Osetr-luokan tykkiveneet

Krimin sodan alkaessa 1853 koostuivat Venäjän laivaston taistelualukset lähes yksinomaan purjelaivoista.  Laivaston runkona olivat suuret jo pahasti vanhentuneet linjalaivat ja niitä kevyemmät fregatit.  Lisäksi käytössä oli joukko sekalaisia siipirataslaivoja.  Jälkimmäiset olivat hitaita, niillä oli vaatimaton tykistö ja ne olivatkin lähinnä tarkoitettu kuljetustehtäviin.

Laivastolla ei ollut mitään mahdollisuutta ryhtyä avomeritaisteluun ylivoimaista brittiläis-ranskalaista vihollista vastaan.  Linjalaivat sijoitettiinkin suojaamaan tärkeimpiä merilinnoituksia, Itämerellä Kronstadtia ja Viaporia.  Jo 1853 alettiin kiireellä suunnitella nopeakulkuisia potkurialuksia partiointiin ja yhteysaluksiksi.  Kaksi ensimmäistä kokeilualusta rakennettiin talven 1853-1854 aikana Turussa ja Pietarissa.  Vielä tuolloin ei ollut olemassa suunnitelmia isompien höyrylaivojen rakentamiseksi laivastolle eikä siihen ollut sotaoloissa aikaakaan.

Kokeilualuksista saadun kokemuksen pohjalta rakennettiin Pietarin telakoilla talvella 1854-1855 kaikkiaan 38 tykkivenettä, joista ensimmäiseksi valmistui kesäkuussa 1855 Osetr ja koko sarja muutaman viikon kuluessa.  Potkuritykkiveneet (kuten aluksia aluksi kutsuttiin) osallistuivat partiointiin Suomenlahdella ja Suomen saaristossa koko purjehduskauden 1855 ajan.  Osetr-luokan pohjalta alettiin 1855 rakentaa hieman suurempia Priboij-luokan tykkiveneitä, jotka valmistuivat palvelukseen syksyllä 1856 sodan jo päätyttyä.

Sodan jälkeen tykkiveneitä käytettiin koululaivoina, yhteysaluksina ja merenmittausaluksina.  Ne muuttuivat kuitenkin nopeasti vanhanaikaisiksi ja poistettiinkin käytöstä 1860-luvulla.  Venäjä aloitti heti Krimin sodan jälkeen suurimittaisen laivaston varusteluohjelman, johon kuului suuria höyryfregatteja ja tykkitorneilla varustettuja  monitoreita. Käytännössä kumpikin näistä uusista alustyypeistä osoittautui melko epäonnistuneeksi.

Monet suomalaiset meriupseerit toimivat Krimin sodan aikana ja sen jälkeen uusien Osetr- ja Priboij-luokkiin kuuluvien tykkiveneiden päällikköinä.  

Osetr-luokan tykkiveneen pienoismalli

Tukikohtia 1: Arkangeli

Arkangelin kaupunki sijaitsee Vienanmereen laskevan Vienanjoen suistossa n. 30 km rannikosta.  Sen sataman ongelmana on, että jäätön kausi kestää vuosittain vain noin viisi kuukautta.

Venäjä oli alkujaan sisämaan valtio eikä sen myöhemmin valtaamilla Jäämeren rannoilla nähty aluksi suurtakaan käyttöä.  Kauppayhteyksiäkään meritse ulkomaille ei ollut kuin vasta 1500-luvun lopulta lähtien, jolloin muuan brittialus vahingossa eksyi Vienanmeren rannikolle.

Pietari Suuren aikana Venäjän suuntautuminen maailman merille aloitettiin todenteolla.  Arkangelin sotasataman ja telakan tarina on kulkenut siitä pitäen käsi kädessä.  Valtion ensimmäinen telakka perustettiin Solombalskajan saarille 1693 ja jo seuraavana vuonna sieltä valmistui kolme alusta.  Kiinnostus sikäläisen tukikohdan ja telakan kehittämiseen kuitenkin hiipui kun Venäjä valtasi Suomenlahden pohjukan.  Valmiiden alusten kuljettaminen Skandinavian ympäri Kronstadtiin oli jo sinällään vaativa suoritus eikä sitä kovin pienille laivoille tehtykään.

Pietarin kaupungin kehittämiseksi Arkangeli menetti sille kansainvälisen kaupan oikeutensa vuosiksi 1722-1762.  Tämän jälkeen telakka kuitenkin uudistettiin perusteellisesti ja siellä aloitettiin laajamittainen sarjatuotanto.  Solombalskajassa rakennettiin mm. 58:n aluksen sarja suuria 66-tykkisiä Asia-luokan linjalaivoja.  Vuodesta 1825 telakka alkoi rakentaa myös höyrylaivoja, ensin siipirataslaivoja ja 1853 lähtien potkurialuksia.  Solombalskajan telakan tuotanto päättyi puualusten myötä.  Se sijaitsi kaukana teräksen tuotantoalueilta ja kuljetusyhteydet olivat heikot.  Telakka ja sotasatama päätettiin lakkauttaa 1862.  Koko olemassaolonsa aikana se ehti rakentaa 481 alusta, joista 152 linjalaivaa ja 81 fregattia.

Arkangelin kaupunki ja telakka

Norjalainen parkki Solombalan saaren edustalla 1900-luvun alussa

Adam Örn

Örn oli ensin Ruotsin palveluksessa, mutta siirtyi Venäjän laivastoon 12.5.1791 ja sijoitettiin Mustanmeren laivastoon.

Hän toimi 1797 fregatti Svjatov Matvej:n päällikkönä Nikolajevissa.  Alus oli ostettu laivastolle Välimeren alueelta 1792 ja sitä käytettiin kuljetustehtävissä Mustanmeren satamien välillä 1794-1797.  Se romutettiin Nikolajevissa 1804.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä ja sillä oli pituutta 26 metriä.

Örn oli 1801 Itämeren laivastossa soutufregatti Biork-Ernsidan päällikkönä.  Alus oli alunperin 1774 valmistunut ruotsalainen Turunmaa-luokan Björn Järnsida, joka oli jäänyt venäläisten sotasaaliiksi Ruotsinsalmen ensimmäisessä taistelussa 25.8.1789.  Se oli kaleerilaivaston koulutuskäytössä Suomenlahdella ja Suomen saaristossa.  Se oli mukana eskaaderissa, joka siirtyi 1801 Suomenlahdelta Kronstadtin suojaksi.  Alus upotettiin Kronstadtin väylän tukkeeksi vuonna 1806.  Sen aseistuksena oli 48 tykkiä, kokoa 550 tonnia ja miehistöä 226.   Airoja aluksessa oli 38.

Turunmaa-luokan soutufregatti postimerkissä 1937

Nikolai Wulffert

s. 1830

Wulffert toimi 4.8.1856 lähtien purjehduskauden loppuun vastavalmistuneen Priboij-luokan tykkiveneen Bronjan ensimmäisenä päällikkönä.  Bronja oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa.  Se riisuttiin aseista 11.11.1867, poistettiin laivaston luettelosta ja myytiin romuksi. Sen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alfred Gottlieb Hornborg.

Tykkivene Bronjan sisaralus Priboij

Carl Gustaf Wrede

s. 12.7.1824 Anjala

k. 2.7.1868 Pietari

Wrede toimi purjehduskaudella 1859 vastavalmistuneen höyrykuunari  Kompassin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Britanniassa ja se luokiteltiin 1892 kuljetusalukseksi.  Sille tehtiin peruskorjaus 1910.  Alus jäi 1918 Tallinnassa saksalaisten haltuun ja se myytiin myöhemmin Viron laivastolle.  Neuvostoliitto otti sen haltuunsa elokuussa 1940.  Lopulta vanha alus romutettiin 1952.  Kompassilla oli nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Kompas Viron lipun alla

Wrede siirtyi 1860 Aral-järven laivueen päälliköksi ja kiersi järven ympäri höyrylaiva Perovskij:lla.  Alus oli rakennettu osiksi Motalan konepajalla Ruotsissa ja se kuljetettiin 1852 Venäjän jokireittejä Orenbugiin sekä sieltä maitse Aralin rannalle, jossa se seuraavana keväänä koottiin.  Petrovskij oli käytössä sotatoimissa Kokandin ja Buharan kaanikuntia vastaan tarvikkeiden kuljetuksissa sekä jokilinnakkeiden tykistötulituksessa.  Vielä 1873 se oli mukana sodassa Hivan kaanikuntaa vastaan.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 1883.  Sen aseistuksena oli viisi tykkiä.  Kokoa siipirataslaivalla oli 140 tonnia ja pituutta 36 metriä.

Höyrylaiva Perovskij

Peter Wilhelms

s. 29.6..1888 Novaja Vess, Pavlovsk, Pietarin kuvernementti

Wilhelms toimi purjehduskaudella 1910 Pernov-luokan torpedovene 129:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ižorskin konepajalta Kolpinosta 1899.  Sille tehtiin peruskorjaus 1909-1910.  Alus luokiteltiin yhteysalukseksi 2.3.1916 ja sitä käytettiin sodan aikana viestitehtävissä Ahvenanmerellä.  Se jäi 9.4.1918 Turussa saksalaisten haltuun ja nämä luovuttivat sen suomalaisille.  Tarton rauhassa sovittiin sen palauttamisesta takaisin Venäjälle, mutta lopullisessa selvityksessä se myytiin romuksi Suomessa 1922.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 37 mm tykkejä ja kolme 381 mm torpedoputkea.  Nopeutta sillä oli 21 solmua, kokoa 120 tonnia ja miehistöä 24.

Pernov-luokan torpedovene

Alexander Adolph von Weymarn

s. 21.9.1810 Hanko

k. 26.6.1897 Ruokolahti

Weymarn toimi vuodesta 1854-1860 höyryfregatti Olafin päällikkönä.  Ensin hän osallistui aluksellaan Viaporin puolustukseen ja 1855 Kronstadtin.  Krimin sodan päätyttyä Olaf purjehti 1856 Välimerelle.  Paluumatkalla 1857 se kuljetti keisarinna Aleksandra Fjodorovnan Swinemündestä Kronstadtiin.  Weymarn kävi 1858 samalla aluksella useissa ulkomaisissa satamissa ja 1859-1860 vielä Välimerellä palaten Kronstadtiin heinäkuun lopulla 1860.  Olaf oli valmistunut Helsingissä 1853.  Sille tehtiin peruskorjaus Turussa 1873-1874.  Ollessaan Kööpenhaminassa 11.8.1875 alus syttyi tuleen ja upposi, mutta se nostettiin jo seuraavana päivänä ja myöhemmin korjattiin.  Olaf riisuttiin aseista 2.12.1890 ja sijoitettiin reserviin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 15.2.1892 ja myytiin romuksi.  Aluksen aseistuksena oli alunperin 14 tykkiä, mutta myöhemmin aseistusta muutettiin useita kertoja.  Nopeutta sillä oli 11 solmua ja kokoa 1796 tonnia.

Höyryfregatti Olaf Kööpenhaminassa 1866 kuvassa vasemmalla.  Oikealla keisarillinen huvipursi Standart.

Carl Birger von Weissenberg

s. 10.12.1827 Helsinki

k. 1882 Kiova

Weissenberg toimi 1855 kuljetusalus Ackermanin päällikkönä Mustallamerellä Kertšin ja Taganrogin välillä.  Alus oli valmistunut Sevastopolissa 1850 ja sitä käytettiin sotilastarvikkeiden ja rakennusmateriaalien kuljetuksissa Asovanmerellä.  Se upposi Taganrogissa 22.5.1855 brittiläis-ranskalaisen laivaston tykkitulen seurauksena.  Ackerman oli kaksimastoinen latinalaispurjein varustettu alus.  Sen aseistuksena oli kaksi tykkiä.  Kokoa sillä oli 250 tonnia ja miehistöä 42.

Johan Knut Waldemar Uggla

s. 10.6.1814 Vääksy

k. 28.1.1884 Pietari

Uggla toimi vuosina 1847-1854 höyrylaivojen Fontankan ja Graf Vrontšenkon päällikkönä.

Fontanka oli valmistunut Motalassa Ruotsissa 1845 ja sitä käytettiin lähinnä Itämeren laivaston edustustehtäviin Pietarin, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pietarhovin alueilla.  Se myytiin 1868.  Fontanka oli 30 metrin pituinen siipiratataslaiva eikä siinä ollut aseistusta.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalainset Alexander Julius Silfversvan ja Carl Otto Ramstedt.

Kesällä 1854 Graf Vrontšenko kuului komentajaluutnantti Romanovin johtamaan viiden höytylaivan ja niiden hinauksessa olleiden tykkiveneiden osastoon, joka siirrettiin Viaporista Turkuun vahvistamaan kaupungin puolustusta.  Alukset kulkivat pitkin Suomen rannikkoa ja ennen Porkkalaa ne saivat optisen lennättimen viestin horisontissa havaitusta vihollisesta.  Romanov määräsi aluksilleen pimennyksen ja ne siirtyivät saariston suojaan hidastaen vauhtiaan.  Hankoniemellä sikäläisen linnakkeen päällikkö kenraali Möller määräsi avattavaksi tulen lähestyviä tunnistamattomia aluksia kohti.  Kolmen tykistön yhteislaukauksen jälkeen laivat olivat kuitenkin yhä vauriotta, minkä jälkeen linnake havaitsi niiden mastoissa Pyhän Andreaksen liput.  Seuraavana aamuna klo 10 alukset saapuivat Turkuun sekä asettuivat ankkuriin Ruissalon ja Hirvensalon suojaan.  Britannian tiedustelu raportoi syksyllä 1854 Turun edustalla olevan kuusi Venäjän Itämeren laivaston laivaa sekä 18 soudettavaa tykkivenettä.  Alusten joukkoon kuului Graf Vrontšenko.

(Lähde: B.Infantiev, Flagi na stengah, Moskva 1972. ss. 213-216)

Uggla oli edelleen 1855 Graf Vrontšenkon päällikkönä tukikohtabnaan Viapori ja 1856-1857 Haapsalu.  Graf Vrontšenko oli Ohtan telakalta Pietarista 1851 valmistunut siipirataslaiva, jolla oli pituutta 43 metriä.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1861.

Paul Carl Toppelius

s. 20.9.1825 Kronstadt

k. 31.8.1900 Helsinki

Toppelius toimi vuosina 1860-1861 Osetr-luokan tykkiveneen Hvatin ja Priboij-luokan tykkiveneen Prilivin päällikkönä.

Vuosina 1862-1871 hän oli Hvatin ja Priboij-luokan tykkiveneen Treskin päällikkönä merenmittauksissa Pohjanlahdella Oulun ja Tornion välillä.

Hvat oli valmistunut kesällä 1855.  Se siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan 1869 ja poistettiin laivaston rekisteristä 1885.  Hvatin päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Carl Magnus Lagerstedt ja Alexander Johan Fredrik Armfelt.

Priliv rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se riisuttiin aseista 3.3.1869 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan, jossa sitä käytettiin apualuksena.  Aleksanteri II:n laivastoparaatin yhteydessä 13.8.1873 se oli maalialuksena ja upposi saatuaan useita tykistöosumia.

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.   Treskin päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset  Gustaf Adolf Federley ja Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Osetr-luokan tykkiveneiden aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta niillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia. 

Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Prilivin ja Treskin sisaralus tykkivene Priboij

Leopold Ludvig Toppelius

s.  27.11.1821 Kronstadt

k. 6.8.1890 Helsinki

Toppelius oli purjehduskaudella 1846 höyrykuunari Unionenin päällikkönä  Suomenlahdella.  Alus oli valmistunut Oulussa 1838 nimellä Uleåborg laivanvarustaja ja raatimies Andreas Nylanderin tilauksesta.  Hän oli saanut yksinoikeuden harjoittaa höyrylaivaliikennettä Pohjanlahdella.  Se aloitti ensimmäisenä suomalaisena höyrylaivana liikenteen Turusta Pohjanlahden satamiin.  Alus siirtyi 1844 Helsinkiin G.W.J.Sundmanin omistukseen ja sai nimekseen Unionen. Se liikennöi Turku-Helsinki-Tallinna-Viipuri-Pietari-linjalla.  Syyskuussa 1851 alus törmäsi kuunari Spionin kanssa ja vaurioitui niin pahasti, ettei sitä kannattanut korjauttaa matkustajalaivaksi, vaan se muutettiin hinaajaksi.  Vuodesta 1854 se toimi hinaajana Kemiön saarella nimellä Dahlsbruk ja myytiin 1874 Paraisille Atun sahalle.

Unionenin mainos Helsingfors Tidningar-lehdessä 30.5.1846

Hän toimi 1856-1862 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu 1856  Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Alexander Toppelius

s. 1822 Kronstadt

k. 1857

Toppelius toimi syksystä 1856 lähtien vastavalmistuneen Sekira-luokan tykkiveneen Kolšanin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Galernogon telakalla Pietarissa ja se riisuttiin aseista jo 13.10.1862, poistettiin laivaston luettelosta sekä myytiin romuksi.  Sen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Kokoa sillä oli 178 tonnia.

Kaavakuva Sekira-luokan tykkiveneestä

Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz

s. 8.5.1826 Helsinki

k. 21.2.1899 Oulainen

Thitz toimi 1857-1859 Priboij-luokan tykkiveneen Treskin ja höyrykorvetti Kalevalan päällikkönä Itämerellä sekä Priboij-luokan tykkiveneneen Lešijin Viaporissa.  

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Lešij oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Lešijin  päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Zacharias Alexander Stjerncreutz sekä Treskin  Gustaf Adolf Federley ja Paul Carl Toppelius. Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Höyrykorvetti Kalevala oli valmistunut Turussa 1858.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan kahteen otteeseen myös suomalainen Otto Maximilian Carpelan.

Höyrykorvetti Kalevala

Thitz oli 1860-61 Priboij-luokan tykkiveneen Otlivin päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856 ja oli käytössä 5.1.1885 saakka, jolloin se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Otliv poistettiin laivaston luettelosta 3.31891 ja myytiin romuksi.

Hän toimi 1862-1866 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Leopold Ludvig Toppelius.

Thitz oli 1866-72 höyrysluuppi Velikij Knjas Aleksein päällikkönä Päijänteellä.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britannia ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen 1864 sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille, mm. Päijänteen rannalle Anianpellon Mustaniemeen, missä alus koottiin valmiiksi.  Päijänteellä alus pysyi 1872 saakka, mutta ei koskaan joutunut alkuperäiseen tehtäväänsä.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Carl Cajander.

Hän oli purjehduskaudella 1876 höyrylaiva Samojedin päällikkönä Vienanmeren laivueessa.  Alus oli valmistunut Pietarissa 1858 ja se poistettiin laivaston luettelosta 28.1.1895.  Pituutta sillä oli 21 metriä.

Thitz toimi 1876-1879 höyrykuunari Bakanin päällikkönä Vienanmerellä.  Hän purjehti 1879 Bakanilla Novaja Zemljalla.  Alus oli valmistunut Britanniassa 1857.  Aluksi sitä käytettiin Itämeren laivastossa, mutta 1870 se siirrettiin Vienanmerelle.  Seuraavat 20 vuotta se teki merenmittausta Barentsinmerellä ja Novaja Zemljalla.  Vuodesta 1892 sitä käytettiin kuljetusaluksena ja 1902 lähtien uudella nimellä Leitenant Skuratov.  Alus poistettiin laivaston luettelosta joulukuussa 1910.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Bakan

Hänet määrättiin 6.3.1880 vastavalmistuneen Burun-luokan tykkiveneen  Tutšan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin Uudelta telakalla Pietarissa.  Palveltuaan ensin Itämeren laivastossa se siirrettiin 1899 kanavia pitkin Bakuun ja liitettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Siellä se riisuttiin aseista 26.4.1906 ja siirrettiin reserviin.  Aluksesta poistettiin 1913 koneet ja se muutettiin majakkalaivaksi.  Sisällissodan aikana se vaihtoi omistajaa monet kerrat ja oli käytössä vielä toisen maailmansodan aikana.  Alus poistettiin laivaston luettelosta vasta 7.7.1956.  Sen aseistuksena oli 1890 luvulla 4 kpl 87 mm tykkejä, nopeutta 7,5 solmua, kokoa 424 tonnia ja miehistöä 54.

Tykkivene Tutša

Bror Leonhard Magnus Edvard Tawaststjerna

s. 26.1.1832 Helinki

k. 1903 Villa Bjeloje, Varsovan kuvernementti

Tawaststjerna toimi purjehduskaudella 1859 Priboij-luokan tykkiveneen Dimin päällikkönä Suomenlahdella.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista ja otettu käyttöön kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta 3.3.1869, riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 26.8.1871 ja myytiin romuksi.  Aseistuksena sillä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Tykkivene Dimin sisaralus Priboij

Hän oli 1860-65 höyrykuunari Buharetsin päällikkönä Kaspianmerellä.  Alus oli valmistunut Nižni Novgorodin konepajalta 1860 ja se oli käytössä vuoteen 1870.  Laivaston luettelosta se poistettiin 8.3.1875.  Aluksen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 45 metriä.

Kuvassa mahdollisesti höyrykuunari Buharets muutettuna satamaproomuksi Bakussa Turkin sodan aikoihin 1877-1878.

Tawaststjerna  toimi 1873 höyrykuunari Velikij Knas Mihailin päällikkönä.  Hän törmäsi aluksellaan purjekuunariin, mutta vapautettiin tutkimuksessa kaikesta vastuusta.

Zacharias Alexander Stjerncreutz

s. 7.9.1817 Ii

k. 23.3.1890 Pietari

Stjerncreutz toimi 1857 Viaporissa Osetr -luokan tykkiveneen Lihatsin päällikkönä.  Alus oli valmistunut kesällä 1855.  Se osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Alus otettiin käytöstä maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Se poistettiin 1882 laivaston luettelosta. Lihatsin aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta sillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Carl Magnus Lagerstedt ja Gustaf Alfons Federley.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Hän oli 1857-1867 Priboij-luokan tykkiveneen Lešijin päällikkönä tehden 1858-1867 merenmittauksia Suomen saaristossa sekä Pietarin ja Kronstadtin välillä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Aseistuksena sillä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Tykkivene Lešijin sisaralus Priboij

Paul Stenström

Stenström toimi torpedovene 266:n päällikkönä 1898-1899.  Alus oli valmistunut Shichaun telakalta Elbingistä Saksasta ja otettu käyttöön joulukuussa 1886.  Se palveli Mustanmeren laivastossa 1.4.1911 saakka, kunnes riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Sevastopoliin.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 17.4.1911.  Se otettiin Punaisen Mustanmeren laivaston reserviin 19.12.1917, mutta joutui saksalaisten haltuun Sevastopolissa 1.5.1918 ja brittiläis-ranskalaisten joukkojen 24.11.1918.  Neuvosto-Ukrainan joukot valtasivat aluksen 29.4.1919, mutta se jäi valkoisille 24.6.1919.  Heidän vetäytyessään se jäi Sevastopoliin.  Alus luovutettiin romutettavaksi 1924 ja poistettiin lopullisesti laivaston luettelosta 21.11.1925.  Sen aseistuksena oli kaksi 37 mm tykkiä ja yksi 381 mm torpedoputki.  Nopeutta sillä oli 22,6 solmua, kokoa 88,7 tonnia ja miehistöä 19. 

Torpedovene 266

Vladimir Starck

s. 24.11.1891 Japani

Starck toimi miinanraivaaja Dobrynjan päällikkönä 20.2.1917-14.10.1917.  Alus oli alunperin 1911 Sormovon telakalla Nižny Novgorodissa valmistunut hinaaja, joka oli takavarikoitu laivaston käyttöön syyskuussa 1916 ja muutettu miinanraivaajaksi.  Saksalaiset ottivat aluksen haltuunsa Hangossa 3.4.1918 ja luovuttivat suomalaisille.  Se palveli Suomen laivastoa nimellä T.14.  Aluksen aseistuksena oli yksi 75 mm tykki, nopeutta 11 solmua, kokoa 325 tonnia ja miehistöä 33.

Miinanraivaaja Dobrynjan sisaralus Svjatogor

Nikolai Sjöman

Sjöman toimi purjehduskaudella 1852 höyryfregatti Hrabrij:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Amiraliteetin Uudelta telakalta Pietarista 1844 ja se poistettiin laivaston luettelosta 1856 sekä romutettiin samana vuonna Kronstadtissa.  Aluksen aseistuksena oli kahdeksan isompaa ja kaksi pienempää tykkiä, nopeutta 5 solmua ja kokoa 1405 tonnia.

Alexander Julius Silfversvan

s. 23.12.1831 Pietari

k. 14.3.1908 Tallinna

Silfversvan oli purjehduskaudella 1856 höyrylaiva Vestovoj:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ruotsissa 1853.  Se poistettiin laivaston luettelosta 26.11.1894.  Aseistuksena sillä oli kolme tykkiä ja kokoa 24 tonnia.

Sen jälkeen hän toimi 1856-1860 höyrylaiva Fontankan päällikkönä.  Alus oli valmistunut Motalassa Ruotsissa 1845 ja sitä käytettiin lähinnä Itämeren laivaston edustustehtäviin Pietarin, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pietarhovin alueilla.  Se myytiin 1868.  Fontanka oli 30 metrin pituinen siipiratataslaiva eikä siinä ollut aseistusta.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Johan Knut Waldermar Uggla ja Carl Otto Ramstedt.

Vuosina 1860-1864 Silfversvan oli höyrylaiva Ilmenjin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Belgiassa 1852.  Se upposi 1870 Viipurin lähellä, mutta   nostettiin ja korjattiin täydellisesti.  Se poistettiin laivaston luettelosta 28.7.1911.  Aseistuksena sillä oli kaksi tykkiä, nopeutta 10 solmua ja pituutta 50 metriä.

Höyrylaiva Ilmenj Belozerskyn kanavassa 1888

Hän toimi 1864-1883 meriministeriön käytössä olleen höyrylaiva Nevan päällikkönä  Alus oli rakennettu Cockerillin konepajalla Liegessä Belgiassa ja koottu osista valmiiksi Pietarissa 1862.  Pituutta sillä oli 50 metriä.

Carl Sidensnöre

s. 15.5.1809

k. 30.3.1889 Pietari

Sidensnöre toimi 1835-1846 merenmittausalusten päällikkönä Suomenlahdella: vuosina 1835-1839 trebaka Tosnan, 1839-1841 kuunari Snegin ja 1841-1846 kuunari Meteorin.

Tosna oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa luotsialuksena.  Alus myytiin 1841 yksityisomistukseen.  Sen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 18,5 metriä.  Trebaka (it. trabaccolo) on pääasiassa Adrianmerellä käytettävä kaksimastoinen purjealus, jonka kummassakin mastossa on nelikulmainen purje.  Venäjä rakensi 1800-luvun alussa käyttöönsä viisi trebakaa.

Sneg valmistui Viaporin telakalta 1829.  Vuosina 1830-1832 se osallistui koulutuspurjehduksiin ja oli sen jälkeen merenmittausaluksena Suomenlahdella.  Se siirrettiin 1844 vartioalukseksi Kronstadtiin ja 1852 Riikaan.  Aluksen aseistuksena oli 14 tykkiä.  Pituutta sillä oli 24,4 metriä.

Meteor oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1837.  Se osallistui koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella 1838-1840, 1851-1853 ja 1858.  Vuonna 1841 se palveli vartioaluksena Viaporissa.  Vuodet 1842-1846 Meteoria käytettiin merenmittauksissa Suomenlahdella.  Vuodet 1854-1855 alus oli Kronstadtin satamassa.  Se myytiin romuksi 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 5.1.1863.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä ja sillä oli pituutta 30,5 metriä.

Sidensnöre oli 1849-51 höyrylaiva Herkuleksen päällikkönä.  Alus oli ensimmäinen laiva maailmassa, jonka höyrykone toimi ilman erillistä tasainkoneistoa.  Britanniassa oli muutamia vuosia aiemmin yritetty rakentaa tasaimetonta alusta, mutta yrityksissä oli epäonnistuttu.  Herkuleksen kone oli rakennettu Pietarissa Izhoran konepajalla.  Alus valmistui Ohtan telakalta 1832.  Sille tehtiin 1843 peruskorjaus, jossa sitä vielä pidennettiin 53:sta 59 metriin.  Herkules poistettiin laivaston luettelosta 1854 ja myytiin romuksi.  Aluksen aseistuksena oli uudistuksen jälkeen 24 tykkiä, nopeutta 8,25 solmua ja kokoa 823 tonnia.

Höyrylaiva Herkuleksen aikanaan mullistava kone

Fredrik Wilhelm Selin

s. 20.2.1849

k. 26.7.1922 Helsinki

Selin toimi 1884-1886 merenmittausalus höyrykuunari Sekstanin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Englannissa 1859.  Se oli mukana vuodesta 1870 lähtien amiraali Posietin valtameripurjehduksilla ja tutkimusmatkoilla, jotka ulottuivat Amerikkaan, Japaniin, Kiinaan ja Madagaskarille sekä oli mukana löytämässä Novaja Zamljata.  Sekstan muutettiin 1892 kuljetusalukseksi ja peruskorjattiin 1910.  Helmikuussa 1918 se jäi Tallinnassa saksalaisten haltuun ja myytiin sitten Viroon.  Elokuussa 1940 se liitettiin Neuvostoliiton laivastoon.  Lopulta alus poistettiin laivaston luettelosta 1952 ja romutettiin.  Sekstanilla oli nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Herman von Schoultz.

Höyrykuunari Sekstan

Herman von Schoultz

s. 1827

k. 1881

Schoultz oli 1863-1864 höyrykuunari Sekstanin päällikkönä Itämeren laivastossa.  Alus oli valmistunut Englannissa 1859.  Se oli mukana vuodesta 1870 lähtien amiraali Posietin valtameripurjehduksilla ja tutkimusmatkoilla, jotka ulottuivat Amerikkaan, Japaniin, Kiinaan ja Madagaskarille sekä oli mukana löytämässä Novaja Zamljata.  Sekstan muutettiin 1892 kuljetusalukseksi ja peruskorjattiin 1910.  Helmikuussa 1918 se jäi Tallinnassa saksalaisten haltuun ja myytiin sitten Viroon.  Elokuussa 1940 se liitettiin Neuvostoliiton laivastoon.  Lopulta alus poistettiin laivaston luettelosta 1952 ja romutettiin.  Sekstanilla oli nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Fredrik Wilhelm Selin.

Höyrykuunari Sekstan

Carl Johan Schmidt

Schmidt toimi purjehduskaudella 1859 Priboij-luiokan tykkiveneen Plamjan päällikkönä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se riisuttiin aseista 8.4.1867 ja poistettiin laivaston luettelosta sekä pian romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia.

Tykkivene Plamjan sisaralus Priboij

Anton Scheele

Scheele toimi 1849 Viaporissa vartioaluksen Spešnij-luokan fregatin Melpomenan päällikkönä vartioalus Viapori.  Se oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1836.  Alus palveli koulutuspurjehduksilla Suomenlahdella ja Itämerellä sekä kesinä 1844 ja 1847 Pohjanmerellä.  Kesäkuussa 1839 se annettiin lainaksi Preussille, joka käytti sitä patterina Stettinissä.  Vuosina 1848-1849 se oli vartioaluksena Viaporissa.  Aluksen aseistuksena oli 52 tykkiä. kokoa 1950 tonnia ja miehistöä 430.

Fregatti Melpomenan sisaralus Konstantin

Hän oli 1850-53 höyryfregatti Rurikin päällikkönä.  Alus valmistui Turussa 1851 ja oli aikanaan suurin Suomessa rakennettu laiva.  Se palveli Itämeren laivastossa Keisarillisen huvijahdin saattajana ja osallistui Krimin sotaan.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja nopeutta sillä oli 11 solmua.

Höyryfregatti Rurik

Scheele oli 1860-63 kuuden tykkiveneen osaston päällikkönä Suomen saaristossa  lippulaivanaan Osetr-luokan tykkivene Zabijaka.  Se oli rakennettu Ohtan telakalla Pietarissa ja otettu käyttöön kesällä 1855.  Alus oli osallistunut Krimin sotaan partioimalla Suomenlahdella.  Se poistettiin laivaston palveluksesta 1878.  Zabijakan aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Alfred Gotlieb Hornborg ja Carl Cajander.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Friedrich Peter von Scharenberg

s. 24.2.1802 Tallinna

k. 1889

Scharenberg oli 1849-1852 kuljetusalus Amerikan päällikkönä Itämeren satamien välisessä liikenteessä.   Alus oli alunperin 1825 New Yorkissa valmistunut amerikkalainen kauppalaiva nimeltään United States.  Se ostettiin Venäjälle 1830 ja sai uuden nimen Amerika.  Samalla siihen sijoitettiin 12 tykkiä.  Tehtäväkseen se sai aluksi hoitaa huoltokuljetuksia Venäjän kauimmaisiin tukikohtiin Kaukoitään ja Alaskaan.  Myöhemmin sillä hoidettiin kuljetuksia Suomenlahdella.  Alus oli 13.10.1856 matkalla Kronstadtista Tallinnaan kun se joutui Suursaaren luona myrskyyn, sai vuodon ja upposi.  Sen päällikkönä oli aikoinaan myös suomalainen Johan Eberhard von Schantz.

Kuljetusalus Amerika

Johan Fredrik von Schantz

s. 29.12.1836

k. 13.12.1907 Helsinki

Schantz määrättiin 16.2.1864 höyrysluuppi Veliki Knjas Vladimirin päälliköksi Näsijärvelle.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britanniaa ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille,  missä alukset koottiin valmiiksi.  Veliki Knjas Vladimir koottiin Tampellan konepajalla ja se sai sen viereen laiturin tukikohdakseen.  Alus oli käytössä vuoteen 1866 saakka.

Hän toimi purjehduskaudella 1871 höyryklipperi Abrekin päällikkönä Tyynellämerellä.  Alus oli rakennettu Suomessa ja valmistunut 1861. Samana vuonna se purjehti Kaukoitään ja liittyi Siperian laivueeseen 20.9.1888.  Abrek riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Vladivostokiin. Laivaston luettelosta se poistettiin 1892.  Aluksen aseistuksena oli viisi tykkiä ja kokoa 1069 tonnia.

Höyryklipperi Abrek Vladivostokissa 1872

Schantz siirrettiin takaisin Itämeren laivastoon, jossa toimi 1881-85 höyryfregatti Knjas Pošarskij:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista 1869 ja se uudistettiin 1875.  Alus toimi 1897 lähtien Merijalkaväen kuljetusaluksena ja vuodesta 1906 koululaivana.  Se muutettiin proomuksi 1909 ja positettiin laivaston luettelosta 1911.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 4506 tonnia ja miehistöä 481.

Höyryfregatti Knjas Pošarskij:

Hän oli 1886-1889 panssarifregatti Admiral Tšitšagovin päällikönä.  Alus oli otettu käyttöön 1869.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1907.  Saman vuoden syksyllä sitä käytettiin Tallinnan lähistöllä tykistön harjoitusmaalina.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 uudistuksen jälkeen 2 kpl 280 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 3630 tonnia ja miehistöä 270.  ASen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Teodor Ernst Silfversvan.

Panssarifregatti Admiral Tšitšagov Kronstadtissa 1888 Schantzin ollessa päällikkönä.

Johan Eberhard von Schantz

s. 1.11.1802 Pori

k. 3.1.1880 Pietari

Schantz teki 1822 kutteri Atisin päällikkönä merenmittauksia Viaporin ja Jungfrusundin välillä.  Alus kuului alunperin Ruotsin laivastolle, mutta oli jäänyt venäläisten sotasaaliiksi 1808.  Venäjä käytti sitä sodassa Ruotsia vastaan 1808-1809 partioinnissa Viaporin ja Turun välillä.  Vuosina 1811-1818 se oli vartioaluksena Viaporissa ja sen jälkeen 1819-1823 merenmittauksissa Suomenlahden saaristossa.  Se siirrettiin Hankoon vartioalukseksi 1823.  Alus ajautui 5.10.1823 Hangon lähellä karille ja upposi kolmea päivää myöhemmin.

Hän oli 1832-33 lugger Oranienbaumin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1829.  Sitä käytettiin koululaivana Suomenlahdella ja Itämerellä vuoteen 1848, jolloin se romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja sillä oli pituutta 20 metriä.

Lugger Oranienbaum

Schantz oli 1834-36 kuljetusalus  Amerikan päällikkönä sen maailmanympärimatkalla.  Alus kiersi Hyväntoivonniemen ja Australian ennen kuin purjehti Petropavlovskiin Kamtsatkalle. Se tutki matkalla 18 Marshall-saariston korallisaarta, jotka nimettiin amiraali Krusensternin karttaan Schantz-saariksi.  Nykyisin niitä kutsutaan Wothon atolliksi.  Paluumatkan Amerika teki Honolulun ja Kap Hornin kautta.  Alus oli alunperin 1825 New Yorkissa valmistunut amerikkalainen kauppalaiva nimeltään United States.  Se ostettiin Venäjälle 1830 ja sai uuden nimen Amerika.  Samalla siihen sijoitettiin 12 tykkiä.  Tehtäväkseen se sai aluksi hoitaa huoltokuljetuksia Venäjän kauimmaisiin tukikohtiin Kaukoitään ja Alaskaan.  Myöhemmin sillä hoidettiin kuljetuksia Suomenlahdella.  Alus oli 13.10.1856 matkalla Kronstadtista Tallinnaan kun se joutui Suursaaren luona myrskyyn, sai vuodon ja upposi.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Friedrich Peter von Scharenberg.

Kuljetusalus Amerikan hylky

Hänet komennettiin 1839 valvomaan New Yorkiin höyryfregatti Kamtsatkan rakennusta ja johtamaan sen matkaa Kronstadtiin 1841.  Se oli ensimmäinen matka, jonka venäläisalus suoritti yli Atlantin ilman purjeita.  Saman aluksen päällikkönä hän oli 1841-1847.  Kamtsatkaa käytettiin monesti kuljettamaan keisarillista perhettä ja sen arvovieraita.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 28.5.1866 ja romutettiin Kronstadtissa seuraavana vuonna.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä, nopeutta 10 solmua ja kokoa 2124 tonnia.

Höyryfregatti Kamtsatka

Schantz valvoi 1849-51 Turussa suunnittelemansa höyryfregatti Rurikin rakennusta ja johti 1853 sen matkan Turusta Kronstadtiin.  Alus oli aikanaan suurin Suomessa rakennettu.  Se palveli Itämeren laivastossa Keisarillisen huvijahdin saattajana ja osallistui Krimin sotaan.  Aluksen aseistuksena oli 12 tykkiä ja nopeutta sillä oli 11 solmua.

Höyryfregatti Rurik

Rurikin vesillelasku Turussa 1851