Leo von Tesche

(1863-)

Tesche määrättiin 17.11.1906 Ukraina-luokan torpedoristeilijä Zabaikaletsin ppäälliköksi.  Alus oli tuolloin testattavana ja astui palvelukseen keväällä 1907.  Syksystä 1907 lähtien luokiteltiin hävittäjäksi.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus jo 1909-1910.  Sodan aikana alus osallistui partiotehtäviin Kuurinmaan rannikolla ja Riianlahdella, miinoituksiin Itämerellä sekä laivaston suurten yksiköiden suojaamiseen ja sukellusvenetorjuntaan.  Pääkoneisto ja aseistus uusittiin 1916.  Osallistui laivaston siirtymiseen Suomenlahden jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin keväällä 1918.  Sen jälkeen se siirrettiin reserviin ja poistettiin laivaston rekisteristä 1925.  Pääaseistuksena 1916 uudistuksen jälkeen 3 kpl 102 mm tykkejä, nopeutta 26 solmua, kokoa 630 tonnia ja miehistöä 90.

Torpedoristelijä (myöh. hävittäjä) Zabaikalets

Hänet siirrettiin 19.7.1910 panssarikansiristeilijä Askoldin päälliköksi.  Se oli monessa suhteessa poikkeuksellinen Venäjän laivastossa.  Ulkonäöltään se erosi silmiinpistävästi muista aluksista viidellä ohuella savupiipullaan.  Sen palvelushistoria oli myös eräs värikkäimmistä koko laivastossa.  Askold valmistui Germaniawerftin telakalta Kielistä Saksasta ja otettiin käyttöön 1902.  Palveltuaan vuoden Itämeren laivastossa siirrettiin se Tyynenmeren laivastoon.  Venäjän-Japanin sodassa alus osallistui Keltaisen meren meritaisteluun, jossa vaurioitui, mutta onnistui pakenemaan japanilaisia puolueettomaan Shanghaihin.  Sodan jälkeen Askold palasi Vladivostokiin, jossa se oli lähes koko vuoden 1906 kuivatelakalla korjattavana.  Seuraavana vuonna se kävi koulutusristeilyllä karilla, mutta kärsi vain pienehköjä vaurioita.  Aluksessa oli kuitenkin jatkuvia vikoja ja vuosina 1908-1911 se ei juurikaan poistunut tukikohdastaan.  Vuonna 1914 alus sai uusia vaurioita törmättyään vanhaan ajomiinaan.  Tämän jälkeen päätettiin lähettää Askold Eurooppaan korjattavaksi perusteellisesti.  

Matkan aikana syttyi kuitenkin ensimmäinen maailmansota.  Sodan alussa se osallistui sotatoimiin itäisellä Välimerellä Turkkia ja Itävaltaa vastaan.  Askold häiritsi turkkilaisten yhteyksiä Syyrian ja Palestiinan rannikolla ja oli mukana tukemassa Gallipolin maihinnousua.  Maaliskuussa 1916 sille aloitettiin perusteellinen korjaus Toulonissa.  Sotaoloissa se kesti pitkään työvoiman ja tarvikkeiden puutteen takia.  Miehistö joutui majoittautumaan laivalle, mutta upseeristo siirrettiin töiden ajaksi Pariisiin.  Tämä aiheutti napinaa.  Korjaus päättyi vasta elokuussa.  Laiva oli tarkoitus siirtää tämän jälkeen Barentsin merelle.  Se kärsi kuitenkin uusia vaurioita myrskyssä hieman Gibraltarin jälkeen ja jouduttiin viemään taas korjattavaksi Plymouthiin helmikuussa 1917.  Tämän jälkeen Venäjällä puhkesi vallankumous.  Askold pysyi uskollisena väliaikaiselle hallitukselle ja lähti Britanniasta kesäkuussa kohti uutta tukikohtaansa Murmanskia.  Venäjän tehtyä aselevon Saksan kanssa Askold oli tarkoitus siirtää Arkangeliin.  Tällöin Britannia otti kuitenkin aluksen haltuunsa ja se tuli Kuninkaallisen laivaston palvelukseen nimellä Glory IV.  He käyttivät sitä lähinnä asuntolaivana.  Venäjän sisällissodan päätyttyä Britannia tarjosi laivaa takaisin vastineeksi maksamattomista saatavista, mutta venäläiset eivät enää huolineet huonokuntoista alusta.  Se hinattiin Hampuriin ja romutettiin 1922.  Askoldin pääaseistuksena oli 12 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 24 solmua, kokoa 5910 tonnia ja miehistöä 580.

Panssarikansiristeilijä Askold

Sotaministeri Saharov vierailee Askoldilla Port Arthurissa 1904 (väritetty postikortti)