Georg Grundström

s. 3.9.1842

k. 18.5.1896

Otettiin merikadettikuntaan 9.10.1854.  Purjehti Itämerellä höyryfregatti Gremjaštšilla 1859 ja linjalaiva Konstantinilla 1860.  Grundström ylennettiin gardemariniksi 8.4.1861.  Hän palveli 1861-1863 potkurifregatti Osljabjalla, joka matkasi Kronstadtista Välimeren kautta New Yorkiin.  Mitsmaniksi hänet ylennettiin 30.11.1863.  Sen jälkeen Grundström siirtyi korvetti Varjagille vuosiksi 1863-1865 ja purjehti sillä New Yorkista 1864 Tyynellemerelle sikäläisiin venäläisiin satamiin.  Paluumatkan Kronstadtiin hän suoritti 1865-1866 korvetti Bogatyrilla.  Grundström ylennettiin luutnantiksi 13.1.1867.  Sitten hän palveli Kronstadtissa linjalaiva Nikolai I:llä alokkaiden tykistökoulutuksessa.  Purjehduskaudella 1868 hän oli Itämerellä höyryfregatti Smelillä.  Grundström komennettiin 1870 2. panssarilaivaeskaaderin päällikön lippu-upseeriksi.  Sitten hän palveli Itämerellä rannikkopanssarilaiva Nje tron menjalla ja  1872 fregatti Peresvetillä.  Korvetti Varjagilla Grundström oli kadettieskaaderissa 1873-1875.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 13.1.1876.  Sen jälkeen hän oli pitkään 1876-1881 korvetti Bojarinilla vanhempana kadettiupseerina.  Grundström ylennettiin 2. lk kapteeniksi 10.3.1885, siirrettiin everstiluutnantin arvoisena amiraliteettiin 13.1.1890 ja ylennettiin samassa yhteydessä everstiksi.  Palveluksesta hän erosi 13.1.1896 kenraalimajurina.

Höyryfregatti Gremjaštš valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1852.  Sen kantavuus oli 1501 tonnia, pituus 58 metriä ja nopeus 9 solmua.  Aseistuksena sillä oli alkujaan 8 tykkiä.  Alus ajoi karille 17.9.1862 Kalbådagrundin lähistöllä ja viikkoa myöhemmin upposi.

Potkurifregatti Osljabja kuvattuna Alexandriassa Virginiassa 1863.

Potkurifregatti Osljabja valmistui Ohtan telakalta 1859 ja se poistettiin käytöstä 1874.  Aluksella oli kantavuutta 2980 tonnia, pituutta 80 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 482.  Aseistuksena sillä oli 49 tykkiä.

Potkurikorvetti Bogatyr valmistui Ameraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1860.  Aluksella oli kantavuutta 2155 tonnia, miehistöä 320 ja aseistuksena 17 tykkiä.  Bogatyr oli mukana 1862 alkaneella kontra-amiraali Popovin eskaaderin Tyynenmeren purjehduksella ja vieraili San Franciscossa.  Bogatyr teki uuden matkan Tyynellemerelle 1871-1872.  Se poistettiin käytöstä 1888.

Linjalaiva Imperator Nikolai I oli potkurilla varustettu Borodino-luokan 111-tykin alus.  Sillä oli kantavuutta 5426 tonnia, pituutta 71 metriä ja sen kuusi höyrykonetta tuottivat nopeutta 10 solmua.  Aluksen varustelua ei koskaan saatu täysin valmiiksi.  Se otettiin Uudelta Amiraliteetin telakalta keväällä 1861 ja sillä tehtiin koeajoja Kronstadtin lähistöllä saman kesän aikana.  Alusta käytettiin laivatykistön koululaivana 1862-1866, mutta sen jälkeen se ei enää lähtenyt merelle.  Imperator Nikolai I poistettiin käytöstä 1874.

Höyryfregatti Smelij valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1859.  Aluksella oli kantavuutta 1784 tonnia, pituutta 61 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 210.  Alunperin sillä oli 8 tykkiä.  Smelille tehtiin 1868 peruskorjaus ja se sai vanhan höyryfregatti Olafin koneen.  Alus muutettiin 1879 Kronstadtissa proomuksi ja 1902 myytiin romuksi.

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1865.  Aluksella oli kantavuutta 3494 tonnia, pituutta 69 metriä, nopeutta 8 solmua ja miehistöä 394.  Pääaseistuksena sillä oli aluksi 17 kpl 196 mm tykkejä.  Monen uudistuksen jälkeen aluksella oli 2 kpl 203 mm ja 2 kpl 152 mm tykkejä.  Laiva poistettiin käytöstä 1905.

Linjalaiva Konstantin linkki

Korvetti Varjag linkki

Höyryfregatti Peresvet linkki

Höyrykorvetti Bojarin linkki

Albrecht Gripenberg

s. 13.1.1846

k. Brooklyn, New York 7.7.1878

Ylennettiin 1.5.1864 merikadettikurssin päätteeksi gardemariniksi ja purjehti samana kesänä Itämerellä sekä ulkomailla potkuriklipperi Jahontilla.  Gripenberg palveli 1865 Välimerellä höyryfregatti Peresvetillä ja ylennettiin mitsmaniksi 19.11.1866.  Hän purjehti 1867 Suomen saaristossa tykkivene Molnijalla ja 1868-1870 Itämerellä potkuriklipperi Šemtsugilla ja tannikkopanssarilaiva Kremlillä.  Luutnantiksi Gripenberg ylennettiin 21.2.1870.  Sen jälkeen hän osallistui 1870-1873 maailmanympäripurjehdukseen potkuriklipperi Izumrudin reviisorina.  Gripenberg toimi Itämerellä 1874-1877 panssarieskaaderin päällikön lippu-upseerina.  Vuonna 1878 hänet komennettiin Amerikkaan ostamaan aluksia Venäjän laivastolla ja tällä matkalla hän myös kuoli.

Potkuriklipperi Jahont valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1863.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä ja nopeutta 12 solmua.  Valmistuessaan sillä oli kolme 60 naulaista tykkiä.  Jahont otettiin reserviin Kronstadtissa 1879 ja myytiin romuksi 1881.

Höyryfregantti Peresvet.

Peresvetin upseereita 1863.

Höyryfregatti Peresvet rakennettiin Arkangelissa, mistä se siirrettiin Kronstadtiin, jossa siihen asennettiin Carr & McPhersonin konepajan Pietarissa valmistama kone 1861.  Aluksella oli kantavuutta 3867 tonnia ja nopeutta 8 solmua.  Alunperin siinä oli 51 tykkiä.  Peresvetin palvelusaika jäi lyhyeksi, sillä se poistettiin käytöstä jo 1874.

Potkuriklipperi Šemtsug

Potkurilipperi Šemtsug valmistui Galerno-saaren telakalta Pietarista 862, se modernisoitiin Kronstaadtissa 1869 ja poistettiin käytöstä 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 184.  Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 152 mm tykkejä.

Rannikkopanssarilaiva Kreml

Rannikkopanssarilaiva Kreml valmistui Semjannikov & Poletikan konepajalta Pietarista 1867.  Aluksella oli kantavuutta 4000 tonnia, pituutta 67 metriä, maksiminopeutena 9 solmua ja miehistöä 430.  Aseistuksena sillä oli 17 kpl 196 mm tykkejä.  Kremlin tykistöä uudistettiin seitsemän kertaa, jolloin tykkiä määrää vähennettiin ja järeyttä lisättiin.  Koneensa Kreml sai vanhemmasta puualuksesta ja rikiltään se vastasi kuunaria.  Taistelutehtäviin Kremliä ei koskaan käytetty.  Kreml poistettiin käytöstä lokakuussa 1905 yhdessä muiden Pervenets-luokan alusten kanssa.

Potkuriklipperi Izumrud

Potkurilipperi Izumrud oli rakennettu täsmälleen Jahontia vastaavaksi, paitsi sen kone oli valmistettu Kokkeritin konepajalla Belgiassa.  Alus valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1862 ja se poistettiin käytöstä 1886.

Tykkivene Molnija linkki

Alexander Stemman

(-1914)

Stemman erosi laivaston palveluksesta vara-amiraalina 11.3.1910.

Stemman määrättiin 1.4.1895 torpedoristeilijä Gaidamakin päälliköksi  Alus oli rakennettu Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1894.  Se palveli Kaukoidän laivastossa ja aluksen oma miehistö upotti sen 1904 Port Arthurin satamaan ennen tukikohdan antautumista.  Japanilaiset nostivat aluksen ja korjasivat sen käyttöön 1906 nimellä Shikinami.  Alus romutettiin 1914.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 381 mm torpedoputkea, nopeutta 20 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Teodor Sillman ja Vasili Boisman.

Torpedoristeilijä Gaidamak Port Arthurin tukikohdassa

Hänet siirrettiin 25.6.1896 rannikkopanssarilaiva Lavan päälliköksi.  Alus oli alunperin luokiteltu monitoriksi ja otettu käyttöön 1865.  Se riisuttiin aseista yhdessä muiden vanhojen monitorien kanssa 1900 ja siirrettiin reserviin.  Vuodesta 1911 se toimi sairaalalaivana nimellä Blokshiv No. 1 ja 1916 lähtien proomuna.  Alus jäi saksalaisten haltuun Helsingissä 1918 ja romutettiin 1922.  Sen pääaseistuksena oli 1890 uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 6,5 solmua, jkokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Rannikkopanssarilaiva Lava

Entinen Lava sairaalalaivana Blokshiv No. 1

Stemman määrättiin 27.2.1899 rakenteilla olleen risteilijä Bogatyr.  Bogatyrin päällikköinä olivat aikoinaan myös suomalaiset Camillo Boisman ja  Ivan Boström.  Alus oli otettu käyttöön 1904.    Bogatyr kuului vastavalmistuneena aluksena Vladivostokin risteilijälaivueeseen Venäjän-Japanin sodan aikana.  Sen tehtävänä oli häiritä Japanin ja Korean välistä liikennettä.  Kesäkuussa 1904 se ajoi sumussa karille saaden vakavan vuodon.  Pikakorjauksen jälkeen se oli sodan loppuun telakalla korjattavana.  Bogatyr oli 1908 avustamassa Messinassa maanjäristyksen pelastustöitä.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se oli mukana miinanlaskuoperaatioissa ja kuului sen jälkeen Helsingin laivastotukikohdan aluksiin.  Keväällä 1918 se kuului Suomenlahden jäissä Helsingistä Kronstadtiin siirtyneisiin aluksiin.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin.  Sisällissodan aikana sen tykkejä otettiin käytettäviksi maarintamalla.  Alus hinattiin 1922 Saksaan romutettavaksi, minkä jälkeen sen osia käytettiin Mustanmeren laivastossa palvelevan sisaraluksen Kominternin uudistuksessa.  Pääaseistuksena Bogatyrissa oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 24,33 solmua, kokoa 6650 tonnia ja miehistöä 573.

Risteilijä Bogatyr

Vasili Ignatius

Vasili Ignatius

(1854-1905)

Meriupseerin uransa ohella Ignatius tunnetaan ammattilaistasoisena taidemaalarina.  Etenkin merimaalarina hän kuuluu Venäjän eturiviin.

Tykkivene Korejets Vasili Ignatiuksen mukaan

Ignatius määrättiin 24.5.1896 rannikkopanssarilaiva Uraganin päälliköksi, jossa tehtävässä hän oli 24.1.1898 saakka.  Uragan oli alunperin yksi 1860-luvun puolivälissä valmistuneista Uragan-luokan monitoreista, jotka 1890-luvulla lukuisten uudistusten jälkeen luokiteltiin rannikkopanssarilaivoiksi.  Ne poistettiin vanhentuneina käytöstä vuoden 1900 tienoilla.  Uragan-luokan alusten aseistuksena oli 1873 uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkiä tykkitornissa.  Nopeutta niillä oli vain 5-8 solmua, kokoa 1500 tonnia ja miehistöä 110.  Tunnusomaista aluksille oli pieni syväys, vain runsaat kolme metriä.

Uraganin sisaralus Vestsun

Hänet määrättiin 4.11.1901 8. ekipaasin ja samalla rakenteilla olleen taistelulaiva Knjaz Suvorovin päälliköksi.  Aluksen päällikkönä hän toimi koko sen olemassaolon ajan.  Knjaz Suvorov on yksi Venäjän laivaston historian tunnetuimpia laivoja.   Alus oli otettu käyttöön heinäkuussa 1904. Venäjän-Japanin sodan aikana alus toimi vara-amiraali Rozhestvenskin komentaman 2. Tyynenmeren eskaaderin lippulaivana matkalla Itämereltä Tyynellemerelle ja sittemmin Tsushiman meritaistelussa.  Taistelun aikana Knjaz Suvorovin komentosiltaan osui sirpaleita ja mm. Ignatius haavoittui.  Laiva menetti ohjailtavuutensa ja ajautui erilleen muusta laivastosta.  Sitä yritettiin sen jälkeen ohjata koneittensa avulla.  Myöhemmin kuitenkin japanilaiset torpedoveneet upottivat aluksen. Taistelun kestäessä hävittäjä Bulnyi oli poiminut 20 haavoittunutta miehistön jäsentä turvaan.  Muu 928 hengen miehistö Ignatius mukaanlukien hukkui sen mukana 27.5.1905.  Knjaz Suvorovin pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä, nopeutta 18 solmua, kokoa 14.378 tonnia ja miehistöä normaalisti 782.  Tsushiman taistelussa miehistön vahvuus oli poikkeuksellisen suuri.

Taistelulaiva Knjaz Suvorov

Teodor Sillman

(1854-1926)

Sillman toimi 13.10.1909-14.2.1910 Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston jäsenenä.  Hän erosi sotapalveluksesta 3.10.1911 vara-amiraalina.

Hänet määrättiin 4.3.1895 monitori Smertšin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1865.  Se poistettiin laivaston rekisteristä, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1903.  Alus otettiin 1909 uudelleen käyttöön proomuna.  Se jäi saksalaisten haltuun keväällä 1918 Helsingissä ja seuraavana kesänä Brest-Litovskin rauhansopimuksen perusteella siirrettiin Kronstadtiin.  Alus upposi lokakuussa 1941 saksalaisen tykistötulen jälkeen, mutta se nostettiin ja korjattiin seuraavana vuonna.  Se poistettiin lopullisesti laivaston luettelosta 1959 ja romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 1870 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 8,3 solmua ja kokoa 1560 tonnia.   Vastaavilla monitoreilla oli n. 100 hengen miehistö.

Monitori Smertš

Sillman toimi 1896 - 1897 tykkivene Korejetsin päällikkönä matkalla Kronstadtista Tyynellemerelle ja takaisin.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Vladimir Lindeström.  Korejets oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Sillman 24.1.1898 määrättiin päälliköksi torpedoristeilijä Gaidamakille, jota hän komensi 1898-1900 Kiinan vastaisessa sodassa, missä hän kunnostautui erityisesti Takun linnoituksen valtauksessa kesällä 1900.  Gaidamak oli valmistunut Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1894.  Myöhemmin se osallistui vielä Venäjän-Japanin sotaan, jossa aluksen miehistö upotti sen Port Arthurissa, ettei se joutuisi japanilaisten haltuun.  Japanilaiset kuitenkin nostivat aluksen ja ottivat sen uudelleen käyttöön 1906 nimellä Shikinami.  Se romutettiin 1914.  Aluksen pääaseistuksena kaksi 381 mm torpedoputkea ja 6 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta 20 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.   Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Vasili Boisman.

Torpedoristeilijä Gaidamak

Hänet määrättiin rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi 14.1.1901.  Pervenetsin päällikkönä toimivat aikanaan myös suomalaiset Georg Ludvig Gadd ja Oskar Ludvig Starck.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.

Rannikkopanssarilaiva Pervenets

Sillman siirrettiin 19.12.1901 12. meriekipaasin komentajaksi ja samalla panssariristeilijä Pamjat Azovan päälliköksi. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Anders Wirenius.   Alus oli otettu palvelukseen 1890.  Itämeren laivaston lähtiessä Venäjän-Japanin sodan aikana Kaukoitään oli Pamjat Azova kattilaremontissa eikä päässyt mukaan.  Aluksella puhkesi 1906 kapina, jonka sen päällikölle lojaalit miehistön jäsenet kukistivat.  Se muutettiin 1907 koululaivaksi ja sai nimen Dvina.  Vallankumouksen aikana keväällä 1917 alus sai takaisin vanhan nimensä.    Brittiläinen torpedovene upotti sen Kronstadtin satamaan elokuussa 1919, jossa alus 1923 lopulta romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 16,8 solmua, kokoa 6734 tonnia ja miehistöä 570.

Panssariristeilijä Pamjat Azova

Vladimir Lindeström

Lindeström erosi Venäjän laivastosta vara-amiraalina 29.6.1908.

Lindeström määrättiin 15.8.1885 vastavalmistuneen torpedovene 1:n päälliköksi.  Sen päällikkönä toimi myöhemmin myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.  Tuolloin sen nimenä oli Kotlin.  Alus edusti valmistuttuaan aivan uutta kokeilevaa tyyppiä.  Sitä käytettiinkin koko palveluaikansa vuoteen 1906 saakka pääasiassa testialuksena.  Sen jälkeen se siirtyi Venäjän merivartiostolle.  Aluksen aseistuksena oli kaksi 381 mm torpedoa ja kaksi 37 mm tykkiä, sillä oli nopeutta 16,9 solmua, kokoa 67,3 tonnia ja miehistöä 20.

Torpedovene 1

Tätä seurasi 29.9.1890 lähtien kuuden vuoden päällikkyys eri aluksilla, joita olivat mm.

1.  Monitori Jedinorog, joka oli otettu käyttöön 1865. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alexander Munck af Fulkila.  Alus riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Se otettiin uudelleen käyttöön proomuna 1912.  Maailmansotien aikana se toimi miinalaivojen tukialuksena.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1956 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan aallonmurtajaksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta sillä oli vain 5,75 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Jedinorog

2.  Tykkivene Korejets, joka oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Teodor Sillman.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Korejets palaa Chemulpon lahdella miehistön räjäytettyä aluksen

3.  Monitori Bronenosets, joka oli otettu käyttöön 1865.  Riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Muutettiin hiiliproomuksi 1903 ja sijoitettiin ensin Kronstadtin ja sitten Helsingin satamaan.  Upposi myrskyssä Suomenlahdella ensimmäisen maailmansodan aikana 1914.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110. 

Monitori Bronenosets vierailulla Tanskassa 1865

Lindeström tuli 18.12.1898 4. meriekipaasin komentajaksi ja panssariristeilijä Admiral Nahimovin päälliköksi.  Se oli otettu käyttöön 1888 ja sitä uudistettiin juuri Lindeströmin ollessa päällikkönä.  Admiral Nahimov osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 ja sai torpedo-osuman, jonka seurauksena upposi.  Sen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,38 solmua, kokoa 8473 tonnia ja miehistöä 572.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Feodor Stemman.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov

Seuraavaksi hänet määrättiin 6.2.1899 vastavalmistuneen rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksinin päälliköksi.  Se ajoi vielä samana vuonna karille Suursaaren lähettyvillä, minkä jälkeen alusta jouduttiin korjaamaan Kronstadtissa. Laiva osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 saaden siinä lieviä vaurioita ja jääden japanilaisten haltuun.  Japanin laivastossa se sai nimen Okinoshima.  Alus tuki vielä sodan aikana japanilaisia maavoimia Sahalinilla.  Osallistuttuaan vielä 1914 Tshingtaon sotatoimiin Kiinassa riisuttiin se osittain aseista ja muutettiin kadettien kasarmiksi.  Alus poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1926 ja muutettiin proomuksi, missä käytössä se oli 1939 saakka kunnes romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 3 kpl 254 mm tykkejä, nopeutta 15,19 solmua, kokoa 4624 tonnia ja miehistöä 418.

Rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksin

Lindeström määrättiin 20.1.1902 2. meriekipaasin ja rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavinin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1896.  Admiral Senjavin oli Tsushiman taistelussa 1905 ainoa alus kummankaan osapuolen päävoimista, joka ei saanut yhtään suoraa osumaa.  Saarrettuna se antautui kuitenkin japanilaisille.  Nämä ottivatkin sen nopeasti käyttöönsä nimellä Mishima ja se oli mukana Sahalinin operaatiossa.  Keväällä 1907 alus vaurioitui pahasti ammusvaraston räjähdyksessä, mutta se korjattiin uudelleen käyttöön.  Vielä 1914 se oli mukana Tshingtaon sotatoimissa Kiinassa.  Alus muutettiin 1918 jäänmurtajaksi.  Se poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1928 ja muutettiin proomuksi.  Lopulta 1936 se upotettiin maalialuksena laivaston tykistöharjoituiksissa.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 254 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,2 solmua, kokoa 4791 tonnia ja miehistöä 406.

Rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavin

Georg Ludvig Gadd

(1827-1895)

Gadd palveli uransa aikana useaan otteeseen myös Venäjän kauppalaivastossa.  Hän sai eron sotapalveluksesta vara-amiraalina 8.7.1887, mutta otettiin vielä samana vuonna uudelleen salaneuvoksena meriministeriöön ja nimitettiin Obuhovin terästehtaiden hallitukseen.  Tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.  Obuhovin tehtaat olivat maan merkittävimmät ja tuottivat mm. tykkejä laivaston ja maavoimien käyttöön.  Vallankumouksen jälkeen ne tunnettiin Kirovin tehtaiden nimellä.

Gadd palveli 1863 - 1864 korvetti Bajanin päällikkönä Kuurinmaan ja Ahvenanmaan vesillä.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset  Anders Johan Nikolai Sjöman,  Carl Kuhlström ja Georg Ludvig Gaddin veli Otto Viktorinus Gadd.  Bajan oli valmistunut Botdeaux’ssa Ranskassa otettu käyttöön 1858.  Vuonna 1877 se teki pitkän purjehduksen Vladivostokiin vieraillen mm. Honolulussa ja San Franciscossa.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä ja kokoa aluksella oli 1969 tonnia.

Korvetti Bajan

Hänet määrättiin 26.11.1866 rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi, mutta jo 1.4.1867 Gadd siirtyi siitä tehtävästä kauppalaivaston palvelukseen  Pervenetsin päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Teodor Sillman ja Oskar Ludvig Starck.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.

Rannikkopanssarilaiva Pervenets

Oskar Ludvig Starck

(1846-1928)

Starck nimitettiin 1898 Port Arthurin linnoituksen ja sataman komendantiksi sekä 20.10.1902 Tyynenmeren eskaaderin päälliköksi.  Port Arthurin komendanttina Starck osallistui Venäjän - Japanin sodan alussa linnoituksen puolustustaisteluihin. Sairastumisen johdosta hän joutui 14.3.1904 luopumaan Tyynenmeren eskaaderin päällikön tehtävistä.  Starck ylennettiin 3.11.1908 amiraaliksi, jolloin hän myös sai eron sotapalveluksesta.

Starck määrättiin 1.7.1891 päälliköksi panssariristeilijä Vladimir Monomahille, ja hän komensi sen matkaa Vladivostokista Kronstadtiin, jonne alus saapui 13.8.1892.  Sen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Teodor Ernst Silfversvan.  Alus oli otettu palvelukseen 1883.  Se oli jo vanhanaikainen laiva ottaessaan osaa Tsushiman meritaisteluun 1905.  Se sai useita osumia japanilaisalusten tykistöstä ja joutui möhemmin torpedoveneiden hyökkäyksen kohteeksi.  Yksi torpedo vaurioitti sitä pahasti.  Miehistö jätti aluksen ja pohjaluukut avattiin, jotta se ei jäisi japanilaisten haltuun.  Tämän seurauksena se upposi.  Aluksen päätykistönä oli 1904 tehdyn uudistuksen jälkeen 5 kpl 152 mm tykkiä, sen nopeus oli 15,8 solmua, koko 5754 tonnia ja miehistöä 502.

Panssariristelijä Vladimir Monomah Kobessa Japanissa 1891 mukanaan suuriruhtinas Nikolai Aleksandrovits

Kronstadtissa Starck määrättiin 13.1.1893 rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi ja samalla myös 16. meriekipaasin komentajaksi sekä tykistön harjoituskomennuskunnan päälliköksi.  Tässä tehtävässä hän oli 23.4.1898 saakka.  Pervenetsin päällikköinä toimivat aikanaan myös  suomalaiset Teodor Sillman ja Georg Ludvig Gadd.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.

Rannikkopanssarilaiva Pervenets