Fredrik Rotkirch

s. 1815

k. 6.4.1886

Rotkirch oli 1844 Vienan meren laivueessa höyrylaiva Smirnij:n päällikkönä.   Hänen aluksensa kuljetti 23.5.1844 suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitšin Arkangelista Solovetskiin  Suuriruhtinas oli ollut seuraamassa 74 tykin linjalaivan Ingermanlandin vesillelaskua.  Tämän jälkeen hänen tuhannen hengen seurueensa oli tutustunut Solovetskin luostariin.  Smirnij oli valmistunut Solombalskajan telakalta läheltä Arkangelia keväällä 1844.  Se poistettiin laivaston luettelosta 4.8.1862.  Aluksella oli pituutta 38 metriä ja syväystä 3,3 metriä.

Samana vuonna hän toimi myös höyrylaiva Onegan päällikkönä Vienan merellä.  Alus oli valmistunut 1833 ja sitä käytettiin kuljetustehtäviin 1834-1844.  Sen jälkeen se oli vartioaluksena Arkangelissa 1845-1850.

Rotkirch siirtyi1853 höyrylaiva Uralin päälliköksi.  Hän kuljetti vastavalmistuneen aluksen Votkinskin telakalta Kaman ja Volgan kautta Astrakaniin Kaspian merelle.  Sen aseistuksena oli kahdeksan tykkiä ja pituutta sillä oli 46 metriä.

Höyrylaiva Ural

Vuosina 1854-1855 Rotkirch oli höyrylaivojen Kura ja Lenkoranj päällikkönä Kaspian merellä.  Kura oli alunperin rakennettu Englannissa 1844 ja se oli kuljetettu osina Astrakaniin, missä koottu valmiiksi 1845.  Pituutta tällä siipirataslaivalla oli 44 metriä ja syväystä 3,2 metriä.  Lenkoranj oli rakennettu Hollannissa ja kuljetettu osina Astrakaniin, missä valmistunut lokakuussa 1845.  Kura ja Lenkoranj olivat yhdessä höyrylaiva Tarkin kanssa Venäjän ensimmäiset alukset Kaspian merellä.

Carl Otto Ramstedt

s. 30.8.1813 Helsinki

k. 9.11.1881 Lontoo

Ramstedt toimi 1846 höyrylaiva Fontankan päällikkönä.  Alus oli valmistunut Motalassa Ruotsissa 1845 ja sitä käytettiin lähinnä Itämeren laivaston edustustehtäviin Pietarin, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pietarhovin alueilla.  Se myytiin 1868.  Fontanka oli 30 metrin pituinen siipiratataslaiva eikä siinä ollut aseistusta.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Johan Knut Waldemar Uggla ja  Alexander Julius Silfversvan.

Nikolai Ramklo

Ramklo toimi vartioalus kuunari Sudšuk-Kalen päällikkönä Otšakivissä nykyisessä Ukrainassa 1852-1853.  Alus oli alunperin vanha brittiläinen kauppalaiva Vixen.  Se oli marraskuussa 1836 purkamassa turkkilaisten linnoituksen luona lastiaan, joka käsitti tykkejä, ruutia sekä muita sotilastarvikkeita, kun se tuli venäläisen priki Ajaxin valtaamaksi.  Britannia piti tätä loukkauksena puolueettomuuttaan kohtaan ja Venäjää vastaan oli jonkin aikaa sodan uhka. Tilanne kuitenkin siltä erää rauhoittui, mutta episodi oli alkusoittoa myöhemmin syttyneeseen Krimin sotaan.  Alus sai uuden venäläisen nimensä kyseisen turkkilaislinnoituksen mukaan.  Linnoitus sijaitsee nykyisen Novorossijskin sataman suulla.

Kuunari Sudšuk-Kale

Carl Nyman

Siirtyi Ruotsista Venäjän palvelukseen 13.2.1769.

Nyman toimi Slava Rossii-luokan linjalaivan Aleksandr Nevskij:n päällikkönä Kronstadtissa 1776.  Alus otettiin käyttöön 1772.  Turkin sodan aikana se kuului kontra-amiraali Greighin eskaaderiin, joka purjehti kesäkuussa  1773 Välimerelle ja palasi toukokuussa 1775 takaisin Kronstadtiin.  Sen jälkeen alus oli mukana koulutusristeilyillä Suomenlahdella.  Kesällä 1780 se oli mukana kontra-amiraali Cruzin eskaaderissa, joka purjehti Pohjanmerellä ja kävi Englannin rannikolla.  Tämän jälkeen se oli pääasiassa ankkurissa Kronstadtissa, kunnes se romutettiin siellä 1784.  Aluksen aseistuksena oli 66 tykkiä, kokoa 1200 tonnia ja miehistöä 600.

Linjalaiva Aleksandr Nevskij:n sisaralus Slava Rossii

Hän oli 1782 vartioaluksen fregatti Parosin päällikkönä Kronstadtissa.  Alus oli ostettu Venäjän laivastolle 1770 käytettäväksi Turkin sodassa.  Ensimmäiset vuodet se palvelikin Välimerellä, josta siirtyi Tallinnaan elokuussa 1775.  Seuraavana vuonna sen tukikohdaksi vaihtui Kronstadt, josta käsin se osallistui parina kesänä koulutuspurjehduksiin ollen sitten vartioaluksena.  Lopulta se siirrettiin Tallinnaan vuosiksi 1785-1790.  Alus romutettiin 1790.  Sen aseistuksena oli 10 tykkiä ja pituutta sillä oli 26 metriä.

Nyman toimi purjehduskausina 1783 ja 1786 Kronstadtissa Ungarija-luokan fregatin Bohemian päällikkönä.  Alus oli valmistunut 1768 Triestessä ja ostettu Venäjälle 1775 Livornosta.  Se saapui Kronstadtiin syyskuussa 1776.  Se oli 1783-1789 vartioaluksena Kronstadtissa ja romutettiin siellä 1796.  Aluksen aseistuksena oli 26 tykkiä ja sillä oli pituutta 39 metriä.

Fredrik Nikolai Nordman

s. 14.6.1805 Kotka

k. 13.5.1881 

Aateloitu 1858.  Amiraali 13.1.1874.

Hän oli 1835 kuunari Gradin päällikkönä mukana vara-amiraali Rikordin eskaaderissa purjehduksella Kronstadtista Danzigiin.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista syksyllä 1831.  Seuraavana vuonna se kuului Lazarevin eskaaderiin, joka kuljetti piiritystykistöä Kronstadtista Danzigiin.  Purjehduskaudella 1833 alus oli mukana harjoituksissa Suomenlahdella ja ajautui karille vaurioituen.  Vuosina 1842-1848 se toimi vartioaluksena Riianlahdella ja Krimin sodan aikana 1854-1855 pysytteli Kronstadtin tukikohdassa.  Alus myytiin romuksi 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 16.1.1862.  Gradilla oli aseistusta 16 tykkiä ja pituutta 31 metriä.     

Nordmann toimi 1854 Viaporin puolustukseen kuuluneen Imperatsija Aleksandra-luokan  linjalaivan Andrej:n päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1844.  Vuosina 1848-1850 se kuului vara-amiraali Lazarevin 1. divisioonaan, joka toimi Tanskan rannikolla.  Alus teki 1850 matkan Man-saarelle.  Krimin sodan aikana Andrej oli Viaporin sotasatamassa ja 1855 se oli osastossa, joka yritti torjua brittiläis-ranskalaisen laivaston hyökkäystä.  Vuodesta 1857 alus oli kasarmina Helsingissä.  Se poistettiin laivaston luettelosta 28.10.1861.  Aluksen aseistuksena oli 92 tykkiä, kokoa 3500 tonnia ja miehistöä 850.

Imperatsija Aleksandra-luokan linjalaivoja

Boris Nordmann

s. 23.9.1808 Kotka

k. 25.6.1877 Pietari

Nordmann toimi 1837-1838 höyrylaiva Otvašnostjin päällikkönä.  Alus oli kenraali Schilderin johtamaa salaista projektia varten suunniteltu sukellusveneiden tukialus.  Sen piti kuljettaa  sukelluvene toiminta-alueelleen.  Schilderin sukellusvene oli kuusi metriä pitkä ja runsaat kaksi metriä leveä.  Se pystyi sukeltamaan 13 metrin syvyyteen ja se liikkui airojen avulla.  Sukellusveneen tarkoituksena oli hyökätä puisten purjealusten kimppuun miinalla ja alkeellisilla raketeilla.  Sukellusvenetestit kuitenkin epäonnistuivat eikä Venäjän laivasto tilannut niitä käyttöönsä.

Otvašnostj hinaa lautalla olevaa sukellusvenettä

Pienoismalli Schilderin sukellusveneestä

Robert Lundh

Lundh toimi vuodesta 1860 lähtien silloin Bergbom & Candelinin telakalla Oulussa rakenteilla olleen höyrykorvetti Varjagin päällikkönä.  Valmistuttuaan 1862 alus purjehti hänen johdollaan Oulusta Kronstadtiin.  Lundh oli uudelleen Varjagin päällikkönä 1863-1867.  Se kuului 1863 kontra-amiraali Lesovskin Itämeren eskaaderiin, joka purjehti Atlantin yli New Yorkiin osoittamaan Venäjän tukea Pohjoisvaltioille USA:n sisällissodassa.  Varjag jatkoi sieltä Magalhaesin salmen kautta Tyynellemerelle, Honoluluun ja lopulta Siperian laivueeseen Vladivostokiin.  Alus palveli Tyynellämerellä, kunnes se 1866 palasi Kronstadtiin.  Varjag siirrettiin 1870 Barentsin merelle, missä se toimi kadettien koululaivana.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1886.  Varjagin aseistuksena oli alkujaan 17 kpl 196 mm tykkejä, jotka 1870 vaihdettiin viideksi 152 mm ja neljäksi 87 mm tykiksi.  Nopeutta sillä oli 11 solmua, kokoa 2158 tonnia ja miehistöä 340.

Höyrykorvetti Varjag

Varjagin miehistöä New Yorkissa 1863