Nikolai Ramklo

Ramklo toimi vartioalus kuunari Sudšuk-Kalen päällikkönä Otšakivissä nykyisessä Ukrainassa 1852-1853.  Alus oli alunperin vanha brittiläinen kauppalaiva Vixen.  Se oli marraskuussa 1836 purkamassa turkkilaisten linnoituksen luona lastiaan, joka käsitti tykkejä, ruutia sekä muita sotilastarvikkeita, kun se tuli venäläisen priki Ajaxin valtaamaksi.  Britannia piti tätä loukkauksena puolueettomuuttaan kohtaan ja Venäjää vastaan oli jonkin aikaa sodan uhka. Tilanne kuitenkin siltä erää rauhoittui, mutta episodi oli alkusoittoa myöhemmin syttyneeseen Krimin sotaan.  Alus sai uuden venäläisen nimensä kyseisen turkkilaislinnoituksen mukaan.  Linnoitus sijaitsee nykyisen Novorossijskin sataman suulla.

Kuunari Sudšuk-Kale

Carl Nyman

Siirtyi Ruotsista Venäjän palvelukseen 13.2.1769.

Nyman toimi Slava Rossii-luokan linjalaivan Aleksandr Nevskij:n päällikkönä Kronstadtissa 1776.  Alus otettiin käyttöön 1772.  Turkin sodan aikana se kuului kontra-amiraali Greighin eskaaderiin, joka purjehti kesäkuussa  1773 Välimerelle ja palasi toukokuussa 1775 takaisin Kronstadtiin.  Sen jälkeen alus oli mukana koulutusristeilyillä Suomenlahdella.  Kesällä 1780 se oli mukana kontra-amiraali Cruzin eskaaderissa, joka purjehti Pohjanmerellä ja kävi Englannin rannikolla.  Tämän jälkeen se oli pääasiassa ankkurissa Kronstadtissa, kunnes se romutettiin siellä 1784.  Aluksen aseistuksena oli 66 tykkiä, kokoa 1200 tonnia ja miehistöä 600.

Linjalaiva Aleksandr Nevskij:n sisaralus Slava Rossii

Hän oli 1782 vartioaluksen fregatti Parosin päällikkönä Kronstadtissa.  Alus oli ostettu Venäjän laivastolle 1770 käytettäväksi Turkin sodassa.  Ensimmäiset vuodet se palvelikin Välimerellä, josta siirtyi Tallinnaan elokuussa 1775.  Seuraavana vuonna sen tukikohdaksi vaihtui Kronstadt, josta käsin se osallistui parina kesänä koulutuspurjehduksiin ollen sitten vartioaluksena.  Lopulta se siirrettiin Tallinnaan vuosiksi 1785-1790.  Alus romutettiin 1790.  Sen aseistuksena oli 10 tykkiä ja pituutta sillä oli 26 metriä.

Nyman toimi purjehduskausina 1783 ja 1786 Kronstadtissa Ungarija-luokan fregatin Bohemian päällikkönä.  Alus oli valmistunut 1768 Triestessä ja ostettu Venäjälle 1775 Livornosta.  Se saapui Kronstadtiin syyskuussa 1776.  Se oli 1783-1789 vartioaluksena Kronstadtissa ja romutettiin siellä 1796.  Aluksen aseistuksena oli 26 tykkiä ja sillä oli pituutta 39 metriä.

Fredrik Nikolai Nordman

s. 14.6.1805 Kotka

k. 13.5.1881 

Aateloitu 1858.  Amiraali 13.1.1874.

Hän oli 1835 kuunari Gradin päällikkönä mukana vara-amiraali Rikordin eskaaderissa purjehduksella Kronstadtista Danzigiin.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista syksyllä 1831.  Seuraavana vuonna se kuului Lazarevin eskaaderiin, joka kuljetti piiritystykistöä Kronstadtista Danzigiin.  Purjehduskaudella 1833 alus oli mukana harjoituksissa Suomenlahdella ja ajautui karille vaurioituen.  Vuosina 1842-1848 se toimi vartioaluksena Riianlahdella ja Krimin sodan aikana 1854-1855 pysytteli Kronstadtin tukikohdassa.  Alus myytiin romuksi 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 16.1.1862.  Gradilla oli aseistusta 16 tykkiä ja pituutta 31 metriä.     

Nordmann toimi 1854 Viaporin puolustukseen kuuluneen Imperatsija Aleksandra-luokan  linjalaivan Andrej:n päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1844.  Vuosina 1848-1850 se kuului vara-amiraali Lazarevin 1. divisioonaan, joka toimi Tanskan rannikolla.  Alus teki 1850 matkan Man-saarelle.  Krimin sodan aikana Andrej oli Viaporin sotasatamassa ja 1855 se oli osastossa, joka yritti torjua brittiläis-ranskalaisen laivaston hyökkäystä.  Vuodesta 1857 alus oli kasarmina Helsingissä.  Se poistettiin laivaston luettelosta 28.10.1861.  Aluksen aseistuksena oli 92 tykkiä, kokoa 3500 tonnia ja miehistöä 850.

Imperatsija Aleksandra-luokan linjalaivoja

Boris Nordmann

s. 23.9.1808 Kotka

k. 25.6.1877 Pietari

Nordmann toimi 1837-1838 höyrylaiva Otvašnostjin päällikkönä.  Alus oli kenraali Schilderin johtamaa salaista projektia varten suunniteltu sukellusveneiden tukialus.  Sen piti kuljettaa  sukelluvene toiminta-alueelleen.  Schilderin sukellusvene oli kuusi metriä pitkä ja runsaat kaksi metriä leveä.  Se pystyi sukeltamaan 13 metrin syvyyteen ja se liikkui airojen avulla.  Sukellusveneen tarkoituksena oli hyökätä puisten purjealusten kimppuun miinalla ja alkeellisilla raketeilla.  Sukellusvenetestit kuitenkin epäonnistuivat eikä Venäjän laivasto tilannut niitä käyttöönsä.

Otvašnostj hinaa lautalla olevaa sukellusvenettä

Pienoismalli Schilderin sukellusveneestä

Robert Lundh

Lundh toimi vuodesta 1860 lähtien silloin Bergbom & Candelinin telakalla Oulussa rakenteilla olleen höyrykorvetti Varjagin päällikkönä.  Valmistuttuaan 1862 alus purjehti hänen johdollaan Oulusta Kronstadtiin.  Lundh oli uudelleen Varjagin päällikkönä 1863-1867.  Se kuului 1863 kontra-amiraali Lesovskin Itämeren eskaaderiin, joka purjehti Atlantin yli New Yorkiin osoittamaan Venäjän tukea Pohjoisvaltioille USA:n sisällissodassa.  Varjag jatkoi sieltä Magalhaesin salmen kautta Tyynellemerelle, Honoluluun ja lopulta Siperian laivueeseen Vladivostokiin.  Alus palveli Tyynellämerellä, kunnes se 1866 palasi Kronstadtiin.  Varjag siirrettiin 1870 Barentsin merelle, missä se toimi kadettien koululaivana.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1886.  Varjagin aseistuksena oli alkujaan 17 kpl 196 mm tykkejä, jotka 1870 vaihdettiin viideksi 152 mm ja neljäksi 87 mm tykiksi.  Nopeutta sillä oli 11 solmua, kokoa 2158 tonnia ja miehistöä 340.

Höyrykorvetti Varjag

Varjagin miehistöä New Yorkissa 1863

Alexander Lundh

Lundh määrättiin 14.10.1863 Sekira-luokan tykkiveneen Šlemin päälliköksi.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön syksyllä 1856.  Se riisuttiin aseista ja poistettiin laivaston luettelosta 8.4.1867.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Kokoa sillä oli 178 tonnia.

Sekira-luokan tykkivene

Johan Lindström

k. 1812

Lindström oli otettu Mustanmeren kadettikuntaan 27.9.1792.  Hän toimi brigantiini Illarionin päällikkönä Sevastopolin vesillä 1803-1806.  Illarion oli valmistunut Dneprin varrella 1792.  Vuosina 1793-1798 se osallistui koulutuspurjehduksiin Dneprin suulla.  Alus kuului 1797 kontra-amiraali Pustoškinin eskaaderiin, joka purjehti Välimerelle.  Siellä se osallistui sotaan Ranskaa vastaan 1798-1800.  Alus oli mukana venäläisjoukkojen kuljetuksissa Korfuun ja Otrantoon, minkä jälkeen palasi takaisin Mustallemerelle.  Illarionilla oli pituutta 26,5 metriä ja siinä oli 10 tykkiä.

Brigantiini 1700-1800-lukujen taitteesta

Gustaf Lejman

Lejman oli ensimmäisiä suomalaisupseereita Venäjän laivastossa.  Hän siirtyi Ruotsista Venäjän palvelukseen 1795 ja aloitti kadettina Mustanmeren kaleerilaivastossa.

Hän toimi 1798 vartioalus jahti Trofimin päällikkönä 1792 Turkilta vallatun Otsakivin sataman ympäristössä Mustallamerellä.  Alus purjehti 1792-1798 Dnepr- ja Bug-joilla sekä Mustallamerellä.  Aluksella oli pituutta 18 metriä ja sen aseistuksena oli viisi tykkiä.

Lejman oli 1799-1800 brigantiini Foman päällikkönä Venäjän Välimeren laivastossa Korfulla.  Foma oli valmistunut Dneprin varrella 1788.  Sitä käytettiin partioinnissa Otsakivin ja Jaltan vesillä 1795-1798.  Välimereltä se palasi Sevastopoliin 1812., jonka lähellä alus samana vuonna ajoi karille.  Sillä oli pituutta 21 metriä ja aseistuksena 8 tykkiä. 

Vuonna 1800 hänet siirrettiin takaisin Itämeren laivastoon, jossa toimi 1801 Kelluvan patterin no. 8 päällikkönä Pietarin ja Kronstadtin vesillä sekä sen jälkeen laivaston merenkulkukoulun palveluksessa 1804-1808.  Suomeen Lejman palasi 1810 Turun satamakapteeniksi ja sen jälkeen Viaporin sotasataman päällikön kontra-amiraali Bodiscon apulaiseksi.  Täältä hän siirtyi 1816 uudelleen Mustallemerelle Hersonin varuskunnan päälliköksi.

Korfun vuoden 1799 piirityksen 300-vuotismuistomitali

Carl Magnus Lagerstedt

s. 12.1.1806 Vihti

k. 4.2.1880 Turku

Lagerstedt toimi 1860 tykkivene Hvatin ja 1861 tykkivene Lihatsin päällikkönä.  Molemmat alukset olivat Osetr-luokkaa ja ne olivat valmistuneet kesällä 1855.  Hvat siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan 1869 ja poistettiin laivaston rekisteristä 1885.  Lihats osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Se otettiin käytöstä maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Alus poistettiin 1882 laivaston luettelosta. Tykkiveneiden aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Hvatin päällikköinä olivat aikanaan suomalaiset Paul Carl Toppelius ja Alexander Johan Fredrik Armfelt sekä Lihatsin Gustaf Alfons Federley ja Zacharias Alexander Stjerncreutz.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Maximilian Kruskopf

22.12.1842 Helsinki

k. 5.2.1891 Pietari 

Kruskopf toimi 1868 Siperian laivueessa kuunari Farvaterin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Nikolajevsk-na-Amuren telakalla 1862.  Vuosina 1862-1869 se kuljetti lastia Ohotan meren satamien välillä ja 1868 oli Mantsurian sodan aikana maavoimien käytössä.  Alus teki 1874 purjehduksen Japanin rannikolle.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1891.  Farvaterilla oli kokoa 60 tonnia.

Hänet määrättiin 22.,7,1878 rakenteilla olleen vapaaehtoisen laivaston höyrylaivan Moskvan päälliköksi.  Alus valmistui Glasgowissa 1879. Se siirrettiin vakinaisen laivaston käyttöön 1895 ja muutettiin koululaivaksi uudella nimellä Prut. Vuonna 1909 siitä tehtiin miinalaiva.  Lokakuussa 1914 alus oli 700 miinan lastissa kun se kohtasi Mustallamerellä Sevastopolin tukikohtaa pommittamassa olleen saksalaisen taisteluristeilijä Goebenin.  Prutin miehistö upotti tuolloin itse aluksen suurine miinalasteineen.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta sillä oli 13,5 solmua, kokoa 5459 tonnia ja miehistöä 278.  Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ivan Boström.

Höyrylaiva Moskva

Gustaf Magnus Leonard Jägerskiöld

s. 4.8.1831 Kemiö

k. 13.2.1871 Helsinki

Jägerskiöld toimi 1860-1861 höyrykorvetti Gridenjin päällikkönä Siperian laivueessa.  Jägerskiöd tutki aluksella Sahalinin rannikkoa ja perusti mantereelle tukikohdan, josta myöhemmin kehittyi Vladivostokin kaupunki.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1856 ja siirretty talvella 1858-1859 Kronstadtista Amurin suulle.  Seuraavana talvena sillä tehtiin matkoja Amerikan rannikolle ja Japaniin.  Alus talvehti 1860-1861 uudessa tukikohdassaan ja sen miehistö teki jäätä pitkin tukimusretkiä alueen lähiympäristöön.  Gridenj palasi 1863 takaisin Itämerelle.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1885, mutta oli vielä useita vuosia sen jälkeen Kronstadtin sataman suulla.  Aluksen aseistuksena oli 11 tykkiä, kokoa 886 tonnia ja miehistöä 185.

Höyrykorvetti Gridenj

Höyrykorvetti Gridenj

Höyrykorvetti Gridenj Vladivostokissa 1860-61.  Pjotr Molotovin maalaus.

Johannes Indrenius

s. 18.1.1859 Viipuri

k. 16.5.1919 Helsinki

Indrenius toimi tykkivene Giljakin päällikkönä Kaukoidän laivastossa 20.11.1899-2.10.1900.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin uudella telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesäkuussa 1898.  Venäjän-Japanin sodan aikana 1904 Giljak sai Port Arthurissa useita 280 mm tykistön osumia ja upposi.  Japanilaiset nostivat sen seuraavana vuonna ja romuttivat.  Aluksen pääaseistuksena olivat yksi 120 mm tykki ja 456 mm torpedoputki.  Nopeutta sillä oli 11,5 solmua, kokoa 1251 tonnia ja miehistöä 170.   Giljakin päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.

Tykkivene Giljak Itämerellä

Giljakin hylky Port Arthurissa joulukuussa 1904

Hjalmar Erik Höök

s. 20.11.1845

k. 4.5.1883 Nurmes

Höök toimi 1877-1881 höyrykuunari Tungusin päällikkönä Siperian laivueessa.  Alus oli valmistunut Polstikin telakalta Pietarista 1870 ja siirretty välittömästi Tyynellemerelle.  Se kuului kontra-amiraali Puzinin eskaaderiin, joka 1876 purjehti Amerikan satamiin välttääkseen joutumista ylivoimaisen brittilaivaston käsiin, jos tuolloin pelätty sota olisi syttynyt.  Alus vedettiin palveluksesta 4.12.1887 ja sijoitettiin reserviin, mutta 27.11.1893 se otettiin uudelleen kuljetustehtäviin.  Tungus osallistui vielä Venäjän-Japanin sotaan ja oli mukana Ohotan meren taisteluissa elokuussa 1904.  Se poistettiin laivaston luettelosta 5.2.1912.  Aluksen aseistuksena oli neljä tykkiä, nopeutta 9 solmua ja kokoa 756 tonnia.

Höyrykuunari Tungus

Eugen Hästesko af Målagård

s. 16.12.1833 Kuopio

k. 22.1.1874 Kronstadt

Hästesko toimi 1860-62 Priboij-luokan tykkiveneen Inej:n päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1856.  Se oli palveluksessa marraskuuhun 1867, kunnes se riisuttiin aseista ja myytiin romuksi.

Hän oli 1868-69 Osetr-luokan tykkiveneen Molnijan päällikkönä.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Se osallistui Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Maaliskuussa 1869 alus otettiin palveluksesta, riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Kronstadtiin.  Sen kone poistettiin joulukuussa 1880 ja alus muutettiin kelluvaksi työpajaksi.

Molemmissa aluksissa oli aseistuksena 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173-176 tonnia.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Alfred Gottlieb Hornborg

s. 27.2.1830 Vehkalahti

k. 1.11.1884 Helsinki

Hornborg oli 1859 Priboij-luokan tykkiveneen Bronjan päällikkönä Suomen saaristossa ja seuraavana purjehduskatutena 1860 Osetr-luokan tykkiveneen Zabijakan päällikkönä.  Bronja oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön syksyllä 1856.  Se riisuttiin aseista 11.11.1867, poistettiin laivaston luettelosta ja myytiin romuksi.  Zabijaka oli rakennettu Ohtan telakalla Pietarissa ja se oli otettu käyttöön kesällä 1855.  Alus oli osallistunut Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Se poistettiin laivaston palveluksesta 1878.  Alusten aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa Bronjalla 176 tonnia sekä Zabijakalla 173 tonnia.  Zabijakan päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Anton Scheele ja Carl Cajander sekä Bronjan Nikolai Wulffert.

Tykkivene Bronjan sisaralus Priboij

Martin Konrad Hasselblatt

s. 15.11.1848 Karuse, Läänemaa, Viro

k. 13.5.1885 Sevastopol

Hasselblatt toimi kahden Yarrow-luokan torpedoveneen päällikkönä: vuonna 1878 Filinin ja 1882 Tsapljan.  Molemmat alukset olivat valmistuneet Yarrow & Co:n telakalta Pietarista 1878.  Filin oli tullut käyttöön 2.9.1878.  Useiden nimenvaihdosten jälkeen se otettiin palveluksesta Pietarin sotasatamassa 25.1.1908, poistettiin laivaston rekisteristä ja myytiin romuksi.  Harjoituksissa Viipurinlahdella syyskuussa 1883 Tsaplja törmäsi yhteen tykkivene Optin kanssa ja upposi.  Alus nostettiin ja sitä käytettiin myöhemmin harjoitusmaalina.  Se poistettiin laivaston luettelosta 27.1.1885 ja romutettiin.  Yarrow-luokan torpedoveneiden aseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 16 solmua, kokoa 23 tonnia ja miehistöä 7.

Filinin ja Tsapljan sisaralus torpedovene Forel

Otto Viktorinus Gadd

s. 17.3.1831 Helsinki

k. 20.6.1898 Nauheim, Saksa

Keisarillisen Suomen senaatin jäsenenä 1.10.1894 lähtien kuolemaansa saakka.  Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä 1.10.1894-13.1.1896 ja sen jälkeen sota-asiaintoimituskunnan.

Gadd määrättiin 1.2.1855 potkuritykkivene Komarin päälliköksi.  Alus oli rakennettu Kronstadtin telakalla ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Se osallistui Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Alus otettiin palveluksesta marraskuussa 1866, riisuttiin aseista, poistettiin laivaston rekisteristä ja romutettiin.

Hänet siirrettiin 3.3.1856 potkuritykkivene Zarnitsan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Se otti osaa Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtissa maaliskuussa 1869.  Se poistettiin laivaston rekisteristä joulukuussa 1870 ja pian romutettiin.

Molemmat olivat Osetr-luokan aluksia.  Niiden aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.

Toimittuaan mm. Araljärven laivueen ja Syr-Darjan laivueen päällikkönä, määrättiin hänet takaisin Itämeren laivastoon 26.2.1872 korvetti Bajanin päälliköksi Alus oli valmistunut Bordeaux’ssa Ranskassa ja otettu käyttöön 1858.  Vuonna 1877 se teki pitkän purjehduksen Vladivostokiin vieraillen mm. Honolulussa ja San Franciscossa.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä ja kokoa aluksella oli 1969 tonnia.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Carl Kuhlström, Anders Johan Nikolai Sjöman ja Otto Viktorinus Gaddin veli Georg Ludvig Gadd.

Korvetti Bajan

Gustaf Alfons Federley

s. 15.3.1826

k. 3.8.1886 Helsinki

Federley toimi 1857-59 Priboij-luokan potkuritykkivene Metsin päällikkönä Suomen saaristossa.  Mets oli otettu käyttöön syksyllä 1856.  Se otettiin palveluksesta tammikuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan käytettäväksi apualuksena.  Heinäkuussa 1871 se upposi myrskyssä ankkuripaikalleen.  Alus nostettiin ja sitä lähdettiin kuljettamaan höyrylaiva Olafin hinaamana Kronstadtiin.  Matkalla se sai kuitenkin vuodon ja upposi.  Metsin päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Alexander Johan Fredrik Armfelt

Hän oli 1860-78 Viaporissa Priboij-luokan tykkiveneen Treskin sekä Osetr-luokan tykkiveneiden Lihatsin, Tumanin ja Korštšunin päällikkönä.  Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstdtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Lihats rakennettiin Ohtan telakalla Pietarissa ja se tuli palvelukseen 1855.  Alus osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Se otettiin käytöstä maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Alus poistettiin 1882 laivaston luettelosta.  Tuman rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1855.  Alus  osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Se riisuttiin aseista ja poistettiin laivaston rekisteristä 1866.    Korštšun rakennettiin Ohtan telakalla Pietarissa ja se tuli palvelukseen 1855.  Alus osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Se riisuttiin aseista helmikuussa 1886, poistettiin laivaston luettelosta ja myytiin romuksi.  Lihatsin päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Carl Magnus Lagerstedt ja Zacharias Alexander Stjerncreutz sekä Treskin Paul Carl Toppelius ja  Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Alusten aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa Osetr-luokalla 173 tonnia sekä Priboij-luokalla 176 tonnia.

Tykkivene Metsin ja Treskin sisaralus Priboij

Peter Georg Falck

s. 23.10.1811 Kivennapa

k. 6.6.1877 Pietari

Vara-amiraali 25.4.1875.  Korotettu Suomen aateliin 18.12.1875, mutta ei introdusoitunut Suomen ritarihuoneeseen.

Falck toimi 1859-74 keisarillisen huvijahdin Aleksandrian päällikkönä.  Siipiratasalus oli valmistunut Britanniassa 1851 ja oli käytössä 1906 saakka.  Alus kulki pääasiassa Pietarin, Kronstadtin ja Pietarhovin välisellä alueella tehden kaikkiaan 326 lyhyttä matkaa.  Lisäksi sitä käytettiin Suomen saaristossa ja Laatokalla.  Aluksen aseistuksena oli kolme tykkiä, nopeutta 14 solmua, kokoa 228 tonnia ja pituutta 55 metriä.  Matalan syväyksensä (1,22 m) ansiosta se pystyi helposti kulkemaan Nevalla ja Pietarhovin väylällä.  Falckin poika Georg Peter komennettiin samannimisen uudemman keisarillisen huvijahdin päälliköksi 1908.

Keisarillinen huvijahti Aleksandria

Alexander Etholen

s. 19.5.1841 Novoarkangelsk (nykyisin Sitka, Alaska)

k. 20.8.1901 Helsinki

Etholen määrättiin 7.12.1868 Siperian laivueeseen kuuluneen höyrykuunari Aleutin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1862 ja siirretty heti Kronstadtista Kaukoitään.  Seuraavina kesinä se purjehti Pietari Suuren lahdella sekä Japanin ja Ohotan merillä.  Vuonna 1866 se teki pitkän matkan Tyynellemerelle vieraillen Honolulussa.  Seuraavana kesänä Aleut teki tutkimusmatkan Amurin alueelle ja jatkoi vuoteen 1877 saakka purjehduksia Japanin merellä.  Marraskuussa 1877 se matkalla Nikolajevsk-na-Amuresta Vladivostokiin joutui myrskyyn ja ajautui riutalle Seth-chon kylän lähellä Hokkaidon rannikolla.  Koko miehistö kuitenkin pelastettiin.  Osa joutui viettämään seuraavan talven japanilaisessa kylässä kunnes venäläisalus Jermak saapui huhtikuussa heitä noutamaan.  Laivaa lastattaessa tapahtui kuitenkin onnettomuus veneen kaatuessa ja 13 henkeä sai surmansa.  Onnettomuudessa kuolleiden muistoksi pystytettiin Seth-cho:n kylään 1972 muistomerkki.  Aluksella oli kokoa 396 tonnia ja nopeutta 7 solmua.

Höyrykuunari Aleut

Aleut Askoldin saaren edustalla lähellä Vladivostokia

Justus Adolf Ericsson

(1820-1895)

Ericsson toimi Krimin sodan päätyttyä1856 Viaporissa vanhan Iezekil-luokan linjalaivan Berezinan päällikkönä.  Alus oli valmistunut 1830 Ohtan telakalta Pietarista.  Se oli osallistunut 1830-1840-luvuilla koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella.  Krimin sodan alkaessa alus oli jo vanhentunut. Vuosina 1854-1855 se oli ankkurissa Kronstadtin satamassa, mutta toukokuussa 1856 höyryfregatti Hercules hinasi sen Viaporiin, jossa se 1860 purettiin.  Berezinan aseistuksena oli 80 tykkiä ja kokoa sillä oli 3000 tonnia.  Iezekil-luokka oli Venäjän viimeinen huomattava purjein kulkevien linjalaivojen luokka, johon kuului kaikkiaan 25 alusta.

Linjalaiva Berezinan sisaralus Azov

Seuraavalla purjehduskaudella 1857 hän oli vartioaluksen priki Novaja Zemljan päällikkönä Arkangelissa.  Alus oli valmistunut Arkangelin lähellä Solombalskajan telakalla 1845 ja suoritti koko palvelusaikansa Valkoisen meren laivastossa.  Se poistettiin laivaston rekisteristä elokuussa 1862.  Aluksen aseistuksena oli pientä 16 tykkiä, pituutta 26 metriä ja syväystä 1,7 metriä.

Adolf Fredrik Hjalmar Enqvist

(1841-1901)

Enqvist määrättiin 6.11.1887 avomeritykkivene Jeršin päällikölsi.  Alus oli otettu käyttöön 1875 sen rakennustöiden viivästyttyä useaan kertaan ja sen jälkeen kun siihen oli testiajojen jälkeen tehty lukuisia muutoksia.  Se luokiteltiin 1892 uudelleen rannikkotykkiveneeksi j sitä käytettiin koulutustehtävissä Itämerellä.  Alus poistettiinj laivaston luettelosta 1907.  Aluksen aseistuksena oli alkujaan yksi 280 mm tykki, mikä vaihdettiin 1900 neljäksi 87 mm tykiksi.  Nopeutta sillä oli 8 solmua, kokoa 305 tonnia ja miehistöä 44.

Avomeritykkivene Jerš

Hänet siirrettiin 20.5.1889 Bronenosets-luokan monitorin Perunin päälliköksi.  Tämän luokan alukset oli otettu käyttöön 1860-luvun puolivälissä ja olivat Enqvistin aikana jo vanhentuneita.  Ne riisuttiin kaikki aseista 1900 tienoilla ja siirrettiin reserviin.  Osa aluksista palveli proomuina vielä vuosien ajan.  Useimpien 1860-luvun monitorien raskas aseistus vaihdettiin 1890-luvun alussa kahdeksi 229 mm tykiksi.  Nopeutta niillä oli aluksesta riippuen 6-8 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Perunin sisaralus Bronenosets

Adolf Fredrik Enqvist

(1818-1871)

Enqvist toimi 1861-65 kuljetusalus Giljakin päällikkönä.  Tänä aikana alus suoritti kaksi matkaa Kronstadtista Amurin suulle.  Ensimmäisellä matkalla sen lastina oli lennätinkaapelia.  Matka tapahtui Hyväntoivonniemen ympäri ja sen loppupuolella alus vielä kartoitti tuolloin tuntemattomia pohjoisen Japaninmeren vesiä.  Nikolajevsk-na-Amuriin se saapui syyskuussa 1862.  Vuoden kuluttua elokuussa 1863 alus palasi Kronstadtiin.  Uudelle matkalle Giljak lähti seuraavana vuonna samalla miehistöllä ja saapui Amurille keväällä 1865.  Kesän aikana se kuljetti lasteja Tyynenmeren tukikohtien välillä kunnes lähti paluumatkalle Kronstadtiin.  Sitä käytettiin kuljetustehtävissä Itämerellä vielä 10 vuoden ajan kunnes alus muutettiin 1876 koululaivaksi.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1887, mutta vielä 1890 saakka sitä käytettiin sukeltajien tukialuksena.  Giljak oli rakennettu Hampurissa ja otettu käyttöön 1861.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, kokoa sillä oli 897 tonnia ja miehistöä 37.

Kuljetusalus Giljak

Konstantin Ebeling

(-1886)

Ebeling toimi 1856 vastavalmistuneen Priboij-luokan tykkiveneen Zvonin päällikkönä.  Alus oli käytössä marraskuuhun 1867 saakka kunnes se riisuttiin aseista ja poistettiin laivaston luettelosta.  Hänet määrättiin 28.3.1868 samanlaisen tykkivene Šitin päälliköksi.  Alus oli valmistunut syksyllä 1856.  Marraskuussa 1892 se riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtiin.  Seuraavana kesänä alus muutettiin proomuksi, missä käytössä se oli aina 1910-luvulle saakka.

Zvonin ja Šitin sisaralus tykkivene Priboij

Alexander Ebeling

(-1896)

Ebeling määrättiin keisarillisen huvijahdin Marevon päälliköksi 22.2.1890.  Alus oli valmistunut 1878 suuriruhtinas Aleksanterin käyttöön Pietarhovin vesille.  Sitä käytettiin myöhemmin keisarillisen perheen laivasaattueessa Suomen rannikoille suuntautuneilla matkoilla.  Marevo upposi Nevalla aivan Pietarin keskustassa 28.11.1910.  Uppoamisen syyksi epäiltiin tuolloin tihutyötä.  Alus nostettiin, mutta poistettiin laivaston käytöstä 1911 ja muutettiin Pyhän Aleksanteri Nevskin veljeskunnan uivaksi kirkoksi.  Se upposi 1918 ja nostettiin hieman myöhemmin, mutta tuhoutui 1919 tulipalossa.  Kooltaan Marevo oli varsin pieni, vain 85 tonnia.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Teodor Kuhlström.

Keisarillinen huvijahti Marevo

Otto Maximilian Carpelan

(1822-1891)

Carpelan toimi 1856-1858 Turussa höyrykorvetti Kalevalan rakennustöiden valvojana.  Hänet määrättiin sen päälliköksi 26.7.1858 ja alus purjehti hänen johdollaan 1859-1860 Suomenlahdella.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikoinaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Höyrykorvetti Kalevala

Kalevala San Franciscossa 1862 (oik.)

Carl Cajander

(-1887)

Cajander toimi 1861-63 Suomenlahden saaristossa  Osetr-luokan tykkiveneiden Zabijakan ja Gogoljin päällikkönä.  Alukset valmistuivat Ohtan telakalta Pietarista ja ne otettiin käyttöön kesällä 1855.  Molemmat partioivat Krimin sodan aikana Suomenlahdella.  Gogolj riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtissa 1869 ja poistettiin laivaston luettelosta 1871.  Zabijaka palveli 1878 saakka kunnes poistettiin käytöstä.  Alusten aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Zabijakan päällikköinä olivat aikanaan myössuomalaiset Anton Scheele ja  Alfred Gottlieb Hornborg.

Hän toimi purjehduskaudella 1864 Suomen sisävesilaivastossa höyrysluuppi Velikij Knjas Alexein päällikkönä Päijänteellä.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britannia ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille, mm. Päijänteen rannalle Aninpellon Mustaniemeen, missä alus koottiin valmiiksi.  Päijänteellä alus pysyi 1872 saakka, mutta ei koskaan joutunut alkuperäiseen tehtäväänsä.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Cajander siirrettiin 1869 Kaukoitään jokilaiva Ussurin päälliköksi.  Alus oli valmistunut Hampurissa ja otettu käyttöön 1863.  Sitä käytettiin joukkojenkuljetuksissa Venäjän vahvistaessa valtaansa Mantsurian alueella.  Se myytiin 1871 yhdessä 10 muun jokilaivan kanssa Amurin varustamoyhtiölle.  Ussuri oli siipirataslaiva.  Sillä oli pituutta 27 metriä ja kokoa 120 tonnia.

Jokilaiva Ussuri 1875

Adam Andreas Theodor Brummer

(1819-1889)

Brummer toimi 1849-1857 kuunari Strelan päällikkönä Itämerellä ja Suomenlahdella.  Alus oli otettu käyttöön 1848.  Krimin sodan aikana 1854-1855 se oli Kronstadtin satamassa.  Seuraavina vuosina 1856-1857 se piti tukikohtanaan Tallinnaa.  Vielä purjehduskaudella 1858 se oli liikenteessä Pietarin ja Kronstadtin välillä.  Alus sijoitettiin pysyvästi satamaan 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 16.1.1862.  Strela oli 15.5.1862 matkalla Tallinasta Pietariin romutettavaksi kun se myrskyssä ja sumussa ajoi karille Vaindloon saaren lähellä.  Alus täyttyi nopeasti vedellä ja upposi, mutta miehistö pelastettiin.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä.

Hän oli 1863-66 panssarifregatti Sevastopolin päällikkönä.  Palveltuaan välillä Kaukoidässä tuli Brummer 1879 Itämeren harjoituseskaaderin komentajaksi lippulaivanaan jälleen Sevastopol.  Se oli alunperin tilattu puualukseksi, mutta kesken rakennustyön suunnitelmia muutettiin ja siitä tehtiin panssarifregatti.  Laivan painon noustessa sen aseistusta jouduttiin vähentämään miltei puoleen.  Rakennustyön monien viivästysten jälkeen Sevastopol astui palvelukseen 1865.  Se luokiteltiin koululaivaksi 1880 ja siirrettiin reserviin 1885.  Romuksi se kuitenkin myytiin vasta 1897.  Aluksen aseistuksena oli 32 tykkiä tykkiporteissa, nopeutta 13 solmua, kokoa 6376 tonnia ja miehistöä 607.

Panssarifregatti Sevastopol

Emil Reinhold Boije af Gennäs

(1834-1874)

Boije toimi 1863 Suomenlahdella Priboij-luokan tykkiveneen Mjateljin päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön maaliskuussa 1858.  Se otettiin pois palveluksesta, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin 1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta toukokuussa 1871 ja myytiin romutettavaksi.  Sen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia.

Vuosina 1865-1867 hän oli Veikselillä höyrylaiva Vislan päällikkönä.  Alus oli ostettu Preussista Venäjän Veikselin laivueen käyttöön 1863.  Sillä kuljetettiin 1863-1864 aseita ja ampumatarvikkeita eri varuskuntien välillä.  Kuljetuksia suojaamassa oli aluksella 20 sotilasta Henkikaartin Tsarkoselskin jalkaväkipataljoonasta.  Vuosina 1865-1866 se oli pääosin Varsovan satamassa tehden vain lyhyitä matkoja kaupungin lähistölle.  Veikselin laivue päätettiin lakkauttaa tammikuussa 1867.  Seuraavassa heinäkuussa Vislaakin alettiin kunnostaa myytäväksi ja lokakuussa se myytiin julkisella huutokaupalla kauppias Eisenbergille.  Visla oli siipirataslaiva ja sen aseistuksena oli kolme pientä tykkiä.  Kokoa alle metrin syväyksellä kulkeneessä aluksessa oli vain 50 tonnia.

Höyrylaiva Visla

Ludvig Alexander Beuerman

(1859-1922)

Beuerman oli Drakon-luokan torpedoveneen Popugaj:n päällikkönä 1883-1886.  Alus oli otettu käyttöön 1878.  Tammikuussa 1908 se siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan ja kahta viikkoa myöhemmin poistettiin laivaston luettelosta romutettavaksi.  Aluksen aseistuksena oli keulassa yksi torpedoputki, nopeutta sillä oli 13 solmua ja kokoa 28 tonnia.  Drakon-luokan aluksia rakennettiin kaikkiaan 83 kpl.

Drakon-luokan torpedovene

Hän toimi torpedovene No. 83:n päällikkönä 1886,  Sen päällikkönä oli ollut aiemmin myös suomalainen Oskar Emil Silfversvan.  Tuolloin aluksen nimi oli vielä Raketa.  Se oli rakennettu Vulcanin telakalla Stettinissä Saksassa ja otettu käyttöön 1878.  Aluksen kattila uudistettiin 1898.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1908 ja romutettiin.  Aluksen  pääaseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 13 solmua, kokoa 30 tonnia ja miehistöä 9.

Torpedovene No. 83

Bruno Woldemar Armfelt

(1868-1945)

Armfelt löytyi sukupuustani ja on kanssani 13. serkku eli siis hyvin kaukaista sukua.

Armfelt toimi 14.7.1910-10.11.1911 Amurin laivastossa Vogul-luokan jokitykkiveneen Kirgizin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Nižnij Novgorodissa ja koottu osista Amurin sivujoen Shilkan varrella olevassa kylässä.  Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa se jo syksyllä 1914 riisuttiin aseista ja sijoitettiin satamaan.  Japanilaiset ottivat aluksen haltuunsa 9.7.1918 ja upottivat matalaan veteen Osipovskajassa.  Kirgiz romutettiin paikan päällä 1924.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 120 mm tykkejä, nopeutta 10,5 solmua, kokoa 349 tonnia ja miehistöä 63.

Jokitykkivene Kirgizin sisaralus Vogul

Kirgizillä palvellut Amurin laivaston matruusineuvoston jäsen
 Aleksandr Mikita vaimonsa Barbaran kanssa 1917

Alexander Johan Fredrik Armfelt

(1826-1898)

Armfelt toimi 1856 Krimin sodan päätyttyä Osetr-luokan tykkiveneiden Toltsejan ja Hvatin päällikkönä  Ahvenanmaan saaristossa.  Sen jälkeen hän oli 1857-1863 samaan luokkaan kuuluvien Snegin ja Tutsan sekä Priboij-luokan tykkiveneen Metsin päällikkönä.

Osetr-luokan alukset oli otettu käyttöön kesällä 1855.  Toltseja otettiin palveluksesta maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin Kronstadtiin.  Seuraavana syksynä alus romutettiin.  Hvat siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan 1869 ja poistettiin laivaston rekisteristä 1885.  Sneg siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan tammikuussa 1874 ja poistettiin laivaston rekisteristä seuraavassa toukokuussa.  Tutsa siirrettiin reserviin Kronstadtiin  maaliskuussa 1869 ja poistettiin laivaston rekisteristä 1871.  Osetr-luokan tykkiveneiden aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Hvatin päällikköinä olivat aikanaan suomalaiset Paul Carl Toppelius ja Carl Magnus Lagerstedt.

Mets oli otettu käyttöön syksyllä 1856.  Se otettiin palveluksesta tammikuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan käytettäväksi apualuksena.  Heinäkuussa 1871 se upposi myrskyssä ankkuripaikalleen.  Alus nostettiin ja sitä lähdettiin kuljettamaan höyrylaiva Olafin hinaamana Kronstadtiin.  Matkalla se sai kuitenkin vuodon ja upposi.  Mets vastasi aseistukseltaan ja nopeudeltaan Osetr-luokan tykkiveneitä, mutta kokoa sillä oli hivenen enemmän 176 tonnia.  Metsin päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Gustaf Alfons Federley.

Osetr-luokka edusti ensimmäisiä Venäjän laivaston käyttöönsä ottamia ns. potkuritykkiveneitä, jotka olivat tulleet aiempien siipiratasalusten sijaan.  Priboij-luokka oli niistä Krimin sodan aikana kehitetty uusi versio.

Tykkivene Metsin sisaralus Priboij

Carl Weckman

(1840-1912)

Määrättiin 7.3.1875 Siperian laivueeseen tykkivene Moržin päälliköksi.  Alus risteili vuosina 1875-1876 Tyynellämerellä pitäen tukikohtanaan Hankowia.  Se oli valmistunut Le Havressa Ranskassa ja otettu käyttöön 1861.  Alus siirrettiin Falmouthista Nikolajevsk-na-Amurin tukikohtaan talvella 1861-1862.  Sitä uudistettiin 1869.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1887 ja poistettiin laivaston rekisteristä 1892.  Moržille valmistui Porissa 1865 kaksi sisaralusta Gornostaj ja Sobol.  Aluksella oli nopeutta 10 solmua, kokoa 457 tonnia ja miehistöä 90.

Tykkivene Moržin sisaralus Gornostaj

Hänet siirrettiin 13.1.1876  Nikolajevsk-na-Amurissa rakenteilla olleen tykkivene Nerpan päälliköksi.  Aluksen rakennustyöt oli aloitettu jo 1867, mutta se saatiin laskettua vesille vasta 1877.  Seuraavana vuonna se hinattiin Vladivostokiin, missä lopullinen varustelu tapahtui.  Sitten Nerpa siirrettiin Kiinan vesille, missä se palveli 1885 saakka.  Tämän jälkeen se palasi Vladivostokiin.  Laivaston rekisteristä alus poistettiin 1892.  Nerpan aseistuksena oli viisi tykkiä, jois yksi 152 mm.  Kokoa sillä oli 379 tonnia ja miehistöä 90.

Tykkivene Nerpa

Michael Tjaeder

Tjaeder määrättiin 18.7.1904 rakenteilla olleen sukelluvene Skatin päälliköksi.  Alus lähetettiin rautateitse Tyynellemerelle ja se varusteltiin valmiiksi Vladivostokissa.  Käyttöön Skat otettiin maaliskuussa 1905.  Vuonna 1910 se osallistui snorkkelin prototyypin kokeiluihin, joissa pyrittiin ajamaan sukelluksissa dieselillä.  Vakituiseen käyttöön snorkkelin  ottivat vasta saksalaiset 1944. Syksyllä 1914 se siirrettiin Mustallemerelle, jossa osallistui ensimmäiseen maailmansotaan.  Sodan alkuvuosina Skatia käytettiin partiointiin Krimin rannikolla ja Tonavalla.  Vuosina 1916-1918 se oli koulualuksena.  Helmikuussa 1918 Skat asetettiin reserviin Sevastopoliin, jossa jäi toukokuussa saksalaisten haltuun.  Saman vuoden joulukuussa sen ottivat brittiläis-ranskalaiset joukot.  Huhtikuussa 1919 he upottivat aluksen lähelle Sevastopolia.  Skatin aseistuksena oli 1915 uudistuksen jälkeen 47 mm tykki ja 4 kpl 457 mm torpedoputkia aluksen sivuilla.  Nopeutta  sillä oli pinnalla 8,5 solmua ja sukelluksissa 5,5 solmua sekä kokoa sukelluksissa 177 tonnia ja miehistöä 24.

Sukellusvene Skat Vladivostokissa

Skatin hylky Sevastopolin ulkopuolella

Paul Wolmar Tigerstedt

(1867-1929)

Tigerstedt toimi 1.8.1905-9.11.1907 hävittäjä Groznijin päällikkönä.  Alus otettiin käyttöön syksyllä 1904 ja siirrettiin välittömästi sen jälkeen Kaukoitään.  Matkalla se vaurioitui myrskyssä Jyllannin rannikolla ja joutui Cherbourgiin korjattavaksi.  Groznij osallistui Tsushiman meritaisteluun taistelulaivoja vasemmalta suojanneessa hävittäjäyksikössä.  Taistelun jälkeen se pelasti merestä uponneen risteilijä Uralin miehistöä.  Tässä yhteydessä se joutui taisteluun japanilaisen hävittäjä Kageron kanssa.  Vaurioituneena Groznij onnistui kuitenkin yhtenä kaikkiaan kolmesta 2. Tyynenmeren eskaaderin aluksesta pelastautumaan Vladivostokiin.  Hiilivarastojen loputtua kaikki aluksen puuosat oli poltettava, huonekaluja ja laivaveneitä myöten.  Vuosina 1910 ja 1913 Groznijille tehtiin perusteellinen uudistus, mutta 1916 se siirrettiin reserviin.  Japanilaiset ottivat aluksen haltuunsa Vladivostokissa 30.6.1918.  Venäläisten saatua sen uudelleen itselleen ei alukselle ollut enää käyttöä ja se romutettiin 1925.  Groznijin pääaseistuksena oli 1913 uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 457 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 26 solmua, kokoa 405 tonnia ja miehistöä 72.

Hävittäjä Groznij