Einar Vilhelm Schwank

s. 16.12.1890
k. 28.10.1937 Helsinki

Schwank hyväksyttiin Merikadettikuntaan 23.5.1909. Hänet ylennettiin 15.5.1912 nuoremmasta gardemariinialiupseerista gardemariiniksi ja määrättiin 18.10.1912 mitsmanina 1. Itämeren ekipaasiin. Schwank toimi vuosina 1912-1913 opettajana kadettikunnassa ja aliupseerikoulussa kunnes hänet hyväksyttiin Laivastoakatemiaan.  Luutnantiksi Schwank ylennettiin 19.12.1915. Hän osallistui sotaan panssaritykkivene Hrabrilla ainakin 17.9.1916 saakka, jolloin hänet mainitaan Riianlahdella. Schwank erosi Venäjän laivastosta 1917.  Hänestä tuli vasta perustetun Suomen laivaston kapteeniluutnantti 16.4.1918 ja komentajakapteeni 1919. Sen jälkeen hän toimi laivastoasiantuntijana Tarton rauhanneuvotteluissa ja Ahvenanmaan puolueettomuutta koskeneissa Geneven neuvotteluissa. Rannikkolaivaston päällikön apulaisena Schwank oli 1920-1935 ja päällikkönä 1935. Hänet ylennettiin kommodoriksi 1937. Schwank toimi lisäksi Sotaylioikeuden jäsenenä 1922-1937. Hän julkaisi oppikirjoja merentutkimuksesta ja meteorologiasta kadeteille.

Panssaritykkivene Hrabri

Panssaritykkivene Hrabri oli Venäjän laivastossa ainoa alus luokassaan. Se valmistui Amiraliteetin Uudelta telakalta Pietarista 1897 ja oli alunpitäen tarkoitettu Itämeren laivastoon. Hrabrilla oli kantavuutta 1735 tonnia, pituutta 72 metriä ja pääaseistuksena kaksi 203 mm tykkiä. Nopeutta sillä oli 14,5 solmua ja miehistöä 188. Se siirrettiin kuitenkin heti valmistuttuaan Välimeren laivueeseen, josta palasi Itämerelle vasta maailmansodan alla. Sodassa Hrabri osallistui mm. Riianlahden ja Muhunsalmen taisteluihin. Sodan jälkeen se asetettiin vuosiksi reserviin Kronstadtiin. Toiseen maailmansotaan saakka alusta käytettiin koululaivana ja 1922 sen nimeksi tuli Krasnoje Znamja (Punalippu). Sodan aikana se osallistui rannikkopuolustukseen ja tuli marraskuussa 1942 suomalaisten moottoritorpedoveneidenveneiden Syöksyn, Vinhan ja Vihurin upottamaksi Lavansaaren lähellä. Se nostettiin vuoden kuluttua ja otettiin syksyllä 1944 korjattuna uudelleen käyttöön. Alus oli uudelleen koululaivana vuoteen 1956, jolloin siitä tehtiin majoituslaiva ja romutukseen se meni lopulta 1960.

Arne Martin Ormelie von Schoultz

s. Viipuri 10.11.1874

k. Oslo 3.5.1957

Kuuluttuaan merikadettikuntaan Schoultz ylennettiin 27.9.1894 gardemarinista mitsmaniksi.  Hänet komennettiin Mustanmerenlaivastoon nuoremman lippumiehen lippu-upseeriksi 28.12.1895 ja ylennettiin luutnantiksi 18.12.1898.  Schoultz mainitaan syksyllä 1904 komppanianpäällikkönä apuristeilijä Uralilla 2. Tyynenmeren eskaaderissa.  Samana vuonna hänet ylennettiin myös kapteeniluutnantiksi.  Palveluksesta Schoultz vapautui 13.2.1905.  Myöhemmin hän julkaisi ruotsiksi kaunokirjallisia teoksia sekä 1931 suomeksi ilmestyneen varhaisen radioalan tietokirjan ’Radio-opas : yleistajuisia ohjeita vastaanottimen hoidossa, vikojen etsimisessä, korjaamisessa y. m. sekä asemataulukko : Suomen oloihin sovellettu’.

Apuristeilijä Ural

Apuristeilijä Ural oli alunperin saksalainen matkustajalaiva Spree (myöhemmin Kaiserin Maria Teresia).  Se valmistui Vulcanin telakalta Stettinistä 1890.  Aluksella oli kantavuutta 6963 tonnia, pituutta 141 metriä ja nopeutta 18 solmua (peruskorjauksen 1899 jälkeen 20 solmua).  Matkustajia se otti 826.  Laivaa käytettiin Bremenin ja New Yorkin välisessä liikenteessä.  Alus myytiin 1904 Venäjän laivastolle, joka muutti sen apuristeilijäksi nimellä Ural ja saman vuoden lokakuussa se liittyi mukaan Kaukoitään lähteneeseen 2. Tyynenmeren eskaaderiin.  Nopeutensa ansiosta Uralia käytettiin partiotehtäviin ja se olikin ensimmäinen venäläisaluksista, joka sai näkyviinsä amiraali Togon laivaston Tsushiman salmessa 27.5.1905.  Taistelussa Ural sai 12 tuuman kranaatin osuman konehuoneeseensa ja tuli myöhemmin japanilaisen hävittäjän upottamaksi torpedolla.

Carl Palmgren

Ylennettiin merijunkkarista mitsmaniksi 4.8.1902.  Mainitaan 4 lk Annan ristin saajana 15.8.1904 ansioistaan torpedovene No. 211 tiedusteluretkestä Gensanin (nyk. Wonsan) satamaan Pohjois-Koreaan 17.7.1904.  Palmgren poistettiin laivaston miehistöluettelosta 10.4.1905 ilmeisesti kuoltuaan.

Torpedoveneet No. 210 ja No. 211 Gensanin edustalla maalauksen mukaan.

Torpedovene No. 211 kuului Pernov-luokkaan.  Alus rakennettiin Izhoran telakalla Kolpinossa ja kuljetettiin junalla osina Vladivostokiin, missä koottiin valmiiksi.  Sillä oli kantavuutta 120 tonnia, pituutta 42 metriä , huippunopeutta 18 solmua ja miehistöä 24.  Aseistuksena aluksella oli kolme torpedoputkea ja 2 kkpl 37 mm tykkejä.  Se otettiin käyttöön vuonna 1900.  Venäjän.Japanin sodan aikana alus teki useita retkiä Korean rannikolle.  Se riisuttiin aseista ja muutettiin proomuksi 1911 sekä romutettiin 1914.

Anton Nordmann

s. Moskova 10.9.1883

Nordmann ylennettiin 19.5.1903 gardemarinista kollegisihteeriksi ja vapautettiin palveluksesta sairauden perusteella.  Kutsuttiin kuitenkin Venäjän-Japanin sodan aikana heinäkuussa 1904 uudelleen palvelukseen mitsmanin arvoisena.  Ylennettiin luutantiksi 26.4.1908 ja mainitaan viikkoa myöhemmin siirretyksi Mustanmeren laivastosta Itämeren laivastoon.  Toimi moottoritorpedovene No. 7 päällikkönä.  Nordmann siirrettiin 1912 Suomen luotsilaitokseen ja hän toimi siellä puhelintarkastajana 1912-1917.  Kirjattiin merenmittaajakuntaan 17.2.1913 alikapteenina, ylennettiin 27.4.1913 kapteeniksi ja 1916 everstiluutnantiksi.  Erosi palveluksesta 1917.

Moottoritorpedovene No. 7 sisaralus No. 10.

Moottoritorpedovene No. 7 valmistui Amiraliteetin Lazarevin telakalta Sevastopolista 1906.  Se kuului amerikkalaisen Flintin telakan rakentamaan sarjaan, joka koottiin Venäjällä.  Tämä ensimmäinen moottoritorpedoveneluokka oli kantavuudeltaan 35 tonnia, sillä oli pituutta 27 metriä ja sen 600 hv moottori tuotti 20 solmun maksiminopeuden.  Toimintasädettä aluksella oli 400 mpk 11 solmun matkanopeudella.  Aseistuksena aluksella oli yksi torpedoputki. yksi 47 mm tykki ja kaksi konekivääriä.  Miehistöä sillä oli 11.  Mottoritorpedoveneet testattiin Mustallamerellä ja kuljetettiin sitten rautateitse Itämerelle saariston suojaksi.  Niitä pidettiin laivastossa erittäin onnistuneina ja merikelpoisina aluksina.  Luokka ensimmäisen maailmansodan aikana ahkerassa käytössä.  Vuonna 1921 ne otettiin reserviin Petrogradin satamaan ja 1937 ne muutettiin partioveneiksi.  Aluksen nimeä vaihdettiin 1930-luvulla useita kertoja ja se poistettiin käytöstä lopulta 1940.  Yksi sisaralus vasta 1950.

Leonid Mårdberg

Nikolai II vierailee Admiral Nahimovilla syyskuussa 1904 ennen eskaaderin lähtöä Tyynellemerelle.

Mårdberg oli nuorempana lääkärinä Imeretinskin (Georgian) jalkaväkirykmentissä.  Hänet siirrettiin 25.1.1904 Nikolain sairaalaan Kronstadtiin.  Hänet mainitaan 26.9.1904 lääkärinä 18. ekipaasissa. Mårdberg osallistui 2. Tyynenmeren eskaaderin matkaan Kaukoitään ja Tsushiman meritaisteluun 28.-29.5.1905 panssariristeilijä Admiral Nahimovilla.  Aluksen upotessa suurin osa miehistöstä pelastettiin.  Hovineuvos Kronstadtin sataman puoliekipaasissa 21.12.1908.  Siirrettiin keisarilliseen sotilaslääketieteen akatemiaan 6.2.1911.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov linkki

Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila

s. Aral-järven alue 31.10.1867

k. Tallinna 13.11.1919

Munck ylennettiin 4.10.1888 laivaston teknisen koulun konduktööristä tykistöupseerikunnan aliluutnantiksi sekä luutnantiksi 13.1.1893.  Hän lähti Kronstadtista 6.9.1894 tykkivene Otvažnllla Tyynellemerelle tykistöupseerina.  Alikapteeniksi Munck ylennettiin 24.5.1896.  Sen jälkeen hän toimi vanhempana tykistöupseerina taistelulaiva Imperator Nikolai I:llä.  Munck mainitaan 31.7.1898 tykistöupseeritutkinnon lautakunnan jäsenenä.  Hänet ylennettiin kapteeniksi 19.12.1902.  Sitten hän palveli rannikkopanssarilaiva Pervenetsin vanhempana tykistöupseerina.  Munck nimitettiin 12.2.1906 Itämeren laivaston tykistötutkinto-osaston päällikön apulaiseksi ja ylennettiin 5.5.1907 everstiluutnantiksi.  Hän palveli tykistöharjoituseskaaderin esikunnan tykistöupseerina ja ylennettiin 19.12.1911 everstiksi tykistöupseerikunnassa.  Munck mainitaan 17.11.1913 Itämeren laivaston laivanrakennuksen tykistötarkastajana.  Hän erosi laivaston palveluksesta 11.12.1913 tykistöupseerikunnan kenraalimajurina. 

Tykkivene Otvažni 1902

Tykkivene Otvažni valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1893.  Aluksella oli kantavuutta 1854 tonnia, pituutta 70 metriä, nopeutta 14 solmua ja miehistöä 178.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Lisäksi aluksella oli kaksi torpedoputkea ja 20 miinaa.  Se siirtyi Kaukoitään 1894 ja osallistui kesäkuussa 1900 Kiinassa boksarikapinan kukistamiseen.  Otvažni upotettiin päivää ennen Port Arthurin antautumista 1.1.1905, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.

Taistelulaiva Imperator Nikolai I

Taistelulaiva Imperator Nikolai I valmistui Ranskalais-venäläiseltä telakalta Pietarista 1891.  Aluksella oli kantavuutta 9594 tonnia, pituutta 105 metriä, nopeutta 14 solmua ja miehistöä 616.  Pääaseistuksena sillä oli 2 kpl 305 mm ja 4 kpl 229 mm tykkejä.  Valmistuttuaan se liittyi Välimeren eskaaderiin ja vuonna 1895 siirtyi Tyynellemerelle.  Välimerelle alus palasi 1901, mutta Venäjän-Japanin sodan alettua se palasi huollettavaksi Itämerelle, jossa liittyi Kaukoitään lähteneeseen 2. Tyynenmeren eskaaderiin.  Se vaurioitui lievästi Tsushiman taistelussa ja antautui japanilaisille.  Alus otettiin Japanin laivaston käyttöön tykistöharjoituksiin nimellä Iki.  Myöhemmin se oli maalialuksena ja upposi matalaan veteen 1915.  Lopulta se romutettiin 1922. 

Imperator Nikolai I Tsushiman taistelun jälkeen 1905.

Nikolai Jaenisch nuorempi

Jaenisch ylennettiin 26.9.1899 gardemarinista mitsmaniksi ja 19.12.1903 luutnantiksi.  Hänet mainitaan torpedoupseerina taistelulaiva Petropavlovskilla sen ajaessa miinaan ja upotessa Port Arthurin ulkopuolella 13.4.1904.  Jaenisch kuului harvoihin pelastuneisiin.  Keltaisen meren meritaisteluun elokuussa 1904 Jaenisch osallistui torpedovene Bespoštšadnilla.  Hänet siirrettiin reserviin Venäjän-Japanin sodan päätyttyä 2.3.1906.

Taistelulaiva Petropavlovsk Kronstadtissa 1899

Taistelulaiva Petropavlovskin tuho 13.4.1904.

Taistelulaiva Petropavlovsk valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1899.  Aluksella oli kantavuutta 11364 tonnia, pituutta 112 metriä, nopeutta 17 solmua ja miehistöä 750.  Sen pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä.  Petropavlovsk siirtyi heti valmistuttuaan Kaukoitään, jossa siitä tuli 1. Tyynenmeren eskaaderin lippulaiva.  Alus osallistui ns. boksarikapinan kukistamiseen Kiinassa ja lokakuussa 1902 alukseen nostettiin eskaaderin päällikön suomalaisen kontra-amiraali Oskar Starkin lippu.  Venäjän-Japanin sodan alussa Petropavlovsk ajoi miinaan ja upposi Port Arhurissa.  Miehistöstä 679 sai surmansa.

Torpedovene Bespoštšadni

Torpedovene Bespoštšadni valmistui Elbingistä Saksasta 1900.  Aluksella oli kantavuutta 350 tonnia, pituutta 63 metriä, nopeutta 27 solmua ja sillä oli miehistöä 62.  Pääaseistuksena oli kolme torpedoputkea ja yksi 75 mm tykki.  Vuonna 1912 se sai toisen samanlaisen tykin.  Valmistuttuaan se siirtyi Kaukoitään.  Keltaisen meren meritaistelussa elokuussa 1904 se mursi japanilaisten saarron ja onnistui pääsemään Tsingtaoon Kiinaan, jossa se internoitiin Venäjän-Japanin sodan loppuun.  Alus peruskorjattiin 1912-1913 ja se sai toisen maston sekä radion.  Bespoštšadni siirtyi 1917 Vladivostokista Barentsin merelle ja liittyi Jäämeren laivueeseen.  Alus ei kuitenkaan ollut enää merikelpoinen ja sille tehtiin vielä uusi peruskorjaus.  Laivaston rekisteristä Bespoštšadni poistettiin 1925 ja romutettiin.