Anton Nordmann

s. Moskova 10.9.1883

Nordmann ylennettiin 19.5.1903 gardemarinista kollegisihteeriksi ja vapautettiin palveluksesta sairauden perusteella.  Kutsuttiin kuitenkin Venäjän-Japanin sodan aikana heinäkuussa 1904 uudelleen palvelukseen mitsmanin arvoisena.  Ylennettiin luutantiksi 26.4.1908 ja mainitaan viikkoa myöhemmin siirretyksi Mustanmeren laivastosta Itämeren laivastoon.  Toimi moottoritorpedovene No. 7 päällikkönä.  Nordmann siirrettiin 1912 Suomen luotsilaitokseen ja hän toimi siellä puhelintarkastajana 1912-1917.  Kirjattiin merenmittaajakuntaan 17.2.1913 alikapteenina, ylennettiin 27.4.1913 kapteeniksi ja 1916 everstiluutnantiksi.  Erosi palveluksesta 1917.

Moottoritorpedovene No. 7 sisaralus No. 10.

Moottoritorpedovene No. 7 valmistui Amiraliteetin Lazarevin telakalta Sevastopolista 1906.  Se kuului amerikkalaisen Flintin telakan rakentamaan sarjaan, joka koottiin Venäjällä.  Tämä ensimmäinen moottoritorpedoveneluokka oli kantavuudeltaan 35 tonnia, sillä oli pituutta 27 metriä ja sen 600 hv moottori tuotti 20 solmun maksiminopeuden.  Toimintasädettä aluksella oli 400 mpk 11 solmun matkanopeudella.  Aseistuksena aluksella oli yksi torpedoputki. yksi 47 mm tykki ja kaksi konekivääriä.  Miehistöä sillä oli 11.  Mottoritorpedoveneet testattiin Mustallamerellä ja kuljetettiin sitten rautateitse Itämerelle saariston suojaksi.  Niitä pidettiin laivastossa erittäin onnistuneina ja merikelpoisina aluksina.  Luokka ensimmäisen maailmansodan aikana ahkerassa käytössä.  Vuonna 1921 ne otettiin reserviin Petrogradin satamaan ja 1937 ne muutettiin partioveneiksi.  Aluksen nimeä vaihdettiin 1930-luvulla useita kertoja ja se poistettiin käytöstä lopulta 1940.  Yksi sisaralus vasta 1950.

Leonid Mårdberg

Nikolai II vierailee Admiral Nahimovilla syyskuussa 1904 ennen eskaaderin lähtöä Tyynellemerelle.

Mårdberg oli nuorempana lääkärinä Imeretinskin (Georgian) jalkaväkirykmentissä.  Hänet siirrettiin 25.1.1904 Nikolain sairaalaan Kronstadtiin.  Hänet mainitaan 26.9.1904 lääkärinä 18. ekipaasissa. Mårdberg osallistui 2. Tyynenmeren eskaaderin matkaan Kaukoitään ja Tsushiman meritaisteluun 28.-29.5.1905 panssariristeilijä Admiral Nahimovilla.  Aluksen upotessa suurin osa miehistöstä pelastettiin.  Hovineuvos Kronstadtin sataman puoliekipaasissa 21.12.1908.  Siirrettiin keisarilliseen sotilaslääketieteen akatemiaan 6.2.1911.

Panssariristeilijä Admiral Nahimov linkki

Viktor Ernst Fredrik Munck af Fulkila

s. Aral-järven alue 31.10.1867

k. Tallinna 13.11.1919

Munck ylennettiin 4.10.1888 laivaston teknisen koulun konduktööristä tykistöupseerikunnan aliluutnantiksi sekä luutnantiksi 13.1.1893.  Hän lähti Kronstadtista 6.9.1894 tykkivene Otvažnllla Tyynellemerelle tykistöupseerina.  Alikapteeniksi Munck ylennettiin 24.5.1896.  Sen jälkeen hän toimi vanhempana tykistöupseerina taistelulaiva Imperator Nikolai I:llä.  Munck mainitaan 31.7.1898 tykistöupseeritutkinnon lautakunnan jäsenenä.  Hänet ylennettiin kapteeniksi 19.12.1902.  Sitten hän palveli rannikkopanssarilaiva Pervenetsin vanhempana tykistöupseerina.  Munck nimitettiin 12.2.1906 Itämeren laivaston tykistötutkinto-osaston päällikön apulaiseksi ja ylennettiin 5.5.1907 everstiluutnantiksi.  Hän palveli tykistöharjoituseskaaderin esikunnan tykistöupseerina ja ylennettiin 19.12.1911 everstiksi tykistöupseerikunnassa.  Munck mainitaan 17.11.1913 Itämeren laivaston laivanrakennuksen tykistötarkastajana.  Hän erosi laivaston palveluksesta 11.12.1913 tykistöupseerikunnan kenraalimajurina. 

Tykkivene Otvažni 1902

Tykkivene Otvažni valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1893.  Aluksella oli kantavuutta 1854 tonnia, pituutta 70 metriä, nopeutta 14 solmua ja miehistöä 178.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Lisäksi aluksella oli kaksi torpedoputkea ja 20 miinaa.  Se siirtyi Kaukoitään 1894 ja osallistui kesäkuussa 1900 Kiinassa boksarikapinan kukistamiseen.  Otvažni upotettiin päivää ennen Port Arthurin antautumista 1.1.1905, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.

Taistelulaiva Imperator Nikolai I

Taistelulaiva Imperator Nikolai I valmistui Ranskalais-venäläiseltä telakalta Pietarista 1891.  Aluksella oli kantavuutta 9594 tonnia, pituutta 105 metriä, nopeutta 14 solmua ja miehistöä 616.  Pääaseistuksena sillä oli 2 kpl 305 mm ja 4 kpl 229 mm tykkejä.  Valmistuttuaan se liittyi Välimeren eskaaderiin ja vuonna 1895 siirtyi Tyynellemerelle.  Välimerelle alus palasi 1901, mutta Venäjän-Japanin sodan alettua se palasi huollettavaksi Itämerelle, jossa liittyi Kaukoitään lähteneeseen 2. Tyynenmeren eskaaderiin.  Se vaurioitui lievästi Tsushiman taistelussa ja antautui japanilaisille.  Alus otettiin Japanin laivaston käyttöön tykistöharjoituksiin nimellä Iki.  Myöhemmin se oli maalialuksena ja upposi matalaan veteen 1915.  Lopulta se romutettiin 1922. 

Imperator Nikolai I Tsushiman taistelun jälkeen 1905.

Nikolai Jaenisch nuorempi

Jaenisch ylennettiin 26.9.1899 gardemarinista mitsmaniksi ja 19.12.1903 luutnantiksi.  Hänet mainitaan torpedoupseerina taistelulaiva Petropavlovskilla sen ajaessa miinaan ja upotessa Port Arthurin ulkopuolella 13.4.1904.  Jaenisch kuului harvoihin pelastuneisiin.  Keltaisen meren meritaisteluun elokuussa 1904 Jaenisch osallistui torpedovene Bespoštšadnilla.  Hänet siirrettiin reserviin Venäjän-Japanin sodan päätyttyä 2.3.1906.

Taistelulaiva Petropavlovsk Kronstadtissa 1899

Taistelulaiva Petropavlovskin tuho 13.4.1904.

Taistelulaiva Petropavlovsk valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1899.  Aluksella oli kantavuutta 11364 tonnia, pituutta 112 metriä, nopeutta 17 solmua ja miehistöä 750.  Sen pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä.  Petropavlovsk siirtyi heti valmistuttuaan Kaukoitään, jossa siitä tuli 1. Tyynenmeren eskaaderin lippulaiva.  Alus osallistui ns. boksarikapinan kukistamiseen Kiinassa ja lokakuussa 1902 alukseen nostettiin eskaaderin päällikön suomalaisen kontra-amiraali Oskar Starkin lippu.  Venäjän-Japanin sodan alussa Petropavlovsk ajoi miinaan ja upposi Port Arhurissa.  Miehistöstä 679 sai surmansa.

Torpedovene Bespoštšadni

Torpedovene Bespoštšadni valmistui Elbingistä Saksasta 1900.  Aluksella oli kantavuutta 350 tonnia, pituutta 63 metriä, nopeutta 27 solmua ja sillä oli miehistöä 62.  Pääaseistuksena oli kolme torpedoputkea ja yksi 75 mm tykki.  Vuonna 1912 se sai toisen samanlaisen tykin.  Valmistuttuaan se siirtyi Kaukoitään.  Keltaisen meren meritaistelussa elokuussa 1904 se mursi japanilaisten saarron ja onnistui pääsemään Tsingtaoon Kiinaan, jossa se internoitiin Venäjän-Japanin sodan loppuun.  Alus peruskorjattiin 1912-1913 ja se sai toisen maston sekä radion.  Bespoštšadni siirtyi 1917 Vladivostokista Barentsin merelle ja liittyi Jäämeren laivueeseen.  Alus ei kuitenkaan ollut enää merikelpoinen ja sille tehtiin vielä uusi peruskorjaus.  Laivaston rekisteristä Bespoštšadni poistettiin 1925 ja romutettiin.

Koneupseeri Holm

Potkuriklipperi Plastunin pienoismalli

Palveli potkuriklipperi Plastunilla 1857-1860 osallistuen sen purjehdukseen Kaukoitään sekä vierailuun mm. Hong Kongissa ja Hakodatessa Japanissa..  Sai surmansa paluumatkalla Tyyneltämereltä aluksen upotessa syyskuussa 1860 Gotlannin lähellä.  Matruusi, joka oli tuomittu saamaan ruumiillisen rangaistuksen räjäytti kostoksi aluksen ruutivaraston upottaen samalla laivan.  Sen seurauksena 77 henkeä sai surmansa ja 34 pelastui.  Plastun oli 1857 Arkangelissa valmistunut Razbolnik-luokan potkuriklipperi.

Alfons Heyno

s. Pietari 20.4.1880

k. Helsinki 17.8.1945

Kävi Keisari Nikolai I:n koneupseerikoulun Kronstadtissa ja otettiin koneupseerikuntaan 26.1.1904.  Osallistui Ulsanin meritaisteluun ja jäi siinä japanilaisten vangiksi.  Ansioluettelonsa mukaan Heyno palveli Keisarillisessa laivastossa koneupseerina panssariristeilijä Rurikilla, torpedovene No. 131:llä, taistelulaiva Slavalla, hävittäjä Molodetskillä ja torpedovene Prytkillä.  Hänet ylennettiin sotavanketutensa aikana 1.1.1905 luutnantiksi.  Japanista hän vapautui 1906 alussa.  Heynosta tuli alikapteeni 13.1.1908, kapteeni 25.3.1912 ja everstiluutnantti 14.4.1916.  Maailmansodan aikana hän osallistui Riianlahden meritaisteluun (mahdollisesti Slavalla).  Heyno siirtyi Suomen laivastoon palvelukseen 27.4.1918 ja nimitettiin merivoimien esikunnan teknisen osaston päälliköksi 6.5.1919 sekä myöhemmin samana vuonna rannikkopuolustuksen teknisen osaston päälliköksi.  Hänet ylennettiin insinöörikomentajaksi 10.12.1919 ja siirrettiin reserviin 28.2.3.1923 insinöörikommodorina.

Panssariristeilijä Rurik valmistautuu lähtemään merelle.

Panssariristeilijä Rurik valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1895.  Aluksella oli kantavuutta 11930 tonnia, pituutta 133 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 719.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 203 mm tykkejä.  Valmistuttuaan se siirtyi Kaukoitään, missä kuului Vladivostokin risteilijälaivueeseen.  Rurik osallistui Ulsanin meritaisteluun 14.8.1904 vaurioituen niin pahoin, että miehistö upotti aluksensa, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.

Torpedovene No. 131 valmistui Ižoran konepajalta Kolpinosta 1897.  Aluksella oli kantavuutta 100 tonnia, pituutta 39 metriä ja sen 1000 hv koneet kehittivät 21 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä oli 18.  Pääaseistuksena sillä oli 2 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedovene muutettiin 1910 satama-alukseksi ja 1921 miinanraivaajaksi, jolloin se sai nimekseen Tral.  Se poistettiin käytöstä 1925.

Taistelulaiva Slava linkki

Hävittäjä Molodetskij linkki

Torpedovene Prytkij n. 1914.

Torpedovene Prytkij valmistui Yarrow’n telakalta Glasgow’sta 1895 nimellä Sokol ensimmäisenä nimeään kantaneesta laajasta sarjasta.  Aluksen nimeksi tuli Prytkij vasta vuonna 1902.  Sillä oli kantavuutta 241 tonnia, pituutta 58 metriä, nopeutta testieissä perätu 30 solmua ja miehistöä 48.   Pääaseistuksena oli 2 kpl 456 mm torpedoputkia ja yksi 75 mm tykki.  Sille tehtiin peruskorjaus Helsingissä 1909-1910, jolloin mm. kone kokonaan uusittiin.  Vuonna 1912 torpedoputket vaihdettiin 381 mm putkiin ja alus sai toisenkin 75 mm tykin.  Sodan aikana siinä oli myös miinanraivausvarustus.  Alusta käytettiin partiointiin ja saattotehtäviin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Prytkij osallistui ”jääpurjehdukseen” Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja siirrettiin sitten kanavia pitkin Volgan laivueeseen sekä sieltä myöhemmin Kaspianmerelle.  Alus poistettiin käytöstä ja romutettiin 1922.

Alfons Hellström

s. 1868

k. 7.1915

Hellström kävi merikadettikoulun ja ylennettiin gardemarinista mitsmaniksi 11.10.1887.  Hän palveli 1891 panssariristeilijä Pamjat Azovalla sen kuljettaessa kruununperijää suuriruhtinas Nikolaita Kaukoitään.  Hellström siirrettiin sitten tykkivene Sivutsille.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 13.1.1894 ja siirrettiin Tyynenmerenlaivaston esikuntaan 18.12.1897.  Laivaston reserviin Hellström otettiin 22.5.1899 ja hän sai eron palveluksesta 2. lk kapteenina 30.3.1903.

Panssariristeilijä Pamjat Asova linkki

Tykkivene Sivuts

Tykkivene Sivuts valmistui Bergsundin telakalta Tukholmasta 1884.  Sillä oli kantavuutta 1134 tonnia, pituutta 57 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 188.  Pääaseistuksena aluksella oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Alus lähti 1885 Kaukoitään ja liittyi Siperian laivueeseen 1886 Vladivostokissa.  Sivutsia käytettiin tiedustelu- ja tutkimusretkillä laajalla Beringin salmelta Siamin lahdelle ulottuvalla alueella.  Vuonna 1891 se vieraili Bangkokissa.  Venäjän-Japanin sodan puhjetessa alus oli korjattavana Yingkoussa.  Venäläisten vetäytyessä kaupungista Sivuts siirtyi Liao-jokea ylävirtaan.  Lopulta Sivutsin oma miehistö räjäytti aluksen Liao-joella elokuussa 1904, jottei se jäisi japanilaisten käsiin.

Sivuts Liao-joella hieman ennen kuin se räjäytettiin.

Carl Hallberg

Jäännöksiä Matosaaren pattereista Jollaksessa 

Hallberg otettiin 1. suomalaisen meriekipaasin palvelukseen aliupseerina 23.5.1846.  Hän mainitaan mitsmanina höyrylaiva Pospešnilla 25.8.1852.  Seuraavana vuonna hänet siirrettiin suomalaisen tullijahdin päälliköksi.  Hallberg osallistui 1854 Krimin sodan aikana Viaporin puolustukseen linjalaiva Andreilla ja 1855 patteri no. 8:n päällikkönä Matosaarella.  Kesällä 1856 hän purjehti tykkiveneillä saaristossa ja toimi 1857 jälleen tullijahdin päällikkönä sekä 1858 potkurivene Bujanilla.  Vuonna 1859 Hallberg oli ensin kuljetusalus Hapsalilla ja sitten potkurifregatti Ilja Murometsilla, höyryfregatti Svetlanalla ja linjalaiva Gangutilla näiden purjehduksella Välimerelle.  Gangutilla hän toimi kontra-amiraali Nordmanin lippu-upseerina ylennettynä luutnantiksi 20.7.1859.  Sitten hän siirtyi Svetlanan mukana Kaukoitään, jossa palveli 1860-1862.  Takaisin Itämerelle Hallberg kutsuttiin 1863 ja määrättiin 25.8. varustelutyön alla olleelle uudelle potkurikorvetti Askoldille vanhimmaksi upseeriksi.  Hän erosi laivaston palveluksesta 17.4.1865 kapteeniluutnanttina.

Potkurifregatti Ilja Muromets

Potkurifregatti Ilja Muromets valmistui Amiraliteetin telakalta Arkangelista 1858.   Aluksella oli kantavuutta 3199 tonnia, pituutta 64 metriä,  Pääaseistuksena Ilja Murometsilla oli 11 kpl 30 naulaisia tykkejä.  Seuraavana kesänä se liittyi kontra-amiraali Nordmanin eskaaderiin, joka matkasi Kronstadtista Välimerelle.  Ilja Muromets palasi Itämerelle 1860 ja se poistettiin köäytöstä jo 1863.  Sen höyrykone siirrettiin rakenteilla olleeseen rannikkopanssarilaiva Kremliin ja itse alus upotettiin Kronstadtin redille..

Potkurikorvetti Askold Honolulussa.

Potkurikorvetti Askold valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1864.  Aluksella oli kantavuutta 2217 tonnia, pituutta 66 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 340.  Aseistuksena Askoldilla oli 17 tykkiä.  Heti valmistuttuaan se teki pitkän matkan Kaukoitään liittyäkseen Tyynenmeren laivueeseen, mutta jo 1866 se palasi takaisin Itämerelle.  Se palveli 1868-1869 Välimerellä.  Alus lähti lokakuussa 1873 pitkälle maailmanympärimatkalle kiertäen Amerikan Magalhaesin salmen kautta ja kulkien sitten Honoluluun, Shanghaihin sekä Nagasakiin ennen kuin liittyi Tyynenmeren laivueeseen vasta vuotta myöhemmin.   Se saapui lopulta takaisin Itämerelle 1876. Askold poistettiin käytöstä 1893.

Linjalaiva Andrei linkki

Höyryfregatti Svetlana linkki

Linjalaiva Gangut linkki

Georg Grundström

s. 3.9.1842

k. 18.5.1896

Otettiin merikadettikuntaan 9.10.1854.  Purjehti Itämerellä höyryfregatti Gremjaštšilla 1859 ja linjalaiva Konstantinilla 1860.  Grundström ylennettiin gardemariniksi 8.4.1861.  Hän palveli 1861-1863 potkurifregatti Osljabjalla, joka matkasi Kronstadtista Välimeren kautta New Yorkiin.  Mitsmaniksi hänet ylennettiin 30.11.1863.  Sen jälkeen Grundström siirtyi korvetti Varjagille vuosiksi 1863-1865 ja purjehti sillä New Yorkista 1864 Tyynellemerelle sikäläisiin venäläisiin satamiin.  Paluumatkan Kronstadtiin hän suoritti 1865-1866 korvetti Bogatyrilla.  Grundström ylennettiin luutnantiksi 13.1.1867.  Sitten hän palveli Kronstadtissa linjalaiva Nikolai I:llä alokkaiden tykistökoulutuksessa.  Purjehduskaudella 1868 hän oli Itämerellä höyryfregatti Smelillä.  Grundström komennettiin 1870 2. panssarilaivaeskaaderin päällikön lippu-upseeriksi.  Sitten hän palveli Itämerellä rannikkopanssarilaiva Nje tron menjalla ja  1872 fregatti Peresvetillä.  Korvetti Varjagilla Grundström oli kadettieskaaderissa 1873-1875.  Kapteeniluutnantiksi hänet ylennettiin 13.1.1876.  Sen jälkeen hän oli pitkään 1876-1881 korvetti Bojarinilla vanhempana kadettiupseerina.  Grundström ylennettiin 2. lk kapteeniksi 10.3.1885, siirrettiin everstiluutnantin arvoisena amiraliteettiin 13.1.1890 ja ylennettiin samassa yhteydessä everstiksi.  Palveluksesta hän erosi 13.1.1896 kenraalimajurina.

Höyryfregatti Gremjaštš valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1852.  Sen kantavuus oli 1501 tonnia, pituus 58 metriä ja nopeus 9 solmua.  Aseistuksena sillä oli alkujaan 8 tykkiä.  Alus ajoi karille 17.9.1862 Kalbådagrundin lähistöllä ja viikkoa myöhemmin upposi.

Potkurifregatti Osljabja kuvattuna Alexandriassa Virginiassa 1863.

Potkurifregatti Osljabja valmistui Ohtan telakalta 1859 ja se poistettiin käytöstä 1874.  Aluksella oli kantavuutta 2980 tonnia, pituutta 80 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 482.  Aseistuksena sillä oli 49 tykkiä.

Potkurikorvetti Bogatyr valmistui Ameraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1860.  Aluksella oli kantavuutta 2155 tonnia, miehistöä 320 ja aseistuksena 17 tykkiä.  Bogatyr oli mukana 1862 alkaneella kontra-amiraali Popovin eskaaderin Tyynenmeren purjehduksella ja vieraili San Franciscossa.  Bogatyr teki uuden matkan Tyynellemerelle 1871-1872.  Se poistettiin käytöstä 1888.

Linjalaiva Imperator Nikolai I oli potkurilla varustettu Borodino-luokan 111-tykin alus.  Sillä oli kantavuutta 5426 tonnia, pituutta 71 metriä ja sen kuusi höyrykonetta tuottivat nopeutta 10 solmua.  Aluksen varustelua ei koskaan saatu täysin valmiiksi.  Se otettiin Uudelta Amiraliteetin telakalta keväällä 1861 ja sillä tehtiin koeajoja Kronstadtin lähistöllä saman kesän aikana.  Alusta käytettiin laivatykistön koululaivana 1862-1866, mutta sen jälkeen se ei enää lähtenyt merelle.  Imperator Nikolai I poistettiin käytöstä 1874.

Höyryfregatti Smelij valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1859.  Aluksella oli kantavuutta 1784 tonnia, pituutta 61 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 210.  Alunperin sillä oli 8 tykkiä.  Smelille tehtiin 1868 peruskorjaus ja se sai vanhan höyryfregatti Olafin koneen.  Alus muutettiin 1879 Kronstadtissa proomuksi ja 1902 myytiin romuksi.

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja

Rannikkopanssarilaiva Ne tron menja valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1865.  Aluksella oli kantavuutta 3494 tonnia, pituutta 69 metriä, nopeutta 8 solmua ja miehistöä 394.  Pääaseistuksena sillä oli aluksi 17 kpl 196 mm tykkejä.  Monen uudistuksen jälkeen aluksella oli 2 kpl 203 mm ja 2 kpl 152 mm tykkejä.  Laiva poistettiin käytöstä 1905.

Linjalaiva Konstantin linkki

Korvetti Varjag linkki

Höyryfregatti Peresvet linkki

Höyrykorvetti Bojarin linkki

Tukikohdat 10: Helsinki

Venäjän vallatessa Helsingin 1808 oli Viapori Ruotsin saaristolaivaston päätukikohta.  Viaporin telakalla oli keskeneräisenä joukko saaristolaivastolle tarkoitettuja aluksia, jotka venäläiset kiireesti rakennuttivat valmiiksi ja tekivät vielä saman mallin mukaisesti joukon lisääkin.  Muuten Viaporin telakkaa ei käytetty juurikaan uusien alusten rakentamiseen.  Sitä käytettiin enemmänkin korjaus- ja romutustelakkana.  Keskikokoisia aluksia alettiin 1800-luvun puolivälistä alkaen rakentaa Turussa ja pieniä mm. Porissa.  Laivastoyksiköitä oli 1800-luvulla Helsingissä vakituisesti sijoitettuina vain pieniä purjetykkiveneitä.  Krimin sodan aikana Viaporin edustalla oli vanhentuneita linjalaivoja, joista ei ollut suurempaa hyötyä.

Monitori Rusalka peruskorjattavana Hietalahden telakalla 1890.

Tilanne muuttui kun Helsingissä aloittivat toimintansa Hietalahden sekä Kone & Silta Oy:n telakat.  Hietalahdessa huollettiin keskikokoisia aluksia 1890-luvulta lähtien ja rakennettiin 1900-luvun alusta.  Kone & Silta alkoi rakentaa pienempiä laivoja.  Tunnetuimpia Helsingissä rakennettuja aluksia olivat 

Hietalahden telakalta valmistunut hävittäjä Sibirskij Strelok

Hietalahden telakalla:

hävittäjä Emir Buharskij

hävittäjä Finn

hävittäjä General Kondratenko

hävittäjä Sibisrkij Strelok

apualus Koptsik

apualus Koršun

Kone & Sillan rakentama hävittäjä Amurets

Koneen & Sillan telakalla:

hävittäjä Amurets

hävittäjä Ussuriets

Helsingin laivastotukikohta kevättalvella 1918 saksalaisen tiedustelukoneen kuvaamana.  Pohjoinen on kuvassa alhaalla.

Samoihin aikoihin laivaston tukikohtaa laajennettiin Katajanokan kärkeen Suomenlahden linnoitussuunnitelman mukaan.  Helsingistä tuli laivaston ulostyönnetty tukikohta helposti saarrostettavan Kronstadtin sijaan.  Helsinki oli myös suojaisan sijaintinsa vuoksi paremmin turvassa hyökkäykseltä kuin Tallinna.  Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Suomenlahden rannikkolinnakkeet valmistuivat suojaamaan Helsinkiä.  Käytännössä laivasto joutui suunniteltua enemmänkin käyttämään Helsinkiä, koska Venäjällä ei ollut juuri ollenkaan toimivaa sukellusveneturjuntaa.  Näin laivaston raskaat yksiköt olivat 1914-1918 miltei koko ajan suojassa Kruununvuoren selällä tehdäkseen vain muutamia hyökkäyksiä Itämerelle.

Albrecht Gripenberg

s. 13.1.1846

k. Brooklyn, New York 7.7.1878

Ylennettiin 1.5.1864 merikadettikurssin päätteeksi gardemariniksi ja purjehti samana kesänä Itämerellä sekä ulkomailla potkuriklipperi Jahontilla.  Gripenberg palveli 1865 Välimerellä höyryfregatti Peresvetillä ja ylennettiin mitsmaniksi 19.11.1866.  Hän purjehti 1867 Suomen saaristossa tykkivene Molnijalla ja 1868-1870 Itämerellä potkuriklipperi Šemtsugilla ja tannikkopanssarilaiva Kremlillä.  Luutnantiksi Gripenberg ylennettiin 21.2.1870.  Sen jälkeen hän osallistui 1870-1873 maailmanympäripurjehdukseen potkuriklipperi Izumrudin reviisorina.  Gripenberg toimi Itämerellä 1874-1877 panssarieskaaderin päällikön lippu-upseerina.  Vuonna 1878 hänet komennettiin Amerikkaan ostamaan aluksia Venäjän laivastolla ja tällä matkalla hän myös kuoli.

Potkuriklipperi Jahont valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1863.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä ja nopeutta 12 solmua.  Valmistuessaan sillä oli kolme 60 naulaista tykkiä.  Jahont otettiin reserviin Kronstadtissa 1879 ja myytiin romuksi 1881.

Höyryfregantti Peresvet.

Peresvetin upseereita 1863.

Höyryfregatti Peresvet rakennettiin Arkangelissa, mistä se siirrettiin Kronstadtiin, jossa siihen asennettiin Carr & McPhersonin konepajan Pietarissa valmistama kone 1861.  Aluksella oli kantavuutta 3867 tonnia ja nopeutta 8 solmua.  Alunperin siinä oli 51 tykkiä.  Peresvetin palvelusaika jäi lyhyeksi, sillä se poistettiin käytöstä jo 1874.

Potkuriklipperi Šemtsug

Potkurilipperi Šemtsug valmistui Galerno-saaren telakalta Pietarista 862, se modernisoitiin Kronstaadtissa 1869 ja poistettiin käytöstä 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1585 tonnia, pituutta 76 metriä, nopeutta 11 solmua ja miehistöä 184.  Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 152 mm tykkejä.

Rannikkopanssarilaiva Kreml

Rannikkopanssarilaiva Kreml valmistui Semjannikov & Poletikan konepajalta Pietarista 1867.  Aluksella oli kantavuutta 4000 tonnia, pituutta 67 metriä, maksiminopeutena 9 solmua ja miehistöä 430.  Aseistuksena sillä oli 17 kpl 196 mm tykkejä.  Kremlin tykistöä uudistettiin seitsemän kertaa, jolloin tykkiä määrää vähennettiin ja järeyttä lisättiin.  Koneensa Kreml sai vanhemmasta puualuksesta ja rikiltään se vastasi kuunaria.  Taistelutehtäviin Kremliä ei koskaan käytetty.  Kreml poistettiin käytöstä lokakuussa 1905 yhdessä muiden Pervenets-luokan alusten kanssa.

Potkuriklipperi Izumrud

Potkurilipperi Izumrud oli rakennettu täsmälleen Jahontia vastaavaksi, paitsi sen kone oli valmistettu Kokkeritin konepajalla Belgiassa.  Alus valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1862 ja se poistettiin käytöstä 1886.

Tykkivene Molnija linkki

Harald Graf

s. Riika  29.12.1885

k. Pittsburgh, Pennsylvania, USA 11.10.1966

Otettiin merikadettikuntaan1898, ylennettiin gardemariniksi 1903 ja mitsmaniksi 28.1.1904.  Komennettiin 1.7.1904 kuljetusalus Irtyšille, joka liittyi 2. Tyynenmeren eskaaderiin sen lähtiessä Itämereltä Kaukoitään 1.10.1904.  Osallistui Tsushiman meritaisteluun, jossa Irtyš upposi ja Graf jäi japanilaisten vangiksi.  Hän palasi sodan jälkeen Poietariin ja ylennettiin 1906 luutnantiksi sekä vielä samana vuonna 2. lk kapteeniksi.  Palveli sen jälkeen kolme vuotta hävittäjä Novikilla.  Onnistui matruusien piirissä suosittuna upseerina säilyttämään henkensä vallankumousliikehdinnässä Helsingissä maaliskuussa 1917.  Kutsuttiin huhtikuussa 1918 Mikkelin päämajaan neuvottelemaan laivastoasioista, mutta ei onnistunut pääsemään perustettavan Suomen laivaston palvelukseen.  Graf kuului sitten Suomen edustajana komissioon, joka neuvotteli venäläisten kanssa eräiden Helsinkiin jääneiden alusten palautuksesta.  Hän muutti 1920 Müncheniin ja liittyi sikäläiseen emigranttiyhteisöön.  Grafista tuli suuriruhtinas Kiril Vladimirovitšin sihteeri ja hän siirtyi asumaan St. Briaciin Bretagneen 1924.

Suuriruhtinas Kiril Vladimirovitš (1876-1938) oli keisari Nikolai II:n serkku ja Romanovien suvun päämies tämän jälkeen.  Hän oli osallistunut Venäjän-Japanin sotaan Port Arthurin tukikohdassa taistelulaiva Petropavlovskin ensimmäisenä upseerina haavoittuen vaikeasti, kun alus oli ajanut miinaan..

Kuljetusalus Irtyš

Kuljetusalus Irtyš kuului alunperin saksalaisen HAPAG-varustamon Britanniasta tilaamaan matkustajia ja lastia kuljettavien valtamerialusten sarjaan.  Maaliskuussa 1904 tehdyllä sopimuksella se ostettiin kuitenkin Venäjän laivastoministeriön käyttöön.  Aluksella oli kantavuutta 15000 tonnia, pituutta 148 metriä ja nopeutta 10 solmua.  Aseistuksekseen se sai 8 kpl 57 mm tykkejä.  Irtyš sai Tsushiman taistelun alkuvaiheessa päiväsaikaan yhden ison osuman ja kallitui noin 10 astetta.  Pimeän tullen se irtautui muusta eskaaderista ja yritti pujahtaa Japanin rannikon läheltä pohjoiseen kohti Vladivostokia.  Jatkuva veden tulo alukseen esti kuitenkin tämän aikeen.  Niinpä se ankkuroitui Hamadan kaupungin läheisyyteen ja alkoi siirtää miehistöä maihin.  Muutaman tunnin kuluttua Irtyš upposi.

Hävittäjä Novik

Hävittäjä Novik valmistui Putilovin telakalta Pietarista 1913 ja oli eräs maailman nykyaikaisimmista aluksista luokassaan.  Sillä oli kantavuutta 1280 tonnia, pituutta 102 metriä, nopeutta 37 solmua ja miehistöä 117.  Aseistuksena sillä oli 4 kpl 102 mm tykkejä ja kaksi 457 mm torpedoputkea.  Sodan aikana sitä käytettiin vaativimmissa miinalaivojen tukioperaatioissa mm. Saksan rannikolla.  Vuosina 1918-1925 Novik oli reservissä Petrogradin sotasatamassa, mikä jälkeen se otettiin uudelleen palvelukseen nimellä Jakov Sverdlov.  Sille tehtiin pitkällinen modernisointi 1925-1929 ja vuonna 1940 se lopulta otettiin aktiivipalveluksesta ja muutettiin koululaivaksi.  Kesäkuussa 1941 alus tuli  uudelleen saattuepalvelukseen ja se tuhoutui miinakentässä vetäydyttäessä Tallinnasta Kronstadtiin 28.8.1941.

Suomalaisnimisiä laivoja 11: Potkurikorvetti Kalevala

Potkurikorvetti Kalevala

Aikakautensa maineikkain suomalaisniminen alus oli eittämättä potkurikorvetti Kalevala.  Se oli valmistunut Turussa 1858 Suomen meriekipaasin käyttöön senaatin osoittamilla varoilla, mutta vasta 1860 aluksen varustelu ja miehistön hankkiminen saatiin päätökseen ja se astui palvelukseen.  Aluksella oli kantavuutta 1290 tonnia, pituutta 51 metriä, nopeutta 10 solmua ja miehistöä 182.  Aseistuksena sillä oli 15 tykkiä. 

Kalevalan pienoismalli.

Kalevalaa ei kuitenkaan suomalaisten odotusten vastaisesti asetettukaan palvelukseen Suomenlahdelle, vaan se annettiin Kaukoidän laivueen käyttöön.  Se kuului osana kontra-amiraali Popovin eskaaderia, joka lähti pitkälle purjehdukselleen Tyynellemerelle Kronstadtista 18.10.1860 kohti Nikolajevsk-na-Amurea.  Kalevala purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 se kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Laivasto-osasto lähti paluumatkalle elokuussa 1864 ja saapui  1865 takaisin Kronstadtiin.  Kalevala poistettiin laivaston luettelosta 1872.  

Kalevalan lahden sijainti Vladivostokin eteläpuolella lähellä Kiinan ja Pohjois-Korean rajoja.

Maisema Kalevalan lahdelta.

Michael Golowin

s. 12.2.1888

k. 11.3.1932

Otettiin Aleksanterin kadettikuntaan 13.9.1899 ja siirtyi sieltä merikadettikuntaan 14.9.1902.  Nuoremmaksi aliupseeriksi 22.9.1906.  Komennettiin risteilijä Bogatyrille 1.6.1908.  Golowin ylennettiin mitsmaniksi 11.4.1909 ja siirrettiin 2. torpedovenedivisioonaan 30.4.  Hänet määrättiin ensin torpedovene No. 215:lle ja siirrettiin 12.11.1909 torpedoristeilijä Leitenant Iljinille, jonka vt. ensimmäinen upseeri hänestä tuli 16.11.1909.  Golowinista tuli hävittäjä Delnijin vahtiupseeri 15.12.1910 ja 22.7.1911 hänet siirrettin samaan tehtävään hävittäjä Rasiaštšille.  Sieltä hänet määrättiin 21.10. upseerien merenkulkukurssille.  Kurssiin liittyvän merenkulkuharjoittelun hän suoritti seuraavana keväänä koululaiva Okeanilla ja komennettiin sitten 26.5.1912 tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseeriksi.  Golowin sai 4.6.1912 2. lk merenkulku-upseerin arvon.  Hänet siirrettiin jo 22.8.1912 eteenpäin panssariristelijä Dianan merenkulku-upseeriksi ja 19.12. hänet ylennettiin luutnantiksi.  Kesän 1913 Golowin toimi tykkivene Bobrilla merenkulku-upseerina ja kadettien merenkulun opettajana, palaten sitten takaisin Dianalle.  Hänet määrättiin 10.10.1913 Pietarin sähköteknilliseen instituuttiin ja seuraavaksi kesäksi kadettien käytännöllisen tähtitieteen opettajaksi koululaiva Voinille.  Tämän tehtävän kuitenkin keskeytti sodan alkaminen ja Golowin komennettiin aluksi viestialus Neptunin päälliköksi.  Hänelle entnnestään tuttuun tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseerin tehtävään hän tuli jälleen 26.12.1914.  Golowin siirtyi taistelulaiva Slavan vanhemmaksi merenkulku-upseeriksi 30.7.1915 ja sai samalla 1. lk merenkulku-upseerin arvon.  Torpedovene No. 119 päällikkö hänestä tuli 13.4.1916.  Vanhemmaksi luutnantiksi Golowin ylennettiin 10.8.1917 ja laivaston palveluksesta hän erosi 8.4.1918.  Michael Golowin otettiin Suomen laivaston palvelukseen 1.1.1919.  Hän hoiti esikuntatehtäviä sekä toimi opettajana Merisotakoulun upseerikurssilla.  Hänet ylennettiin komentajakapteeniksi 6.12.1919 ja ja siirrettiin reserviin 3.12.1924 komentajan arvoisena.  Sen jälkeen hän opiskeli Pariisissa 1925-1928 ja suoritti siellä diplomi-insinööritutkinnon.  Palattuaan Suomeen Golowin oli yksityisen liike-elämän palveluksessa Helsingissä kuolemaansa saakka.  Hän julkaisi 1925 WSOY:n kustantaman 445 sivuisen kirjan ’Merisodan historia’.

Risteilijä Bogatyr linkki

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1887.  Se kuuluu kokeiluksi jääneeseen harvalukuiseen alustyyppiin, jonka perustana on vahva torpedoaseistus.  Aluksella oli kantavuutta 714 tonnia, pituutta 71 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 117.  Sen pääaseistuksena oli 7 kpl 381 mm torpedoputkia ja 5 kpl 47 mm tykkejä.  Vuodesta 1907 se määriteltiin apualukseksi ja poistettiin käytöstä 1911.

Tykkivene Grosjaštšij

Tykkivene Grosjaštšij valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1700 tonnia, pituutta 72 metriä, nopeutta 13 solmua ja miehistöä 188.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Vuosina 1894-1905 se palveli Välimerellä ja siitä eteenpäin oli Laivaston teknillisen koulun käytössä.  Peruskorjaus sille tehtiin Kronstadtissa 1907.  Alus riisuttiin aseista 1911 ja muutettiin miinanraivaajaksi.  Sodan alussa se oli vartioaluksena Liepajassa kunnes määriteltiin 1915 uudelle aseistetuksi tykkiveneeksi.  Tällöin se sai pääaseistuksekseen 2 kpl 152 mm tykkejä.  Sitä käytettiin sotatoimissa vartioimassa miinakenttää Irben salmessa.  Seuraavana vuonna sen pääaseistuksen määrä vielä kaksinkertaistettiin ja muuta vastaavasti vähennettiin.  Alus oli lokakuussa 1917 mukana Muhun salmen taistelussa.  Lokakuussa 1918 se otettiin reserviin Kronstadtissa ja riisuttiin aseista sekä lopulta 1924 romutettiin.

Taistelulaiva Gangut sekä panssariristeilijät Diana, Avrora ja Gromoboj Kruununvuoren selällä Nikolai II:n vierailupäivänä 25.2.1915.

Panssariristeilijä Diana valmistui Galernogo-saaren telakalta Pietarista.  Aluksella oli kantavuutta 6731 tonnia, pituutta 123 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 570.  Pääaseistuksena sillä oli alunperin 8 kpl 152 mm tykkejä kaksoistorneissa. Ennen maailmansotaa nämä vaihdettiin 130 mm tykeiksi. Valmistuttuaan se siirtyi heti Kaukoitään 1. Tyynenmeren eskaaderiin, jossa se osallistui Port Arthurin puolustukseen 1904.  Keltaisen meren taistelun jälkeen Diana pakeni Saigoniin Ranskan Indokiinaan, jossa internoitiin sodan loppuajaksi.  Sodan päätyttyä se korjattiin Pietarissa ja vuosina 1912-1914 Dianalle tehtiin laaja peruskorjaus.  Se osallistui moniin sotatoimiin saksalaisia vastaan ja mm. Muhun salmen taisteluun lokakuussa 1917.  Diana oli mukana laivaston ns. jääpurjehduksessa Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918.  Sen jälkeen se otettiin reserviin ja sen järeimpiä tykkejä käytettiin Kaspianmeren laivueen apuristeilijöillä.  Syksyllä 1922 Diana hinattiin Saksaan romutettavaksi.   

Taistelulaiva Slava ankkurissa Korkeasaaren edustalla talvella 1911-1912.

Slavan matruuseja perunateatterissa.

Taistelulaiva Slava valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1905.  Aluksella oli kantavuutta 14415 tonnia, pituutta 12 m, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 822.  Pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksoistorneissa.  Sen rakentaminen oli viivästynyt, koska suunnitelmia oli välillä muutettu aluksen saamiseksi liikkuvammaksi.  Slavalle tehtiin 1910-1911 Toulonissa peruskorjaus, mutta sekin alkuperäissuunnitelmaa pienemmässä laajuudessa.  Näin alus oli sodan puhjetessa jo varsin vanhanaikainen.  Slavan osallistuttua taisteluihin saksalaisaluksia vastaan Riikan lahdella 1915 ja 1916 havaittiin sen pääaseistuksen kantaman olevan riittämätön.  Tykistöä modernisoitiinkin Helsingissä.  Slava kohtasi ylivoimaisen saksalaisen laivasto-osaston uudelleen Muhun salmessa lokakuussa 1917.  Aluksen saamat osumat olivat tehneet sen päätykistön toimintakyvyttömäksi ja se oli ottanut niin paljon vettä, ettei kyennyt enää liikkumaan matalassa salmessa.  Venäläiset upottivatkin Slavan itse, jottei se jää vihollisen käsiin.  Virolaiset romuttivat hylyn paikan päällä 1935-1936.

Torpedovene 119.

Torpedovene 119 eli Polangen oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta 1895 venäläisenä versiona ranskalaisesta Avant-Garde-luokasta.  Aluksella oli kantavuutta 120 tonnia, pituutta 42 metriä ja sen 2000 hv koneet tuottivat 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä sillä oli 21. Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedoveneen kattila uusittiin 1899, jolloin se myös muutettiin öljyllä toimivaksi.  Vuonna 1912 se sai 2 kpl 47 mm tykkejä.  Samana vuonna se muutettiin miinanraivaajaksi.  Alus jäi Helsingissä suomalaisten haltuun huhtikuussa 1918, mutta ilmeisesti huonon kuntonsa vuoksi sitä ei meillä otettu koskaan käyttöön.

Karl Johan Otto Gagneur

s. Elimäki 3.5.1806

k. Viipuri 4.3.1847

Otettiin 1. suomalaiseen meriekipaasiin 30.7.1831 aliupseeriksi ja ylennettiin mitsmaniksi 13.2.1833.  Purjehti Kuurinmaan rannikolla 1834-1835 fregatti Jekaterinalla sekä linjalaivoilla Brien, Lesnoj ja Smolensk.  Purjehduskaudella 1836 Gagneur palveli linjalaiva Imperatritsa Aleksandralla.  Seuraavana kesänä hän oli tykkivene No. 10:n päällikkönä vieraillen Turussa, Viaporissa, Ruotsinsalmella ja Haminassa.  Vuosina 1838-1839 Gagneur purjehti fregatti Melpomenalla sekä linjalaivoilla Vladimir ja Ostrolenka.  Hänet ylennettiin luutnantiksi 7.4.1839.  Vuosina 1840-1842 hän palveli uudelleen Imperatritsa Aleksandralla sekä toimi jahti Golubkan päällikkönä Itämerellä.  Vielä 1843 hän oli linjalaiva Leipzigilla Viaporin redillä, kunnes erosi laivaston palveluksesta 24.1.1844 kapteeniluutnanttina.

Linjalaivat Brien, Lesnoj ja Smolensk kuvalinkki kuuluivat 80 tykin Iezekil-luokkaan.  Brien valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1829 ja peruskorjattiin 1849 Kronstadtissa.  Alusta käytettiin pääasiassa koulutukseen Itämerellä.  Krimin sodassa se oli 1854 Viaporin puolustuksessa, kunnes marraskuussa höyryfregatti Rurik hinasi sen Kronstadtiin.  Sen jälkeen Brien ei lähtenyt enää merelle, vaan romutettiin 1860.  Lesnoj valmistui Solombalskajan telakalta Arkangelista 1836.  Sitä käytettiin koulutuspurjehduksilla Itämerellä ja Pohjanmerellä kunnes se 1850 muutettiin proomuksi Viaporissa.  Smolensk valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1831 ja sille tehtiin pitkä peruskorjaus Kronstadtissa 1841-1844.  Alusta käytettiin koulutuspurjehduksilla Itämerellä ja Pohjanmerellä.  Krimin sodan aikana se oli sijoitettu Kronstadtin sataman puolustukseen.  Kronstadtissa se myös muutettiin työpajaksi 1858.

Jahti Golubka valmistui Ohtan telakalta Pietarista 1818.  Aluksella oli pituutta 21 metriä ja aseistuksena 10 tykkiä.  Peruskorjaus sille tehtiin Ohtassa 1835.  Golubkaa käytettiin Suomenlahden majakoiden huoltokuljetuksiin 1841-1845.

Fregatti Jekaterina linkki

Linjalaiva Imperatritsa Aleksandra  kuvalinkki

Fregatti Melpomena linkki

Linjalaiva Vladimir linkki

Linjalaiva Ostrolenka linkki

Linjalaiva Leipzig linkki

Vladimir Gadolin

s. 31.10.1876

k. 1942

Valmistui Harkovan teknillisestä instituutista.  Otettiin konepäällystökuntaan 5.1.1903 nuorempana koneupseerina.  Osallistui Venäjän-Japanin sotaan taistelulaiva Retvizanin nuorempana koneupseerina Port Arthurissa 1904.  Siirrettin Itämeren laivastoon 1905 ja sai puolen vuoden sairasloman (haavoittunut?).  Alikapteeni ja konepäällikkö torpedovene 220:llä 19.12.1909.  Ylennettiin kapteeniksi 23.4.1911.  Erosi laivastosta 1917 ja siirtyi Kone- ja Siltarakennus Oy:n palvelukseen.  Hautakivessä Loviisan vanhalla hautausmaalla mainitaan sotilasarvoksi eversti.

Taistelulaiva Retvizan Port Arthurissa maaliskuussa 1904.

Japanin uusi taistelulaiva Hizen (ent. Retvizan) lokakuussa 1908 Sasebossa.

Taistelulaiva Retvizan valmistui William Crampin telkalta Philadelphiasta 1901.  Aluksella oli kantavuutta 12900 tonnia, pituutta 118 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 750.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksoitorneissa.  Retvizan vaurioitui japailaisten torpedoveneiden hyökkäyksessä Port Arthuriin helmikuussa 1904 ja sitä korjattiin kolme kuukautta.  Elokuun alussa se vaurioitui uudelleen tykkitulessa ja sai vuodon, mutta otti vaurioituneenakin osaa Keltaisen meren taisteluun.  Port Arthurin piirityksen aikana joulukuussa 1904 se upposi tykkitulen seurauksena tukikohtaansa.  Japanilaiset nostivat aluksen syyskuussa 1905 ja sille tehtiin kolme vuotta kestänyt peruskorjaus.  Sitten se liitettiin Japanin laivastoon nimellä Hizen.  Alus osallistui ensimmäisessä maailmansodassa sotatoimiin Saksaa vastaan mm. etsittäessä Speen eskaaderia.  Hizen riisuttiin aseista Sasebon tukikohdassa 1922 ja sitä käytettiin maalialuksena.  Laivaston luettelosta se poistettiin 1923 ja lopulta upotettiin 1924 uuden torpedomallin testeissä Japanin Sisämerellä.

Torpedovene 220 ennen muuttamistaan miinanraivaajaksi 1914.

Torpedovene 220:n sisaralus 218 Korkeasaaren edustalla.

Tšiklon-luokan torpedovene 220 valmistui Crichtonin telakalta Pietarista 1903.  Aluksella oli kantavuutta 152 tonnia, pituutta 46 metriä, sen 3700 hv kone kehitti maksimissaan 26 solmun nopeuden ja miehistö sillä oli 29.  Aseistuksena sillä oli kaksi 457 mm torpedoputkea ja 2 kpl 47 mm tykkejä.  Torpedoveneelle tehtiin peruskorjaus Helsingissä 1908.  Sodan alkaessa se muutettiin miinanraivaajaksi.  Torpedovene 220 kuului niiden alusten joukkoon, jotka venäläiset jättivät jälkeensä Helsinkiin huhtikuussa 1918.  Se otettiin Suomen laivaston palvelukseen nimellä C4.  Tarton rauhansopimuksen perusteella se olisi kuulunut luovuttaa Neuvostoliitolle, mutta lopulta päätettiinkin aluksen vanhanaikaisuuden vuoksi romuttaa se Suomessa.

Tukikohdat 9: Nikolajev

Nikolajevin satamaa 1800-luvulla.

Nikolajevin sijainti

Nikolajev (nykyisin ukr. Mykolaiv) sijaitsee Bug- ja Inhul-jokien yhtymäkohdassa 65 km päässä Mustaltamereltä.  Sen historia on aina liittynyt läheisesti laivanrakennukseen.  Kaupungin perusti Novorossijan kuvernööri ruhtinas Potemkin 1789 korjaustelakaksi Venäjän-Turkin sotaa varten.  Kaupungin nimi annettiin Pyhän Nikolauksen päivän (9.12.1788) muistoksi, jolloin Venäjä valtasi läheisen Otšakivin linnoituksen turkkilaisilta.  Mustanmeren laivaston pääesikunta sijaitsi Nikolajevissa yli 100 vuoden ajan ennen kuin se siirrettiin.  Kaupunki, sen telakat ja laivastotukikohta kasvoivat erityisen voimakkaasti vuoden 1816 jälkeen, jolloin amiraali Aleksei Greig oli nimitetty Nikolajevin kuvernööriksi.

Taistelulaiva Imperator Aleksandr III:n vesillelasku Nikolajevin Russud-telakalla huhtikuussa 1914.