Georg Starck

(1876-)

Starck määrättiin 17.6.1912 hävittäjä Siljnijin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1907, mutta jo 1911-1912 sille tehtiin perusteellinen uudistus.  Se osallistui ensimmäiseen maailmansotaan varsinkin Riian lahdella.  Sitä käytettiin partiotehtävissä, saattueissa ja miinanlaskujen suojaamisessa.  Siihen tehtiin 1916 muutoksia, jotka tekivät mahdolliseksi ottaa 16 miinaa.  Siljnij kuului aluksiin, jotka jäivät keväällä 1918 Helsinkiin.  Saksalaiset luovuttivat sen rauhansopimuksen mukaisesti takaisin Venäjälle ja se siirrettiin myöhemmin Kronstadtiin, jossa se asetettiin reserviin.  Alus otettiin 1924 Itämeren laivaston palvelukseen, mutta siinä se ei ehtinyt olla kauaakaan kunnes romutettiin jo 1925.  Sen pääaseistuksena  oli 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 457 mm torpedoputkia.  Nopeutta aluksella oli 25 solmua, kokoa 382 tonnia ja miehistöä 67.

Hävittäjä Siljnij

Fredrik Starck

(1876-)

Starck määrättiin 28.5.1911 hävittäjä Žutkijin päälliköksi. Alus oli otettu käyttöön Mustanmeren laivastoon 1905.  Korjattavana ollessaan se jäi keväällä 1918 saksalaisten haltuun Sevastopolissa.  Sisällissodan aikana se oli Wrangelin valkoisen armeijan käytössä.  Sitten alus kuului Neuvostoliiton Mustanmeren laivastoon kunnes poistettiin rekisteristä 1925.  Sen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja 2 kpl 457 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 24,3 solmua, kokoa 420 tonnia ja miehistöä 72.  Fredrik Starckin veli Alexander oli samaan aikaan Žutkijin sisaraluksen Vidnyjin päällikkönä.

Hävittäjä Žutkij

Hänet siirrettiin 19.12.1913 hävittäjä Leitenant Puštšinin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön Mustanmeren laivastoon 1907.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Sevastopolissa jo 1910-1912.  Sodan ensimmäisenä päivänä se kärsi vakavia vaurioita yrittäessään torpedohyökkäystä taisteluristeilijä Goebeniä vastaan.  Alusta korjattiin sen jälkeen 20 päivää.  Sodan aikana se osallistui hyökkäyksiin vihollisen yhteyksiä ja rannikoita vastaan sekä antoi tulitukea maajoukoille Kaukasian rintamalla.  Keväällä 1916 tiedusteluretkellä Varnan lähistöllä se ajoi bulgarialaiseen miinoitteeseen, katkesi ja upposi.  Aluksen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja 3 kpl 381 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 24 solmua, kokoa 426 tonnia ja miehistöä 68.

Hävittäjä Puštšin

Tämän jälkeen Starck toimi hävittäjä Gromkijin päällikkönä.  Alus kuului Šastlivi-luokkaan, joka oli Venäjän ensimmäinen isojen dieselmoottorilla toimivien hävittäjien luokka.  Se oli valmistunut Nevskin telakalta Nikolajevista ja otettu käyttöön toukokuussa 1915.  Alus upposi punaisten sabotaasin seurauksena Novorossijskin satamaan 17.6.1918.  Sillä oli vahva aseistus: 3 kpl 102 mm tykkejä, 5 kpl 450 mm torpedoputkia ja 80 miinaa.  Nopeutta aluksella oli ajan oloon huimat 34 solmua, kokoa 110 tonnia ja miehistöä 112.

Hävittäjä Gromkij

Sodan lopulla hän toimi vielä taistelulaiva Rostislavin päällikkönä.  Alus oli tuolloin jo kovin vanhentunut.  Alunperin se oli tarkoitettu rannikkopanssarilaivaksi, mutta suunnitelmia oli rakennustyön aikana muutettu ja lopulta se otettiin käyttöön useiden viivytysten jälkeen vuonna 1900.  Aluksen ensimmäisenä päällikkönä toimi suuriruhtinas Aleksander Mihailovits, joka oli ensimmäinen keisarillisen suvun edustaja, joka henkilökohtaisesti komensi laivaston alusta.  Tämän vuoksi sitä käytettiin paljon diplomaattisissa tehtävissä ja laivastovierailuilla.  Alunperin öljykäyttöisessä aluksessa oli monia teknisiä ongelmia, minkä vuoksi se muutettiin hiilikäyttöiseksi 1904-1905.  Tämä lisäsi muutenkin ylipainoisen laivan painoa ja kylkipanssarointi painui vesilinjan alapuolelle.  Ensimmäisen maailmansodan alussa Rostislavia käytettiin useaan otteeseen vihollisen laivasto-osastoja vastaan, mutta nämä kuitenkin vetäytyivät välttäen avointa taistelua.  Vuonna 1916 Rostislavia käytettiin suojaamaan Constantan satamassa toimivaa laivastotukikohtaa.  Siellä se joutui saksalaisten lentopommituksen kohteeksi ja vaurioitui.  Tämä oli ensimmäinen kerta laatuan Venäjän laivastossa.  Vallankumouksen puhjettua Starck onnistui pitämään miehistönsä hallitukselle uskollisena 1917 lopulle saakka eivätkä levottomuudet levinneet Rostislaville.  Viimeisen matkansa Venäjän lipun alla alus teki Batumiin syys-lokakuussa.  Paluumatkalla Sevastopoliin Starck nostatti mastoon Ukrainan lipun, mikä aiheutti napinaa laivan miehistössä.  Tammikuussa 1918 Mustanmeren laivasto hajosi kokonaan ja miehistö jätti alukset.  Rostislav jäi Sevastopoliin.  Saksalaiset eivät Krimiä miehittäessään olleet kiinnostuneet vanhasta Rostislavista, mutta heidän jälkeensä tulleet britit tuhosivat ennen lähtöään sen koneet.  Wrangelin valkoinen armeija hinasi aluksen kelluvaksi patteriksi Kertsin salmeen, jonne se upotettiin matalaan veteen.  Osia laivan rakenteista kerättiin romuksi 1930-luvulla, mutta siitä on tiettävästi suuri osa vieläkin matalassa rantavedessä.  Rostislavin pääaseistuksena oli 4 kpl 254 mm tykkejä, nopeutta 15 solmua, kokoa 10.889 tonnia ja miehistöä 852.

Taistelulaiva Rostislav

Alexander Starck

(1878-1922)

Starck toimi 1907 torpedovene Pylkijin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta ja otettu käyttöön 1900.  Vuonna 1907 se siirrettiin Itämereltä Kaspianmeren laivueeseen.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 1911 ja muutettiin tankkeriksi uusia dieselkäyttöisiä tykkiveneitä Karsia ja Ardahania varten    Sen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja kaksi 381 mm torpedoputkea, nopeutta 27,5 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.

Torpedovene Pylkij

Hänet siirrettiin 9.5.1910 hävittäjä Vidnyjin päälliköksi.  Aluksen rakentaminen aloitettiin 1901, mutta kesken töiden suunnitelmia muutettiinkin ja päätettiin tehdä siitä dieselkäyttöinen.  Muuttaminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi ja lopulta päädyttiin alkuperäiseen höyryalukseen.  Viivästyksen vuoksi se otettiin käyttöön vasta 1905.  Alus jäi keväällä 1918 jäiden vuoksi Helsinkiin ja tuli saksalaisten valtaamaksi.  Rauhansopimuksen mukaan se kuitenkin palautettiin Venäjälle.  Alus siirtyi 1922 Itämeren laivaston sukelluskoulun käyttöön ja 1925 se poistettiin laivaston rekisteristä sekä romutettiin 1926.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpdoputkia, nopeutta 27,25 solmua, kokoa 440 tonnia ja miehistöä 66.

Hävittäjä Vidnyj

Achilles Sourander

(1891-)

Sourander erosi Venäjän laivastosta joulukuussa 1917.  Suomen laivaston palvelukseen hän tuli kapteeniluutnantiksi kesäkuussa 1918.  Hän toimi mm. torpedovene S 2:n päällikkönä 1921-1923 ja laivaston tykistökomentajana 1923-1926.  Laivaston palveluksesta Sourander erosi komentajana 12.1.1927.  Laivastosta erottuaan hän ttyöskenteli vakuutustarkastajana Fennia-Patriassa.

Sourander komennettiin keväällä 1917 Bostoniin Amerikasta ostetun troolari Foamin päälliköksi.  Alus oli valmistunut 1910 ja se oli toiminut kalastustroolarina.  Venäjän vallankumous muutti kuitenkin suunnitelmat.  USA otti aluksen omaan käyttöönsä nimellä USS Foam ja se palveli miinanraivaajana New Yorkin vesillä.  Sodan päätyttyä se luovutettiin takaisin Venäjän hallitukselle 3.3.1919.  Venäjällä sitä käytettiin apualuksena nimellä T-45, kunnes se romutettiin 1927.  USA:n palveluksessa ollessaan alus oli aseistettu kolmella tykillä, nopeutta sillä oli 11 solmua, kokoa 474 tonnia ja miehistöä 22.

Troolari Foam

Anders Johan Nikolai Sjöman

(1847-1912)

Sjöman toimi 7.4.1890-21.8.1893 koululaivana olleen korvetti Bajanin viimeisenä päällikkönä.  Bajan oli valmistunut Botdeaux’ssa Ranskassa ja otettu käyttöön 1858.  Vuonna 1877 se teki pitkän purjehduksen Vladivostokiin vieraillen mm. Honolulussa ja San Franciscossa.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä ja kokoa aluksella oli 1969 tonnia.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Otto Viktorinus Gadd, Carl Kuhlström ja Georg Ludvig Gadd.

Korvetti Bajan

Oskar Emil Silfversvan

(1840-1900)

Silfversvan määrättiin 1881 torpedovene Raketan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Vulcanin telakalla Stettinissä Saksassa ja otettu käyttöön 1878.  Sen kattila uudistettiin 1898.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1908 ja romutettiin.  Raketan pääaseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 13 solmua, kokoa 30 tonnia ja miehistöä 9.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ludvig Alexander Beuerman.

Torpedovene Raketa

Hänet siirrettiin 2.2.1883 monitori Veštšunin päälliköksi  Alus oli rakennettu belgialaisen Kokkerkilin valmistamista osista ja koottu Gutujevskin saaren telakalla Pietarissa.Käyttöön se oli otettu 1865.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1900.  Vuodesta 1903 se toimi proomuna Helsingissä.  Alus jäi suomalaisten haltuun keväällä 1918 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen  2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vaivaiset 6 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.

Monitori Veštšun

Gustaf Toivo Johannes von Schoultz

(1871-1946)

Venäjän yhdysupseerina Britannian kuninkaallisessa laivastossa 1915-1917.   Osallistui Skagerrakin meritaisteluun brittiläisten lippulaivalla Iron Dukella.  Suomen laivaston palvelukseen kommodorina 1918.  Toimi laivaston komentajana 1919-1926 ja erosi palveluksesta kontra-amiraalina 22.1.1926.  Sotilastarkkailijoiden päällikkönä Ranskan Välimeren rannikolla Espanjan sisällissodan aikana 1937.

Schoultz määrättiin 11.8.1908 torpedovene Poražajuštšijin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1902.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi lentoveneiden apualuksena.  Keväällä 1918 se jäi Helsinkiin, koska ei päässyt jäiden vuoksi siirtymään Kronstadtiin.  Saksalaiset luovuttivat aluksen rauhansopimuksen mukaan takaisin Venäjälle ja kesällä 1918 se siirrettiin kanavia pitkin Volgalle.  Sitten 1919 se kuului Asovanmeren ja Kaspianmeren laivueisiin.  Alus siirrettiin reserviin 1921 ja riisuttiin 1923 aseista sekä sijoitettiin varastoon Bakun satamaan.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1925.  Poražajuštšijin pääaseistuksena oli 1912 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpedoputkia, nopeutta sillä oli 27 solmua, ko0koa 258 tonnia ja miehistöä 48.

Torpedovene Poražajuštšij

Hänet siirrettiin 28.11.1911 hävittäjä General Kondratenkon päälliköksi.  Alus oli rakennettu Hietalahden telakalla ja se otettiin käyttöön 1905.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Crichtonin Pietarin telakalla 1911-1912.  Alus sijoitettiin reserviin Kronstadtiin 1918 ja poistettiin laivaston luettelosta 1925.  Aluksen pääaseistuksena oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 3 kpl 102 mm tykkejä, 3 kpl 456 mm torpedoputkia ja 24 miinaa.  Nopeutta sillä oli 25,1 solmua, kokoa 750 tonnia ja miehistöä 95.

Hävittäjä General Kondratenko

Teodor Kuhlström

(1866-1904)

Kuhlström oli keisarillisen huvijahdin Marevon päällikkönä 13.1.1901-25.1.1903.  Alus oli valmistunut 1878 suuriruhtinas Aleksanterin käyttöön Pietarhovin vesille.  Sitä käytettiin myöhemmin keisarillisen perheen laivasaattueessa Suomen rannikoille suuntautuneilla matkoilla.  Marevo upposi Nevalla aivan Pietarin keskustassa 28.11.1910.  Uppoamisen syyksi epäiltiin tuolloin tihutyötä.  Alus nostettiin, mutta poistettiin laivaston käytöstä 1911 ja muutettiin Pyhän Aleksanteri Nevskin veljeskunnan uivaksi kirkoksi.  Se upposi 1918 ja nostettiin hieman myöhemmin, mutta tuhoutui 1919 tulipalossa.  Kooltaan Marevo oli varsin pieni, vain 85 tonnia.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Alexander Ebeling.

Keisarillinen huvijahti Marevo

Sergei Kuhlström

(1862-1913)

Kuhlström toimi 18.12.1901-15.1.1905 torpedoristeilijä Vojevodan päällikkönä   Vojevoda oli sisaraluksensa kanssa alunperin tilattu Elbingistä Saksasta Montenegron ruhtinaan huvijahdin loisteliaaksi saattajaksi, mutta tämän rahavaikeuksien vuoksi tuli lopulta Venäjän keisarin lunastamaksi.  Alus soveltui kiikkeryytensä vuoksi huonosti avomerikäyttöön ja sen tehtävänä olikin lähinnä olla keisarin huvijahtien saattajana rannikoilla sekä satamissa.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi Poria tukikohtanaan pitäneessä yksikössä eikä juurikaan ollut merellä.  Aluksen miehistö ei osallistunut vallankumoukseen ja jättikin sen Porista poistuessaan laituriin 1918, kun eivät jäiden takia voineet purjehtia merelle.  Suomalaisten ottaessa aluksen maaliskuussa 1918 haltuunsa oli se priimakunnossa.  Meillä laiva luokiteltiin tykkiveneeksi ja se sai uudet tykit ja miinakiskot sekä uuden nimen Matti Kurki.  Täydessä vauhdissa alus tärisi niin kovasti, ettei takatykkiä voitu käyttää. Yleensäkin merelle lähtiessä tykit piti kiinnittää tiukasti paikoilleen erillisillä tukirakenteilla. Ampumaan pystyttiin vain tiukasti ankkuroituna tyynellä säällä.  Alus siirrettiin 1930 Helsingin laivastoaseman esikuntalaivaksi, johon se hienojen salonkiensa ansiosta sopi hyvin.  Sen kattilat tulivat kuitenkin lopulta niin huonoon kuntoon, että ne eivät 1939 kelvanneet edes keskuslämmityksen voimanlähteeksi.  Alusta liikutettiin tarvittaessa hinaamalla.  Talvisodan aikana laivaan sijoitettiin ilmatorjuntatykki ja se toimi Helsingin ilmapuolustuksessa Katajanokalla.  Se poistettiin palveluksesta talvisodan jälkeen ja romutettiin sotien päätyttyä.  Aluksen aseistuksena oli alkujaan 2 kpl 45 mm tykkejä, jotka Suomessa vaihdettiin 102 mm tykeiksi.  Nopeutta sillä oli 19 solmua, kokoa 393 tonnia ja miehistöä 54.  Aluksessa oli normaalien laivahöyrykattiloiden sijaan veturinkattilat, jotka säästivät tilaa ja sallivat suuremmat hiilivarastot.  Näin sen toimintasäde tuli tavallista suuremmaksi.

Torpedoristeilijä Vojevoda 1890-luvulla

Viktor Jaenisch

(1852-1893)

Jaenisch määrättiin monitori Rusalkan päälliköksi 13.1.1892.  Rusalka oli otettu palvelukseen 1868 ja se oli  jo vanhanaikainen rannikkomonitori.  Sillä oli hyvin pieni syväys eikä sitä ollut tarkoitettu avomerelle.  Rusalka upposi myrskyssä 7.9.1893 matkalla Tallinnasta Helsinkiin kadoten jäljettömiin.  Jaenisch hukkui aluksensa mukana.  Rusalkan hylky löydettiin kaikuluotaamalla vasta 2003.  Sen pääaseistuksena oli 1892 tehdyn uudistuksen jälkeen kaksi 229 mm kaksoistykkitornia.  Nopeutta aluksella oli vain 9 solmua ja kokoa 1871 tonnia.  Miehistöä oli 172.  Aluksen päällikkönä oli aiemmin toiminut myös suomalainen Alexander Sidensnöre.

Monitori Rusalka

Miehistöä Rusalkan peräkannella

Rusalkan hylyn asento Suomenlahden pohjasedimentissä

Vasili Ignatius

Vasili Ignatius

(1854-1905)

Meriupseerin uransa ohella Ignatius tunnetaan ammattilaistasoisena taidemaalarina.  Etenkin merimaalarina hän kuuluu Venäjän eturiviin.

Tykkivene Korejets Vasili Ignatiuksen mukaan

Ignatius määrättiin 24.5.1896 rannikkopanssarilaiva Uraganin päälliköksi, jossa tehtävässä hän oli 24.1.1898 saakka.  Uragan oli alunperin yksi 1860-luvun puolivälissä valmistuneista Uragan-luokan monitoreista, jotka 1890-luvulla lukuisten uudistusten jälkeen luokiteltiin rannikkopanssarilaivoiksi.  Ne poistettiin vanhentuneina käytöstä vuoden 1900 tienoilla.  Uragan-luokan alusten aseistuksena oli 1873 uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkiä tykkitornissa.  Nopeutta niillä oli vain 5-8 solmua, kokoa 1500 tonnia ja miehistöä 110.  Tunnusomaista aluksille oli pieni syväys, vain runsaat kolme metriä.

Uraganin sisaralus Vestsun

Hänet määrättiin 4.11.1901 8. ekipaasin ja samalla rakenteilla olleen taistelulaiva Knjaz Suvorovin päälliköksi.  Aluksen päällikkönä hän toimi koko sen olemassaolon ajan.  Knjaz Suvorov on yksi Venäjän laivaston historian tunnetuimpia laivoja.   Alus oli otettu käyttöön heinäkuussa 1904. Venäjän-Japanin sodan aikana alus toimi vara-amiraali Rozhestvenskin komentaman 2. Tyynenmeren eskaaderin lippulaivana matkalla Itämereltä Tyynellemerelle ja sittemmin Tsushiman meritaistelussa.  Taistelun aikana Knjaz Suvorovin komentosiltaan osui sirpaleita ja mm. Ignatius haavoittui.  Laiva menetti ohjailtavuutensa ja ajautui erilleen muusta laivastosta.  Sitä yritettiin sen jälkeen ohjata koneittensa avulla.  Myöhemmin kuitenkin japanilaiset torpedoveneet upottivat aluksen. Taistelun kestäessä hävittäjä Bulnyi oli poiminut 20 haavoittunutta miehistön jäsentä turvaan.  Muu 928 hengen miehistö Ignatius mukaanlukien hukkui sen mukana 27.5.1905.  Knjaz Suvorovin pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä, nopeutta 18 solmua, kokoa 14.378 tonnia ja miehistöä normaalisti 782.  Tsushiman taistelussa miehistön vahvuus oli poikkeuksellisen suuri.

Taistelulaiva Knjaz Suvorov

Georg Herman Gabriel Höckert

(1886-1969)

Höckert tuli 17.9.1918 Suomen laivaston palvelukseen ja oli 1923 rannikkolaivaston päällikkönä.  Hän erosi samana vuonna palveluksesta ja siirtyi Suomen Matkatoimiston osastopäälliköksi.

Hän toimi 1912 torpedovene Poslustsnijin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1900.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se oli partio- ja saattotehtävissä.  Vuodesta 1916 alusta käytettiin miinanraivaajana.  Keväällä 1918 se jäi Helsingissä suomalaisten haltuun ja sitä käytettiin Suomen laivastossa nimellä S-3.  Tarton rauhansopimuksen mukaan se palautettiin Venäjälle 1922, mutta siellä poistettiin laivaston rekisteristä 1925.  Aluksen aseistuksena oli 1909 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 456 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 27 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.

Torpedovene Poslustsnij Suomen lipun alla nimellä S-3

Nikolai Hästesko af Målagård

(1870-1928)

Hästesko määrättiin 23.3.1908 hävittäjä Molodetskijin päälliköksi.  Alus oli rakennettu Le Havressa Ranskassa ja otettu käyttöön 1906.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Kronstadtissa 1912-1913, jolloin se varustettiin miinanlaskua varten.  Sodan aikana se kuului miinalaivoihin.  Alus oli mukana Itämeren laivaston siirtyessä jäiden halki Helsingistä Kronstadtiin keväällä 1918.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin ja 1925 poistettiin laivaston rekisteristä.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 75 mm tykkejä, 2 kpl 456 mm torpedoputkia ja 10 miinaa.  Nopeutta sillä oli 25,3 solmua. kokoa 402 tonnia ja miehistöä 67.

Hävittäjä Molodetskij

Nikolai Erik Hjalmar Grönhagen

(1885-1974)

Grönhagen palveli Suomen laivastossa 1.4.1919-1.4.1920 ollen torpedoveneiden S4, C3 ja S2 päällikkönä.  Sen jälkeen hän jäi reserviin kapteeniluutnanttina.  Myöhemmin Grönhagen toimi mm. Hietalahden telakan palveluksessa.

Hän toimi koululaiva Asian päällikkönä 20.9.1914-28.5.1916.  Alus oli alunperin amerikkalainen kauppalaiva Columbus, joka oli ostettu Venäjän laivastoon ja muutettu risteilijäksi 1879.  Sitä uudistettiin useita kertoja ja 1912 se poistettiin laivaston rekisteristä sekä muutettiin kauppalaivaksi nimellä Kavkaz.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se otettiin uudelleen vanhalla nimellään laivaston kuljetusalukseksi ja sitten miinalaivaston. koululaivaksi.  Alus siirrettiin 1918 reserviin ja romutettiin 1923.  Grönhagenin aikana se oli aseistettu kahdella 47 mm tykillä.  Nopeutta aluksella oli 12,5 solmua, kokoa 2449 tonnia ja miehistöä 218.  Sen ensimmäisenä päällikkönä Venäjän laivastossa toimi suomalainen Theodor Avellan. 

Risteilijä (myöhemmin koululaiva) Asia

Jakob Drescher

(-1876)

Drescher toimi 1866-1869 höyryfregattien Svetlana ja Dmitri Donskoij päällikkönä Atlantilla.

Svetlana oli valmistunut Bordeauxissa Ranskassa 1856.  Sen päätykistönä oli 1870 uudistuksen jälkeen 10 x 203 mm, nopeutta 10,5 solmua, 3188 tonnia, miehistöä 438.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset  Oscar von Kraemer ja Theodor Avellan.

Höyryfregatti Svetlana

Dmitri Donskoij oli otettu käyttöön 1862.  Se palveli laivastoa ainoastaan 10 vuotta ja poistettiin rekisteristä jo 1872.  Sen aseistuksena oli 71 kpl 173-196 mm tykkejä tykkiporteissa, nopeutta 11,7 solmua (joka saatiin purjeilla nostettua 14 solmuun), kokoa 4571 tonnia ja miehistöä peräti 705.

Höyryfregatti Dmitri Donskoij varustelutyön alaisena Kronstadtissa

Vladimir Boisman

(1858-1909)

Boisman määrättiin 15.6.1903 Mustanmeren laivastoon kuuluneen torpedovene Strogijin päälliköksi.   Alus oli otettu käyttöön Itämeren laivastoon 1902, mutta jo seuraavana talvena se siirrettiin Mustallemerelle.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus 1909 Nikolajevin telakalla.  Alus muutettiin 1915 miinanraivaajaksi.  Ensimmäisen maailmansodan aikana Strogij osallistui partiointiin Turkin rannikolla, toimi isompien alusten suojana ja antoi tulitukea maavoimille.  Keväällä 1915 se yritti törmäällä upottaa vaurioitunutta saksalaissukellusvenettä U-33, mutta tässä kuitenkin epäonnistui.  Maaliskuussa 1918 se siirrettiin reserviin Sevastopolin satamaan ja jäi siellä saksalaisten haltuun sekä myöhemmin brittiläis-ranskalaisten joukkojen.  Nämä luovuttivat aluksen Wrangelin valkoiselle armeijalle, joka jätti sen jälkeensä evakuoidessaan joukkonsa Istanbuliin.  Puna-armeija otti sen haltuunsa joulukuussa 1920.  Korjausten jälkeen se liitettiin Mustanmeren laivastoon apualukseksi nimellä Marti ja 1926 sukellusveneiden tukialukseksi.  Strogij romutettiin 1929.  Aluksen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja 2 kpl 381 mm torpedoputkia, nopeutta ajankohtaan nähden erinomaiset 27 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.

Torpedovene Strogij Sevastopolin lahdella

Hänet siirrettiin 14.1.1904 torpedoristeilijä Gridenjin päälliköksi. Alus oli otettu käyttöön 1895.  Se muutettiin apualukseksi 1907 ja siirrettiin seuraavana vuonna rajavartioston käyttöön.  Aluksen pääaseistuksena oli 2 kpl 381 mm torpedoputkia, nopeutta 22,5 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.

Torpedoristeilijä Gridenj

Vasili Boisman

(1855-1905)

Boisman määrättiin 18.12.1898 torpedoristeilijä Gaidamakin päälliköksi.  Alus oli rakennettu Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1894.  Se palveli Kaukoidän laivastossa ja aluksen oma miehistö upotti sen 1904 Port Arthurin satamaan ennen tukikohdan antautumista.  Japanilaiset nostivat aluksen ja korjasivat sen käyttöön 1906 nimellä Shikinami.  Alus romutettiin 1914.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 381 mm torpedoputkea, nopeutta 20 solmua, kokoa 400 tonnia ja miehistöä 64.  Aluksen päällikköinä toimivat aikanaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Teodor Sillman.

Torpedoristeilijä Gaidamak

Hänet siirrettiin 27.4.1902 taistelulaiva Peresvetin päälliköksi.  Boisman osallistui Peresvetillä Keltaisen meren meritaisteluun 10.8.1904 haavoittuen vaikeasti.  Siitä huolimatta hän pysytteli 20 tuntia komentosillalla, kunnes alus palasi takaisin Port Arthurin satamaan.  Tukikohdan antautuessa 5.1.1905 jäi Boisman vangiksi.  Hän kuoli japanilaisten sotavankeudessa 21.9.1905.  Peresvet oli otettu käyttöön 1901.  Aluksen miehistö upotti sen matalaan veteen Port Arthurin satamaan 7.12.1904 ennen tukikohdan antautumista.  Japanilaiset nostivat Peresvetin ja korjasivat sen käyttöön nimellä Sagami.  Laiva myytiin 1916 takaisin Venäjälle ja se sai uudelleen vanhan nimensä.  Venäjän tarkoituksena oli siirtää Peresvet Jäämeren laivastoonsa.  Se lähti matkalle kohti Eurooppaa, mutta ajoi saksalaisen sukellusveneen laskemaan miinaan 4.1.1917 Port Saidin pohjoispuolella.  Alus syttyi tuleen ja upposi.  Peresvetin alkuperäisenä pääaseistuksena oli 4 kpl 254 mm tykkejä, nopeutta 18 solmua, kokoa 14.789 tonnia ja miehistöä 745.

Taistelulaiva Peresvet

Peresvet uponneena matalassa vedessä Port Arthurissa 1905

Camillo Boisman

(1866-1913)

Boisman määrättiin 8.2.1909 tykkivene Hivinetsin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1906 ja se toimi valmistumisestaan vuoteen 1913 saakka Venäjän Välimeren laivueessa.  Sen jälkeen se palasi takaisin Itämeren laivastoon koululaivaksi.  Ensimmäisen maailmansodan alussa Hivinets toimi Turun tukikohdasta käsin.  Alus uudistettiin 1915-1916 ja sen jälkeen sitä käytettiin miinalaivojen saattajana Riianlahdella.  Se siirrettiin reserviin Kronstadtissa 1918 ja riisuttiin aseista 1922.   Tällöin sen nimeksi tuli Krasnaja Zvezda.   Alus toimi Itämeren laivaston apualuksena 1944 saakka, jolloin se poistettiin rekisteristä.  Se romutettiin 1948.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 120 mm tykkejä, nopeutta 14,2 solmua, kokoa 1360 tonnia ja miehistöä 167.

Tykkivene Hivinets Venetsiassa 1911

Hänet siirrettiin 18.8.1912 risteilijä Bogatyrin päälliköksi.  Boisman ehti olla tehtävässä vain 6.9.1912 saakka.  Bogatyrin päällikköinä oli aikoinaan myös suomalaiset Alexander Stemman ja Ivan Boström.  Alus oli otettu käyttöön 1904.    Bogatyr kuului vastavalmistuneena aluksena Vladivostokin risteilijälaivueeseen Venäjän-Japanin sodan aikana.  Sen tehtävänä oli häiritä Japanin ja Korean välistä liikennettä.  Kesäkuussa 1904 se ajoi sumussa karille saaden vakavan vuodon.  Pikakorjauksen jälkeen se oli sodan loppuun telakalla korjattavana.  Bogatyr oli 1908 avustamassa Messinassa maanjäristyksen pelastustöitä.  Ensimmäisen maailmansodan alussa se oli mukana miinanlaskuoperaatioissa ja kuului sen jälkeen Helsingin laivastotukikohdan aluksiin.  Keväällä 1918 se kuului Suomenlahden jäissä Helsingistä Kronstadtiin siirtyneisiin aluksiin.  Tämän jälkeen se siirrettiin reserviin.  Sisällissodan aikana sen tykkejä otettiin käytettäviksi maarintamalla.  Alus hinattiin 1922 Saksaan romutettavaksi, minkä jälkeen sen osia käytettiin Mustanmeren laivastossa palvelevan sisaraluksen Kominternin uudistuksessa.  Pääaseistuksena Bogatyrissa oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 16 kpl 130 mm tykkejä, nopeutta 24,33 solmua, kokoa 6650 tonnia ja miehistöä 573.

Risteilijä Bogatyr 1912-1914 asussaan

Gustaf Albert Eliel Armfelt

(1846-1884)

Määrättiin 7.3.1884 Siperian laivueen torpedovene Forelin päälliköksi.  Armfelt ehti  olla tehtävässä muutamia kuukausia ennen kuolemaansa Vladivostokissa samana vuonna.  Alus oli otettu käyttöön 1878.  Sen nimi muuttui myöhemmin useita kertoja ollen sittemmin torpedovene 49, 80 ja lopulta 95.  Se siirrettiin 1880 Rossija-aluksella Kronstadtista Vladivostokiin ja liitettiin Siperian laivueeseen.  Aluksen kone uudistettiin 1898 ja se palveli 1907 saakka kunnes poistettiin laivaston rekisteristä.  Sen pääaseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 16 solmua, kokoa vain 23 tonnia ja ainoastaan 7 hengen miehistö.

Torpedovene Forel

Alfred Leonhard Wilhelms

(1854-1916)

Wilhelms korotettiin Venäjän aateliin 18.1.1903.  Hän erosi palveluksesta kontra-amiraalina 7.5.1906.  Wilhelms otettiin uudelleen palvelukseen 1914 ensimmäisen maailmansodan puhjettua.  Sodan aikana hän toimi Mustanmeren laivastossa sairaalalaivojen päällikkönä.  Wihelms sai surmansa kun sairaalalaiva Fpejard torpedoitiin 8.7.1916.

Wilhelms siirrettiin 13.1.1890 torpedovene Kotlinin päälliköksi.  Sen päällikkönä oli aiemmin toiminut myös suomalainen Vladimir Lindeström.  Tuolloin aluksen nimi oli vielä torpedovene 1.  Se oli valmistunut 1885.  Alus edusti valmistuttuaan aivan uutta kokeilevaa tyyppiä.  Sitä käytettiinkin koko palveluaikansa vuoteen 1906 saakka pääasiassa testialuksena.  Sen jälkeen se siirtyi Venäjän merivartiostolle.  Aluksen aseistuksena oli kaksi 381 mm torpedoa ja kaksi 37 mm tykkiä, sillä oli nopeutta 16,9 solmua, kokoa 67,3 tonnia ja miehistöä 20.

Torpedovene Kotlin

Hänet komennettiin 25.4.1897 vastavalmistuneen tykkivene Giljakin päälliköksi.  Venäjän-Japanin sodan aikana 1904 alus sai Port Arthurissa useita 280 mm tykistön osumia ja upposi.  Japanilaiset nostivat sen seuraavana vuonna ja romuttivat.  Aluksen pääaseistuksena olivat yksi 120 mm tykki ja 456 mm torpedoputki.  Nopeutta sillä oli 11,5 solmua, kokoa 1251 tonnia ja miehistöä 170. Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Johannes Indrenius.

Tykkivene Giljak

Wilhelms sai 21.12.1898 siirron monitori Veštšunin päälliköksi.  Alus oli9 rakennettu belgialaisen Kokkerkilin valmistamista osista ja koottu Gutujevskin saaren telakalla Pietarissa.Käyttöön se oli otettu 1865.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1900.  Vuodesta 1903 se toimi proomuna Helsingissä.  Alus jäi suomalaisten haltuun keväällä 1918 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen  2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vaivaiset 6 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Oskar Emil Silfversvan.

Monitori Veštšun

Teodor Ernst Silfversvan

(1843-1913)

Silfversvan sai eron sotapalveluksesta kontra-amiraalina 27.1.1896.

Silfversvan määrättiin risteilijä Zabijakan päälliköksi 14.4.1884 sekä ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 10.3.1885. Silfversvan komensi 1885 - 1886 risteilijä Zabijakan matkaa Kronstadtista Arkangelin, Bergenin ja Lissabonin kautta Sevastopoliin. Hänet ylennettiin 1. luokan kapteeniksi 13.1.1887, ja hän sai eron Zabijakan päällikkyydestä 24.1.1887.  Alus oli valmistunut Philadelphiassa ja otettu käyttöön 1879.  Se teki 1880-1883 pitkän purjehduksen Tyynellemerelle ja kuului sen jälkeen useaan otteeseen Välimeren laivueeseen.  Sitten alus siirrettiin Tyynenmeren laivastoon.  Venäjän-Japanin sodan alussa 1904 se oli Port Arthurin satamassa riisuttuna aseista.  Japanilaisten hyökkäyksessä alus sai kolme tykistöosumaa ja upposi.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 15,5 solmua, kokoa 1236 tonnia ja miehistöä 151.

Risteilijä Zabijaka

Hän tuli panssarifregatti Admiral Tšitšagovin päälliköksi 24.2.1890. Hänet siirrettiin 31.10.1892 4. meriekipaasin komentajaksi pysytettynä Admiral Tšitšagovin päällikkönä.   Alus oli otettu käyttöön 1869.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1907.  Saman vuoden syksyllä sitä käytettiin Tallinnan lähistöllä tykistön harjoitusmaalina.  Aluksen pääaseistuksena oli 1892 uudistuksen jälkeen 2 kpl 280 mm tykkejä, nopeutta 9,5 solmua, kokoa 3630 tonnia ja miehistöä 270.  Sen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen  Johan Fredrik von Schantz.

Panssarifregatti Admiral Tšitšagov

Silfversvan tuli panssariristeilijä Vladimir Monomahin päälliköksi 13.1.1893.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Oskar Ludvig Starck.  Alus oli otettu palvelukseen 1883.  Se oli jo vanhanaikainen laiva ottaessaan osaa Tsushiman meritaisteluun 1905.  Se sai useita osumia japanilaisalusten tykistöstä ja joutui möhemmin torpedoveneiden hyökkäyksen kohteeksi.  Yksi torpedo vaurioitti sitä pahasti.  Miehistö jätti aluksen ja pohjaluukut avattiin, jotta se ei jäisi japanilaisten haltuun.  Tämän seurauksena se upposi.  Aluksen päätykistönä oli 1904 tehdyn uudistuksen jälkeen 5 kpl 152 mm tykkiä, sen nopeus oli 15,8 solmua, koko 5754 tonnia ja miehistöä 502.

Panssariristeilijä Vladimir Monomah

Hänet määrättiin sitten panssariristeilijä Rossijan päälliköksi 2.7.1894.  Tässä tehtävässä hän oli aluksen rakennustyön aikana.  Se nimittäin laskettiin vesille Silfversvanin jo erottua palveluksesta ja otettiin käyttöön vasta 1897.  Rossija otti osaa venäläisen ja japanilaisen risteilijälaivueen väliseen Ulsanin taisteluun 14.8.1904 ja vaurioitui pahasti.  Se korjattiin perusteellisesti Kronstadtissa 1906-1909.  Sen jälkeen se toimi koululaivana kunnes osallistui ensimmäisen maailmansodan aikana partiointitehtäviin ja miinoituksiin.  Joulukuussa 1917 se purjehti Helsingistä Kronstadtiin ja siirrettiin seuraavana keväänä reserviin.  Osa sen tykistöstä riisuttiin 1919 käytettäväksi sisällissodan maarintamalla.  Alusta oltiin hinaamassa 1922 Saksaan romutettavaksi kun se myrskyssä ajautui karille Tallinnan lähistöllä.  Myöhemmin se saatiin irroittettua ja hinattua Kieliin, jossa se romutettiin.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 19,74 solmua, kokoa 12.580 tonnia ja miehistöä 839.

Panssariristeilijä Rossija Helsingissä ensimmäisen maailmansodan aikana

Alexander Munck af Fulkila

(1832-1892)

Munck sai eron sotapalveluksesta kontra-amiraalina 27.9.1887.

Hän toimi monitorien Tifon ja Jedinorog päällikkönä Itämerellä 1882-1886.

Tifon oli otettu käyttöön 1865.  Se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1900.  Vuonna 1909 se luokiteltiin proomuksi.  Keväällä 1918 alus jäi Helsingissä suomalaisten haltuun ja romutettiin lopulta 1922.

Monitori Tifon

Jedinorogin päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Vladimir Lindeström.  Se oli otettu käyttöön 1865.  Alus riisuttiin aseista ja sijoitettiin reservisatamaan 1900.  Se otettiin uudelleen käyttöön proomuna 1912.  Maailmansotien aikana se toimi miinalaivojen tukialuksena.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1956 ja siirrettiin Kronstadtin satamaan aallonmurtajaksi.  

Monitori Jedinorog

Molempien alusten pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 229 mm tykkejä.  Nopeutta Tifonilla oli 7 solmua, mutta Jedinorogilla vain 5,75 solmua; kokoa molemmilla 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Carl Kuhlström

(1829-1907)

Kuhlström palveli pääosan urastaan Pietarin merikadettikoulussa eroten sotapalveluksesta kadettikoulun johtajan apulaisen tehtävästä kontra-amiraalina 17.1.1887.

Hän toimi korvetti Bajanin päällikkönä 1867-1868.  Aluksen päällikköinä toimiva aikanaan myös suomalaiset Otto Viktorinus Gadd,  Georg Ludvig Gadd ja Anders Johan Nikolai Sjöman.  Bajan oli valmistunut Botdeaux’ssa Ranskassa otettu käyttöön 1858.  Vuonna 1877 se teki pitkän purjehduksen Vladivostokiin vieraillen mm. Honolulussa ja San Franciscossa.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1893.  Sen aseistuksena oli 16 tykkiä ja kokoa aluksella oli 1969 tonnia.

Korvetti Bajan

Nikolai Jaenisch

(-1903)

Jaenisch ylennettiin kontra-amiraaliksi 13.1.1901.

Hänet määrättiin monitori Streletsin päälliköksi 23.2.1891.  Alus oli otettu käyttöön 1865 ja 1892 se luokiteltii8n uudelleen rannikkopanssarilaivaksi.  Se siirrettiin reserviin ja riisuttiin aseista 1900.  Tämän jälkeen se toimi kelluvana työpajana Kronstadtin ja Leningradin satamissa aina 1956 saakka.  SEn pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen  2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vaivaiset 7 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.

Monitori Strelets

Jaenischista tuli tykkivene Korejetsin päällikkö 6.2.1893.  Aluksen päälliköitä olivat aikanaan myös suomalaiset Teodor Sillman ja Vladimir Lindeström.  Alus osallistui Venäjän-Japanin sodan alussa 9.2.1904 käytyyn Chemulpon lahden taisteluun, jonka jälkeen aluksen miehistö räjäytti sen, ettei se joutuisi japanilaisten käsiin.  Korejetsin pääaseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä, nopeutta 13,5 solmua, kokoa 1224 tonnia ja miehistöä 174.

Tykkivene Korejets

Hänet määrättiin 25.4.1897 taistelulaiva Navarinin päälliköksi matkalle Välimerelle ja Kaukoitään, missä hän 1898 johti Port Arthurin ja Talienvanin linnoitusten miehitystä kiinalaisia vastaan.  Alus oli otettu käyttöön 1896.  Se osallistui 1905 Tsushiman meritaisteluun, jossa sai useita torpedo-osumia, kaatui ja upposi.  Aluksen pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä, nopeutta 15,85 solmua, ko0kopa 10.206 tonnia ja miehistöä 622.

Taistelulaiva Navarin

Jaenisch määrättiin 18.12.1899 14. meriekipaasin päälliköksi Kronstadtiin ja samalla panssarikansiristeilijä Avroran komentajaksi.  Tällöin alukselle tehtiin vielä varustelutöitä ja Jaenisch siirtyi Mustanmeren laivaston esikuntapäälliköksi ennen Avroran astumista palvelukseen.  Tsushiman taistelussa alus kuului osastoon, joka irtautui etelään ja pääsi turvaan Manilan satamaan.  Suuren osan ensimmäisestä maailmansodasta se piti tukikohtanaan Helsinkiä tehden partiointia Itämerellä ja osallistuen sotatoimiin Riianlahdella 1916.  Marraskuussa 1917 aluksen ampuma merkkilaukaus toimi signaalina Talvipalatsin valtauksen alkamiseksi.  Alus siirrettiin reserviin 1918 ja sen tykkejä käytettiin sisällissodan maarintamilla.  Alus uudistettiin 1922-1923 ja sitä käytettiin koululaivana propagandaristeilyillä ulkomaiden satamiin.  Se riisuttiin uudelleen aseista 1941 ja käytettiin kelluvana varuskuntana.  Saksalainen tykistö upotti sen saman vuoden syksyllä Oranienbaumin satamaan.  Sodan jälkeen alus korjattiin Leningradissa ja sijoitettiin Nevalle muistomerkiksi 1948.  Sille tehtiin perusteellinen korjaustyö 1984-1987, jonka jälkeen se on toiminut museona.  Aluksen pääaseistuksena on 8 kpl 152 mm tykkejä, nopeutta 19,2 solmua, ko0koa 7000 tonnia ja miehistöä 570.

Panssarikansiristeilijä Avrora