Suomalaisnimisiä laivoja 9: torpedoveneet Kotka ja Seskar (Seiskari)

Torpedovene Kotka.

Dago (Hiidenmaa) -luokkaan kuului neljä 1892 valmistunutta torpedovenettä.  Luokan nimialuksen lisäksi Crichtonin telakalla Turussa rakennettiin Kotka sekä Izhoran telakalla Kolpinossa Kronšlot ja Seskar (Seiskari).  Kolpino on Nevan sivujoen Izhoran varrella.  Huhtikuussa 1895 Venäjän torpedoveneiden nimet muutettiin numerotunnuksille.  Tällöin Kotkasta tuli No. 256 ja Seskarista No. 124.  Entisestä Kotkasta tuli vielä heinäkuussa 1915 Ljotsik ja lokakuussa 1916 No. 4.  

Torpedovene 256 (Kotka) Sevastopolissa.

Aluksilla oli kantavuutta 105 tonnia, pituutta 47 metriä ja 1030 hv kone, joka kehitti 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä aluksissa oli 21.  Pääaseistuksena torpedoveneissä oli edessä kiinteä 381 mm torpedoputki ja kannella liikuteltava.  Lisäksi niissä oli 2 kpl pieniä 37 mm tykkejä.  Lokakuussa 1909 No. 124 poistettiin käytöstä, mutta No. 256 nykyaikaistettiin ja tykit korvattiin kolmannella torpedoputkella sekä konekiväärillä,.  Sodan alkaessa 1914 aseistusta vielä muutettiin ja torpedoputket poistettiin.  Niiden sijalle tuli 2 kpl 47 mm tykkejä, 2 kpl 37 mm tykkejä ja konekiväärillä.

Torpedoveneiden Kotka ja Semenovets aliupseerit.

Yksityiskohta ylemmästä kuvasta

Torpedovene Kotka palveli aluksi Venäjän Välimeren eskaaderissa.  Elokuussa 1894 torpedovene se päätettiin siirtää Kaukoitään, mutta suunnitelmasta luovuttiin aluksen höyrykattilan huonon kunnon vuoksi.  Huhtikuussa 1895 se purjehti Piraeuksesta Sevastopoliin ja liittyi Mustanmeren laivastoon uudella nimellään No. 256.

Curtiss-lentovene Sevastopolissa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Vuonna 1908 alus meni peruskorjaukseen ja se sai uuden kattilan.  Sodan alkaessa 256 oli apualuksena ja siirrettiin reserviyksikköön.  Alus oli mukana lentoveneiden tukitehtävissä.  Sodan mittaan se oli partiotehtävissä Sevastopolin lähistöllä.  Se havaitsi saksalaisen risteilijä Breslaun matkalla Sevastopoliin 24.11.1914 ja viestitti lentoveneen paikalle.  Breslau kuitenkin pudotti koneen.  Tämän hyökkäyksen muistoksi Neuvostoliitossa vietettiin marraskuun 24. päivää vesilentokoneiden päivänä. Alus otti osaa Mustanmeren laivaston kapinaan joulukuussa 1917 ja maaliskuussa se otettiin reserviin Sevastopoliin.  Toukokuussa 1918 saksalaiset valtasivat laivan ja brittiläis-ranskalaiset joukot sodan päätyttyä marraskuussa.  He luovuttivat aluksen Wrangelin joukoille huhtikuussa 1919.  Pinaisille se päätyi Sevastopolissa joulukuussa 1920.  Alukselle tehtiin vielä korjaus, mutta sitä ei enää juuri käytetty, vaan se romutettiin 1924.