maanantai 30. kesäkuuta 2014

Carl Gustaf Casimir Gripenberg

(1836-1908)

Gripenberg erosi sotapalveluksesta kontra-amiraalina 25.1.1892.

Gripenberg purjehti 1878 - 1879 risteilijä Europan päällikkönä Amerikasta Kronstadtiin sekä teki 1880 - 1881 purjehduksen Singaporeen, Nagasakiin, Vladivostokiin ja takaisin Kronstadtiin. Hän sai ylennyksen 2. luokan kapteeniksi 13.1.1882 ja johti 1883 Europan purjehduksia Itämerellä.  Alus oli alunperin amerikkalainen kauppalaiva State of California, jonka Venäjä osti ja muutti risteilijäksi.  Se siirrettiin 1885 reservien käyttöön nimellä Jaroslavl.    Alus oli 1895-1900 Montenegron käytössä, sen jälkeen koululaivana ja 1909 lähtien kuljetusaluksena.  Vuodesta 1910 se oli sukelluveneiden tukialus ja 1916 lähtien proomu.  Alus jäi 1918 Helsinkiin Venäjän laivaston vetäytyessä.  Sen pääaseistuksena oli yksi 210 mm ja 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 13,6 solmua, kokoa 3169 tonnia ja miehistöä.170.
Risteilijä Europa

Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 13.1.1886 ja nimitettiin panssarifregatti Admiral Greighin päälliköksi 13.1.1887. Gripenberg määrättiin 18.11.1889 5. meriekipaasin komentajaksi, jolloin hänet pysytettiin Admiral Greighin päällikkönä.   Siinä tehtävässä hän toimi 9.10.1891 saakka.  Myöhemmin aluksen päällikönä oli suomalainen Aleksander Sidensnöre.  Se oli otettu palvelukseen 1868 ja oli laivaston käytössä aina 1907 saakka.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kolme 280 mm tykkiä tykkitorneissa.  Nopeutta sillä oli 9,5 solmua ja kokoa 3807 tonnia.  Miehistöä oli 277.
Panssarifregatti Admiral Greigh

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Viktor Reinhold Leopold Grenqvist

(1832-1890)

Grenqvist ylennettiin 9.1.1888 kontra-amiraaliksi 

Hän toimi 1873 - 1875 kaaderieskaaderiin kuuluneen höyryklipperi Almazin päällikkönä Itämerellä.  Sen päällikkönä oli aiemmin toiminut myös suomalainen Alexander ElfsbergAlmaz oli otettu käyttöön 1862.  Se teki pitkän risteilyn Amerikan rannikolle 1863-1864.  Alus uudistettiin perusteellisesti Kronstadtissa 1869.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1881.  Aluksen pääaseistuksena oli 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 1586 tonnia ja miehistöä 184.
Höyryklipperi Almaz
Grenqvist palveli 1877 - 1881 höyrykorvetti Bojarinin päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1856.  Heikon koneensa vuoksi sitä käytettiin myöhemmin lähes yksinomaan purjeilla koululaivana.  Poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Pääaseistuksena alunpitäen 11 kpl 173 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 903 tonnia ja miehistöä 178.
Höyrykorvetti Bojarin
Sen jälkeen hän oli vastavalmistuneen höyryklipperi Opritšnikin päällikkönä.  Vuosisadan vaihteessa se muutettiin Kronstadtin sukelluskoulun tukialukseksi ja siirrettiin reserviin 1906.  Poistettiin laivaston rekisteristä 1907.  Pääaseistuksena 4 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 10,5 solmua, kokoa 1334 tonnia ja miehistöä 85.
Höyryklipperi Opritšnik
Grenqvist määrättiin 30.8.1882 panssarifregatti Mininin päälliköksi, ja hän myös komensi alusta sen Tyynenmeren purjehduksella 1883 - 1885. Mininin päällikkyydestä Grenqvist vapautettiin 13.1.1887.  Sen päällikkönä oli myöhemmin suomalainen Kurt Fredrik Leonard af Enehjelm.  Alusta rakennettiin Nevskin telakalla Pietarissa poikkeuksellisen pitkään.  Rakentamisen aikana sitä jouduttiin osittain purkamaan muista vastaavista aluksista saatujen huonojen kokemusten perusteella ja rakentamaan sitten uudelleen.  Sen rakentaminen aloitettiin 1865, vesille se laskettiin 1869, mutta palvelukseen se astui vasta 1878.  Jo 1887 oli sen kattilat uudistettava.  Vuodesta 1906 se toimi koululaivana ja 1909 muutettiin miinalaivaksi nimellä Ladoga.  .Elokuussa 1918 se oli palaamassa miinanlaskutehtävistä tukikohtaansa Öröseen kun se ajoi saksalaisen sukellusveneen UC-4:n laskemaan miinoitteeseen.  Aluksen ei haluttu uppoavan laivaväylälle, vaan sitä hinattiin ulommaksi, mutta lopulta se kuitenkin upposi keskelle väylää 50 m syvyyteen.  Alunpitäen sen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 11,5 solmua, kokoa 5940 tonnia ja miehistöä 535.
Panssarifregatti Minin

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Georg Ture Engelbert Gadd


(1873-1952)

Vuoden 1917 alussa Gadd oli kaksi taistelulaivaprikaatia käsittäneen osaston päällikkönä.  Tällöin hänen komennossaan oli kaikkiaan kahdeksan taistelulaivaa.  Niin suurta laivastoyksikköä ei kenenkään muun suomalaisen johdettavana ole ollut.  Harvoin sellaisia on ollut muidenkaan maiden laivastoissa.  Gadd ylennettiin kontra-amiraaliksi 14.4.1917.  Vallankumouksen jälkeen hän erosi laivastosta ja palasi Helsinkiin, jossa osallistui mm. 1918 Tallinnasta tuodun sotamateriaalin kätkemiseen.  Sodan päätyttyä hän muutti pysyvästi Kööpenhaminaan.

Venäjän - Japanin sodan alussa Gadd toimi torpedovene Siljnyin päällikkönä. Alus tuhoutui taistelussa japanilaisia vastaan, ja sen lähes koko miehistö kaatui tai haavoittui. Myös Gadd haavoittui vaikeasti, mutta toipui sodan loppuun mennessä   Alus oli otettu käyttöön 1903.  Se ajoi miinaan Port Arthurin sataman ulkopuolella marraskuussa 1904 ja upposi.  Japanilaiset nostivat aluksen seuraavana vuonna ja korjasivat 1906 palvelukseen nimellä Fumitsuki.  Se poistettiin käytöstä ja romutettiin 1912.  Aluksen pääaseistuksena oli 75 mm tykki ja kaksi 381 mm torpedoputkea, nopeutta 27 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.
Torpedovene Siljnyi
Gadd oli hävittäjä Sibirskij Strelokin päällikkönä ensimmäisen maailmansodan alussa 1914-1915 tehden miinanlaskuoperatioita Saksan rannikolla.  Alus oli valmistunut Hietalahden telakalta ja otettu käyttöön 1906.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Pietarissa 1911-1912.  Alus oli mukana purjehtimassa jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin keväällä 1918 ja siirrettiin sen jälkeen reserviin.  Se otettiin uudelleen käyttöön 1921 ja muutettiin 1925 hinaajaksi.  Toisen maailmansodan aikana alus toimi Laatokalla tykkiveneenä tukien mm. Tuuloksen maihinnousua 23.6.1944.  Sodan jälkeen se muutettiin jälleen hinaajaksi kunnes poistettiin laivaston rekisteristä 1957 ja romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 1916 jälkeen 3 kpl 102 mm tykkejä, 3 kpl 456 mm torpedoputkia ja 24 miinaa.  Nopeutta aluksella oli 25 solmua, kokoa 750 tonnia ja miehistöä 95.
Hävittäjä Sibirskij Strelok

Sen jälkeen hän toimi 1915-1917 taistelulaiva Andrei Pervozvannyin päällikkönä.  Alus oli otettu käyttöön 1912, mutta oli aikaansa nähden jo tuolloin teknisesti vanhentunut.  Koko ensimmäisen maailmansodan ajan se oli ankkurissa Helsingin laivastotukikohdassa yhdesssä muiden taistelulaivojen kanssa sukellusvenevaaran vuoksi.  Se vaurioitui pahasti elokuussa 1919 brittiläisten torpedoveneiden hyökkäyksessä Kronstadtissa eikä sitä koskaan enää otettu uudelleen palvelukseen.  Se poistettiin 1924 laivaston rekisteristä ja romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä, nopeutta 18,5 solmua, kokoa 18.790 tonnia ja miehistöä 957.
Taistelulaiva Andrei Pervozvannyi

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Alexander Gideon Adalbert Gadd


(1875-1960)

Valkoisten jäädessä Venäjän sisällisodassa tappiolle Gadd siirtyi amiraali Wrangelin armeijan jäännösten mukana 1920 Varnaan Bulgariaan.  Sieltä hän matkusti seuraavana vuomna Pariisiin ja 1925 Helsinkiin.

Gadd komensi 4.6.1912 alkaen tykkivene Donetsin Välimeren risteilyä Triesten, Fiumen, Venetsian, Anconan ja Pireuksen satamien kautta ja osallistui samana vuonna Samoksen saaren kapinan kukistamiseen.  Alus oli otettu käyttöön 1889 ja se palveli Mustanmeren laivastossa ja Välimeren laivueessa.  Vuodesta 1901 lähtien sitä käytettiin koululaivana.  Se uudistettiin 1912 jälleen tykkiveneeksi.   Tuli turkkilaisen hävittäjän upottamaksi Sevastopolissa 1914, muttaq nostettiin ja korjattiin uudelleen käyttöön.  Toimi sen jälkeen Mustanmeren pohjoisrannikolla ja 1916 lähtien Tonavalla.  Joutui 1918 ensin saksalaisten haltuun Sevastopolissa, sitten valkoisten ja lopulta englantilais-raskalaisten joukkojen.  Upposi myrskyssä 1919, mutta nostettiin 1921 ja käytettiin varastona kunnes 1928 romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,3 solmua, kokoa 1280 tonnia ja miehistöä 127.
Tykkivene Donets
Ensimmäisen maailmansodan aikana Gadd toimi hävittäjä Derzkij'n päällikkönä keskusvaltojen laivasto-osastoja vastaan Mustallamerellä. Hän valtasi 1915 - 1916 viisi höyrylaivaa ja kymmenkunta purjealusta sekä kahakoi risteilijöiden Goebenin ja Breslaun kanssa.  Alus oli otettu käyttöön 1914.  Sen tehtävinä olivat sodan aikana tiedustelu, Turkin rannikon saarto ja Bosporin lähestymisväylien miinoitus.  Se jäi 1918 saksalaisten haltuun, sitten englantilais-ranskalaisten joukkojen ja valkoisen armeijan.  Heiltä se jäi Bizerteen Turkkiin, jossa tuli ranskalaisten internoimaksi 1920.  Alus hyväksyttiin 1924 tehdyllä sopimuksella Neuvosto0liiton omistamaksi rautaromuksi ja lopulta se romutettiin 1933.  Sen pääaseistuksena oli yksi 103 mm tykki ja kaksi 4587 mm torpedoputkea, nopeutta ajan mittapuun mukaan komeat 34 solmua, kokoa 1180 tonnia ja miehistöä 111.
Hävittäjä Derzkij

Hän oli risteilijä Pamjat Merkurijan päällikkönä 3.9.1916 alkaen. Gadd osallistui Pamjat Merkurijan ja komentoonsa annetun kuljetusalusosaston päällikkönä Bosporin maihinnousuoperaatioon 23.4.1917.  Alus oli otettu käyttöön 1905 nimellä Kabul, joka 1907 muutettiin Pamjat Merkurijaksi.  Sille tehtiin 1913-1914 perusteellinen uudistus Sevastopolissa.  Maailmansodan aikana se toimi operaatioissa Turkin meriyhteyksiä vastaan.  Toukokuussa 1918 alus joutui saksalaisten haltuun Sevastopolissa.  Venäjän sisällissodan aikana alus vaihtoi omistajaa useita kertoja.  Sen nimeksi muutettiin 1922 Komintern ja se uudistettiin koululaivaksi.  Aluksesta poistettiin 1930 osa höyrykattiloista, jotta saatiin lisää koulutustilaa.  Toisen maailmansodan aikana se muutettiin miinalaivaksi ja vaurioitui kesällä 1942 pommituksessa Potin satamassa  Aluksen tykit siirreettiin maihin rannikkopatteriksi ja laiva sijoitettiin aallonmurtajaksi.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1943.  Aluksen pääaseistuksena oli 12 kpl 152 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 23 solmua, kokoa 6645 tonnia ja miehistöä 567.
Risteilijä Pamjat Merkurija 1917 Gaddin ollessa sen päällikkönä

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Georg Peter Falck

(1862-1919)

Kontra-amiraaliksi Falck ylennettiin 19.12.1913.  Hän joutui bolshevikkien surmaamaksi Petrogradissa heinäkuussa 1919.

Falck määrättiin vastavalmistuneen hävittäjä Voiskovoin päälliköksi 29.5.1905.  Ensimmäisen maailmansodan aikana alus osallistui partiotehtäviin Kuurinmaan rannikolla ja Riianlahdella sekä miinanlaskuihin Itämerellä.  Oli keväällä 1918 mukana laivaston siirtymisessä Suomenlahden jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin.  Alus siirrettiin 1920 Kaspian meren laivastoon, jossa palveli eri tehtävissä aina 1958 saakka kunnes romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli alkujaan 2 kpl 75 mm tykkejä, nopeutta aikanaan erinomaiset 26 solmua, kokoa 620 tonnia ja miehistöä 90.
Hävittäjä Voiskovoi Helsingissä Korkeasaaren edustalla
Hänet määrättiin 4.5.1908 keisarillisen huvijahti Tsarevnan päälliköksi.  Alus oli valmistunut Englannissa 1874 keisari Aleksanteri II:lle, mutta sitä käytti pääasiassa vasta Aleksanteri III lyhyisiin matkoihin Pietarin lähistöllä ja Suomen saaristossa.  Hieno jahti poistettiin käytöstä 1917 ja romutettiin.  Kokoa sillä oli 840 tonnia.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Feodor Stemman.
Keisarillinen huvijahti Tsarevna

Falck määrättiin 7.12.1908 vielä keisarillisen huvijahti Aleksandrian päälliköksi.  Tämä 501 tonnin siipirataslaiva oli valmistunut 1904.  Sitä käytettiin pelkästään kuljettamaan keisarillista perhettä ja heidän vieraitaan, Pietarhovista Kronstadtiin, jossa suuremmat jahdit olivat tavallisesti ankkurissa.  Isommat huvijahdit eivät kyenneet purjehtimaan matalaa väylää Pietarhoviin.  Vallankumouksen jälkeen alusta pidettiin miinalaivojen reservissä kunnes se romutettiin 1927.
Keisarillinen huvijahti Aleksandria

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kurt Fredrik Leonard af Enehjelm

(1838-1897)

Enehjelm ylennettiin kontra-amiraaliksi 3.5.1891.

Hänet nimitettiin 16.7.1889 korvetti Vitjazin päälliköksi.  Sen päällikkönä oli aikoinaan ollut myös suomalainen Oscar von KraemerAluksen päätykistönä oli 1884 tehdyn uusimisen jälkeen 4 x 152 mm.  Nopeutta sillä oli 12 solmua, kokoa 2156 tonnia ja miehistöä  356.
Korvetti Vitjaz

Enehjelm määrättiin 25.9.1889 panssarifregatti Mininin päälliköksi. Mininillä hän purjehti muun muassa Karibianmerelle.  Sen päällikkönä toimi aikaisemmin suomalainen Viktor Reinhold Leopold Grenqvist.    Alusta rakennettiin Nevskin telakalla Pietarissa poikkeuksellisen pitkään.  Rakentamisen aikana sitä jouduttiin osittain purkamaan muista vastaavista aluksista saatujen huonojen kokemusten perusteella ja rakentamaan sitten uudelleen.  Sen rakentaminen aloitettiin 1865, vesille se laskettiin 1869, mutta palvelukseen se astui vasta 1878.  Jo 1887 oli sen kattilat uudistettava.  Vuodesta 1906 se toimi koululaivana ja 1909 muutettiin miinalaivaksi nimellä Ladoga.  .Elokuussa 1918 se oli palaamassa miinanlaskutehtävistä tukikohtaansa Öröseen kun se ajoi saksalaisen sukellusveneen UC-4:n laskemaan miinoitteeseen.  Aluksen ei haluttu uppoavan laivaväylälle, vaan sitä hinattiin ulommaksi, mutta lopulta se kuitenkin upposi keskelle väylää 50 m syvyyteen.  Alunpitäen sen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 11,5 solmua, kokoa 5940 tonnia ja miehistöä 535.
Panssarifregatti Minin

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Alexander Elfsberg

(1825-1903)

Sotilasuransa jälkeen Elfsberg toimi Oy Kaukas Ab:n asiamiehenä Bakussa ja saman yhtiön konttoripäällikkönä Astrahanissa 1870 - 1874. Hänet nimitettiin Oy Kaukas i Merkurin toimitusjohtajaksi 1881.  Hän sai kontra-amiraalin arvon 15.1.1877.

Hänet määrättiin höyryklipperi Almazin päälliköksi 1867.  SEn päällikkönä toimi myöhemmin suomalainen Viktor Reinhold Leopold Grenqvist.  Almaz oli otettu käyttöön 1862.  Se teki pitkän risteilyn Amerikan rannikolle 1863-1864.  Alus uudistettiin perusteellisesti Kronstadtissa 1869.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1881.  Aluksen pääaseistuksena oli 3 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12 solmua, kokoa 1586 tonnia ja miehistöä 184.
Höyryklipperi Almaz New Yorkissa 1863.  Matkalla oli mukana kadettina myöhempi säveltäjä Nikolai Rimsky-Korsakov

Elfsberg nimitettiin höyryfregatti General-Admiralin päälliköksi 13.1.1869, mutta hän siirtyi siitä tehtävästä jo 6.1.1869 kauppalaivastoon.  Alus oli valmistunut New Yorkissa ja otettu käyttöön 1859.  Se poistettiin laivaston rekisteristä jo 1869.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 273 mm ja 58 kpl 196 mm tykkejä, nopeutta 12,25 solmua ja purjeilla 14 solmua, kokoa 5670 tonnia ja miehistöä 790.
Höyryfregatti General-Admiral

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Anders Wirenius

(1850-1919)

Ylennettiin vara-amiraaliksi 2.11.1908.  Wirenius oli reserviin siirtymisensä jälkeen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja  10.10.1909-13.11.1909 ja jäsen 26.3.1917 saakka.

Wirenius määrättiin 9.4.1893 risteilijä Afrikan päälliköksi ja samalla Pietarin merikadettikoulun miinaupseeriluokan esimieheksi. Hän palveli 1893 - 1895 Afrikalla Itämerellä.  Alus oli alunperin 1877 valmistunut amerikkalainen kauppalaiva Saratoga, jonka Venäjä osti 1878, muutettiin 1906 koululaivaksi ja siirrettiin 1918 reserviin.  Se otettiin 1920 uudelleen laivaston käyttöön kuljetusalukseksi ja varastoksi.  Syksyllä 1923 se myytiin Saksaan romuksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 5 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 12,75 solmua, kokoa 2775 tonnia ja miehistöä 160.
Risteilijä Afrika
Wirenius oli komennettu 13.1.1896 - 11.7.1898 panssariristeilijäristeilijä Pamjat Azovan päälliköksi Tyynen valtameren matkalle,   Hän oli aluksen päällikkönä uudelleen boksarikapinan aikana 1899 - 1900  Venäjälle vuodesta 1898 kuuluneiden Port Arthurin ja Talievanin satamien puolustuksessa Liautungin niemimaalla.  Pamjat Azovan päällikkönä oli myöhemmin suomalainen Teodor Sillman.  Alus oli otettu palvelukseen 1890.  Itämeren laivaston lähtiessä Venäjän-Japanin sodan aikana Kaukoitään oli Pamjat Azova kattilaremontissa eikä päässyt mukaan.  Aluksella puhkesi 1906 kapina, jonka sen päällikölle lojaalit miehistön jäsenet kukistivat.  Se muutettiin 1907 koululaivaksi ja sai nimen Dvina.  Vallankumouksen aikana keväällä 1917 alus sai takaisin vanhan nimensä.    Brittiläinen torpedovene upotti sen Kronstadtin satamaan elokuussa 1919, jossa alus 1923 lopulta romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 16,8 solmua, kokoa 6734 tonnia ja miehistöä 570.
Panssariristeilijä Pamjat Azova Japanin rannikolla




lauantai 21. kesäkuuta 2014

Teodor Sillman

(1854-1926)

Sillman toimi 13.10.1909-14.2.1910 Keisarillisen Suomen senaatin talousosaston jäsenenä.  Hän erosi sotapalveluksesta 3.10.1911 vara-amiraalina.

Hänet määrättiin 4.3.1895 monitori Smertšin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1865.  Se poistettiin laivaston rekisteristä, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1903.  Alus otettiin 1909 uudelleen käyttöön proomuna.  Se jäi saksalaisten haltuun keväällä 1918 Helsingissä ja seuraavana kesänä Brest-Litovskin rauhansopimuksen perusteella siirrettiin Kronstadtiin.  Alus upposi lokakuussa 1941 saksalaisen tykistötulen jälkeen, mutta se nostettiin ja korjattiin seuraavana vuonna.  Se poistettiin lopullisesti laivaston luettelosta 1959 ja romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 1870 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 8,3 solmua ja kokoa 1560 tonnia.   Vastaavilla monitoreilla oli n. 100 hengen miehistö.
Monitori Smertš
Sillman toimi 1896 - 1897 tykkivene Korejetsin päällikkönä matkalla Kronstadtista Tyynellemerelle ja takaisin.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Vladimir LindeströmKorejets oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.
Tykkivene Korejets
Sillman 24.1.1898 määrättiin päälliköksi torpedoristeilijä Gaidamakille, jota hän komensi 1898-1900 Kiinan vastaisessa sodassa, missä hän kunnostautui erityisesti Takun linnoituksen valtauksessa kesällä 1900.  Gaidamak oli valmistunut Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1894.  Myöhemmin se osallistui vielä Venäjän-Japanin sotaan, jossa aluksen miehistö upotti sen Port Arthurissa, ettei se joutuisi japanilaisten haltuun.  Japanilaiset kuitenkin nostivat aluksen ja ottivat sen uudelleen käyttöön 1906 nimellä Shikinami.  Se romutettiin 1914.  Aluksen pääaseistuksena kaksi 381 mm torpedoputkea ja 6 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta 20 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.   Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Vasili Boisman.
Torpedoristeilijä Gaidamak
Hänet määrättiin rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi 14.1.1901.  Pervenetsin päällikkönä toimivat aikanaan myös suomalaiset Georg Ludvig Gadd ja Oskar Ludvig Starck.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.
Rannikkopanssarilaiva Pervenets

Sillman siirrettiin 19.12.1901 12. meriekipaasin komentajaksi ja samalla panssariristeilijä Pamjat Azovan päälliköksi. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Anders Wirenius.   Alus oli otettu palvelukseen 1890.  Itämeren laivaston lähtiessä Venäjän-Japanin sodan aikana Kaukoitään oli Pamjat Azova kattilaremontissa eikä päässyt mukaan.  Aluksella puhkesi 1906 kapina, jonka sen päällikölle lojaalit miehistön jäsenet kukistivat.  Se muutettiin 1907 koululaivaksi ja sai nimen Dvina.  Vallankumouksen aikana keväällä 1917 alus sai takaisin vanhan nimensä.    Brittiläinen torpedovene upotti sen Kronstadtin satamaan elokuussa 1919, jossa alus 1923 lopulta romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 16,8 solmua, kokoa 6734 tonnia ja miehistöä 570.
Panssariristeilijä Pamjat Azova

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Vladimir Lindeström

Lindeström erosi Venäjän laivastosta vara-amiraalina 29.6.1908.

Lindeström määrättiin 15.8.1885 vastavalmistuneen torpedovene 1:n päälliköksi.  Sen päällikkönä toimi myöhemmin myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.  Tuolloin sen nimenä oli Kotlin.  Alus edusti valmistuttuaan aivan uutta kokeilevaa tyyppiä.  Sitä käytettiinkin koko palveluaikansa vuoteen 1906 saakka pääasiassa testialuksena.  Sen jälkeen se siirtyi Venäjän merivartiostolle.  Aluksen aseistuksena oli kaksi 381 mm torpedoa ja kaksi 37 mm tykkiä, sillä oli nopeutta 16,9 solmua, kokoa 67,3 tonnia ja miehistöä 20.
Torpedovene 1
Tätä seurasi 29.9.1890 lähtien kuuden vuoden päällikkyys eri aluksilla, joita olivat mm.
1.  Monitori Jedinorog, joka oli otettu käyttöön 1865. Sen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Alexander Munck af Fulkila.  Alus riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Se otettiin uudelleen käyttöön proomuna 1912.  Maailmansotien aikana se toimi miinalaivojen tukialuksena.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1956 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan aallonmurtajaksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta sillä oli vain 5,75 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.
Monitori Jedinorog
2.  Tykkivene Korejets, joka oli valmistunut Bergsundin telakalla Tukholmassa ja otettu käyttöön 1887.  Sen päällikkönä ovat toimineet myös suomalaiset Nikolai Jaenisch ja Teodor Sillman.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.
Tykkivene Korejets
Korejets palaa Chemulpon lahdella miehistön räjäytettyä aluksen
3.  Monitori Bronenosets, joka oli otettu käyttöön 1865.  Riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Muutettiin hiiliproomuksi 1903 ja sijoitettiin ensin Kronstadtin ja sitten Helsingin satamaan.  Upposi myrskyssä Suomenlahdella ensimmäisen maailmansodan aikana 1914.  Aluksen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110. 
Monitori Bronenosets vierailulla Tanskassa 1865
Lindeström tuli 18.12.1898 4. meriekipaasin komentajaksi ja panssariristeilijä Admiral Nahimovin päälliköksi.  Se oli otettu käyttöön 1888 ja sitä uudistettiin juuri Lindeströmin ollessa päällikkönä.  Admiral Nahimov osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 ja sai torpedo-osuman, jonka seurauksena upposi.  Sen pääaseistuksena oli 8 kpl 203 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,38 solmua, kokoa 8473 tonnia ja miehistöä 572.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Feodor Stemman.
Panssariristeilijä Admiral Nahimov
Seuraavaksi hänet määrättiin 6.2.1899 vastavalmistuneen rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksinin päälliköksi.  Se ajoi vielä samana vuonna karille Suursaaren lähettyvillä, minkä jälkeen alusta jouduttiin korjaamaan Kronstadtissa. Laiva osallistui Tsushiman meritaisteluun 1905 saaden siinä lieviä vaurioita ja jääden japanilaisten haltuun.  Japanin laivastossa se sai nimen Okinoshima.  Alus tuki vielä sodan aikana japanilaisia maavoimia Sahalinilla.  Osallistuttuaan vielä 1914 Tshingtaon sotatoimiin Kiinassa riisuttiin se osittain aseista ja muutettiin kadettien kasarmiksi.  Alus poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1926 ja muutettiin proomuksi, missä käytössä se oli 1939 saakka kunnes romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 3 kpl 254 mm tykkejä, nopeutta 15,19 solmua, kokoa 4624 tonnia ja miehistöä 418.
Rannikkopanssarilaiva General-Admiral Apraksin

Lindeström määrättiin 20.1.1902 2. meriekipaasin ja rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavinin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1896.  Admiral Senjavin oli Tsushiman taistelussa 1905 ainoa alus kummankaan osapuolen päävoimista, joka ei saanut yhtään suoraa osumaa.  Saarrettuna se antautui kuitenkin japanilaisille.  Nämä ottivatkin sen nopeasti käyttöönsä nimellä Mishima ja se oli mukana Sahalinin operaatiossa.  Keväällä 1907 alus vaurioitui pahasti ammusvaraston räjähdyksessä, mutta se korjattiin uudelleen käyttöön.  Vielä 1914 se oli mukana Tshingtaon sotatoimissa Kiinassa.  Alus muutettiin 1918 jäänmurtajaksi.  Se poistettiin Japanin laivaston rekisteristä 1928 ja muutettiin proomuksi.  Lopulta 1936 se upotettiin maalialuksena laivaston tykistöharjoituiksissa.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 254 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 16,2 solmua, kokoa 4791 tonnia ja miehistöä 406.
Rannikkopanssarilaiva Admiral Senjavin

torstai 19. kesäkuuta 2014

Georg Ludvig Gadd

(1827-1895)

Gadd palveli uransa aikana useaan otteeseen myös Venäjän kauppalaivastossa.  Hän sai eron sotapalveluksesta vara-amiraalina 8.7.1887, mutta otettiin vielä samana vuonna uudelleen salaneuvoksena meriministeriöön ja nimitettiin Obuhovin terästehtaiden hallitukseen.  Tässä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka.  Obuhovin tehtaat olivat maan merkittävimmät ja tuottivat mm. tykkejä laivaston ja maavoimien käyttöön.  Vallankumouksen jälkeen ne tunnettiin Kirovin tehtaiden nimellä.

Gadd palveli 1863 - 1864 korvetti Bajanin päällikkönä Kuurinmaan ja Ahvenanmaan vesillä.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset  Anders Johan Nikolai Sjöman,  Carl Kuhlström ja Georg Ludvig Gaddin veli Otto Viktorinus Gadd.  Bajan oli valmistunut Botdeaux’ssa Ranskassa otettu käyttöön 1858.  Vuonna 1877 se teki pitkän purjehduksen Vladivostokiin vieraillen mm. Honolulussa ja San Franciscossa.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä ja kokoa aluksella oli 1969 tonnia.
Korvetti Bajan
Hänet määrättiin 26.11.1866 rannikkopanssarilaiva Pervenetsin päälliköksi, mutta jo 1.4.1867 Gadd siirtyi siitä tehtävästä kauppalaivaston palvelukseen  Pervenetsin päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Teodor Sillman ja Oskar Ludvig Starck.  Alus oli rakennettu Lontoossa ja otettu palvelukseen 1864.  Laivan ongelmana oli kiikkeryys eikä sitä koskaan käytettykään avomeripalveluksessa.  Alus toimi tykistön koululaivana.  Laiva riisuttiin 1908 aseista ja muutettiin proomuksi nimellä Barzha No. 1.    Neuvostolaivasto käytti sitä hiilenkuljetukseen Kronstadtiin 1922-1925.  Sen jälkeen se muutettiin hiilivarastoksi, jona se toimi useilla eri nimillä.1950-luvulle saakka.  Alus romutettiin 100-vuotiaana vasta 1960-luvun alkupuolella..  Sen päätykistönä oli 26 kpl 196 mm tykkiä, nopeutta sillä oli vain 8 solmua, koko 3277 tonnia ja miehistöä 459.
Rannikkopanssarilaiva Pervenets

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Oskar Wilhelm Enqvist


(1849-1912)

Enqvist oli Venäjän meriministerin amiraali  Theodor Avellanin serkku.  Joutui Venäjän-Japanin-sodan aikaan useiden ylimpien komentajien arvostelemaksi, koska Avellanin katsottiin suosineen nimityksissa sukulaistaan ohi pätevämpien upseerien.  Oli 1. risteilijälaivueen päällikkö Tsushiman meritaistelussa komennossaan risteilijät Oleg ja Aurora sekä panssariristeilijät Dmitri Donskoi ja Vladimir Monomah.  Enqvist päätti ensimmäisen taistelupäivän iltana irtautua laivueellaan taistelusta sen sijaan, että olisi jatkanut kohti Vladivostokia.  Vanhat panssariristeilijät olivat vaurioituneet niin pahoin, että ne jouduttiin jättämään jälkeen.  Enqvist jatkoi Olegilla ja Auroralla sekä panssariristeilijä Zhemtsugilla japanilaisten takaa-ajamana puolueettomaan Manilaan, jossa alukset internoitiin.  Enqvist sai sairauden takia eron palveluksesta 2.12.1907 vara-amiraalina.


Hänet määrättiin Venäjän laivaston majoitusmestariosaston opetuskomennuskunnan päälliköksi 20.5.1895. Samalla hän tuli päälliköksi risteilijä Gertsog Jedinburgskille, jota hän komensi Atlantilla 1897 - 1899.  Alus oli otettu käyttöön 1877 ja vuosisadan vaihteessa sitä uusittiin useita kertoja kunnes 1911 se muutettiin miinalaivaksi.  Kattiloidensa huonon kunnon takia se kuitenkin 1914 siirrettiin proomuksi Helsinkiin Kruunuvuoren selälle jääden 1918 suomalaisten haltuun.  Samana kesänä se tehdyn sopimuksen perusteella hinattiin yhdessä muutaman muun aluksen kanssa Kronstadtiin.  Siellä se oli miina- ja torpedohuollon varastona 1945 saakka.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,6 solmua, kokoa 4607 tonnia ja miehistöä 482.
 
Risteilijä Gertsog Edinburgski

Enqvist osallistui 1. risteilijälaivueen päällikkönä Tsushiman meritaisteluun lippulaivanaan vastavalmistunut risteilijä Oleg ks. tarkemmin yllä. Palattuaan Kaukoidästä Olegille tehtiin perinpohjainen uudistus.  Ensimmäisen maailmasodan alussa se osallistui miinanlaskuoperaatioihin Suomenlahdella ja Itämerellä.  Sodan ajan tukikohtanaan Helsinkiä pitänyt alus osallistui laivaston siirtymiseen jäiden halki Kronstadtiin keväällä 1918.  Sisällissodan aikana Oleg tuki tykistöllään maataisteluita ja kesäkuussa 1919 tuli brittiläisten torpedoveneiden upottamaksi lähellä Tolbuhinan majakkaa Kronstadtista luoteesee.   Aluksen tykkejä nostettiin samana vuonna käytettäviksi maarintamalla ja koko laiva 1938 romutettavaksi.  Olegin pääaseistuksena oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 21,8 solmua, kokoa 7290 tonnia ja miehistöä 580.
Risteilijä Oleg Helsingin edustalla ajamassa satamasta Kustaanmiekkaan

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ivan Boström

(1857.)

Boström toimi Mustanmeren laivaston komentajana kahteen otteeseen 1907-1908 ja 1911. kunnes joutui eroamaan palveluksesta samana vuonna vara-amiraalina.

Boström toimi 1897 Mustanmeren harjoituseskaaderiin kuuluneen torpedovene 265:n päällikkönä. Alus oli valmistunut Elbingissä Saksassa ja otettu palvelukseen 1886 nimellä Tsardak.  Poistettu laivaston palveluksesta 1911 ja pian sen jälkeen romutettu.  Aseistuksena kaksi 381 mm torpedoa ja 2 kpl 37 mm tykkejä, nopeutta 22 solmua, kokoa 87,5 tonnia ja miehistöä 21.
Torpedovene 265
Purjehduskaudella 1900 Boström oli koululaiva Prutin päällikkönä. Alus oli valmistunut Venäjän vapaaehtoiselle laivastolle Glasgowissa 1879 nimellä Moskva. Se siirrettiin vakinaisen laivaston käyttöön 1895 ja muutettiin koululaivaksi uudella nimellä Prut. Vuonna 1909 siitä tehtiin miinalaiva.  Lokakuussa 1914 alus oli 700 miinan lastissa kun se kohtasi Mustallamerellä Sevastopolin tukikohtaa pommittamassa olleen saksalaisen taisteluristeilijä Goebenin.  Prutin miehistö upotti tuolloin itse aluksen suurine miinalasteineen.  Aluksen pääaseistuksena oli 8 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta sillä oli 13,5 solmua, kokoa 5459 tonnia ja miehistöä 278.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Maximilian Kruskopf.
Koululaiva Prut

Boström sai 14.1.1901 komennuksen tykkivene Tšernomoretsin päälliköksi Mustanmeren ja Välimeren risteilylle.  Alus oli otettu käyttöön 1889.  Valkoiset upottivat laivan Temrjukin sataman evakuoinnin yhteydessä kesällä 1920.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,7 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 180.
Tykkivene Tšernomorets
Hänet määrättiin risteilijä Bogatyrin päälliköksi Vladivostokiin 14.8.1905. Hän komensi 1906 Bogatyrin ja taistelulaivojen Slava jaTsesarevitš puolivuotista risteilyä Pohjoisella Jäämerellä ja Murmanskin rannikolla.   Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Camillo Boisman.  Bogatyr kuului vastavalmistuneena aluksena Vladivostokin risteilijälaivueeseen Venäjän-Japanin sodan aikana.  Sen tehtävänä oli häiritä Japanin ja Korean välistä liikennettä.  Kesäkuussa 1904 se ajoi sumussa karille saaden vakavan vuodon.  Pikakorjauksen jälkeen se oli sodan loppuun telakalla korjattavana.  Bogatyr oli 1908 avustamassa Messinassa maanjäristyksen pelastustöitä.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se oli mukana miinanlaskuoperaatioissa ja kuului sen jälkeen Helsingin laivastotukikohdan aluksiin.  Keväällä 1918 se kuului Suomenlahden jäissä Helsingistä Kronstadtiin siirtyneisiin aluksiin.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin.  Sisällissodan aikana sen tykkejä otettiin käytettäviksi maarintamalla.  Alus hinattiin 1922 Saksaan romutettavaksi, minkä jälkeen sen osia käytettiin Mustanmeren laivastossa palvelevan sisaraluksen Kominternin uudistuksessa.  Pääaseistuksena Bogatyrissa oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 24,33 solmua, kokoa 6650 tonnia ja miehistöä 573.
Risteilijä Bogatyr Kaukoidässä 1905 Boströmin päällikkyysaikana

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Konstantin Berghell


Berghell toimi Mustanmeren miinalaivaston päällikkönä 1909-1910 ja Amurin jokilaivaston päällikkönä 1910-1912.  Hän erosi palveluksesta vara-amiraalina 3.10.1913.

Berghell oli kuljetusalus Dunaj'n päällikkönä 16.1.1899-18.12.1899. Motalassa Ruotsissa valmistunut laiva otettiin käyttöön 1892 ja se palveli miinalaivaston kuljetusaluksena Mustalla merellä.  Vuonna 1918 se vaihtoi omistajaa useampaan kertaan tultuaan ensin saksalaisten valtaamaksi, sitten valkoisten ja lopulta englantilais-ranskalaisten joukkojen.  SEuraavana vuonna se palautui kenraali Wrangelin valkoisille ja 1920 Puna-armeijalle Sevastopolin valtauksessa.  Sen jälkeen alus toimi troolarijna, väliin miinalaivana ja lopultava merentutkijoiden tukialuksena.  Marraskuussa 1941 se lopulta tuhoutui ilmahyökkäyksessä.  Laivan aseistuksena oli alkujaan 6 kpl 47 mm tykkejä, nopeutta 14,76 solmua, kokoa 1382 tonnia ja miehistöä 226.
Dunaj miinalaivana Sevastopolissa.  Sen nimi oli tuolloin "1 Maja".
Hänen päällikkyytensä kuuluisalla monitori Novgorodilla jäi lyhytaikaiseksi 5.11.1901-19.12.1901, kunnes hänet nimitettiin laivastoasiamieheksi Konstantinopoliin.  Vuonna 1874 käyttöön otettu Novgorod oli muodoltaan lähes pyöreä ja siinä oli neljä suurta potkuria.  Alus oli palveluksensa aikana vähän käytössä.  Se riisuttiin aseista 1903 ja myytiin romutettavaksi 1912.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 280 mm tykkejä tykkitornissa, nopeutta 7 solmua, kokoa 2491 tonnia ja miehistöä 151.
Monitori Novgorod
Palattuaan Turkista hänet määrättiin Mustan meren laivastoon taistelulaiva Tšesman päälliköksi 1.5.1904,  Kun panssarilaiva Potemkinin miehistö nousi kapinaan kesäkuussa 1906 ei Tšesma osallistunut kapinan kukistamiseen, koska sen miehistöä pidettiin epäluotettavana.  Berghell toimi aluksen päällikkönä saman vuoden loppuun ja määrättiin sitten komiteaan laatimaan merivoimien uutta ohjesääntöä.  Tšesma oli otettu käyttöön 1887 ja se palveli pelkästään Mustalla merellä.   Heti valmistuttuaan alus havaittiin liian painavaksi ja sen kylkipanssarointi jäi vesilinjan alapuolelle.  Syynä oli ollut käytetyn venäläisen teräksen huono laatu.  Tämän vuoksi laiva jäi vähälle käytölle.   Alus riisuttiin aseista 1907 ja lopulta 1912 se oltuaan laivaston harjoitusmaalina upposi matalaan veteen.  Hylky nostettiin 1920-luvulla romuksi.  Aluksen pääaseistuksena oli 6 kpl 305 mm tykkejä tykkitorneissa, nopeutta 15,9 solmua, kokoa 11.032 tonnia ja miehistöä 642.
 Taistelulaiva Tšesma

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Robert Reinhold Wirén


(1857-1917)

Wirén oli 1.3.1909 lähtien Kronstadtin sataman päällikkö ja Kronstadtin sotilaskuvernööri.  Hänet ylennettiin 1916 lopulla amiraaliksi.  Hänet vangittiin ja surmattiin vallankumouksen yhteydessä Kronstadtissa maaliskuussa 1917.

Wirén määrättiin päälliköksi 26.5.1896 miinaristeilijä Posadnikille, jota hän komensi vuoden kestäneellä matkalla Kronstadtista Välimerelle ja takaisin.  Posadnik oli sisaraluksensa kanssa alunperin tilattu Elbingistä Saksasta Montenegron kuninkaan huvijahdin loisteliaaksi saattajaksi, mutta tämän rahavaikeuksien vuoksi tuli lopulta Venäjän keisarin lunastamaksi.  Alus soveltui kiikkeryytensä vuoksi huonosti avomerikäyttöön ja sen tehtävänä olikin lähinnä olla saattajana rannikoilla sekä satamissa.  Se lähetettiin Tyynellemerelle Venäjän-Japanin sodan aikana, mutta jäi siellä vähälle käytölle ja säilyi sodasta.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi Poria tukikohtanaan pitäneessä yksikössä eikä juurikaan ollut merellä.  Aluksen miehistö ei osallistunut vallankumoukseen ja jättikin sen Porista poistuessaan laituriin 1918, kun eivät jäiden takia voineet purjehtia merelle.  Suomalaisten ottaessa aluksen maaliskuussa 1918 haltuunsa oli se priimakunnossa.  Meillä laiva luokiteltiin tykkiveneeksi ja se sai uudet tykit ja miinakiskot sekä uuden nimen Klas Horn.  Täydessä vauhdissa alus tärisi niin kovasti, ettei takatykkiä voitu käyttää. Yleensäkin merelle lähtiessä tykit piti kiinnittää tiukasti paikoilleen erillisillä tukirakenteilla. Ampumaan pystyttiin vain tiukasti ankkuroituna tyynellä säällä.  Rannikkolaivaston lippulaivana se palveli vuoteen 1937 kunnes poistettiin käytöstä.  Tämän jälkeen se oli käytössä vielä merenmittaajien koneettomana emälaivana, joka aina hinaattiin kulloiseenkin paikkaansa.  Helsingin olympiakisojen aikana aluksen loistelias salonki toimi arvovieraiden edustustilana.  Laiva myytiin yksityiselle ja siitä alettiin rakentaa kahvilaa kunnes se tuhoutui tulipalossa 1952 lopulla, jonka jälkeen se romutettiin.  Aluksen aseistuksena oli alkujaan 2 kpl 45 mm tykkejä, nopetta 19 solmua, kokoa 393 tonnia ja miehistöä 54.
Miinaristeilijä Posadnik
Hänet siirrettiin 25.3.1899 monitori Streletsin päälliköksi, josta seuraavana vuonna 3.10.1900  esikuntatehtäviin.  Strelets oli tuolloin vanha alus.  Se oli otettu palvelukseen jo 1865 ja riisuuttiinkin 1900 aseista ja siirrettiin Kronstadtin satamaan työpajaksi, jossa tehtävässä sitä käytettiin aina 1956 saakka.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vain 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.
Monitori Strelets
Wirén määrättiin 10.3.1902 vastavalmistuneen risteilijä Bojarinin päälliköksi, ja hän johti sen Tyynen meren risteilyä 1903 - 1904. Venäjän ja Japanin sodan aikana Wirén komensi Bojarinia useissa taisteluissa Port Arthurin edustalla, ja hänet ylennettiin 5.9.1904 kontra-amiraaliksi. Hän haavoittui joulukuun alussa 1904 Port Arthurin linnoituksen piiritystaisteluissa ja joutui 6.2.1905 linnoituksen kukistuttua japanilaisten sotavangiksi. Hän vapautui sotavankeudesta vuoden 1905 lopulla.  Bojarin ajoi miinoitteeseen ja miehistö jätti sen kahden miinan räjähdettyä helmikuussa 1904.  Se kellui kuitenkin pinnalla kaksi päivää, kunnes kaksi muutakin miinaa räjästi upottaen aluksen.  Aluksen pääaseistuksena oli 6 kpl 120 mm tykkejä tykkitorneissa.  Se oli aikanaan erittäin nopea alus 22,6 solmulla, koko sillä oli 3274 tonnia ja miehistöä 315.
Risteilijä Bojarin