s. 16.12.1890
k. 28.10.1937 Helsinki
Schwank hyväksyttiin Merikadettikuntaan 23.5.1909. Hänet ylennettiin 15.5.1912 nuoremmasta gardemariinialiupseerista gardemariiniksi ja määrättiin 18.10.1912 mitsmanina 1. Itämeren ekipaasiin. Schwank toimi vuosina 1912-1913 opettajana kadettikunnassa ja aliupseerikoulussa kunnes hänet hyväksyttiin Laivastoakatemiaan. Luutnantiksi Schwank ylennettiin 19.12.1915. Hän osallistui sotaan panssaritykkivene Hrabrilla ainakin 17.9.1916 saakka, jolloin hänet mainitaan Riianlahdella. Schwank erosi Venäjän laivastosta 1917. Hänestä tuli vasta perustetun Suomen laivaston kapteeniluutnantti 16.4.1918 ja komentajakapteeni 1919. Sen jälkeen hän toimi laivastoasiantuntijana Tarton rauhanneuvotteluissa ja Ahvenanmaan puolueettomuutta koskeneissa Geneven neuvotteluissa. Rannikkolaivaston päällikön apulaisena Schwank oli 1920-1935 ja päällikkönä 1935. Hänet ylennettiin kommodoriksi 1937. Schwank toimi lisäksi Sotaylioikeuden jäsenenä 1922-1937. Hän julkaisi oppikirjoja merentutkimuksesta ja meteorologiasta kadeteille.
 |
| Panssaritykkivene Hrabri |
Panssaritykkivene Hrabri oli Venäjän laivastossa ainoa alus luokassaan. Se valmistui Amiraliteetin Uudelta telakalta Pietarista 1897 ja oli alunpitäen tarkoitettu Itämeren laivastoon. Hrabrilla oli kantavuutta 1735 tonnia, pituutta 72 metriä ja pääaseistuksena kaksi 203 mm tykkiä. Nopeutta sillä oli 14,5 solmua ja miehistöä 188. Se siirrettiin kuitenkin heti valmistuttuaan Välimeren laivueeseen, josta palasi Itämerelle vasta maailmansodan alla. Sodassa Hrabri osallistui mm. Riianlahden ja Muhunsalmen taisteluihin. Sodan jälkeen se asetettiin vuosiksi reserviin Kronstadtiin. Toiseen maailmansotaan saakka alusta käytettiin koululaivana ja 1922 sen nimeksi tuli Krasnoje Znamja (Punalippu). Sodan aikana se osallistui rannikkopuolustukseen ja tuli marraskuussa 1942 suomalaisten moottoritorpedoveneidenveneiden Syöksyn, Vinhan ja Vihurin upottamaksi Lavansaaren lähellä. Se nostettiin vuoden kuluttua ja otettiin syksyllä 1944 korjattuna uudelleen käyttöön. Alus oli uudelleen koululaivana vuoteen 1956, jolloin siitä tehtiin majoituslaiva ja romutukseen se meni lopulta 1960.
