Harald Graf

s. Riika  29.12.1885

k. Pittsburgh, Pennsylvania, USA 11.10.1966

Otettiin merikadettikuntaan1898, ylennettiin gardemariniksi 1903 ja mitsmaniksi 28.1.1904.  Komennettiin 1.7.1904 kuljetusalus Irtyšille, joka liittyi 2. Tyynenmeren eskaaderiin sen lähtiessä Itämereltä Kaukoitään 1.10.1904.  Osallistui Tsushiman meritaisteluun, jossa Irtyš upposi ja Graf jäi japanilaisten vangiksi.  Hän palasi sodan jälkeen Poietariin ja ylennettiin 1906 luutnantiksi sekä vielä samana vuonna 2. lk kapteeniksi.  Palveli sen jälkeen kolme vuotta hävittäjä Novikilla.  Onnistui matruusien piirissä suosittuna upseerina säilyttämään henkensä vallankumousliikehdinnässä Helsingissä maaliskuussa 1917.  Kutsuttiin huhtikuussa 1918 Mikkelin päämajaan neuvottelemaan laivastoasioista, mutta ei onnistunut pääsemään perustettavan Suomen laivaston palvelukseen.  Graf kuului sitten Suomen edustajana komissioon, joka neuvotteli venäläisten kanssa eräiden Helsinkiin jääneiden alusten palautuksesta.  Hän muutti 1920 Müncheniin ja liittyi sikäläiseen emigranttiyhteisöön.  Grafista tuli suuriruhtinas Kiril Vladimirovitšin sihteeri ja hän siirtyi asumaan St. Briaciin Bretagneen 1924.

Suuriruhtinas Kiril Vladimirovitš (1876-1938) oli keisari Nikolai II:n serkku ja Romanovien suvun päämies tämän jälkeen.  Hän oli osallistunut Venäjän-Japanin sotaan Port Arthurin tukikohdassa taistelulaiva Petropavlovskin ensimmäisenä upseerina haavoittuen vaikeasti, kun alus oli ajanut miinaan..

Kuljetusalus Irtyš

Kuljetusalus Irtyš kuului alunperin saksalaisen HAPAG-varustamon Britanniasta tilaamaan matkustajia ja lastia kuljettavien valtamerialusten sarjaan.  Maaliskuussa 1904 tehdyllä sopimuksella se ostettiin kuitenkin Venäjän laivastoministeriön käyttöön.  Aluksella oli kantavuutta 15000 tonnia, pituutta 148 metriä ja nopeutta 10 solmua.  Aseistuksekseen se sai 8 kpl 57 mm tykkejä.  Irtyš sai Tsushiman taistelun alkuvaiheessa päiväsaikaan yhden ison osuman ja kallitui noin 10 astetta.  Pimeän tullen se irtautui muusta eskaaderista ja yritti pujahtaa Japanin rannikon läheltä pohjoiseen kohti Vladivostokia.  Jatkuva veden tulo alukseen esti kuitenkin tämän aikeen.  Niinpä se ankkuroitui Hamadan kaupungin läheisyyteen ja alkoi siirtää miehistöä maihin.  Muutaman tunnin kuluttua Irtyš upposi.

Hävittäjä Novik

Hävittäjä Novik valmistui Putilovin telakalta Pietarista 1913 ja oli eräs maailman nykyaikaisimmista aluksista luokassaan.  Sillä oli kantavuutta 1280 tonnia, pituutta 102 metriä, nopeutta 37 solmua ja miehistöä 117.  Aseistuksena sillä oli 4 kpl 102 mm tykkejä ja kaksi 457 mm torpedoputkea.  Sodan aikana sitä käytettiin vaativimmissa miinalaivojen tukioperaatioissa mm. Saksan rannikolla.  Vuosina 1918-1925 Novik oli reservissä Petrogradin sotasatamassa, mikä jälkeen se otettiin uudelleen palvelukseen nimellä Jakov Sverdlov.  Sille tehtiin pitkällinen modernisointi 1925-1929 ja vuonna 1940 se lopulta otettiin aktiivipalveluksesta ja muutettiin koululaivaksi.  Kesäkuussa 1941 alus tuli  uudelleen saattuepalvelukseen ja se tuhoutui miinakentässä vetäydyttäessä Tallinnasta Kronstadtiin 28.8.1941.

Knut Oskar Fock

s. Kemiö 25.5.1815

k. Helsinki 13.6.1848

Fock oli kadettina Haminan kadettikoulussa 1831-1836, mutta jätti kurssin kesken ja liittyi 28.4.1836 vapaaehtoisena aliupseerina Itämeren laivastoon.  Samana vuonna hän purjehti Itämerellä linjalaiva Pamjat Azovalla ja 1837 tykkiveneillä Suomen saaristossa.  Fock ylennettiin junkkariksi 20.5.1838.  Sitten hän palveli 1838-1841 Itämerellä linjalaivoilla Borodino, Imperator Aleksandr I ja Sviatoi Georgij Pobedonosets.  Mitsmaniksi Fock tuli 13.1.1839 ja hän oli kirjoilla 1. Suomen meriekipaasissa vuodesta 1839 aina kuolemaansa saakka.  Tästä ajata hän oli 1844-1848 ekipaasin adjutanttina.  Fock purjehti Suomen satamien väliä kesällä 1842 kuljetusalus Amerikalla ja 1843 Itämerellä linjalaiva Leipzigilla.  Seuraavana purjehduskautena hän oli suomalaisen tullijahdin päällikkönä.  Fock ylennettiin luutnantiksi 27.4.1845 ja sen kesän hän palveli uudelleen Leipzigilla.  Oltuaan 1846 tullijahdin päällikkönä oli Fock 1847 vielä kolmannen kerran linjalaiva Leipzigin upseerina.

Linjalaiva Pamjat Azovan pienoismalli.

Pamjat Azova ja Borodino oliva 80 tykin Iezekill-luokan linjalaivoja.  Pamjat Azova oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelista 1832.  Sitä käytettiin pelkästään koululaivana Itämerellä.  Vuonna 1848 se muutettiin proomuksi Kronstadtissa ja romutettiin 1853.  Borodino valmistui samalta telakalta 1830.  Sen historia oli jokseenkin samanlainen kuin sisaraluksensakin ja se muutettiin proomuksi Kronstadtissa 1847.

Linjalaiva Imperator Aleksandr I linkki

Linjalaiva Sviatoi Georgij Pobedonosets linkki

Kuljetusalus Amerika linkki

Linjalaiva Leipzig linkki

Wilhelm Armfelt

s. Ruotsi 17.7.1828

k. Turku 7.11.1882

Santahaminan eteläkärjen patteria Krimin sodan ajalta

Armfelt otettiin merikapteenina suomalaiseen meriekipaasiin 14.2.1855 ja nimitettiin mitsmanin vakanssille.   Osallistui Santahaminan pattereilla Viaporin puolustukseen brittiläis-ranskalaista laivastoa vastaan 9.-10.8.1855.  Palveli sen jälkeen kuunari Strelalla purjehduskauden 1856.  Siirrettiin 24.8.1857 Suomen luotsilaitokseen amiraliteetin luutnanttina ja nimitettiin Helsingin luotsipiiriin.  Jo 31.10.1859 Armfelt kuitenkin komennettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Hän palveli siellä höyrylaiva Tarkilla, Uralilla ja Kuralla sekä kuljetusalus Astrabadilla ja höyrykuunari Persijaninilla 1860-1871.  Armfelt ylennettiin laivaston luutnantiksi 13.1.1862, kapteeniluutnantiksi 9.4.1871 ja ilmeisesti jo reservissä 2. lk. kapteeniksi 13.1.1880.

Höyrykuunari Persijanin oli valmistunut Nižni Novgorodissa 1859.  Aluksella oli kantavuutta 409 tonnia.  Aseistuksena sillä oli seitsemän kevyttä tykkiä, mutta myös valmius ottaa sota-aikana viisi 12-naulaista lisää.  Persijaninia käytettiin kuljetuksissa ja sotatoimissa turkmeeneja sekä persialaisia vastaan. Poistettiin laivaston luettelosta 1881.

Seuraavista Armfeltin aluksista on kirjoitettu aiemmin blogissa.  Linkit alla:

Strela

Tarki

Ural ja Kura

Carl Birger von Weissenberg

s. 10.12.1827 Helsinki

k. 1882 Kiova

Weissenberg toimi 1855 kuljetusalus Ackermanin päällikkönä Mustallamerellä Kertšin ja Taganrogin välillä.  Alus oli valmistunut Sevastopolissa 1850 ja sitä käytettiin sotilastarvikkeiden ja rakennusmateriaalien kuljetuksissa Asovanmerellä.  Se upposi Taganrogissa 22.5.1855 brittiläis-ranskalaisen laivaston tykkitulen seurauksena.  Ackerman oli kaksimastoinen latinalaispurjein varustettu alus.  Sen aseistuksena oli kaksi tykkiä.  Kokoa sillä oli 250 tonnia ja miehistöä 42.

Friedrich Peter von Scharenberg

s. 24.2.1802 Tallinna

k. 1889

Scharenberg oli 1849-1852 kuljetusalus Amerikan päällikkönä Itämeren satamien välisessä liikenteessä.   Alus oli alunperin 1825 New Yorkissa valmistunut amerikkalainen kauppalaiva nimeltään United States.  Se ostettiin Venäjälle 1830 ja sai uuden nimen Amerika.  Samalla siihen sijoitettiin 12 tykkiä.  Tehtäväkseen se sai aluksi hoitaa huoltokuljetuksia Venäjän kauimmaisiin tukikohtiin Kaukoitään ja Alaskaan.  Myöhemmin sillä hoidettiin kuljetuksia Suomenlahdella.  Alus oli 13.10.1856 matkalla Kronstadtista Tallinnaan kun se joutui Suursaaren luona myrskyyn, sai vuodon ja upposi.  Sen päällikkönä oli aikoinaan myös suomalainen Johan Eberhard von Schantz.

Kuljetusalus Amerika

Johan Eberhard von Schantz

s. 1.11.1802 Pori

k. 3.1.1880 Pietari

Schantz teki 1822 kutteri Atisin päällikkönä merenmittauksia Viaporin ja Jungfrusundin välillä.  Alus kuului alunperin Ruotsin laivastolle, mutta oli jäänyt venäläisten sotasaaliiksi 1808.  Venäjä käytti sitä sodassa Ruotsia vastaan 1808-1809 partioinnissa Viaporin ja Turun välillä.  Vuosina 1811-1818 se oli vartioaluksena Viaporissa ja sen jälkeen 1819-1823 merenmittauksissa Suomenlahden saaristossa.  Se siirrettiin Hankoon vartioalukseksi 1823.  Alus ajautui 5.10.1823 Hangon lähellä karille ja upposi kolmea päivää myöhemmin.

Hän oli 1832-33 lugger Oranienbaumin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1829.  Sitä käytettiin koululaivana Suomenlahdella ja Itämerellä vuoteen 1848, jolloin se romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja sillä oli pituutta 20 metriä.

Lugger Oranienbaum

Schantz oli 1834-36 kuljetusalus  Amerikan päällikkönä sen maailmanympärimatkalla.  Alus kiersi Hyväntoivonniemen ja Australian ennen kuin purjehti Petropavlovskiin Kamtsatkalle. Se tutki matkalla 18 Marshall-saariston korallisaarta, jotka nimettiin amiraali Krusensternin karttaan Schantz-saariksi.  Nykyisin niitä kutsutaan Wothon atolliksi.  Paluumatkan Amerika teki Honolulun ja Kap Hornin kautta.  Alus oli alunperin 1825 New Yorkissa valmistunut amerikkalainen kauppalaiva nimeltään United States.  Se ostettiin Venäjälle 1830 ja sai uuden nimen Amerika.  Samalla siihen sijoitettiin 12 tykkiä.  Tehtäväkseen se sai aluksi hoitaa huoltokuljetuksia Venäjän kauimmaisiin tukikohtiin Kaukoitään ja Alaskaan.  Myöhemmin sillä hoidettiin kuljetuksia Suomenlahdella.  Alus oli 13.10.1856 matkalla Kronstadtista Tallinnaan kun se joutui Suursaaren luona myrskyyn, sai vuodon ja upposi.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Friedrich Peter von Scharenberg.

Kuljetusalus Amerikan hylky

Hänet komennettiin 1839 valvomaan New Yorkiin höyryfregatti Kamtsatkan rakennusta ja johtamaan sen matkaa Kronstadtiin 1841.  Se oli ensimmäinen matka, jonka venäläisalus suoritti yli Atlantin ilman purjeita.  Saman aluksen päällikkönä hän oli 1841-1847.  Kamtsatkaa käytettiin monesti kuljettamaan keisarillista perhettä ja sen arvovieraita.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 28.5.1866 ja romutettiin Kronstadtissa seuraavana vuonna.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä, nopeutta 10 solmua ja kokoa 2124 tonnia.

Höyryfregatti Kamtsatka

Schantz valvoi 1849-51 Turussa suunnittelemansa höyryfregatti Rurikin rakennusta ja johti 1853 sen matkan Turusta Kronstadtiin.  Alus oli aikanaan suurin Suomessa rakennettu.  Se palveli Itämeren laivastossa Keisarillisen huvijahdin saattajana ja osallistui Krimin sotaan.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja nopeutta sillä oli 11 solmua.

Höyryfregatti Rurik

Rurikin vesillelasku Turussa 1851

Adolf Fredrik Enqvist

(1818-1871)

Enqvist toimi 1861-65 kuljetusalus Giljakin päällikkönä.  Tänä aikana alus suoritti kaksi matkaa Kronstadtista Amurin suulle.  Ensimmäisellä matkalla sen lastina oli lennätinkaapelia.  Matka tapahtui Hyväntoivonniemen ympäri ja sen loppupuolella alus vielä kartoitti tuolloin tuntemattomia pohjoisen Japaninmeren vesiä.  Nikolajevsk-na-Amuriin se saapui syyskuussa 1862.  Vuoden kuluttua elokuussa 1863 alus palasi Kronstadtiin.  Uudelle matkalle Giljak lähti seuraavana vuonna samalla miehistöllä ja saapui Amurille keväällä 1865.  Kesän aikana se kuljetti lasteja Tyynenmeren tukikohtien välillä kunnes lähti paluumatkalle Kronstadtiin.  Sitä käytettiin kuljetustehtävissä Itämerellä vielä 10 vuoden ajan kunnes alus muutettiin 1876 koululaivaksi.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1887, mutta vielä 1890 saakka sitä käytettiin sukeltajien tukialuksena.  Giljak oli rakennettu Hampurissa ja otettu käyttöön 1861.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, kokoa sillä oli 897 tonnia ja miehistöä 37.

Kuljetusalus Giljak

Konstantin Berghell

Berghell toimi Mustanmeren miinalaivaston päällikkönä 1909-1910 ja Amurin jokilaivaston päällikkönä 1910-1912.  Hän erosi palveluksesta vara-amiraalina 3.10.1913.

Berghell oli kuljetusalus Dunaj'n päällikkönä 16.1.1899-18.12.1899. Motalassa Ruotsissa valmistunut laiva otettiin käyttöön 1892 ja se palveli miinalaivaston kuljetusaluksena Mustalla merellä.  Vuonna 1918 se vaihtoi omistajaa useampaan kertaan tultuaan ensin saksalaisten valtaamaksi, sitten valkoisten ja lopulta englantilais-ranskalaisten joukkojen.  SEuraavana vuonna se palautui kenraali Wrangelin valkoisille ja 1920 Puna-armeijalle Sevastopolin valtauksessa.  Sen jälkeen alus toimi troolarijna, väliin miinalaivana ja lopultava merentutkijoiden tukialuksena.  Marraskuussa 1941 se lopulta tuhoutui ilmahyökkäyksessä.  Laivan aseistuksena oli alkujaan 6 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta 14,76 solmua, kokoa 1382 tonnia ja miehistöä 226.

Dunaj miinalaivana Sevastopolissa.  Sen nimi oli tuolloin "1 Maja".

Hänen päällikkyytensä kuuluisalla monitori Novgorodilla jäi lyhytaikaiseksi 5.11.1901-19.12.1901, kunnes hänet nimitettiin laivastoasiamieheksi Konstantinopoliin.  Vuonna 1874 käyttöön otettu Novgorod oli muodoltaan lähes pyöreä ja siinä oli neljä suurta potkuria.  Alus oli palveluksensa aikana vähän käytössä.  Se riisuttiin aseista 1903 ja myytiin romutettavaksi 1912.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 280 mm tykkejä tykkitornissa, nopeutta 7 solmua, kokoa 2491 tonnia ja miehistöä 151.

Monitori Novgorod

Palattuaan Turkista hänet määrättiin Mustan meren laivastoon taistelulaiva Tšesman päälliköksi 1.5.1904,  Kun panssarilaiva Potemkinin miehistö nousi kapinaan kesäkuussa 1906 ei Tšesma osallistunut kapinan kukistamiseen, koska sen miehistöä pidettiin epäluotettavana.  Berghell toimi aluksen päällikkönä saman vuoden loppuun ja määrättiin sitten komiteaan laatimaan merivoimien uutta ohjesääntöä.  Tšesma oli otettu käyttöön 1887 ja se palveli pelkästään Mustalla merellä.   Heti valmistuttuaan alus havaittiin liian painavaksi ja sen kylkipanssarointi jäi vesilinjan alapuolelle.  Syynä oli ollut käytetyn venäläisen teräksen huono laatu.  Tämän vuoksi laiva jäi vähälle käytölle.   Alus riisuttiin aseista 1907 ja lopulta 1912 se oltuaan laivaston harjoitusmaalina upposi matalaan veteen.  Hylky nostettiin 1920-luvulla romuksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 6 kpl 305 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 15,9 solmua, kokoa 11.032 tonnia ja miehistöä 642.

 Taistelulaiva Tšesma