Julius Alexis Gadd

s. Pietari 21.10.1882

k. Venäjä 1935

Merikadettikunnassa 1897.  Ylennettiin gardemarinista mitsmaniksi 19.5.1902.  Osallistui taistelulaiva Tsesarevitšin vahtiupseerina Keltaisen meren meritaisteluun 10.8.1904 Port Arthurin lähistöllä ja ylennettiin luutnantiksi 19.12.1905.  Mainittu panssariristeilijä Rurikilla 1.10.1910.  Ylennettiin vanhemmaksi luutnantiksi 27.4.1913.  Mainittu tykkiupseerina miinalaiva Amurilla 19.12.1913.

Lähikuva vaurioituneesta taistelulaiva Tsesarevitšista Tsingtaossa elokuussa 1904.

Taistelulaiva Tsesarevitš Helsingissä maailmansodan aikana.

Taistelulaiva Tsesarevitš oli valmistunut Forges et Chantiersin telakalta Toulonista 1903.  Sillä oli kantavuutta 13105 tonnia, pituutta 119 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 778.  Pääaseistuksena aluksella oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksostorneissa.  Uudesta taistelulaivastasta tuli huhtikuussa 1904 Tyynenmeren eskaaderin lippuloaiva.  Samana keväänä se vaurioitui Port Arthurin satamassa japanilaisten torpedoveneiden hyökkäyksessä, mutta korjattiin nopeasti.  Alus vaurioitui Keltaisen meren taistelussa ja pääsi vaivoin saksalaisten hallussa olleeseen Tsingtaon satamaan Kiinaan, missä se internoitiin Venäjän-Japanin sodan loppuajaksi.  Sodan jälkeen se siirrettiin Pietariin korjattavaksi.  Matkalla alus osallistui Messinan maanjäristyksen uhrien pelastamiseen Sisiliassa.  Alukselle tehtiin laaja peruskorjaus 1910-1911 ja mm. koneet sekä kaikki tykit uusittiin.  Vallankumouksen aikaan 31.3.1917 alus sai uuden nimen Graždanin (Kansalainen).  Se siirrettiin keväällä 1918 Helsingistä Kronstadtiin, jossa otettiin reserviin.  Sisällissodan aikana laivan tykkejä otettiin käytettäviksi mm. jokialuksiin ja maarintamalle.  Se siirrettiin 1924 laivaston romutushallinnolle ja poistettiin seuraavana vuonna rekisteristä.

Panssariristeilijä Rurik ajaa 1917 Kruununvuoren selältä Kustaanmiekan salmeen.

Rurikin kannelta 1916.

Panssariristeilijä Rurik valmistui Vickersin telakalta Barrow in Furnessista Britanniasta 1909.  Se oli omana aikanaan kiistatta nykyaikaisin Venäjän laivaston raskaista yksiköistä.  Aluksella oli kantavuutta 16930 tonnia, pituutta 161 metriä, nopeutta 21 solmua ja miehistöä 936.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 254 mm tykkejä kaksoistorneissa.  Helmikuussa 1915 alus sai pohjakosketuksesta vuodon ja sitä jouduttiin  korjaamaan Kronstadtissa.  Marraskuussa 1916 se ajoi Suomenlahdella Suursaaren lähellä ajomiinaan, mutta pystyi omin voimin jatkamaan Kronstadtiin, jossa oli taas kaksi kuukautta korjattavana.  Rurik oli mukana ns. jääpurjehduksessa Suomenlahden jäiden halki laivaston vetäytyessä Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918.  Myöhemmin alus otettiin reserviin ja sen tykkejä käytettiin jokilaivoissa, panssarijunissa.  Vuonna 1924 Rurik poistettiin laivaston rekisteristä.  Aluksesta irroitettuja 203 mm tykkitorneja käytettiin Kronstadtin linnoituksissa vielä toisen maailmansodan aikana.

Miinalaiva Amur.

Miinalaiva Amur valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1909.  Aluksella oli kantavuutta 3200 tonnia, pituutta 99 metriä, nopeutta 19 solmua ja miehistöä 312.  Pääaseistuksena sillä oli 5 kpl 120 mm tykkejä ja se kuljetti 320 miinaa.  Amur otettiin vallankumouksen jälkeen reserviin elokuussa 1918 ja sitä käytettiin proomuna.  Uudeksi nimeksi tuli 1922 Blokšiv No.2 (Proomu No, 2).  Sittemmin sitä käytettiin koululaivana ja toisen maailmansodan alussa sukellusveneiden tukialuksena Tallinnassa.  Aluksen jäämisestä Tallinnaan on erilaisia tietoja: sen kerrotaan uponneen sataman suulle ilmapommituksessa, mutta toisen version mukaan se jouduttiin jättämään, koska sitä ei kyetty hinaamaan.  Sodan jälkeen hylky nostettiin ja romutettiin 1951.

Johan Hampus Furuhjelm

s. Helsinki 11.3.1821

k. Urjala 21.9.1909

Vapaaehtoiseksi 1. suomalaiseen meriekipaasiin aliupseerin arvoisena 5.4.1836, junkkariksi 19.5.1838.  Purjehti Itämerellä linjalaivoilla Berezina, Orel, Konstantin, Poltava ja Leipzig sekä fregateilla Amfitrida ja Olga.  Ylennettiin mitsmaniksi 7.7.1839.  Kirjoilla 1. suomalaisessa meriekipaasissa 1839-1859 ja sen adjutanttina 1848-1850.  Merenmittauksissa Suomenlahdella kuunari Meteorilla 1843-1844.  Furuhjelm ylennettiin luutnantiksi 27.4.1845 ja palveli vielä samana vuonna fregatti Melpomenella Itämerellä.  Siirrettiin Mustanmeren laivastoon 1846.  Palveli Mustallamerellä 1846-1847 linjalaiva Silistrijalla, fregatti Floralla sekä prikeillä Neark ja Ptolomej.  Tämän lisäksi hän oli vielä höyryfregatti Krimillä.  Furuhjelm komennettiin takaisin Itämeren laivastoon 1848 ja hän palveli Viaporin redillä vartioalus fregatti Melpomenella.  Purjehduskauden 1849 hän oli Itämerellä linjalaiva Leipzigilla.  Furuhjelm määrättiin 30.6.1850 Venäjän Amerikankomppaniaan ja hän matkusti komppanian aluksella Nikolai I:llä Kronstadtista Novoarkangelskiin (Sitkaan Alaskaan).  Vuonna 1853 hän oli parkki Knjas Menšikovin päällikkönä kreivi Putjatinin eskaaderin vierailulla Japanissa.  Furuhjelm ylennettiin kapteeniluutnantiksi 18.12.1853.  Hänet määrättiin Sahalinin saaren päälliköksi 2.8.1854, mutta hän ei voinut ottaa tehtävää vastaan käynnissä olleen Krimin sodan vuoksi.  Furuhjelm ylennettiin 2. lk kapteeniksi 27.12.1854 ja määrättiin Ajanin satamapäälliköksi sekä ylennettiin jälleen 1. lk kapteeniksi 7.8.1856.  Venäjän siirtomaiden ylipäällikkö hänestä tuli 5.12.1858.  Furuhjelm ylennettiin kontra-amiraaliksi 16.4.1865 ja nimitettiin samalla Itä-Siperian sotilaskuvernööriksi sekä Siperian laivueen ja Tyynenmeren satamien komentajaksi.  Hänet kutsuttiin takaisin Itämeren laivastoon 2.5.1870 ja ylennettiin vara-amiraaliksi 13.1.1874 sekä nimitettiin Taganrogin kaupunginprefektiksi.  Tallinnan sataman komendantti hänestä tuli 23.12.1878 ja Pietarin sataman ylipäällikkö 24.5.1880.  Furuhjelm siirrettiin laivaston reserviin 7.4.1886 ja ero palveluksesta amiraalina 2.11.1908.  Furuhjelmin mukaan on nimetty pieni merenlahti Vladivostokin eteläpuolella lähellä Kiinan rajaa.

Linjalaiva Berezina linkki

Linjalaiva Orel linkki

Linjalaiva Konstantin linkki

Linjalaiva Poltava oli 90 tykin Imperatritsa Aleksandra-luokan alus kuvalinkki.  Se valmistui 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa harjoituksissa Itämerellä.  Alukseen tehtiin peruskorjaus 1846-1848 Aleksanteri Suuren telakalla Pietarissa.  Vuonna 1850 se osallistui pitkään purjehdukseen Man-saarelle.  Krimin sodan aikana Poltava oli kesän 1854 Viaporissa, mutta siirrettiin sitten höyryfregatin hinaamana Kronstadtiin.  Vielä 1856 se osallistui joukkojen kuljetukseen Viaporista Kronstadtiin, mutta ei lähtenyt sen jälkeen enää merelle.  Poltava poistettiin laivaston luetteloista maaliskuussa 1860.

Linjalaiva Leipzig linkki

Amfitrida ja Olga olivat Spešnij-luokan kuvalinkki fregatteja.  Amfitritrida oli Solombalskajan telakalta Arkangelista 1832 valmistunut 52 tykin alus.  Sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja Krimin sotaan se osallistui Kronstadtin suojana.  Amfitrida upposi 1859 Kronstadtin pohjoisella sisääntuloväylällä.  Olga oli samalta telakalta 1827 valmistunut 54 tykin alus.  Heti valmistuttuaan se lähti amiraali Ricordin eskaaderissa Välimerelle Turkin sotaan, josta palasi Kronstadtiin vasta 1830.  Sen jälkeen sitä käytettiin koulutukseen Itämerellä ja vartioaluksena Kronstadtissa 1844-1846.  Olga romutettiin 1849.

Kuunari Meteor linkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Silistrija linkki

Fregatti Flora taistelussa turkkilaisia vastaan.  A.P.Bogoljubovin maalaus.

Fregatti Flora kuului Amfitrida-luokkaan.  Sillä oli pituutta 51 metriä, aseistusta 44 tykkiä ja miehistöä 359.  Alus oli valmistunut  Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1841.  Alus osallistui koulutuspurjehduksiin Mustallamerellä ja sotatoimien tukemiseen Kaukasian rannikolla.  Krimin sodan aikana marraskuussa 1853 Flora joutui taisteluun kolmen turkkilaisaluksen kanssa.  Seitsemän tuntia kestäneen tulituksen aikana se ampui 437 laukausta ja si itse kaksi osumaa ilman miestappioita.  Turkkilaisten lippulaiva joutui vetäytymään taistelusta hinauksessa.  Helmikuussa 1854 Flora sijoitettiin puolustusasemiin Sevastopolin sataman suulle.  Sinne se myös upotettiin 11.9.1854 ja aluksen miehistö liitettiin maavoimiin.

Priki Neark valmistui Nikolajevissa 1841.  Aluksella oli pituutta 28 metriöä ja aseistuksena 12 tykkiä.  Alusta käytettiin koulutukseen Mustallamerellä, mutta kahteen otteeseen se oli Venäjän lähettilään käytössä Konstantinopolissa.  Vuonna 1853 Neark oli vartioaluksena Sevastopolissa.  Se upotettiin Sevastopolissa 27.8.1855.

Priki Ptolomej oli valmistunut Nikolajevissa 1847 ja sitä käytettiin aluksi koululaivana Mustallamerellä sekä Välimerellä.  Alus ajautui 11.3.1852 myrskyssä hiekkasärkälle Tendran saarella.  Miehistö saatiin pelastettua ja alus myöhemmin korjattua.  Seuraavana vuonna se osallistui sotilasoperaatioihin Kaukasuksen rannikolla.  Sevastopolin piirityksen aikana Ptolomej upposi vihollistykistön tulessa.

Höyryfregatti Krim valmistui ensimmäisenä Venäjän tilaamasta neljän aluksen sarjasta Pitcherin telakalta, Nothfleetistä Britanniasta 1843.  Aluksella oli kantavuutta 1305 tonnia, pituutta 53 metriä ja nopeutta 11 solmua.  Se oli aluksi aseistamaton ja sitä käytettiin matkustajaliikenteessä reitillä Odessa-Konstantinopoli. Krimi9n sodan aikana Krim sai neljä järeää tykkiä ja se osallistui Sinopin meritaisteluun.  Taistelun jälkeen Krim hinasi linjalaiva Imperatritsa Marijan Sevastopoliin.  Krim upotettiin Sevastopolin piirityksen aikana 30.8.1855.  Sodan jälkeen se nostettiin ja romutettiin.

Kuva Furuhjelmin lahdelta.

Venäjän Amerikan komppanian parkki Knjas Menšikovin kulki 1850-luvulla Amerikan ja Venäjän Kaukoidän satamien välillä.  Kesällä 1853 purjehti Furuhjelmin komennossa Boninin saarilla yhdessä fregatti Palladan kanssa ja jatkoi sieltä amiraali Putjatinin laivueessa Japaniin.  Seuraavana keväänä alus yhdessä Palladan ja korvetti Irtyšin kanssa kuului etsintäpartioon, joka pelasti luutnantti Bošnjakin retkikunnan miehistöä. Seuraavina vuosina Knjas Menšikovin  purjehti Pohjoisella Tyynellämerellä suomalaisen luutnantti von Weymarnin komennossa.

Suomalaisnimisiä laivoja 10: torpedovene Tranzund (Uuras)

Tranzundin sisaralus torpedovene Nargen

Torpedovene Tranzund (Uuras) Viipurin ulkosataman mukaan kuului Aspe-luokkaan, jota rakennettiin neljä kappaletta Amiraliteetin Izhoran telakalla Kolpinossa.  Alukset olivat venäläisiä versioita Schichaun telakalla Saksassa rakennetusta torpedovene Anakrijasta.  Tranzund valmistui 1894 ja huhtikuussa 1895 sen nimeksi muutettiin No. 126 sekä tammikuussa 1910 Mina.  Viimeisin nimenmuutos seurasi aluksen muuttamista miinanraivaajaksi.  Se kuitenkin poistettiin käytöstä vielä samana vuonna.  Tranzundilla oli kantavuutta 99 tonnia, pituutta 39 metriä ja sen 1300 hv kone kehitti 20 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä aluksella oli 21.  Aseistuksena sillä oli alunperin keulassa kiinteä 381 mm torpedoputki ja toinen liikkuva kannella sekä lisäksi kaksi pientä 37 mm tykkiä.  Tykit poistettiin 1910 alusta muutettaessa raivaajaksi.

Knut Oskar Fock

s. Kemiö 25.5.1815

k. Helsinki 13.6.1848

Fock oli kadettina Haminan kadettikoulussa 1831-1836, mutta jätti kurssin kesken ja liittyi 28.4.1836 vapaaehtoisena aliupseerina Itämeren laivastoon.  Samana vuonna hän purjehti Itämerellä linjalaiva Pamjat Azovalla ja 1837 tykkiveneillä Suomen saaristossa.  Fock ylennettiin junkkariksi 20.5.1838.  Sitten hän palveli 1838-1841 Itämerellä linjalaivoilla Borodino, Imperator Aleksandr I ja Sviatoi Georgij Pobedonosets.  Mitsmaniksi Fock tuli 13.1.1839 ja hän oli kirjoilla 1. Suomen meriekipaasissa vuodesta 1839 aina kuolemaansa saakka.  Tästä ajata hän oli 1844-1848 ekipaasin adjutanttina.  Fock purjehti Suomen satamien väliä kesällä 1842 kuljetusalus Amerikalla ja 1843 Itämerellä linjalaiva Leipzigilla.  Seuraavana purjehduskautena hän oli suomalaisen tullijahdin päällikkönä.  Fock ylennettiin luutnantiksi 27.4.1845 ja sen kesän hän palveli uudelleen Leipzigilla.  Oltuaan 1846 tullijahdin päällikkönä oli Fock 1847 vielä kolmannen kerran linjalaiva Leipzigin upseerina.

Linjalaiva Pamjat Azovan pienoismalli.

Pamjat Azova ja Borodino oliva 80 tykin Iezekill-luokan linjalaivoja.  Pamjat Azova oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelista 1832.  Sitä käytettiin pelkästään koululaivana Itämerellä.  Vuonna 1848 se muutettiin proomuksi Kronstadtissa ja romutettiin 1853.  Borodino valmistui samalta telakalta 1830.  Sen historia oli jokseenkin samanlainen kuin sisaraluksensakin ja se muutettiin proomuksi Kronstadtissa 1847.

Linjalaiva Imperator Aleksandr I linkki

Linjalaiva Sviatoi Georgij Pobedonosets linkki

Kuljetusalus Amerika linkki

Linjalaiva Leipzig linkki

Suomalaisnimisiä laivoja 9: torpedoveneet Kotka ja Seskar (Seiskari)

Torpedovene Kotka.

Dago (Hiidenmaa) -luokkaan kuului neljä 1892 valmistunutta torpedovenettä.  Luokan nimialuksen lisäksi Crichtonin telakalla Turussa rakennettiin Kotka sekä Izhoran telakalla Kolpinossa Kronšlot ja Seskar (Seiskari).  Kolpino on Nevan sivujoen Izhoran varrella.  Huhtikuussa 1895 Venäjän torpedoveneiden nimet muutettiin numerotunnuksille.  Tällöin Kotkasta tuli No. 256 ja Seskarista No. 124.  Entisestä Kotkasta tuli vielä heinäkuussa 1915 Ljotsik ja lokakuussa 1916 No. 4.  

Torpedovene 256 (Kotka) Sevastopolissa.

Aluksilla oli kantavuutta 105 tonnia, pituutta 47 metriä ja 1030 hv kone, joka kehitti 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä aluksissa oli 21.  Pääaseistuksena torpedoveneissä oli edessä kiinteä 381 mm torpedoputki ja kannella liikuteltava.  Lisäksi niissä oli 2 kpl pieniä 37 mm tykkejä.  Lokakuussa 1909 No. 124 poistettiin käytöstä, mutta No. 256 nykyaikaistettiin ja tykit korvattiin kolmannella torpedoputkella sekä konekiväärillä,.  Sodan alkaessa 1914 aseistusta vielä muutettiin ja torpedoputket poistettiin.  Niiden sijalle tuli 2 kpl 47 mm tykkejä, 2 kpl 37 mm tykkejä ja konekiväärillä.

Torpedoveneiden Kotka ja Semenovets aliupseerit.

Yksityiskohta ylemmästä kuvasta

Torpedovene Kotka palveli aluksi Venäjän Välimeren eskaaderissa.  Elokuussa 1894 torpedovene se päätettiin siirtää Kaukoitään, mutta suunnitelmasta luovuttiin aluksen höyrykattilan huonon kunnon vuoksi.  Huhtikuussa 1895 se purjehti Piraeuksesta Sevastopoliin ja liittyi Mustanmeren laivastoon uudella nimellään No. 256.

Curtiss-lentovene Sevastopolissa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Vuonna 1908 alus meni peruskorjaukseen ja se sai uuden kattilan.  Sodan alkaessa 256 oli apualuksena ja siirrettiin reserviyksikköön.  Alus oli mukana lentoveneiden tukitehtävissä.  Sodan mittaan se oli partiotehtävissä Sevastopolin lähistöllä.  Se havaitsi saksalaisen risteilijä Breslaun matkalla Sevastopoliin 24.11.1914 ja viestitti lentoveneen paikalle.  Breslau kuitenkin pudotti koneen.  Tämän hyökkäyksen muistoksi Neuvostoliitossa vietettiin marraskuun 24. päivää vesilentokoneiden päivänä. Alus otti osaa Mustanmeren laivaston kapinaan joulukuussa 1917 ja maaliskuussa se otettiin reserviin Sevastopoliin.  Toukokuussa 1918 saksalaiset valtasivat laivan ja brittiläis-ranskalaiset joukot sodan päätyttyä marraskuussa.  He luovuttivat aluksen Wrangelin joukoille huhtikuussa 1919.  Pinaisille se päätyi Sevastopolissa joulukuussa 1920.  Alukselle tehtiin vielä korjaus, mutta sitä ei enää juuri käytetty, vaan se romutettiin 1924.

Balthasar Fleischer

Fleischer oli aikaisemmin Ruotsin palveluksessa, mutta siirtyi 17.5.1836 Venäjän Itämerenlaivastoon luutnantin arvoisena.  Hän purjehti Itämerellä vuosina 1836-1837 linjalaiva Katsbahilla.  Sen jälkeen Fleischer siirrettiin Mustanmeren laivastoon.  Hän palveli vuoteen 1840 Abhasian rannikolla linjalaiva Silistrijalla, fregatti Agatopolilla ja priki Merkurilla sekä osallistui Šapsuhon maihinnousuun.  Irtisanottu laivastosta 24.3.1841.

Linjalaiva Katsbah kuului Iezekil-luokkaan kuvalinkki.   Alus oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelista 1828 ja siinä oli aseistuksena 80 tykkiä.  Katsbahia käytettiin pääasiassa harjoituspurjehduksilla Itämerellä.  Puolan kapinan aikana 1831 se kuljetti joukkoja tukemaan Liepajan puolustusta.  Alukselle tehtiin pitkä perukorjaus 1837-1842 Kronstadtissa. Sen jälkeen se osallistui kesä-elokuussa 1844 pitkälle purjehdukselle Pohjanmerelle Dogger-matalikolle saakka.  Krimin sodan aikana Katsbah oli suojaamassa Kronstadtin pohjoista sisääntuloväylää.

Linjalaiva Silistrijan sisaralus Imperatritsa Marija.

Linjalaiva Silistrija kuului Imperatritsa Marija-luokkaan.  Alus valmistui Amiraliteetin päätelakalta Nikolajevista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3640 tonnia, pituutta 59 metriä ja 88 tykkiä.  Alus kuljetti joukkoja Kaukasuksen sotiin ja otti osaa harjoituksiin Mustallamerellä.  Vuodesta 1852 sitä käytettiin proomuna Sevastopolissa.  Krimin sodan aikana se oli Sevastopolin eteläisen lahden suojana ja upotettiin syyskuussa 1854 sotasataman laivaväylän tukkeeksi.

Fregatti Agatopol kuului Tenedos-luokkaan kuvalinkki. Alus valmistui Amiraliteetin telakalta Nikolajevista 1834.  Sillä oli pituutta 52 metriä ja aseistuksena 60 tykkiä.   Agatopol toimi 1840-luvun alkuun sotatoimissa Kaukasian rannikolla ja sen jälkeen harjoituksissa Mustallamerellä.  Fregatti romutettiin 1853.

Priki Merkuri taistelussa kahta turkkilaisalusta vastaan 1829 Ivan Aivazovskin maalauksen mukaan.

Priki Merkuri valmistui Sevastopolin telakalta 1820.  Aluksella oli kantavuutta 445 tonnia, pituutta 29 metriä, 18 tykkiä ja miehistöä 216.  Alkuvuosina se osallistui koulutuspurjehduksiin Mustallamerellä vuoteen 1827 ja sen jälkeen 1828-1829 Turkin sotaan, jossa se vaurioitui niin, että joutui pitkäaikaiseen korjaukseen.  Vuodesta 1837 se oli mukana Kaukasian sodissa. Krimin sodan aikana Merkuria käytettiin proomuna Sevastopolissa.

Rudolf Fellman

Höyryfregatti Knjaz Pošarskin päällikkö 1. lk kapteeni S.O.Makarov tarkastaa miehistörivistöä aluksen kannella.

Fellman oli ylennetty gardemariniksi 8.10.1886 ja mitsmaniksi vielä samana vuonna.  Hän oli 28.7.1887 höyryfregatti Knjaz Pošarskin linkki höyrykutterin päällikkönä, kun tämä törmäsi yhteen torpedovene 113 kanssa sillä seurauksella, että kutteri upposi.  Tutkimuksissa onnettomuus katsottiin Fellmanin syyksi. Fellman siirrettiin 11.6.1892 Itämereltä Siperian ekipaasiin ja 13.1.1893 hänet ylennettiin luutnantiksi.  Fellman siirrettiin laivaston reserviin 16.8.1897.  Sen jälkeen hän toimi rajavartiostossa aliratsumestarina.  Takaisin laivaston palvelukseen Fellman otettiin 29.9.1901.  Erosi laivaston palveluksesta 2.10.1902 henkilökohtaisista syistä.  Laivastossa palveli myöhemmin myös 1. lk kapteeni Rudolf Felman mm. maineikkaan jäänmurtaja Jermakin päällikkönä, mutta kyse on ilmeisesti eri henkilöstä.

Torpedovene 113 paraatissa Nevalla 1895.

Suomalaisnimisiä laivoja 8: torpedoveneet Borgo (Porvoo) ja Ekenes (Tammisaari)

Torpedovene Ekenes

Venäjän laivastolle valmistui 1891 Crichtonin telakalta Turusta kaksi torpedovenettä Borgo (Porvoo) ja Ekenes (Tammisaari).  Alukset oli rakennettu saksalaisten Schichaun torpedoveneiden esikuvan mukaan.  Niissä oli kiinteä torpedoputki keulassa ja toinen liikuteltava kannella.  Lisäksi alusten aseistuksena oli kaksi pientä 37 mm tykkiä.  Kantavuutta torpedoveneillä oli 106 tonnia, pituutta 41 metriä ja 1245 hv kone, joka tuotti maksimissaan 20 solmun nopeuden.  Miehistöä aluksilla oli kaksi upseeria ja 19 merimiestä.  Borgo sai 1898 uudeksi nimekseen ’No. 207’ ja Ekenes 1895 nimekseen ’No. 117’.  Borgo törmäsi 1.10.1900 Keltaisella merellä yhteen torpedovene No. 204 kanssa ja tuhoutui.  Ekenes oli käytössä vuoteen 1909, kunnes otettiin reserviin ja romutettiin 1910.

Gustaf Adolf Enckell

s. Porvoo 2.10.1823

k. hukkui Viaporin edustalla 5.5.1853

Otettiin merikadettikuntaan 11.6.1838 ja ylennettiin gardemariniksi 31.1.1841.  Enckell purjehti Itämerellä linjalaiva Imperator Piotr I:llä 1842.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 11.1.1843 ja korotettiin laivaston upseeriluokkaan.  Encklell siirrettiin Mustanmerenlaivastoon 28.5.1844.  Vuosina 1844-1846 hän palveli korvetti Orestilla ja priki Eneillä Kaukasian rannikolla.  Purjehduskaudella 1847 hän oli vartioalus priki Telemakilla Sevastopolin redillä.  Seuraavana kesänä hänet siirrettiin höyryfregatti Bessarabialla Nikolajevista Ismailiin ja kirjattiin Tonavanlaivueeseen.  Enckell ylennettiin luutnantiksi 15.4.1849 ja siirrettiin takaisin Itämerenlaivastoon.  Hänet määrättiin 6.2.1850 Viaporin varuskunnan päällikön ja sotakuvernöörin vara-amiraali Lermontovin adjutantiksi.  Enckell toimi Viaporin redillä vartioalus Utšenikin päällikkönä 1850-1851.  Sen jälkeen hän purjehti linjalaiva Emgeitenillä Tanskan vesillä sekä Viaporin redillä priki Ulissilla ja kuunari Strelalla.  

Linjalaiva Imperator Piotr I kuului Imperator Aleksandr luokkaan kuvalinkki.  Amiraliteetin telakalta Poietarista 1829 valmistuneella aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä, 110 tykkiä ja 1000 hengen miehistö.  Laivaa käytettiin pääasiassa koulutuspurjehduksilla Itämerellä.  Peruskorjaus alukselle tehtiin 1849-1850 Kronstadtissa.  Krimin sotaan se osallistui Kronstadtin puolustuksessa estämässä hyökkäjiän pääsyä sotasatamaan Kronšlotin linnoituksen kohdalla.  Vuoden 1855 jälkeen se ei enää lähtenyt merelle, riisuttiin aseista ja poistettiin laivaston rekisteristä 1863.

Korvetti Orest valmistui Nikolajevista 1836.  Aluksella oli pituutta 36 metriä ja aseistuksena 21 tykkiä.  Harjoituspurjehdusten lisäksi se osallistui joukkojenkuljetukseen Kaukasiaan 1851-1853.  Krimin sodan aikana Orest kuului Sevastopolin puolustuslinjaan tukikohdan väylällä, minne se upotettiin syyskuussa 1854.  Alus nostettiin maaliskuussa 1859 ja lahjoitettiin Hersonin luostarille.

Priki Enej valmistui Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1842.  Aluksella oli pituutta 32 metriä ja parhaimmillaan 16 tykkiä.  Krimin sotaan saakka sitä käytettiin pääasiassa Kreikan saaristossa.  Krimin sodan alussa Enej kuului vara-amiraali Nahimovin eskaaderiin, joka toimi Mustanmeren länsi- ja etelärannikoilla.  Sen jälkeen Enej palasi Sevastopoliin, jonka puolustuksen aikana se upotettiin sotasataman suulle.  Sodan jälkeen se nostettiin ja sitä käytettiin apualuksena.

Priki Telemak kuvalinkki valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1828.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä. Alus siirtyi Itämereltä vara-amiraali Heydenin eskaaderiin estämään Dardanellien salmen liikennettä Turkin sodan aikana.  Useimpien venäläisalusten palattua sodan jälkeen Itämerelle jäi Telemak toimimaan Välimerelle ja liitettiin sitten Mustanmeren laivastoon.Alus peruskorjattiin 1836 Nikolajevissa, se oli vartioaluksena Odessan redillä 1843-1844 ja Sevastopolin 1845-1852.  Telemak romutettiin Sevastopolissa 1852.

Höyryfregatti Bessarabian pienoismalli.

Höyryfregatti Bessarabialla kuului neljän aluksen sarjaan, jonka Venäjä tilasi Britanniasta 1840-luvun alussa Mustanmeren laivastolle.  Bessarabia valmistui Pitcherin telakalta Northfleetistä 1843.  Sillä oli kantavuutta 1305 tonnia ja pituutta 55 metriä.  Aseistuksena aluksella oli 8 tykkiä.  Krimin sodan alussa Bessarabia kaappasi Anatolian rannikolla turkkilaisen höyrylaiva Medzhari-Tedzaretin toi sen Sevastopoliin.  Alus upposi Sevastopolin lähelle elokuussa 1855.  Se nostettiin tammikuussa 1860, mutta harkkinnan jälkeen päätettiin olla korjaamatta ja romutettiin.

Linjalaiva Emgeiten kuului Imperatritsa Aleksandra-luokkaan kuvalinkki.  Se oli valmistunut 1829, aluksella oli kantavuutta 3500 tonnia, 94 tykkiä ja 850 hengen miehistö.  Alusta käytettiin pääasiassa harjoituspurjehduksilla Itämerellä.  Se oli 1841-1846 pitässä peruskorjauksessa Pietari Suuren telakalla Pietarissa.  Krimin sodassa alus osallistui Kronstadtin puolustukseen sotasataman suulla.  Vuoden 1855 jälkeen se otettiin reserviin ja romutettiin Kronstadtissa 1858.

Priki Uliss Valeri I. Šiljajevin maalauksen mukaan.

Priki Uliss valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1843.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä.  Se toimi vartioaluksena Viaporissa 1851-1852 sekä Kronstadtissa 1854-1859.  Sen jälkeen se otettiin reserviin, kunnes myytiin romuksi 1860.

Kuunari Strela linkki

Tukikohdat 8: Sevastopol

Sevastopolin asemakaava ja linnoitukset 1837.

Venäjä valtasi Turkin vasallivaltiona olleen Krimin kaanikunnan 1783 ja liitti sen itseensä Taurian kuvernementtinä.  Sevastopolin lahti muodosti laivastolle suojaisan sataman ja niinpä siitä tehtiin välittömästi Asovanmeren laivueen tukikohta ja vuodesta 1804 Mustanmeren laivaston pääsatama.  Kaupungin ja sen lähialueiden vahva linnoittaminen aloitettiin myös välittömästi.  Krimin sodan aikana taistelut keskittyivät Sevastopolin ympäristöön Britannian, Ranskan, Turkin ja Sardinian joukkojen yrittäessä turhaan vallata kaupunkia.  Vihollislaivastot tulittivat sitä mereltä saaden aikaan merkittäviä vaurioita.  Toisen maailmansodan aikana saksalaiset piirittivät kaupunkia 10 kuukautta ennen kuin saivat sen valloitettua.

Sevastopolin satamaa 1800-luvun lopulla.

Mustanmeren laivastoa Sevastopolin sotasatamassa 1918.  Etualalla Imperatritsa Marija-luokan taistelulaiva.

Dimitri von Daehn

s. Lagodehi, Kaukasia 18.9.1879

k. Rooma 4.9.1937

Admiral Nahimov 1890-luvulla Daehnin palvellessa aluksella.

Suomen ministerivaltiosihteerinä 1891-1898 toimineen Woldemar von Daehnin poika.  Daehn otettiin merikadettikuntaan Pietarissa 25.9.1886 ja ylennettiin gardemariniksi 22.8.1891 sekä mitsmaniksi 20.9.1892.  Hän toimi panssariristeilijä Admiral Nahimovin vahtiupseerina suomlaisen amiraali Avellanin  eskaaderissa Välimerellä 1893.  Seuraavana vuonna Daehn matkasi saman aluksen mukana Kaukoitään.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 18.12.1897 ja siirrettiin Itämeren laivastoon 3.6.1900.  Daehn kuului vanhempana lippu-upseerina 2. Tyynenmeren eskaaderin mukana Itämereltä Kaukoitään 1904 siirtyneeseen suomalaisen kontra-amiraali Enqvistin komentamaan risteilijälaivueeseen.  Sen kanssa hän osallistui Tsushiman meritaisteluun.  Hänet nimitettiin 16.10.1906 Venäjän laivastoasiamieheksi Itävaltaan ja Italiaan.  Daehn ylennettiin 2. lk kapteeniksi 18.12.1906 ja 1. lk kapteeniksi 27.4.1913.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov linkki

Admiral Nahimov uppoamassa Tsushiman taistelun jälkeen.  Kuvattu japanilaisalukselta käsin.

Carl Gustaf Brakel

s. 12.2.1823 Pirkkala

k. 11.1.1906 Pirkkala

Otettiin Aleksanterinkadettikunnan merikomppaniaan 17.1.1831 ja siirrettiin merikadettikuntaan 29.10.1833 sekä ylennettiin gardemariniksi 21.1.1839.  Purjehti Itämerellä linjalaivoilla Vladimir, Imperator Aleksandr I ja Ostrolenka 1839-1842.  Ylennettiin mitsmaniksi 20.1.1841.  Purjehduskaudella 1843 Brakel osallistui merenmittauksiin Suomenlahdella priki Ohtalla.  Hänet siirrettiin 1. suomalaiseen meriekipaasiin 1.4.1844 ja oli sen kirjoissa 1844-1858.  Brakel purjehti linjalaiva Leipzigilla Itämerellä ja Pohjanmerellä 1844-1845.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 1846 ja palveli sitten linjalaiva Narvalla matkalla Arkangelista Kronstadtiin.  Vuonna 1847 hän oli Leipzigilla ja fregatti Melpomenella Itämerellä sekä Pohjanmerellä.  Samalla fregatilla hän jatkoi 1849-1850 palvellen myös linjalaiva Finlandilla Suomenlahdella.  Seuraavat kaksi vuotta Brakel oli merenmittauksessa höyrylaiva Pospešnilla.  Krimin sotaan hän osallistui 1854 Viaporissa linjalaiva Andreilla ja 1855 tykkivene No. 23:n päällikkönä Viaporin tykkivene-eskaaderissa sekä linnoituksen pommituksen aikana Santahaminan ykköspatterin päällikkönä.  Sodan jälkeen 1857-1859 Brakel oli vartioalus Treskin päällikkönä Viaporissa.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 29.4.1858.  Purjehduskauden 1860 hän toimi vielä uudelleen höyrylaiva Pospešnin päällikkönä.  Reserviin Brakel siirrettiin 20.5.1861 ja vapautettiin lopulta palveluksesta 17.2.1868 2. lk kapteenin arvoisena.

Linjalaiva Imperator Aleksandr I kuva oli samannimisen luokan ensimmäinen alus.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1829 ja peruskorjattiin Kronstadtissa 1839.  Alus osallistui koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Pohjanmerellä sekä kuljetti joukkoja Kuurinmaalle Puolan kapinan kukistamiseen 1831.  Aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä, 1000 hengen miehistö ja aseistuksena 110 tykkiä.  Se romutettiin Kronstadtissa 1854.

Ohtan sisaralus priki Telemak.

Priki Ohta oli ensimmäinen alus nimeään kantaneesta 11 prikin luokasta.  Ohtan telakalta Pietarista 1827 valmituneella aluksella oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 20 tykkiä.  Heti valmistuttuaan Ohta purjehti kontra-amiraali Heydenin eskaaderissa Välimerelle ja osallistui 1828 Navarinon meritaisteluun turkkilaisia vastaan.  Kronstadtiin se palasi vasta 1830.  Sen jälkeen se toimi 1832-1834 vartioaluksena Viaporissa ja osallistui monina kesinä merenmittauspurjehduksiin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Kahtena kesänä aluksella purjehti nuoria upseereita tutustumassa eri Itämeren satamiin.  Ohta romutettiin Kronstadtissa 1847. 

Linjalaiva Vladimir linkki

Linjalaiva Ostrolenka linkki

Linjalaiva Leipzig linkki

Linjalaiva Narva linkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Finland linkki

Linjalaiva Andrei linkki

Vartioalus Tresk linkki

Suomalaisnimisiä laivoja 7: torpedovene Abo (Turku)

Torpedovene Abo ennen modernisointia.

Abo (Turku) -luokkaan kuului kaikkiaan kolme torpedovenettä.  Kaksi muuta olivat nimiltään Vindava (Ventspils) ja Libava (Liepaja) latvialaisten satamakaupunkien mukaan.  Alukset rakennettiin Saksassa Elbingin Schichau-telakalla ja valmistuivat 1886.  Niillä oli kantavuutta vain 76 tonnia, vaikka pituutta olikin 38 metriä, sillä syväys jäi alle kahden metrin.  Konetehoa aluksilla oli 640 hv, mikä tuotti ajan oloon nähden mainiot 23 solmua.  Aseistuksena aluksilla oli 2 kpl 381 mm torpedoputkia ja 4 kpl pieniä 37 mm tykkejä.  Miehistöä niillä oli kaksi upseeria ja 19 merisotilasta.  Vuonna 1895 alusten nimet muutettiin muiden torpedoveneiden tapaan numeroiksi ja Abosta tuli No. 108 sekä muista vastaavasti 109 ja 110.  Kaksi jälkimmäistä poistettiin käytöstä 1909.  Sen sijaan 108 (Abo) modernisoitiin ja kaksi sen tykeistä vaihdettiin 47 mm tykeiksi.  Seuraavana vuonna se sai uuden nimen Ilim siperialaisen joen mukaan ja 1915 se luokiteltiin viestialukseksi.  Tällöin sen aseistusta vielä muutettiin, torpedoputket poistettiin ja alus sai 75 mm tykin sekä yhden 37 mm tykin ja konekiväärin.  Myöhempinä vuosina se oli milloin tykkiveneenä Volgalla, viestialuksena ja lopulta vartioaluksena Laatokalla.   Ilim poistettiin käytöstä helmikuussa 1925..

Abo nimellä Ilim modernisoinnin jälkeen mahdollisesti Volgalla.

Carl Born

s. Viapori 12.9.1793

k. Porvoo 30.6.1845

Luotsintalo Kullakojan on ainoa Jussarössä jäljellä oleva rakennus Bornin ajalta.

Born oli merikapteenina Ruotsin kauppalaivastossa.  Otettiin 19.1.1831 mitsmanina 1. suomalaiseen meriekipaasiin.  Hän purjehti Itämerellä fregatti Jekaterinalla ja oli 1832 suomalaisen tullijahdin päällikkönä.  Vuosina 1834-1835 Born palveli Itämerellä linjalaivoilla Krasnoi, Narva, Sviatoi Georgij Pobedonosets ja Vladimir.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 9.4.1836, minkä jälkeen hän oli uudelleen tullijahdin päällikkönä.  Purjehduskaudella 1837 hän toimi tykkivene No. 9:n päällikkönä Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Sen jälkeen Born purjehti Välimerelle kauppapriki Sulinin päällikkönä 1838-1839.  Vuosina 1842-1844 hän johti Jussarön kaivosvankilaa valvonutta sotilaskomennuskuntaa.  Born erosi laivaston palveluksesta 17.9.1844 kapteeniluutnantin arvoisena ja toimi sen jälkeen Loviisan luotsipiirin päällikkönä.

Krasnoi ja Narva olivat 80 tykin Iezekil-luokan linjalaivoja, ks. kuvalinkki.  Krasnoi oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelista 1830 ja Narva vuotta aiemmin.   Molemmat palvelivat koko uransa ajan kolutuspurjehduksissa Itämerellä ja muutettiin proomuiksi Viaporissa 1844.

Linjalaiva Vladimir 92 tykin Imperatritsa Aleksandra-luokan alus.  Sen sisarlaivasta Lefortista on kuvalinkki. Alus oli valmistunut 1834 ja palvellut koulutuspurjehduksissa Itämerellä sekä 1844 Pohjanmerellä.  Se osallistui Krimin sotaan 1854 Viaporin suojana ja siirrettiin sitten höyryfregatti Smelin hinauksessa Kronstadtiin.  Vuosina 1856-1857 se kuljetti lastia Kronstadtin ja Tallinnan välillä, kunnes muutettiin 1860 Kronstadtissa kelluvaki nosturiksi.

Fregatti Jekaterina linkki

Linjalaiva Sviatoi Georgij Pobedonosets linkki

Tukikohdat 7: Herson

Hersonin satamaa 1800-luvulla.

Venäjän saatua Krimin kaanikunnan kustannuksella jalansijaa Asovan mereltä varsinaisen Mustanmeren puolelle perusti ruhtinas Potemkin keisarinna Katariina Suuren käskystä pienen linnoituksen lähelle Dnieprin suuta nykyisen Ukrainan alueelle  1778.  Varsinaisena laivastotukikohtana se menetti pian asemansa muutamaa vuotta myöhemmin perustetulle Sevastopolille, mutta Hersonin 1793 perustetut  telakat tuottivat yhdessä läheisen Nikolajevin kanssa paljon aluksia Mustanmeren laivastolle.  Samalla Hersonista kehittyi Venäjän tärkein kauppasatama Mustanmeren alueelle.

Vladimir Boisman

s. Kronstadt 6.4.1883

k. Terijoki 10.8.1930

Korejets tukikohdassaan Chemulpossa Koreassa lähellä Soulia helmikuun alussa 1904.

Taistelulaiva Peresvetin päällikkönä Venäjän-Japanin sodassa toimineen 1. lk kapteenin Vasili Boismanin poika (ks. linkki).  Vladimir Boisman otettiin merikadettikuntaan 9.1.1895.  Ylennettiin mitsmaniksi 19.5.1901.  Osallistui tykkivene Korejetsillä Chemulpon lahden meritaisteluun 9.2.1904.  (ks. linkki) Siirrettiin 28.3.1904 Itämeren laivastoon ja ylennettiin luutnantiksi 30.4.1905.  Hänelle oli myönnetty 29.4.1904 4. lk Yrjönristi urheudestaan Chemulpon lahden  taistelussa.  Boisman siirtyi ratsuväkeen 16.10.1905 aliratsumestarin arvoisena ja komennettiin 1. Moskovan henkirakuunarykmenttiin.  Hänet ylennettiin ratsumestariksi 17.4.1909 ja vapautui palveluksesta 1.9.1912 everstiluutnanttina.  Sodan puhjetessa Boisman kutsuttiin uudelleen palvelukseen ja ylennettiin 1915 everstiksi.  Hieman ennen vallankumousta keväällä 1917 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja nimitettiin Krimin kuvernööriksi.  Vallankumouksen jälkeen Boisman siirtyi Suomeen, jossa oli valkoisen armeijan palveluksessa ja myöhemmin rajakomissiossa Terijoella.  Hän oli mukana Venäjän sisällissodassa kenraali Judenitšin valkoisissa joukoissa ja palasi niiden tappion jälkeen takaisin Suomeen ja asui Raivolassa.

Korejets miehistön upotettua aluksen, jottei se joudu vihollisen käsiin.

Axel Fredrik Boije af Gennäs

s. Tyrväntö 21.6.1828

k. Le Cannet, Ranska 18.3.1903 

Hänet otettiin merikadettikuntaan 1.4.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844.  Boije purjehti 1845-1851 Itämerellä linjalaivoilla Lefort, Arjol, Rossija ja Konstantin, fregatti Proserpinalla, kuunari Strelalla ja luggeri Oranienbaumilla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 2.9.1946 ja luutnantiksi 18.12.1850.  Boije määrättiin 1854 Poriin valvomaan 15 tykkiveneen rakentamista.  Työ jäi kesken ranskalais-brittiläisen laivaston saapuessa Itämerelle.  Hänet siirtyi Turkuun kahden soutulaivaston puolipataljoonan päälliköksi ja sieltä tykkivene Sterljadilla Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän palveli samalla aluksella Kronstadtin ja Pietarin välillä.  Purjehduskauden 1856 Boije toimi Suomen sisävesien mittauksissa ja 1857 suoritti höyrykorvetti Bajanin vanhimpana upseerina matkan Ranskasta Kronstadtiin.  Seuraavana vuonna hän oli mukana brittiläisen eskaaderin suorittaessa lennätinkaapelin laskun Irlannista Amerikkaan.  Sen jälkeen hän palasi Venäjälle Välimeren, Konstantinopolin ja Nikolajevin kautta.  Boije ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1859.  Höyryfregatti Olegin vanhimpana upseerina hän toimi matkalla Kronstadtista Välimerelle 1860-1861 ja paluumatkan teki höyryfregatti General-Admiralilla 1862.  Hänet ylennettiin 2. lk kapteeniksi 13.1.1866, 1. lk kapteeniksi 13.1.1870 ja kontra-amiraaliksi 3.9.1881.  Boije sai eron aktiivipalveluksesta sairauden vuoksi  3.10.1881.

Lefort oli Imperatritsa Aleksandra-luokan linjalaiva.  Siitä on kuva sisaraluksen Ne tron menjan kohdalla (linkki).  Lefort oli 84 tykin linjalaiva ja valmistui Pietarista 1835.  Sillä oli kantavuutta 3500 tonnia, pituutta 58 metriä ja 756 hengen miehistö.  Lefort oli 22.9.1857 matkalla kolmen muun linjalaivan kanssa Tallinnasta Kronstadtiin, kun se joutui myrskyyn Suursaaren ja Tytärsaaren välillä.  Alus kallistui, oikeni takaisin ja kallistui uudelleen upoten runsaan viiden meripenikulman päähän Tytärsaaresta.  Koko miehistö ja matkustajina olleet miehistön perheet (yhteensä 826 ihmistä) hukkuivat.  Tutkimuksissa epäiltiin aluksella olleen liian vähän painolastia tai tykkiluukut avoinna tuomassa raikasta ilmaa matkustajille.

Linjalaiva Orel on Iezekil-luokkaa, josta on kuva Berezinan kohdalla (linkki).  Alus valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1833.  Sitä käytettiin vuoyteen 1848 harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes se muutettiin proomuksi Viaporissa.  Aluksessa oli 80 tykkiä.

Linjalaiva Rossija oli Imperator Aleksandr-luokkaa, josta on kuva Sviatoi Georgij Pobedonosetsin kohdallalinkki).  Alus oli yksi suurimmista Venäjän linjalaivoista.  Sillä oli kantavuutta 4904 tonnia, pituutta 63 metriä ja aseistuksena eri aikoina 120-128 tykkiä.  Rossija valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1839.  Alusta käytettiin koulutukseen Itämerellä 1853 saakka.  Krimin sotaan se osallistui Viaporissa.  Linnoituksen pommituksen aikana 1855 se suojasi Kustaanmiekan salmea.  Tällöin Rossija sai 85 vihollistykistön osumaa.  Vuodesta 1857 sitä käytettiin kasarmina Viaporissa ja 1860 se myytiin romuksi.

Tykkivene Sterljad.

(

Tykkivene Sterljad valmistui Turussa 1854.  Aluksella oli kantavuutta 179 tonnia, pituutta 33 metriä ja 200 hv kone, joka tuotti nopeutta 7 solmua.  Aseistuksena aluksella oli 2 kp 214 mm ja yksi 174 mm tykki.  Sterljad toimi esikuvana Krimin sodan aikana rakennetulle suurelle Shestakov-luokan tykkivenesarjalle.  Alus otettiin palveluksesta maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Se poistettiin laivaston luettelosta elokuussa 1871 ja myytiin romuksi.

Höyryfregatti Oleg.

Höyryfregatti Oleg oli aikansa mittapuun mukaan 57 tykillä vahvasti aseistettu.  Aluksen kantavuus oli 4353 tonnia, pituus 77 metriä. nopeus 11 solmua ja sillä oli miehistöä 575.Valmistuttuaan 1860 se palveli suurimman osan ajasta Välimerellä.  Alus ajoi karille Ranskan vesillä 1861 ja sitä korjattiin Toulonissa.  Palattuaan Itämerelle se kävi uudelleen karilla Ahvenanmaalla 1863.  Oleg teki vielä pitkän purjehduksen Välimerelle ja palasi sitten 1865 koulutukseen Suomenlahdelle.  Tällaisella koulutuspurjehduksella 1869 se törmäsi yhteen kelluvan patterin Kremlin kanssa ja sai vuodon aluksen konehuoneen lähelle.  Oleg upposi 15 minuutissa 60 metrin syvyyteen Suursaaren ja Somerin välille.

Linjalaiva Konstantin linkki

Fregatti Proserpina linkki

Kuunari Strela linkki

Luggeri Oranienbaum linkki

Höyrykorvetti Bajan linkki

Höyryfregatti General-Admiral linkki

Suomalaisnimisiä laivoja 6: Torpedoveneet Biorke (Koivisto) ja Rotsensalm (Ruotsinsalmi)

Torpedovene Biorke.

Biorke (Koivisto)  ja Rotsensalm (Ruotsinsalmi) olivat 1891 Putilovin konepajalla Pietarissa valmistuneita Biorke-luokan torpedoveneitä.  Aluksilla oli kantavuutta 81 tonnia, pituutta 38 metriä ja 1000 hv kone, joka tuotti 18 solmun nopeuden.  Lisäksi alusten kahdessa mastossa voitiin käyttää apupurjeita.  Aseistuksena aluksilla oli 2 kpl 37 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpedoputkia.  Miehistöä niillä oli 21.  Alusten nimet muutettiin 1895 numeroiksi.  Biorkesta tuli No. 111 ja Rotsensalmista No. 112.  Jälkimmäinen modernisoitiin vuonna 1899 öljykäyttöiseksi.  Alukset romutettiin 1910.

Rotsensalm (No. 112) modernisoinnin jälkeen.