin vakinaisen laivaston käyttöön 1895 ja muutettiin koululaivaksi uudella nimellä Prut. Vuonna 1909 siitä tehtiin miinalaiva.  Lokakuussa 1914 alus oli 700 miinan lastissa kun se kohtasi Mustallamerellä Sevastopolin tukikohtaa pommittamassa olleen saksalaisen taisteluristeilijä Goebenin.  Prutin miehistö upotti tuolloin itse aluksen suurine miinalasteineen.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta sillä oli 13,5 solmua, kokoa 5459 tonnia ja miehistöä 278.  Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ivan Boström.

Höyrylaiva Moskva

Adam Andreas Theodor Brummer

(1819-1889)

Brummer toimi 1849-1857 kuunari Strelan päällikkönä Itämerellä ja Suomenlahdella.  Alus oli otettu käyttöön 1848.  Krimin sodan aikana 1854-1855 se oli Kronstadtin satamassa.  Seuraavina vuosina 1856-1857 se piti tukikohtanaan Tallinnaa.  Vielä purjehduskaudella 1858 se oli liikenteessä Pietarin ja Kronstadtin välillä.  Alus sijoitettiin pysyvästi satamaan 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 16.1.1862.  Strela oli 15.5.1862 matkalla Tallinasta Pietariin romutettavaksi kun se myrskyssä ja sumussa ajoi karille Vaindloon saaren lähellä.  Alus täyttyi nopeasti vedellä ja upposi, mutta miehistö pelastettiin.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä.

Hän oli 1863-66 panssarifregatti Sevastopolin päällikkönä.  Palveltuaan välillä Kaukoidässä tuli Brummer 1879 Itämeren harjoituseskaaderin komentajaksi lippulaivanaan jälleen Sevastopol.  Se oli alunperin tilattu puualukseksi, mutta kesken rakennustyön suunnitelmia muutettiin ja siitä tehtiin panssarifregatti.  Laivan painon noustessa sen aseistusta jouduttiin vähentämään miltei puoleen.  Rakennustyön monien viivästysten jälkeen Sevastopol astui palvelukseen 1865.  Se luokiteltiin koululaivaksi 1880 ja siirrettiin reserviin 1885.  Romuksi se kuitenkin myytiin vasta 1897.  Aluksen aseistuksena oli 32 tykkiä tykkiporteissa, nopeutta 13 solmua, kokoa 6376 tonnia ja miehistöä 607.

Panssarifregatti Sevastopol