perjantai 29. toukokuuta 2015

Mauritz Ferdinand Blåfield

s. Nokia 3.4.1825
k. Pietari 24.1.1856

Blåfield otettiin merikadettikuntaan 30.3.1839. ylennettiin gardemariniksi 31.8.1844 ja mitsmaniksi 2.9.1846.  Hän purjehti linjalaiva Andreilla Pohjanmerellä 1847.  Vuosina 1848-1850 Blåfield palveli linjalaivoilla Sviatoi Georgij Pobedonosets ja Sysoj Veliki, fregatti Tsarevnalla ja höyryfregatti Kamtšatkalla Itämerellä.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 18.12.1850.  Purjehduskaudella 1851 Bläfield palveli vartioaluksella fregatti Korolj Niderlandskilla Kronstadtin redillä.  Vuosina 1852-1853 hän oli uudelleen Sviatoi Georgij Pobedonosetsilla sekä höyryfregatti Hrabryilla.  Krimin sotaan Blåfield osallistui 1854 linjalaiva Ne tron menjalla Kronstadtin redillä ja 1855 korvetti Knjaz Varšavskilla Kronstadtin pohjoisella puolustuslinjalla.
Imperator Aleksandr-luokan linjalaiva.
Sviatoi Georgij Pobedonosets kuului suurimpiin Venäjän 110 tykin Imperator Aleksandr-luokan linjalaivoihin.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1830.  Aluksella oli kantavuutta 4413 tonnia, pituutta 60 metriä ja 1000 hengen miehistö.  Alus osallistui muuten harjoituksiin Itämerellä, paitsi 1850 Man-saaren vierailulla.  Krimin sodan aikana se suojasi Kronstadtissa Kronšlotin linnoitusta.  Alus romutettiin Kronstadtissa 1858.

Fregatti Korolj Niderlandskij valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 1829.  Aluksen nimi oli alunperin Prints Oranskii (Oranjen prinssi) keisari Alenteri I langon mukaan.  Tämän tultua 1840 maansa kuninkaaksi alus sai seuraavana vuonna uuden nimen Korolj Niderlandskij (Alankomaiden kuningas).  Laivalla oli kantavuutta 1950 tonnia, pituutta 49 metriä ja miehistöä 430.  Aseistuksena sillä oli 54 tykkiä.  Alusta käytettiin koulutuspurjehduksilla Itämerellä 1849  saakka ja 1830 se vieraili Atlantilla mm. Islannissa.  Sitten Korolj Niderlandskij oli vartioaluksena Kronstadtissa 1850-1853 ja mukana tukikohdan puolustuksessa seuraavana vuonna.  Se romutettiin 1858.

Sysoj Veliki oli viimeisenä rakennettu Iežekil-luokan 74 tykin linjalaiva.  Luokan aluksesta Azovista on kuva linkissä.  Sysoj Veliki valmistui Solombaskajan telakalla Arkangelissa 1849.  Vuoteen 1853 se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja sen jälkeen Krimin sotaan suojaten Kronstadtin sotasataman sisääntuloa vuosina 1854-1855.  Sodan jälkeen se muutettiin 58 tykkiseksi fregatiksi 1858 ja sen nimeksi tuli Narva.  Laivaa säilytettiin Kronstadtin satamassa ja poistettiin laivaston luettelosta 1863.

Knjaz Varšavski oli Amerikasta 1830 ostettu 30 tykin korvetti.  Aluksella oli pituutta 50 metriä ja 380 hengen miehistö.  Itämeren harjoitusten lisäksi se osallistui pitkälle Välimeren purjehdukselle 1845-1846 vieraillen Napolissa saakka.  Krimin sodan aikana alus oli mukana Kronstadtin puolustuksessa.  Sen jälkeen se palveli vartioaluksena Kronstadtissa, missä myös romutettiin 1863.

Linjalaiva Andrei linkki

Höyryfregatti Kamtšatka  linkki

Linjalaiva Ne tron menja linkki


Höyryfregatti Hrabryj linkki

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Alexander Beuerman

s. 3.6.1896
k. Helsinki 14.6.1955

Beuerman otettiin merikadettikuntaan 29.8.1910, ylennettiin gardemariniksi 13.8.1913 ja mitsmaniksi 12.8.1915.  Hänet komennettiin vahtiupseeriksi hävittäjä Steregutšille 20.8.1915.  Sitten hän toimi 28.11.1915-8.4.1918 vahtiupseerina sekä torpedo- ja tykistöupseerina hävittäjä Donskoi Kazakilla.  Beuerman ylennettiin 1917 taisteluansioidensa perusteella luutnantiksi.  Hän osallistui upseerien navigaatiokurssille Helsingissä 18.12.1917-5.4.1918 ja erosi Venäjän laivaston palveluksesta 8.4.1918.  Suomen laivastoon hän tuli torpedovene S 1:n ensimmäiseksi upseeriksi 8.4.1919 ja siirrettiin rannikkolaivaston esikuntapäälliköksi 27.6.  Meren jäätyessä joulukuussa 1919 oli jää runnonut kolmen vanhan torpedoveneen rungot puhki.  Alukset upposivat ja asiaa tutkittiin.  Vanhoilla aluksilla ei ollut paljoa sotilaallista arvoa, mutta onnettomuudesta jääkäriupseerit saivat aiheen syyttää Venäjän palveluksessa olleita meriupseereita.  Jotta todennäköinen syyllinen kommodori von Schoultz saataisiin pelastettua vieritettiin syy Beuermanin sekä kahden muun nuoremman upseerin niskoille ja heidät uhrattiin. Von Schoultz oli brittejä miellyttääkseen halunnut pitää suomalaiset torpedoveneet vesillä mahdollisimman myöhään syksyllä, kuin ne muka  olemassaolollaan jotenkin sotilaallisesti uhkaisivat Venäjää.  Aktiivipalveluksesta Beuerman erosi 7.4.1920.  Tämän jälkeen hän toimi mm. Kone ja Silta Oy;n palveluksessa.
Hävittäjä Steregutšij
Hävittäjä Steregutšij valmistui Langen telakalta Riikasta toukokuussa 1906.  Syyskuuhun 1907 saakka se luokiteltiin torpedoristeilijäksi.  Aluksella oli kantavuutta 630 tonnia, pituutta 73 metriä, konetehoa 6325 hv, mikä tuotti nopeutta 26 solmua.  Miehistönä sillä oli 7 upseeria ja 83 miestä.  Beuermanin palvelusaikana aluksen aseistuksena oli 2 kpl 102 mm ja yksi 37 mm tykki sekä 2 kpl torpedoputkia.  Laivan koneisto uusittiin 1909-1910 Crichtonilla Pietarissa.  Sodan aikana Steregutšij oli osana Suomesta toiminutta hävittäjädivisionaa.  Se oli mukana ”Jääpurjehduksella” Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja siirrettiin sitten reserviin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1925.
Hävittäjä Donskoi Kazak merellä.

Hävittäjä Donskoi Kazak kuului samaan luokkaan kuin Steregutšij, se oli myös rakennettu Riikassa ja siihen pätivät samat tekniset tiedot.  Se kuului myös sisaraluksensa kanssa samaan yksikköön.  Donskoi Kazak osallistui partiointiin Kuurinmaan rannikolla ja Riikan lahdella sekä suojasi laivaston raskaampia yksiköitä.  Se ajoi miinaan Irben salmessa Saarenmaan ja Kuurinmaan välissä 9.8.1916.  Alus vaurioitui, mutta pysyi pinnalla ja korjattiin myöhemmin Crichtonin telakalla Pietarissa.  Tällöin sen aseistusta muutettiin.  Torpedoputket poistettiin ja se sai kolmannen 102 mm tykin.  Lisäksi alus sai paikat mahdollisille kahdelle ylimääräiselle tykille.  Myös Donskoi Kazak oli Helsingissä huhtikuuhun 1918.  Sen jälkeen se asetettiin Kronstadtissa reserviin ja poistettiin rekisteristä 1925.
Donskoi Kazak ajettuaan miinaan elokuussa 1916

tiistai 26. toukokuuta 2015

Tukikohta 6: Azov

Azov pian valtauksen jälkeen turkkilaisine rakennuksineen.
Kaupunki sijaitsee Donin eteläisen laskuhaaran varrella n. 15 km päässä siitä nimensä saaneelta Asovan mereltä.  Venäjä valtasi sen lopullisesti Turkilta 1774 saaden siitä ensimmäisen pysyvän tukikohdan Mustallemerelle.  Asovanmeren laivue toimi Azovista käsiin vuoteen 1783, kunnes Mustanmeren laivasto perustettiin Sevastopoliin.  Aluksi laivueen alukset rakennettiin ylempänä Donin varrelle jo Pietari Suuren aikana perustetulla Novopavlovskin telakalla.
Azovin linnoituksen mahtavat vallit ja portti nykyisin.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Carl von Behr

s. Viro 31.10.1804
k. Helsinki 24.11.1875

Oltuaan ylioppilaana Tartossa tuli Behr suomalaisen meriekipaasin palvelukseen aliupseeriksi 18.3.1831.  Osallistui 1835  purjehduksiin linjalaiva Berezinalla Hiidenmaan rannikolla ja matkalle fregatti Elisavetalla Danzigiin.  Behr ylennettiin mitsmaniksi 10.1.1836 ja hän palveli samana vuonna Itämerellä linjalaiva Feršampenuazilla ja fregatti Dianalla.  Seuraavana kesänä hän oli mukana tykkiveneosaston siirrossa Viaporista Turkuun.  Vuosina 1838-1843 Behr palveli Itämerellä linjalaivoilla Berezina, Prohor, Iezekil ja Leipzig.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 11.4.1841.  Sitten hänet siirrettiin 1844 Mustanmeren laivastoon, jossa hän 1844-1845 palveli velipuolensa August von Behrin tapaan korveteilla Andromaha ja Pilad sekä kuunari Drotikilla Abhasian rannikolla, kunnes hänet komennettiin takaisin Itämeren laivastoon.  Purjehduskaudella 1847 hän oli jälleen linjalaiva Leipzigilla, jonka purjehdus ulottui tuolloin Pohjanmerelle saakka.  Lopulta Behr palveli 1849-1851 Itämerellä linjalaiva Finlandilla.  Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 13.1.1852 ja siirrettiin sen jälkeen maahenkilökuntaan.  Behr nimitettiin 26.4.1854 luotsi- ja majakkalaitoksen tarkastajaksi majurin arvoisena ja vuosina 1857-1862 hän toimi Viipurin luotsipiirin päällikkönä.  Behr ylennettiin everstiluutnantiksi 1862 ja everstiksi 2.5.1869.

Linjalaivat Berezina linkki, Iezekil ja Leipzig olivat kaikki samaa Iezekil-luokkaa.  Niiden sisarlaivasta Azovista on blogissa kuva Berezinaa käsittelevän artikkelin kohdalla oheisessa linkissä.  Iezekil valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1826.  Sillä oli kantavuutta 3000 tonnia, pituutta 54 metriä ja 80 tykkiä.  Alus osallistui 1827-1830 Turkin sotaan Välimerellä ja mm. Navarinon meritaisteluun.  Se peruskorjattiin Kronstadtissa 1831-1832 ja oli sen jälkeen harjoituspurjehduksissa Itämerellä vuoteen 1842, kunnes muutettiin Viaporissa proomuksi ja lopulta romutettiin 1849.  Leipzig valmistui Arkangelista 1836.  Se osallistui harjoituksiin Itämerellä ja Pohjanmerellä, kunnes muutettiin proomuksi Viaporissa 1850.

Elisaveta ja Diana olivat Spešnij-luokan fregatteja, joita vuosina 1801-1844 rakennettiin kaikkiaan 34 kpl.  Blogissa on kuva laivojen sisaraluksesta Avrorasta, ks. linkki Elisaveta rakennettiin pikavauhtia Amiraliteetin Pietarin telakalla 1828 ja se liittyi samana syksynä Turkin sotaan Välimerelle lähteneeseen eskaaderiin.  Alus osallistui taisteluihin Kreikan saaristossa ja palasi Kronstadtiin vasta 1831.  Sen jälkeen se oli mukana  harjoituksissa Itämerellä, kunnes muutettiin työpajaksi Kronstadtiin 1838.  Diana valmistui Pietarista 1834 ja osallistui harjoituksiin Itämerellä 1850 saakka, kunnes muutettiin työpajaksi ja romutettiin 1854.

Linjalaiva Feršampenuaz valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1834.  Aluksella oli pituutta 57 metriä ja aseistuksena 82 tykkiä.  Vuoteen 1852 se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja peruskorjattiin 1848-1849 Kronstadtissa. Krimin sodan aikana se osallistui Kronstadtin puolustukseen.  Vuodesta 1855 se oli ankkurissa Kronstadtin satamassa eikä lähtenyt enää merelle.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä keväällä 1860.  Blogissa aiemmin kuvattu Vyborg oli sen sisaralus, ks. linkki.
Selafail-luokan linjalaiva
Prohor oli 74 tykin linjalaiva, joka kuului Selafail-luokkaan.    Se oli valmistunut 1823 Solombalskajan telakalta Arkangelista ja sillä oli kantavuutta 2700 tonnia, pituutta 54 metriä sekä 610 hengen miehistö.  Vuoden 1824 tulvassa se irtosi ankkuristaan Kronstadtissa, ajautui matalikolle ja oli siellä viisi vuotta ennen kuin saatiin irrotetuksi.  Alukselle oli sen jälkeen tehtävä suuri peruskorjaus.  Lopun urastaan alus palveli harjoituspurjehduksilla Itämerellä, kunnes romutettiin 1848 Viaporissa.

Kuunari Drotik oli valmistunut Nikolajevin telakalta 1839.  Sillä oli pituutta 30 metriä ja aseistuksena 16 tykkiä.  Alusta käytettiin Kaukasian rannikolla ja Kreikan saaristossa.  Krimin sodan aikana se toimi Sevastopolin lähistöllä.  Syksyllä 1855 Drotik upotettiin monien muiden alusten kanssa Sevastopolin väylän tukkeeksi.  Sodan jälkeen se nostettiin ja myytiin romuksi.

Seuraavista von Behrin aluksista on kirjoitettu aikaisemmin blogissa:

Korvetti Andromaha linkki

Korvetti Pilad linkki


Linjalaiva Finland linkki

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

August von Behr

k. 1881

Otettiin merikadettikuntaan 12.5.1840 ja ylennettiin gardemariniksi 1842.  Purjehti 1844 fregateilla Aleksandr Nevskij ja Proserpina sekä ylennettiin mitsmaniksi 21.8. ja siirrettiin Mustanmerenlaivastoon.  Vuosina 1845-1851 palveli Mustanmeren itärannikolla linjalaiva Uriililla, korveteilla Andromaha ja Pilad sekä fregatti Sižopolilla.  Ylennettiin luutnantiksi 6.5.1850.  Palveli sitten linjalaiva Andreilla 1852-1853.  Oli 1854 väliaikaisena päällikkönä höyrylaiva Fultonilla, joka kulki Pietarhovin ja Kronstadtin välillä.  Hän osallistui seuraavana vuonna Kronstadtin puolustukseen linjalaiva Konstantinilla.  Purjehti 1856 Kronstadtista Swinemündeen ja takaisin höyrylaiva Olafilla ja oli 1857 potkurifregatti Gromoboilla.  Sen jälkeen hän siirtyi laivanrakennusosaston virkamieheksi, kapteeniluutnantin arvoisena 1859 ja vanhempana virkamiehenä 1860.  Behr nimitettiin 2.5.1863 Pietarin satamapäällikön apulaiseksi ja ylennettiin 2. lk. kapteeniksi 13.1.1866 sekä 1.lk. kapteeniksi 13.1.1870.  Hänet siirrettiin laivaston reserviin 15.5.1871 ja vapautettiin palveluksesta kenraalimajurina 1875.
Linjalaiva Uriil.
Uriil oli 84 tykin Sultan Mahmut-luokan linjalaiva, joka valmistui Amiraliteetin Nikolajevin telakalta 1841.  Aluksella oli kantavuutta 3790 tonnia, pituutta 60 metriä ja miehistöä 750.  Uriil osallistui vuoteen 1853 harjoituspurjehduksiin Mustallamerellä ja sen jälkeen Krimin sotaan.  Aluksen ollessa korjaustöiden alaisena Sevastopolissa tuki sen tykistö kaupungin pattereita.  Syyskuussa 1854 Uriil upotettiin Sevastopolin tukikohdan väylän tukkeeksi. 

Andromaha oli 18 tykin korvetti, joka valmistui Nikolajevissa 1841.  Aluksella oli pituutta 37 metriä ja 100 hengen miehistö.  Andromaha palveli Mustanmeren lisäksi useaan otteeseen Välimerellä mm. Kreikan ja Sisilian vesillä.  Alus osallistui Krimin sodassa turkkilaisten maavoimien tulittamiseen ja palasi vaurioituneena Sevastopolin tukikohtaan, minne upposi elokuussa 1855.
Fregatti Sižopol V.A.Prohorovin litografian mukaan.
Sižopol oli 60 tykin Tenedos-luokan fregatti, joka valmistui Amiraliteetin Sevastopolin telakalta 1841.  Aluksella oli pituutta 53 metriä ja 418 hengen miehistö.  Vuoteen 1851 se osallistui harjoituspurjehduksiin Mustallamerellä, peruskorjattiin 1851 ja käytettiin sen jälkeen kadettien koululaivana.  Krimin sodan aikana alusta käytettiin partiointiin Sevastopolin edustalla, kunnes syyskuussa 1854 se upotettiin sataman sisääntuloväylälle ja miehistö liitettiin maavoimiin.  Sodan jälkeen sataman tukkinut alus räjäytettiin.

Imperatritsa Aleksandra-luokan 92 tykin linjalaiva Andrei valmistui 1846.  Vuoteen 1853 se osallistui laivaston purjehduksiin Suomenlahdella ja Itämerellä sekä 1850 Man-saaren vierailuun.  Krimin sodan aikana Andrein sijoituspaikkana oli Viapori.  Sodan jälkeen se toimi Helsingissä kasarmina, kunnes poistettiin laivaston luettelosta 1861.   Blogissa on kuva Andrein sisarlaivasta Lefortista, ks. Linkki.

Konstantin oli 82 tykin Fershampenuaz-luokan linjalaiva, joka oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1839.  Alus osallistui harjoituspurjehduksiin, kunnes sille vuosina 1852-1854 tehtiin suuri peruskorjaus ja se sai höyrykoneen.  Samalla alusta pidennettiin ja sen aseistusta vahvistettiin.  Konstantin poistettiin palveluksesta 1864.  Blogissa on kuva Konstantinin sisaraluksesta Vyborgista. Ks. Linkki.
Potkurifregatti Gromoboi.
Potkurifregatti Gromoboin rakentaminen alkoi Helsingissä Krimin sodan aikana, mutta se oli keskeytyksissä Viaporin pommituksen jälkeen.  Laivan koneisto tehtiin Pietarissa.  Lopulta alus valmistui 1857.   Sillä oli kantavuutta 3199 tonnia, pituutta 75 metriä, konetehoa 360 hv ja nopeutta 8 solmua.  Aluksen aseistuksena oli 196 mm tykkejä.  Gromoboi teki matkat Välimerelle 1858-1859 ja 1860-1861.  Siitä tehtiin koululaiva 1864.  Yhdysvaltain sisällissodan kokemusten jälkeen päätettiin, ettei aluksen kallista peruskorjausta enää suoriteta.  Gromoboi oli palveluksessa vuoteen 1872, kunnes se myytiin huutokaupalla romuksi.

Seuraavista von Behrin aluksista on aiemmin kerrottu blogissa:

Fregatti Proserpina linkki

Korvetti Pilad linkki

Höyrylaiva Olaf linkki

lauantai 23. toukokuuta 2015

Suomalaisnimisiä laivoja 5: Finn

Hävittäjä Finn 1913.
Finn (suomalainen) oli Hietalahden telakalla Helsingissä rakennettu Emir Buharskij-luokan hävittäjä.  Laivan rakentaminen aloitettiin 1904, laskettiin vesille 4.4.1905 ja astui palvelukseen 1906.  Samalla telakalla rakennettiin myös toinen luokan alus ja kaksi muuta Putilovilla Pietarissa.  Finnillä oli kantavuutta 720 tonnia, pituutta 72 metriä ja konetehoa 6500 hv, mikä kehitti 25 solmun nopeuden.  Aseistuksena aluksella oli 2 kpl 75 mm ja 6 kpl 57 mm tykkejä, kolme 450 mm torpedoputkea sekä 20 miinaa.  Miehistöä sillä oli 99.  Finn oli alkujaan luokiteltu torpedoristeilijäksi, mutta syyskuusta 1907 lähtien hävittäjäksi.  Modernisoinnin yhteydessä Crichtonin telakalla Pietarissa 1910 aluksen torpedoputket poistettiin ja se sai tilalle 2 kpl 102 mm tykkejä.  Miinamääräksi tuli 37.  Sen koneisto uusittiin vielä Hietalahdessa 1914-1915, se sai kolmannen 102 mm tykin, 75 mm tykit ja miinat poistettiin sekä yksi torpedoputki palautettiin.  Finn oli mukana laivaston purjehduksella Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja pian sen jälkeen se asetettiin reserviin.  Seuraavana syksynä se siirtyi Volgan kautta Astrahaniin ja liittyi Kaspianmeren laivueeseen. Helmikuussa 1919 aluksen uudeksi nimeksi tuli Karl Libkneht.  Alus osallistui sisällissodassa Kaspianmeren taisteluihin, kunnes asetettiin 1923 varastoon Bakuun.  Se romutettiin joulukuussa 1925.
Finn laskee harjoitusmiinan.
Hävittäjä Finn venekannelta keulaan päin.


Johan Bartram

s. Viipuri 30.8.1809
k. Elimäki 13.2.1865
Johan Bartramin maalaus Novoarkangelskin (Sitkan) satamasta.
Laivassa Venäjän Amerikankomppanian lippu.
Bartram otettiin merikadettikuntan 1821 ja ylennettiin gardemariniksi 1824.  Purjehti 1826 fregatti Konstantinilla Kronstadtista Gravesendiin ja takaisin sekä ylennettiin mitsmaniksi 7.10.  Seuravana kesänä hän purjehti fregatti Provornylla Kronstadtista Portsmouthiin ja edelleen Välimerelle sekä osallistui Navarinon meritaisteluun turkkilaisia vastaan.  Vuosina 1828-1828 Bartram palveli korvetti Gremjaštšilla Välimerellä ja Adrianmerellä sekä paluumatkalla Kronstadtiin.  Hänet siirrettiin 1830 suomalaiseen meriekipaasiin.  Seuraavana kesänä Bartram oli tullijahdin päällikkönä Ahvenanmaan saaristossa ja ylennettiin luutnantiksi 8.2.1832.  Vuosina 1833-1837 hän palveli Itämerellä Katzbach-laivalla ja höyrylaivoilla Herkules ja Provorny.  Vuonna 1839 Bartram siirtyi Venäjän Amerikankomppanian palvelukseen.  Hän matkusti Kronstadtista Nikolailla Valparaisoon Chileen ja sai siellä priki Veliki Knjas Konstantinin päällikkyyden.  Aluksellaan hän jatkoi matkaa Novoarkangelskiin (nykyiseen Sitkaan) Alaskaan.  Vuosina 1840-1845 Bartram toimi komppanian alusten Bajkalin, Naslednik Aleksandrin ja Veliki Knjas Mihailin päällikkönä Petropavlovskin, Ohotanmeren ja Amerikan siirtokuntien välillä.  Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 7.4.1844.  Hänet valittiin 1845 komppanian johtokuntaan ja kutsuttiin Pietariin.  Bartram nimitettiin 3.7.1850 Suomen tulli- ja majakkalaitoksen ylijohtajan apulaiseksi ja amiraliteetin everstiluutnantiksi.  Hän erosi palveluksesta 1853 everstin arvoisena.  Vielä 1857 hänet kutsuttiin johtamaan Saimaan väylien kartoitusta.
Fregatti Konstantin
Konstantin oli Solombalskajan telakalta Arkangelista 1826 valmistunut 48-tykkinen fregatti.  Se oli siis aivan uusi kun Bartram tuli sille palvelukseen.  Britannian matkan Konstantin teki yhdessä fregatti Jelenan kanssa ja alukset veivät mukanaan kultalastin.  Seuraavana vuonna laiva osallistui Navarinon taisteluun ja sen jälkeen Turkin sotaan 1830 saakka, kunnes palasi Kronstadtiin käytyään välillä Ranskassa korjattavana.  Konstantin oli vartioaluksena Kronstadtissa 1832-1835 ja muutettiin proomuksi Viaporissa 1837 sekä romutettiin 1848.

Fregatti Provorny oli Konstantinin sisaralus ja valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1823.  Ennen Turkin sotaa se toimi Atlantilla vieraillen mm. Islannissa saakka.  Suuren tulvan aikaan 1824 se irtosi ankkurista Kronstadtissa ajautuen matalikolle, mutta saatiin korjattua.  Navarinon taistelussa Provorny kuului laivaston vasempaan sivustaan ja sai vaurioitettua kahta turkkilaista fregattia.  Alus palasi heti taistelun jälkeen takaisin Kronstadtiin, jossa se romutettiin 1831.
Tässä pienellä merenlahdella nykyisen Pyloksen kaupungin edustalla Kreikan länsirannikolla käytiin lokakuussa 1827 meritaistelu Turkin ja toiselta puolelta Ranskan, Britannian ja Venäjän laivastojen välillä.  Molemmilla osapuolilla oli taistelussa 20 linjalaivaa ja fregattia.  Turkkilaiset kärsivät taistelussa musertavan tappion.
Korvetti Gremjaštšy valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1822.  Tulvan aikana 1824 se ajautui maihin Kronstadtissa ja korjattiin väliaikaisesti.  Perusteellisempi työ tehtiin vasta pari vuotta myöhemmin.  Myös se osallistui Navarinon taisteluun ja palasi Kronstadtiin 1829, missä romutettiin seuraavana vuonna.  Aluksen aseistuksena oli 24 tykkiä.

Siipirataslaiva Provorny oli valmistunut Izhoran konepajalta 1825.  Sillä oli kantavuutta 175 tonnia ja pituutta 34 metriä.  Alus peruskorjattiin Kronstadtissa 1837 ja romutettiin 1847.


Siipiratalaiva Herkulesista on blogissa kirjoitettu aiemmin.  Ks. oheinen  linkki

perjantai 22. toukokuuta 2015

Fredrik Bernhard Adolf Avellan

s. Taškent 31.7.1874

Aleksanteri III sataman hallintorakennus Liepajassa.

Avellan valmistui Nikolajevin insinööriakatemiasta ja nimitettiin alikapteeniksi insinööriupseerikunnassa 1.7.1900.  Aleksanteri III sataman (Liepajan sotasataman) nuorempi linnoitusrakentaja ja laivaston rakennuskunnan jäsen.  Avellan nimitettiin Port Arthurin rakennustöiden päälliköksi 29.7.1900.  Hänet ylennettiin kapteeniksi 27.4.1902.  Osallistui Venäjän-Japanin sotaan Port Arthurissa linnoituksen antautumiseen saakka.  Nikolajevin nuoremmaksi linnoitusrakentajaksi 25.12.1905 ja everstiluutnantiksi 19.12.1909.  Nikolajevin rakennustöiden päällikkö 15.9.1912.  Sen jälkeen Pietari Suuren merilinnoituksen rakennustöiden päällikkönä Tallinnassa.  Ylennettiin everstiksi 19.4.1914.
Port Arthur 1904 A.Tronin maalauksen mukaan.

Tukikohta 5: Astrahan

Astrahan 1700-luvun alussa.
Astrahan sijaitsee Volgan suistossa noin 100 km päässä Kaspianmereltä.  Kaupunki tuli Venäjän haltuun 1558 Astrahanin kaanikunnan valloituksen yhteydessä.  Osmanien vetäytyessä Volgalta 1570 aukeni Venäjälle vesitie Astrahanin kautta Kaspianmerelle.  Tämän jälkeen kaupunki tunnettiin kauppateiden solmukohtana, kunnes Pietari Suuren aikana sinne perustettiin telakka ja kaupungista tehtiin tukikohta sotatoimille Persiaa vastaan.  Kaspianmeren laivue perustettiin Astrahaniin 1722 ja kaupunki säilyi sen päätukikohtana vuoteen 1867, jolloin tukikohta siirtyi Bakuun.
Postikortteja vanhasta Astrahanista



torstai 21. toukokuuta 2015

Herman Avellan

s. Turku 28.7.1820
k. Viipuri 20.6.1912

Tultuaan ylioppilaaksi 1838 otettiin Avellan junkkarina suomalaiseen meriekipaasiin 22.6.1839.  Hän osallistui 1839 ja 1842 purjehduksiin linjalaiva Ostrolenkalla ja 1840 merenmittaukseen priki Diomidilla Riianlahdella sekä 1843 kuunari Snegillä Suomenlahdella.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 1841 ja erosi palveluksesta luutnantin arvoisena 11.12.1844.  Avellan toimi muutamia vuosia virkamiehenä mm. Sortavalassa, kunnes hänet otettiin 13.8.1850 luotsilaitoksen palvelukseen alikapteenina.  Kapteeniksi hänet ylennettiin 4.6.1853.  Avellan toimi luotsipiirin päällikkönä Vaasassa 1850-1853, Oulussa 1853-1857 ja Tammisaressa 1857-1862.  Luotsilaitoksen palveluksesta Avellan erosi majurina 29.3.1862.  Sen jälkeen hän oli tullivirkamiehenä, hovioikeudenneuvoksena ja lopulta sai kamarineuvoksen arvon 1889.  Avellan kunnostautui myös useiden romaanien ja näytelmien kirjoittajana käyttäen mm. nimimerkkiä En Finne. 

Ostrolenka oli 1834 Solombalskajan telakalta Arkangelista valmistunut 80 tykin Iezekil-luokan linjalaiva.  Vuonna 1835 se kuului vara-amiraali Rikordin eskaaderiin, joka kuljetti Keisarillisen kaartin joukot Puolaan Venäjän ja Preussin yhteisiin sotaharjoituksiin.  Tämän jälkeen kesään 1846 saakka se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä, kunnes 1848 muutettiin proomuksi Viaporissa.  Blogissa on kuva Ostrolenkan sisaraluksesta Azovista.  Ks. linkki.
Priki Diomid.  Yksityiskohta V.I.Štšiljajevin maalauksesta.
Diomid oli 20 tykin priki, joka valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1832.  Alus osallistui alkuvuosinaan harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella, mutta myöhemmin pääasiassa sillä tehtiin merenmittauksia Suomessa ja Riianlahdella.  Vuonna 1843 Diomidille tahtiin peruskorjaus Kronstadtissa, jossa se myös romutettiin 1858.


Kuunari Snegistä on kirjoitettu aiemmin blogissa.  Ks. linkki.

Wilhelm Armfelt

s. Ruotsi 17.7.1828
k. Turku 7.11.1882

Santahaminan eteläkärjen patteria Krimin sodan ajalta
Armfelt otettiin merikapteenina suomalaiseen meriekipaasiin 14.2.1855 ja nimitettiin mitsmanin vakanssille.   Osallistui Santahaminan pattereilla Viaporin puolustukseen brittiläis-ranskalaista laivastoa vastaan 9.-10.8.1855.  Palveli sen jälkeen kuunari Strelalla purjehduskauden 1856.  Siirrettiin 24.8.1857 Suomen luotsilaitokseen amiraliteetin luutnanttina ja nimitettiin Helsingin luotsipiiriin.  Jo 31.10.1859 Armfelt kuitenkin komennettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Hän palveli siellä höyrylaiva Tarkilla, Uralilla ja Kuralla sekä kuljetusalus Astrabadilla ja höyrykuunari Persijaninilla 1860-1871.  Armfelt ylennettiin laivaston luutnantiksi 13.1.1862, kapteeniluutnantiksi 9.4.1871 ja ilmeisesti jo reservissä 2. lk. kapteeniksi 13.1.1880.

Höyrykuunari Persijanin oli valmistunut Nižni Novgorodissa 1859.  Aluksella oli kantavuutta 409 tonnia.  Aseistuksena sillä oli seitsemän kevyttä tykkiä, mutta myös valmius ottaa sota-aikana viisi 12-naulaista lisää.  Persijaninia käytettiin kuljetuksissa ja sotatoimissa turkmeeneja sekä persialaisia vastaan. Poistettiin laivaston luettelosta 1881.


Seuraavista Armfeltin aluksista on kirjoitettu aiemmin blogissa.  Linkit alla:

tiistai 19. toukokuuta 2015

Suomalaisnimisiä laivoja 4: Sveaborg ja Torneo

Pienoismalli ruotsalaisesta Hämeenmaa-luokan soutufregatista.
Venäläiset alukset olivat tätä esikuvaansa hieman suurempia.
Venäjä rakensi jo Suomen sodan aikana 1808 ruotsalaisen esikuvan mukaan viisi Hämeenmaa-luokan soutufregattia.  Venäjällä niistä käytetään myös nimitystä Bodryi-luokka.  Ne olivat ruotsalaisia vastaavia suurempia.  Niillä oli pituutta 44 metriä, niissä oli 20 airoparia ja aseistuksena 32 tykkiä.  Kahdella aluksista oli suomalainen nimi, Torneo ja Sveaborg. Sveaborgia käytettiin sodassa Ruotsia vastaan 1808-1809.  Sen jälkeen se siirtyi venäläiseskaaderin mukana Kronstadtiin.  Viaporissa se toimi uudelleen kesällä 1812, mutta palasi syksyllä takaisin tukikohtaansa.  Torneo toimi kontra-amiraali von Möllerin lippulaivana 1812-1813 ja  oli soutueskaaderin mukana pommittamassa piiritettyä Danzigin linnoitusta yhdessä brittiläisen kontra-amiraali Martinin eskaaderin kanssa.  Sen jälkeen se siirtyi Königsbergiin syksyllä 1813 sekä seuraavana kesänä Viaporiin ja lopulta Kronstadtiin 1815.   Vuosina 1817-1821 Torneo oli vartioaluksena Tallinnassa ja palasi takaisin Kronstadtiin kesäkuussa 1821.  Molemmat laivat romutettiin 1824.
Fregatti Sveaborgin pienoismalli
Samana vuonna 1808 kuin edellisetkin alukset valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 36 tykin Kastor-luokan fregatti, joka sai nimen Sveaborg.  Aluksella oli pituutta 46 metriä ja siinä oli 250 hengen miehistö.  Se kuului eskaaderiin, joka lokakuussa 1812 purjehti Pohjanmerelle tukemaan brittilaivaston sotatoimia Ranskaa vastaan.  Sveaborg toimi Pohjanmeren ja Kanaalin vesillä 1814 saakka, jolloin se palasi Kronstadtiin.  Vuosina 1818-1820 se osallistui harjoituspurjehduksiin Suomenlahdella.  Suuren tulvan aikana 1824 alus oli ankkurissa Kronstadtin sotasatamassa, ajautui matalikolle ja upposi 14.11.  Se romutettiin Kronstadtissa 1828.
Torpedovene Sveaborg ajaa merelle Vladivostokin satamasta

Torpedovene Sveaborg valmistui Normandin telakalta Le Havresta marraskuussa 1886.  Kun torpedoveneiden nimet muutettiin numeroiksi 1898 tuli aluksesta No. 205.  Sveaborgilla oli kantavuutta vain 96 tonnia ja sen 737 hv koneet kehittivät nopeutta 19 solmua.  Aseistuksena aluksella oli kaksi torpedoputkea ja kaksi konekivääriä.  Miehistöä sillä oli 21.   Alukseen oltiin laivastossa hyvin tyytyväisiä ja toukokuussa 1895 se siirrettiin osina Vladivostokiin Tyynenmeren laivueelle.  Sveaborgista tehtiin viestialus heinäkuussa 1911 ja se myytiin romuksi syksyllä 1913.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Otto Mauritz Armfelt

s. Kangasala 24.11.1847
k. Luga 24.7.1904

Armfelt otettiin merikadettikuntaan 1858 ja ylennettiin gardemariniksi 16.4.1865.  Palveli höyryfregatti Smelillä Pohjanlahdella ja keisarillisella jahdilla Tigrillä Mustallamerellä.  Armfelt osallistui 1865-1866 höyryfregatti Dmitri Donskoilla pitkälle purjehdukselle Länsi-Afrikan rannikolle ja seuraavana syksynä toiselle ulkomaanmatkalle höyryfregatti Svetlanalla.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 28.8.1867 ja palveli sen jälkeen suomalaisen meriekipaasin höyryfregatti Olafilla Itämerellä sekä 1869 vahtiupseerina Kronstadtin redillä.  Armfelt suoritti voimistelulaitoksen kurssin 1870.  Sitten hän purjesti keisarillisella jahdilla Koroleva Viktorialla ja kahteen otteeseen 1873.1874 sekä 1876-1878 reviisorina monitori Veštšunilla.  Armfelt suoritti voimistelunopettajan apulaissen tutkinnon Kronstadtissa 10.1.1880.  Tämän jälkeen hän palveli höyryfregatti Admiral Greigillä Itämerellä sekä 1881-1883 barkassi No. 91:n päällikkönä Pietarhovin saattueessa.  Armfelt ylennettiin kapteeniluutnantiksi 13.1.1882 ja 2. lk. kapteeniksi 10.3.1885.  Hänet komennettiin vanhimmaksi upseeriksi monitori Veštšunille 1.11.1886.  Armfelt nimitettiin 5.11.1887 Kronstadtin voimistelukomennuskunnan päälliköksi ja siirrettiin laivaston reserviin 24.6.1889.  Hän erosi palveluksesta sairauden takia 6.5.1894 1. lk. kapteenin arvoisena.

Pietarissa, Nikolajevissa ja myöhemmin Kronstadtissa toimi 1858 lähtien merisotilaiden kunnon kohottamiseksi voimistelukomennuskunta, jossa kussakin toimi kahdeksan upseeria.  Syksyisin purjehduskauden päätyttyä sotilaille järjestettiin voimisteluharjoituksia ja painia.
Keisarillinen jahti Tigr
Tigr oli ensimmäinen keisarillinen jahti Mustallamerellä.  Se valmistui Amiraliteetin telakalta Nikolajevista 1858.  Kolmimastoilla aluksella oli neljä tykkiä.  Vaikka se oli laivaston rekisterissä 14 vuotta sitä ei tiedetä varmuudella olleen keisarillisen perheen käytössä kuin ainoastaan kerran, vuonna 1861 Aleksanteri II:n matkatessa Sevastopolista uuteen palatsiinsa Livadiaan.  Tämän jälkeen tuli tarve uuteen mukavampaan alukseen, kun perhe alkoi lomailla säännöllisemmin Mustallamerellä.
Keisarillinen jahti Koroleva Viktoria
Koroleva Viktoria (Kuningatar Viktoria) valmistui Britanniassa Joseph Whiten telakalla 1846 ja sen toi Kronstadtiin brittiläinen miehistö.  Alus rekisteröitiin Merikaartin ja Pietarin keisarillisen purjehdusseuran yhteiseen käyttöön.  Joskus sillä osallistuttiinkin purjehduskilpailuihin.  Keisarillinen perhe purjehti jahdilla monien vuosien ajan.  Eräällä tällaisella matkalla alus ajoi karille Koivistonsalmessa, mutta saatiin korjatuksi.  Purjehduskausilla 1878-1880 sitä käytettiin laivaston koulutuksessa, kunnes 1884 se poistettiin rekisteristä.
Höyryfregatti Smelij

Muista Armfeltin aluksista on kirjoitettu blogissa aiemmin.  Linkit alla:



sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Axel Rafael Armfelt

s. Vladivostok 4.5.1875
k. Espoo 10.2.1953

Armfeltin syntyessä hänen isänsä 1. luokan kapteeni (myöhempi kontra-amiraali) Alexander Johan Fredrik Armfelt palveli Tyynenmeren satamien korkeimman merioikeuden puheenjohtajana.  Axel Rafael Armfelt ylennettiin 7.10.1896 gardemarinista mitsmaniksi ja siirrettiin 12.10.1896 Tyynenmeren laivastosta Itämeren laivaston.  Luutnantiksi hänet ylennettiin 14.4.1901 ja vanhimmaksi tykistöupseeriksi 1. lk risteilijä Gertsog Jedinburgskille 19.12.1902.  Armfeltista tuli 29.10.1906 panssarifregatti Admiral Lazarevin vanhin upseeri ja ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 19.12.1906.  Vanhin upseeri koululaiva Knjas Pošarskille 25.4.1907 ja panssariristeilijä Rossijalle 19.4.1908.  Armfelt siirrettiin disponibiliteettiin 23.1.1911 ja takaisin palvelukseen 18.3.1912.  Hänet otettiin laivaston maahenkilökuntaan 7.4.1912 ja määrättiin väliaikaiseksi Turun luotsipiirin päälliköksi.  Armfelt otettiin hydrografikuntaan 17.2.1913 everstiluutnantin arvoisena ja ylennettiin 27.4.1913 everstiksi.  Hän erosi palveluksesta 1917.
Panssarifregatti Admiral Lazarev.
Panssarifregatti Admiral Lazarev otettiin palvelukseen keskeneräisenä 1869 ja alus valmistui lopullisesti vasta 1871. Aluksella oli kantavuutta 3780 tonnia, nopeutta 10 solmua ja 282 hengen miehistö.  Alkuperäisenä pääaseistuksena sillä oli 6 kpl 229 mm tykkiä.  Admiral Lazarev riisuttiin aseista 1,8.1907.  Sitä käytettiin sen jälkeen satamassa koululaivana ja proomuna.  Alus upposi myrskyssä lokakuussa 1912, kun sitä oltiin hinaamassa Saksaan romutettavaksi.
Admiral Lazarevin sisaraluksen Admiral Greigin kannelta.

Armfeltin muista aluksista on kirjoitettu aikaisemmin blogissa.  Alla linkit:



lauantai 16. toukokuuta 2015

Suomalaisnimisiä laivoja 3: Finland

Keisarillisessa laivastossa on ollut kaksi Finland-nimistä linjalaivaa.

Trioh Sviatitelei-luokan 74 tykin linjalaiva Finland laskettiin vesille Amiraliteetin telakalta Pietarista 1814, mutta vasta 1821 se osallistui harjoituspurjehdukseen Suomenlahdella.  Suuren tulvan aikana 19.11.1824 alus oli ankkurissa Kronstadtin satamassa, pääsi irralleen ja ajautui maihin.  Sitä ei saatu enää koskaan irrotetuksi, vaan romutettiin paikallaan 1828.

Iežekil-luokan 74 tykin linjalaiva Finland valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1840.  Kesinä 1841, 1842, 1845-1847 ja 1853 se osallistui harjoituspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella.  Viimeksi mainittuna vuonna aluksen päällikkönä toimi suomalainen 1. lk. kapteeni (myöhempi amiraali) Fredrik Nikolai Nordmann.  Eskaaderin harjoitusristely ulottui 1844 aina Pohjanmerelle saakka.  Kesinä 1848-1850 kierrettiin Tanskan vesiä ja vierailtiin Man-saarella.  Alus osallistui Krimin sotaan Kronstadtin tukikohdan puolustuksessa ja romutettiin pian sodan jälkeen 1857.
Linjalaiva Finlandin sisaralus Iežekil-luokan linjalaiva Ažov.
Lisäksi venäläiset saivat ruotsalaisilta sotasaaliiksi 1790 Viipurinlahdella 60 tykin linjalaiva Finlandin.  Tätä 1735 valmistunutta alusta ei kuitenkaan koskaan otettu palvelukseen, vaan se romutettiin 1794.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Fredrik Armfelt

s. Runö, Österåker, Södermanland 18.7.1759
k. Turku 27.6.1821

Kersantti Ruotsin armeijan laivastossa 1775, vänrikki 1777 ja luutnantti 30.5.1787.  Osallistui Kustaa III:n sotaan 1789-1790 ja erosi armeijasta 20.12.1795.  Armfelt siirtyi Venäjän palvelukseen 1.5.1811 kapteeniluutnantin arvoisena ja komennettiin Mustanmeren laivastoon.  Hän purjehti 1811 Mustallamerellä linjalaiva Asijalla ja palveli 1812 Sevastopolin redillä harjoituksissa linjalaiva Pravillä.  Sen jäleen Armfelt purjehti 1814 linjalaiva Maksim Ispovednikilla, kunnes siirrettiin 1815 Itämeren kaleerilaivueeseen.

Asija ja Maksim Ispovednik olivat 74 tykkisiä Anapa-luokan linjalaivoja.  Asija valmistui Hersonin telakalta 1810 ja osallistui seuraavana kesänä Venäjän-Turkin sotaan.  Alus kuului vara-amiraali Gallin laivueeseen, joka lähti Varnasta etsimään Turkin laivastoa.  Saatuaan tiedon turkkilaisten kokoontumisesta Bosporin salmeen jäi venäläislaivue vain partioimaan Varnan ja Bosporin välille.  Kesällä 1812 Asija kuljetti joukkoja Sevastopolin ja Odessan välillä.  Sen jälkeen alusta käytettiin vain harjoituksissa Sevastopoliin lähistöllä ja se poistettiin käytöstä 1825.  Maksim Ispovednikin valmistuessa Hersonissa 1812 oli Turkin sota juuri päättynyt eikä alusta enää tarvittu sotatoimissa.  Se osallistuikin koko palveluksensa ajan harjoitusristeilyihin Sevastopolista käsin.  Alus myös romutettiin siellä 1832.
Linjalaiva Pravin sisaraluksen Sviatoi Piotrin pienoismalli.

Pravi oli 76-tykkinen Sviatoi Piotr-luokan linjalaiva ja valmistunut Hersonista 1805.  Alus oli osallistunut kesän 1807 epäonnistuneisiin hyökkäyksiin turkkilaisia vastaan kärsien pahoja vaurioita myrskyssä.  Sen jälkeen se osallistui harjoituksiin ja partiointiin Mustallamerellä.  Alus poistettiin käytöstä jo 1813.

Alexander Magnus August Armfelt

s. Viipuri 21.9.1868
k. Kronstadt 1920


Armfelt ylennettiin 2.11.1903 luutnantiksi 91. Dvinskin (Daugavpilsin) rykmentissä.  Hänet siirrettiin meriministeriöön ja komennettiin amiraliteettiin 1904 sekä ylennettiin alikapteeniksi 1905.  Armfelt palveli reviisorina vartioaluksella Kronstadtissa, ylennettiin kapteeniksi 1.5.1910 ja everstiluutnantiksi 19.4.1914.  Hänet ammuttiin Kronstadtissa 1920.
Amiraliteetin alikapteenin univormu 1914.

torstai 14. toukokuuta 2015

Tukikohta 4: Ohotsk

Ohotskin kartta 1737.
Ohotsk oli Venäjän päätukikohta Tyynellämerellä 1600-luvun lopulta siihen saakka kun Amurin alue vallattiin 1860.  Ensi kertaa venäläiset pystyttivät talvileirinsä Ohota-joen suulle Ohotanmeren rannalle 1647, mutta vasta 1714 toiminta siellä vakiintui telakan käynnistymisen myötä.  Venäjän Siperian laivue perustettiin Ohotskiin 1731 ja Bering käytti sitä päätukikohtanaan kahdella suurimittaisella tutkimusmatkallaan.  Nämä yhdessä toivat paikkakunnalle runsaasti erilaista väkeä.  Venäjän Amerikan komppania perustettiin nimenomaan Ohotskissa 1799.  Varsinaisia linnoituksia Ohotskiin ei rakennettu.  Sen ei uskottu olevan vaarassa ulkoisilta hyökkäyksiltä.
Ohotskin satama vanhan piirroksen mukaan.

Alusta pitäen havaittiin Ohotskin olevan kuitenkin epäsuotuisa tukikohdan paikka.  Sikäläinen kasvukausi oli lyhyt ja ruokatarvikkeet oli tuotava.  Jäätön purjehduskausi kesti kuitenkin vain neljä kuukautta ja satama oli usein niin altis tuulelle, että laivat joutuivat odottamaan päiväkausia tuulen tyyntymistä.  Myös yhteydet mantereelle olivat Ohotskista hankalat.  Venäjän Amerikan komppania siirsikin tukikohtansa 1840 etelämmäksi Ajaniin ja Siperian laivue 1849 Petropavlovskiin Kamtšatkan niemimaalle.  Ohotskin väkiluku, joka oli 1839 ollut 1660 laski sataan asukkaaseen 1865.  Nykyisin taajamassa on noin 4000 asukasta.
Ohotsk nykyisin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Leonard Antell

s. 21.4.1848

Otettiin merikadettikuntaan 26.9.1864 ja purjehti kadettieskaaderin aluksilla Itämerellä 1865-1867. Ylennettiin gardemariniksi 29.4.1868.  Vuosina 1869-1869 Antell palveli monitori Smertšillä, höyryfregatti Dmitri Donskoilla ja rannikkopanssarilaiva Pervenetsillä Suomenlahdella sekä höyrykorvetti Pamjat Merkurijalla Mustallamerellä.  Hänet ylennettiin mitsmaniksi 29.4.1870 ja palveli purjehduskaudella 1871 uudelleen  Pervenetsillä Itämerellä.  Antell ylennettiin luutnantiksi 20.4.1873.  Hänet poistettiin kuoltuaan laivaston rullista 5.2.1877.
Höyrykorvetti Pamjat Merkurija
Höyrykorvetti Pamjat Merkurija valmistui Amiraliteetin telakalta Nikolajevista 1866.   Aluksella oli kantavuutta 850 tonnia, pituutta 50 metriä, nopeutta 8,5 solmua ja 175 hengen miehistö.  Aseistuksena sillä oli 11 tykkiä.  Vuoteen 1871 se partioi itäisellä Mustallamerellä salakuljettajia etsien ja kuljettaen aseita Kaukasiaan.  Sen jälkeen se riisuttiin aseista ja asetettiin reserviin.  Alukselle tehtiin 1874 peruskorjaus ja se aseistettiin uudelleen.  Turkin sodan alussa 1877 se katsottiin kuitenkin vanhentuneeksi palvelukseen ja  sen tykit siirrettiin apualusten vahvistukseksi.  Sodan jatkuessa se sai kuitenkin jälleen uuden aseistuksen ja sitä käytettiin tykistön harjoituksissa.  Kesällä 1878 Pamjat Merkurija siirrettiin Sevastopoliin, mistä käsin se kuljetti joukkoja Kaukasian armeijalle Batumiin.  Palveltuaan jonkin aikaa vartioaluksena Tonavan laivueessa siirrettiin alus Nikolajevin satamaan 1879, riisuttiin lopullisesti aseista ja otettiin reserviin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1883, mutta aluksen rungon ollessa hyvässä kunnossa muutettiin se kelluvaksi vankilaksi, jossa oli 40 selliä.  Tässä tehtävässä alusta käytettiin 1910 saakka, jolloin se romutettiin.

Antellin muista aluksista on kirjoitettu blogissa jo aiemmin.  Linkit alla:




tiistai 12. toukokuuta 2015

August Vilhelm von Ammondt

s. Pietari 29.8.1826
k. Pietari 16.2.1858

Otetiin Aleksanterin kadettikuntaan 5.9.1833 (7-vuotiaana) ja siirtyi merikadettikuntaan 4.3.1837.  Ylennettiin gardemariniksi 3.8.1844 ja mitsmaniksi 2.9.1846.  Purjehti sitten fregatti Proserpinalla ja 1847 Pohjanmerelle Vladimirilla.  Oli 1848 ja 1849 komennettuna henkikaartin 3. suomalaiseen tarkk’ampujapataljoonaan Helsinkiin  Siirrettiin 17.11.1849 henkikaartin liettualaiseen rykmenttiin.  Ylennettiin aliluutnantiksi 1.5.1853 ja luutnantiksi 23.4.1854.
Aleksanterin kadettikunnan rakennus nykyisin
Aleksanterin kadettikunta oli Tsarskoje Selossa toiminut alkeiskoulu, joka oli järjestetty sotilaallisten periaatteiden mukaan.  Koulun tarkoituksena oli antaa oppilaille valmiudet siirtyä varsinaisiin sotilasoppilaitokseen.  Opetusohjelma oli ajan oloon nähden monipuolista: maavoimien komppanialle opetettiin saksaa ja merivoimien englantia.  Aleksanterin kadettikunnan maineikkaampiin oppilaisiin kuuluivat mm. suomalaisamiraalit Theodor Avellan ja Oscar von Kraemer.


Proserpina 44-tykkinen Spešnij-luokan fregatti, jollainen on esitelty Jekaterinan  yhteydessä.  Proserpinaa käytettiin jokseenkin koko palveluaikansa koulutuksessa Itämerellä.  Vladimir puolestaan oli Imperatsija Aleksandra-luokan linjalaiva, kuten vuotta aikaisemmin valmistunut Ne tron menja ja sen historiakin oli osapuilleen sama.  Vladimir muutettiin kuitenkin 1860 kelluvaksi nosturiksi Kronstadtiin kunnes romutettiin 1863.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Suomalaisnimisiä aluksia 2: Vyborg (Viipuri)

Linjalaiva Vyborg (1710)
Laivaston ensimmäinen Vyborg-niminen alus oli 50 Riga-luokan  linjalaiva, joka rakennettiin Laatokan telakalla brittiläisen laivanrakentaja Richard Brownin johdolla ja valmistui kesällä 1710.  Laiva sai nimensä samaan aikaan tapahtuneen Viipurin valloituksen kunniaksi.  Harjoiteltuaan Pietarin lähivesillä ja toimittuaan kaupungin suojana se lähti heinäkuussa 1713 vara-amiraali Cruysin eskaaderin mukana etsimään ruotsalaisaluksia Suomenlahdelta.  Tällöin se ajoi karille eikä sitä yrityksistä huolimatta saatu soutuveneillä irrotetuksi.  Lopulta laivan runko katkesi ja miehistö poltti aluksen, jottei se joutuisi vihollisen haltuun.

Piotr II -luokan linjalaiva Vyborg oli kuten edeltäjänsäkin Richard Brownin käsialaa.  Se valmistui 1729, mutta poistettiin käytöstä jo 1739 tienoilla.  Aluksessa oli aseistuksena 54 tykkiä.
Linjalaiva Vyborg (1841)
Fershampenuaz luokan linjalaiva Vyborg valmistui Ohtan telakalta Pietarista 11.8.1841.  Alus kuului virallisesti 74 tykin aluksiin, mutta todellisuudessa siinä oli 82 tykkiä.  Pääasiassa laiva osallistui harjoituspurjehduksiin Suomenlahdella, mutta 1844 se oli vara-amiraali Platerin mukana Pohjanmerellä, 1848 Man-saarella saakka ja 1850 Tanskan vesillä.  Vuosina 1852-1854 Vyborgille tehtiin suuri peruskorjaus.  Alusta pidennettiin, siihen asennettiin höyrykone ja potkuri sekä sen aseistusta vahvistettiin.  Laivan kantavuudeksi tuli 3505 tonnia, pituudeksi 65 metriä ja nopeudeksi 7,5 solmua.  Miehistöä sillä oli kokonaista 950.  Kesällä 1856 se kuljetti Krimin sodan päätyttyä joukkoja Viaporista Kronstadtiin ja lähti samana syksynä kontra-amiraali Behrensin eskaaderin mukana pitkälle lähes vuoden kestäneelle purjehdukselle Italiaan ja takaisin.  Välimerellä aluksessa liehui matkustajana olleen suuriruhtinas Konstantin Pavlovitshin lippu.  Laivan ollessa Lissabonissa osallistui sen miehistö kaupungin palon sammuttamiseen.  Matkan jälkeen alus osallistui jälleen Suomenöahden harjoituksiin, kunnes se poistettiin laivaston luettelosta 7.12.1863 ja romutettiin.
Torpedovene Vyborg (1886)
Torpedovene Vyborg valmistui Thompsonin telakalta Glasgowista 10.1.1886.  Aluksella oli kantavuutta vain 150 tonnia, mutta pituutta silti 45 metriä.  Sen syväys olikin vain maksimissaan 2,13 metriä.  Aluksen koneet tuottivat ajan oloon suuret 1300 hv ja nopeutta 20 solmua.  Aseistuksena sillä oli kaksi torpedoputkea ja kaksi konekivääriä.  Miehistöä laivalla oli 24.  Vuodesta 1895 aluksen nimeksi tuli No. 102.  Vyborg myytiin romuksi tammikuussa 1910.
Torpedovene Vyborg saattoi kulkea myös purjeilla.

Neuvostoliiton aikana laivastossa on ollut vielä yksi Vyborg, nimittäin entinen panssarilaiva Väinämöinen.  Alus palveli tällä nimellä neuvostolaivastoa kuusi vuotta pääasiassa Porkkalan tukikohdassa.  Lopulta se romutettiin 1966.