Carl Palmgren

Ylennettiin merijunkkarista mitsmaniksi 4.8.1902.  Mainitaan 4 lk Annan ristin saajana 15.8.1904 ansioistaan torpedovene No. 211 tiedusteluretkestä Gensanin (nyk. Wonsan) satamaan Pohjois-Koreaan 17.7.1904.  Palmgren poistettiin laivaston miehistöluettelosta 10.4.1905 ilmeisesti kuoltuaan.

Torpedoveneet No. 210 ja No. 211 Gensanin edustalla maalauksen mukaan.

Torpedovene No. 211 kuului Pernov-luokkaan.  Alus rakennettiin Izhoran telakalla Kolpinossa ja kuljetettiin junalla osina Vladivostokiin, missä koottiin valmiiksi.  Sillä oli kantavuutta 120 tonnia, pituutta 42 metriä , huippunopeutta 18 solmua ja miehistöä 24.  Aseistuksena aluksella oli kolme torpedoputkea ja 2 kkpl 37 mm tykkejä.  Se otettiin käyttöön vuonna 1900.  Venäjän.Japanin sodan aikana alus teki useita retkiä Korean rannikolle.  Se riisuttiin aseista ja muutettiin proomuksi 1911 sekä romutettiin 1914.

Nikolai Jaenisch nuorempi

Jaenisch ylennettiin 26.9.1899 gardemarinista mitsmaniksi ja 19.12.1903 luutnantiksi.  Hänet mainitaan torpedoupseerina taistelulaiva Petropavlovskilla sen ajaessa miinaan ja upotessa Port Arthurin ulkopuolella 13.4.1904.  Jaenisch kuului harvoihin pelastuneisiin.  Keltaisen meren meritaisteluun elokuussa 1904 Jaenisch osallistui torpedovene Bespoštšadnilla.  Hänet siirrettiin reserviin Venäjän-Japanin sodan päätyttyä 2.3.1906.

Taistelulaiva Petropavlovsk Kronstadtissa 1899

Taistelulaiva Petropavlovskin tuho 13.4.1904.

Taistelulaiva Petropavlovsk valmistui Galerni-saaren telakalta Pietarista 1899.  Aluksella oli kantavuutta 11364 tonnia, pituutta 112 metriä, nopeutta 17 solmua ja miehistöä 750.  Sen pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä.  Petropavlovsk siirtyi heti valmistuttuaan Kaukoitään, jossa siitä tuli 1. Tyynenmeren eskaaderin lippulaiva.  Alus osallistui ns. boksarikapinan kukistamiseen Kiinassa ja lokakuussa 1902 alukseen nostettiin eskaaderin päällikön suomalaisen kontra-amiraali Oskar Starkin lippu.  Venäjän-Japanin sodan alussa Petropavlovsk ajoi miinaan ja upposi Port Arhurissa.  Miehistöstä 679 sai surmansa.

Torpedovene Bespoštšadni

Torpedovene Bespoštšadni valmistui Elbingistä Saksasta 1900.  Aluksella oli kantavuutta 350 tonnia, pituutta 63 metriä, nopeutta 27 solmua ja sillä oli miehistöä 62.  Pääaseistuksena oli kolme torpedoputkea ja yksi 75 mm tykki.  Vuonna 1912 se sai toisen samanlaisen tykin.  Valmistuttuaan se siirtyi Kaukoitään.  Keltaisen meren meritaistelussa elokuussa 1904 se mursi japanilaisten saarron ja onnistui pääsemään Tsingtaoon Kiinaan, jossa se internoitiin Venäjän-Japanin sodan loppuun.  Alus peruskorjattiin 1912-1913 ja se sai toisen maston sekä radion.  Bespoštšadni siirtyi 1917 Vladivostokista Barentsin merelle ja liittyi Jäämeren laivueeseen.  Alus ei kuitenkaan ollut enää merikelpoinen ja sille tehtiin vielä uusi peruskorjaus.  Laivaston rekisteristä Bespoštšadni poistettiin 1925 ja romutettiin.

Alfons Heyno

s. Pietari 20.4.1880

k. Helsinki 17.8.1945

Kävi Keisari Nikolai I:n koneupseerikoulun Kronstadtissa ja otettiin koneupseerikuntaan 26.1.1904.  Osallistui Ulsanin meritaisteluun ja jäi siinä japanilaisten vangiksi.  Ansioluettelonsa mukaan Heyno palveli Keisarillisessa laivastossa koneupseerina panssariristeilijä Rurikilla, torpedovene No. 131:llä, taistelulaiva Slavalla, hävittäjä Molodetskillä ja torpedovene Prytkillä.  Hänet ylennettiin sotavanketutensa aikana 1.1.1905 luutnantiksi.  Japanista hän vapautui 1906 alussa.  Heynosta tuli alikapteeni 13.1.1908, kapteeni 25.3.1912 ja everstiluutnantti 14.4.1916.  Maailmansodan aikana hän osallistui Riianlahden meritaisteluun (mahdollisesti Slavalla).  Heyno siirtyi Suomen laivastoon palvelukseen 27.4.1918 ja nimitettiin merivoimien esikunnan teknisen osaston päälliköksi 6.5.1919 sekä myöhemmin samana vuonna rannikkopuolustuksen teknisen osaston päälliköksi.  Hänet ylennettiin insinöörikomentajaksi 10.12.1919 ja siirrettiin reserviin 28.2.3.1923 insinöörikommodorina.

Panssariristeilijä Rurik valmistautuu lähtemään merelle.

Panssariristeilijä Rurik valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1895.  Aluksella oli kantavuutta 11930 tonnia, pituutta 133 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 719.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 203 mm tykkejä.  Valmistuttuaan se siirtyi Kaukoitään, missä kuului Vladivostokin risteilijälaivueeseen.  Rurik osallistui Ulsanin meritaisteluun 14.8.1904 vaurioituen niin pahoin, että miehistö upotti aluksensa, jottei se joutuisi vihollisen käsiin.

Torpedovene No. 131 valmistui Ižoran konepajalta Kolpinosta 1897.  Aluksella oli kantavuutta 100 tonnia, pituutta 39 metriä ja sen 1000 hv koneet kehittivät 21 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä oli 18.  Pääaseistuksena sillä oli 2 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedovene muutettiin 1910 satama-alukseksi ja 1921 miinanraivaajaksi, jolloin se sai nimekseen Tral.  Se poistettiin käytöstä 1925.

Taistelulaiva Slava linkki

Hävittäjä Molodetskij linkki

Torpedovene Prytkij n. 1914.

Torpedovene Prytkij valmistui Yarrow’n telakalta Glasgow’sta 1895 nimellä Sokol ensimmäisenä nimeään kantaneesta laajasta sarjasta.  Aluksen nimeksi tuli Prytkij vasta vuonna 1902.  Sillä oli kantavuutta 241 tonnia, pituutta 58 metriä, nopeutta testieissä perätu 30 solmua ja miehistöä 48.   Pääaseistuksena oli 2 kpl 456 mm torpedoputkia ja yksi 75 mm tykki.  Sille tehtiin peruskorjaus Helsingissä 1909-1910, jolloin mm. kone kokonaan uusittiin.  Vuonna 1912 torpedoputket vaihdettiin 381 mm putkiin ja alus sai toisenkin 75 mm tykin.  Sodan aikana siinä oli myös miinanraivausvarustus.  Alusta käytettiin partiointiin ja saattotehtäviin Suomenlahdella ja Pohjanlahdella.  Prytkij osallistui ”jääpurjehdukseen” Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918 ja siirrettiin sitten kanavia pitkin Volgan laivueeseen sekä sieltä myöhemmin Kaspianmerelle.  Alus poistettiin käytöstä ja romutettiin 1922.

Michael Golowin

s. 12.2.1888

k. 11.3.1932

Otettiin Aleksanterin kadettikuntaan 13.9.1899 ja siirtyi sieltä merikadettikuntaan 14.9.1902.  Nuoremmaksi aliupseeriksi 22.9.1906.  Komennettiin risteilijä Bogatyrille 1.6.1908.  Golowin ylennettiin mitsmaniksi 11.4.1909 ja siirrettiin 2. torpedovenedivisioonaan 30.4.  Hänet määrättiin ensin torpedovene No. 215:lle ja siirrettiin 12.11.1909 torpedoristeilijä Leitenant Iljinille, jonka vt. ensimmäinen upseeri hänestä tuli 16.11.1909.  Golowinista tuli hävittäjä Delnijin vahtiupseeri 15.12.1910 ja 22.7.1911 hänet siirrettin samaan tehtävään hävittäjä Rasiaštšille.  Sieltä hänet määrättiin 21.10. upseerien merenkulkukurssille.  Kurssiin liittyvän merenkulkuharjoittelun hän suoritti seuraavana keväänä koululaiva Okeanilla ja komennettiin sitten 26.5.1912 tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseeriksi.  Golowin sai 4.6.1912 2. lk merenkulku-upseerin arvon.  Hänet siirrettiin jo 22.8.1912 eteenpäin panssariristelijä Dianan merenkulku-upseeriksi ja 19.12. hänet ylennettiin luutnantiksi.  Kesän 1913 Golowin toimi tykkivene Bobrilla merenkulku-upseerina ja kadettien merenkulun opettajana, palaten sitten takaisin Dianalle.  Hänet määrättiin 10.10.1913 Pietarin sähköteknilliseen instituuttiin ja seuraavaksi kesäksi kadettien käytännöllisen tähtitieteen opettajaksi koululaiva Voinille.  Tämän tehtävän kuitenkin keskeytti sodan alkaminen ja Golowin komennettiin aluksi viestialus Neptunin päälliköksi.  Hänelle entnnestään tuttuun tykkivene Grosjaštšin merenkulku-upseerin tehtävään hän tuli jälleen 26.12.1914.  Golowin siirtyi taistelulaiva Slavan vanhemmaksi merenkulku-upseeriksi 30.7.1915 ja sai samalla 1. lk merenkulku-upseerin arvon.  Torpedovene No. 119 päällikkö hänestä tuli 13.4.1916.  Vanhemmaksi luutnantiksi Golowin ylennettiin 10.8.1917 ja laivaston palveluksesta hän erosi 8.4.1918.  Michael Golowin otettiin Suomen laivaston palvelukseen 1.1.1919.  Hän hoiti esikuntatehtäviä sekä toimi opettajana Merisotakoulun upseerikurssilla.  Hänet ylennettiin komentajakapteeniksi 6.12.1919 ja ja siirrettiin reserviin 3.12.1924 komentajan arvoisena.  Sen jälkeen hän opiskeli Pariisissa 1925-1928 ja suoritti siellä diplomi-insinööritutkinnon.  Palattuaan Suomeen Golowin oli yksityisen liike-elämän palveluksessa Helsingissä kuolemaansa saakka.  Hän julkaisi 1925 WSOY:n kustantaman 445 sivuisen kirjan ’Merisodan historia’.

Risteilijä Bogatyr linkki

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin

Torpedoristeilijä Leitenant Iljin valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1887.  Se kuuluu kokeiluksi jääneeseen harvalukuiseen alustyyppiin, jonka perustana on vahva torpedoaseistus.  Aluksella oli kantavuutta 714 tonnia, pituutta 71 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 117.  Sen pääaseistuksena oli 7 kpl 381 mm torpedoputkia ja 5 kpl 47 mm tykkejä.  Vuodesta 1907 se määriteltiin apualukseksi ja poistettiin käytöstä 1911.

Tykkivene Grosjaštšij

Tykkivene Grosjaštšij valmistui Amiraliteetin uudelta telakalta Pietarista 1892.  Aluksella oli kantavuutta 1700 tonnia, pituutta 72 metriä, nopeutta 13 solmua ja miehistöä 188.  Sen pääaseistuksena oli yksi 229 mm ja yksi 152 mm tykki.  Vuosina 1894-1905 se palveli Välimerellä ja siitä eteenpäin oli Laivaston teknillisen koulun käytössä.  Peruskorjaus sille tehtiin Kronstadtissa 1907.  Alus riisuttiin aseista 1911 ja muutettiin miinanraivaajaksi.  Sodan alussa se oli vartioaluksena Liepajassa kunnes määriteltiin 1915 uudelle aseistetuksi tykkiveneeksi.  Tällöin se sai pääaseistuksekseen 2 kpl 152 mm tykkejä.  Sitä käytettiin sotatoimissa vartioimassa miinakenttää Irben salmessa.  Seuraavana vuonna sen pääaseistuksen määrä vielä kaksinkertaistettiin ja muuta vastaavasti vähennettiin.  Alus oli lokakuussa 1917 mukana Muhun salmen taistelussa.  Lokakuussa 1918 se otettiin reserviin Kronstadtissa ja riisuttiin aseista sekä lopulta 1924 romutettiin.

Taistelulaiva Gangut sekä panssariristeilijät Diana, Avrora ja Gromoboj Kruununvuoren selällä Nikolai II:n vierailupäivänä 25.2.1915.

Panssariristeilijä Diana valmistui Galernogo-saaren telakalta Pietarista.  Aluksella oli kantavuutta 6731 tonnia, pituutta 123 metriä, nopeutta 20 solmua ja miehistöä 570.  Pääaseistuksena sillä oli alunperin 8 kpl 152 mm tykkejä kaksoistorneissa. Ennen maailmansotaa nämä vaihdettiin 130 mm tykeiksi. Valmistuttuaan se siirtyi heti Kaukoitään 1. Tyynenmeren eskaaderiin, jossa se osallistui Port Arthurin puolustukseen 1904.  Keltaisen meren taistelun jälkeen Diana pakeni Saigoniin Ranskan Indokiinaan, jossa internoitiin sodan loppuajaksi.  Sodan päätyttyä se korjattiin Pietarissa ja vuosina 1912-1914 Dianalle tehtiin laaja peruskorjaus.  Se osallistui moniin sotatoimiin saksalaisia vastaan ja mm. Muhun salmen taisteluun lokakuussa 1917.  Diana oli mukana laivaston ns. jääpurjehduksessa Helsingistä Kronstadtiin huhtikuussa 1918.  Sen jälkeen se otettiin reserviin ja sen järeimpiä tykkejä käytettiin Kaspianmeren laivueen apuristeilijöillä.  Syksyllä 1922 Diana hinattiin Saksaan romutettavaksi.   

Taistelulaiva Slava ankkurissa Korkeasaaren edustalla talvella 1911-1912.

Slavan matruuseja perunateatterissa.

Taistelulaiva Slava valmistui Itämeren telakalta Pietarista 1905.  Aluksella oli kantavuutta 14415 tonnia, pituutta 12 m, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 822.  Pääaseistuksena oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksoistorneissa.  Sen rakentaminen oli viivästynyt, koska suunnitelmia oli välillä muutettu aluksen saamiseksi liikkuvammaksi.  Slavalle tehtiin 1910-1911 Toulonissa peruskorjaus, mutta sekin alkuperäissuunnitelmaa pienemmässä laajuudessa.  Näin alus oli sodan puhjetessa jo varsin vanhanaikainen.  Slavan osallistuttua taisteluihin saksalaisaluksia vastaan Riikan lahdella 1915 ja 1916 havaittiin sen pääaseistuksen kantaman olevan riittämätön.  Tykistöä modernisoitiinkin Helsingissä.  Slava kohtasi ylivoimaisen saksalaisen laivasto-osaston uudelleen Muhun salmessa lokakuussa 1917.  Aluksen saamat osumat olivat tehneet sen päätykistön toimintakyvyttömäksi ja se oli ottanut niin paljon vettä, ettei kyennyt enää liikkumaan matalassa salmessa.  Venäläiset upottivatkin Slavan itse, jottei se jää vihollisen käsiin.  Virolaiset romuttivat hylyn paikan päällä 1935-1936.

Torpedovene 119.

Torpedovene 119 eli Polangen oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta 1895 venäläisenä versiona ranskalaisesta Avant-Garde-luokasta.  Aluksella oli kantavuutta 120 tonnia, pituutta 42 metriä ja sen 2000 hv koneet tuottivat 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä sillä oli 21. Pääaseistuksena sillä oli 3 kpl 381 mm torpedoputkia.  Torpedoveneen kattila uusittiin 1899, jolloin se myös muutettiin öljyllä toimivaksi.  Vuonna 1912 se sai 2 kpl 47 mm tykkejä.  Samana vuonna se muutettiin miinanraivaajaksi.  Alus jäi Helsingissä suomalaisten haltuun huhtikuussa 1918, mutta ilmeisesti huonon kuntonsa vuoksi sitä ei meillä otettu koskaan käyttöön.

Vladimir Gadolin

s. 31.10.1876

k. 1942

Valmistui Harkovan teknillisestä instituutista.  Otettiin konepäällystökuntaan 5.1.1903 nuorempana koneupseerina.  Osallistui Venäjän-Japanin sotaan taistelulaiva Retvizanin nuorempana koneupseerina Port Arthurissa 1904.  Siirrettin Itämeren laivastoon 1905 ja sai puolen vuoden sairasloman (haavoittunut?).  Alikapteeni ja konepäällikkö torpedovene 220:llä 19.12.1909.  Ylennettiin kapteeniksi 23.4.1911.  Erosi laivastosta 1917 ja siirtyi Kone- ja Siltarakennus Oy:n palvelukseen.  Hautakivessä Loviisan vanhalla hautausmaalla mainitaan sotilasarvoksi eversti.

Taistelulaiva Retvizan Port Arthurissa maaliskuussa 1904.

Japanin uusi taistelulaiva Hizen (ent. Retvizan) lokakuussa 1908 Sasebossa.

Taistelulaiva Retvizan valmistui William Crampin telkalta Philadelphiasta 1901.  Aluksella oli kantavuutta 12900 tonnia, pituutta 118 metriä, nopeutta 18 solmua ja miehistöä 750.  Pääaseistuksena sillä oli 4 kpl 305 mm tykkejä kaksoitorneissa.  Retvizan vaurioitui japailaisten torpedoveneiden hyökkäyksessä Port Arthuriin helmikuussa 1904 ja sitä korjattiin kolme kuukautta.  Elokuun alussa se vaurioitui uudelleen tykkitulessa ja sai vuodon, mutta otti vaurioituneenakin osaa Keltaisen meren taisteluun.  Port Arthurin piirityksen aikana joulukuussa 1904 se upposi tykkitulen seurauksena tukikohtaansa.  Japanilaiset nostivat aluksen syyskuussa 1905 ja sille tehtiin kolme vuotta kestänyt peruskorjaus.  Sitten se liitettiin Japanin laivastoon nimellä Hizen.  Alus osallistui ensimmäisessä maailmansodassa sotatoimiin Saksaa vastaan mm. etsittäessä Speen eskaaderia.  Hizen riisuttiin aseista Sasebon tukikohdassa 1922 ja sitä käytettiin maalialuksena.  Laivaston luettelosta se poistettiin 1923 ja lopulta upotettiin 1924 uuden torpedomallin testeissä Japanin Sisämerellä.

Torpedovene 220 ennen muuttamistaan miinanraivaajaksi 1914.

Torpedovene 220:n sisaralus 218 Korkeasaaren edustalla.

Tšiklon-luokan torpedovene 220 valmistui Crichtonin telakalta Pietarista 1903.  Aluksella oli kantavuutta 152 tonnia, pituutta 46 metriä, sen 3700 hv kone kehitti maksimissaan 26 solmun nopeuden ja miehistö sillä oli 29.  Aseistuksena sillä oli kaksi 457 mm torpedoputkea ja 2 kpl 47 mm tykkejä.  Torpedoveneelle tehtiin peruskorjaus Helsingissä 1908.  Sodan alkaessa se muutettiin miinanraivaajaksi.  Torpedovene 220 kuului niiden alusten joukkoon, jotka venäläiset jättivät jälkeensä Helsinkiin huhtikuussa 1918.  Se otettiin Suomen laivaston palvelukseen nimellä C4.  Tarton rauhansopimuksen perusteella se olisi kuulunut luovuttaa Neuvostoliitolle, mutta lopulta päätettiinkin aluksen vanhanaikaisuuden vuoksi romuttaa se Suomessa.

Suomalaisnimisiä laivoja 10: torpedovene Tranzund (Uuras)

Tranzundin sisaralus torpedovene Nargen

Torpedovene Tranzund (Uuras) Viipurin ulkosataman mukaan kuului Aspe-luokkaan, jota rakennettiin neljä kappaletta Amiraliteetin Izhoran telakalla Kolpinossa.  Alukset olivat venäläisiä versioita Schichaun telakalla Saksassa rakennetusta torpedovene Anakrijasta.  Tranzund valmistui 1894 ja huhtikuussa 1895 sen nimeksi muutettiin No. 126 sekä tammikuussa 1910 Mina.  Viimeisin nimenmuutos seurasi aluksen muuttamista miinanraivaajaksi.  Se kuitenkin poistettiin käytöstä vielä samana vuonna.  Tranzundilla oli kantavuutta 99 tonnia, pituutta 39 metriä ja sen 1300 hv kone kehitti 20 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä aluksella oli 21.  Aseistuksena sillä oli alunperin keulassa kiinteä 381 mm torpedoputki ja toinen liikkuva kannella sekä lisäksi kaksi pientä 37 mm tykkiä.  Tykit poistettiin 1910 alusta muutettaessa raivaajaksi.

Suomalaisnimisiä laivoja 9: torpedoveneet Kotka ja Seskar (Seiskari)

Torpedovene Kotka.

Dago (Hiidenmaa) -luokkaan kuului neljä 1892 valmistunutta torpedovenettä.  Luokan nimialuksen lisäksi Crichtonin telakalla Turussa rakennettiin Kotka sekä Izhoran telakalla Kolpinossa Kronšlot ja Seskar (Seiskari).  Kolpino on Nevan sivujoen Izhoran varrella.  Huhtikuussa 1895 Venäjän torpedoveneiden nimet muutettiin numerotunnuksille.  Tällöin Kotkasta tuli No. 256 ja Seskarista No. 124.  Entisestä Kotkasta tuli vielä heinäkuussa 1915 Ljotsik ja lokakuussa 1916 No. 4.  

Torpedovene 256 (Kotka) Sevastopolissa.

Aluksilla oli kantavuutta 105 tonnia, pituutta 47 metriä ja 1030 hv kone, joka kehitti 19 solmun maksiminopeuden.  Miehistöä aluksissa oli 21.  Pääaseistuksena torpedoveneissä oli edessä kiinteä 381 mm torpedoputki ja kannella liikuteltava.  Lisäksi niissä oli 2 kpl pieniä 37 mm tykkejä.  Lokakuussa 1909 No. 124 poistettiin käytöstä, mutta No. 256 nykyaikaistettiin ja tykit korvattiin kolmannella torpedoputkella sekä konekiväärillä,.  Sodan alkaessa 1914 aseistusta vielä muutettiin ja torpedoputket poistettiin.  Niiden sijalle tuli 2 kpl 47 mm tykkejä, 2 kpl 37 mm tykkejä ja konekiväärillä.

Torpedoveneiden Kotka ja Semenovets aliupseerit.

Yksityiskohta ylemmästä kuvasta

Torpedovene Kotka palveli aluksi Venäjän Välimeren eskaaderissa.  Elokuussa 1894 torpedovene se päätettiin siirtää Kaukoitään, mutta suunnitelmasta luovuttiin aluksen höyrykattilan huonon kunnon vuoksi.  Huhtikuussa 1895 se purjehti Piraeuksesta Sevastopoliin ja liittyi Mustanmeren laivastoon uudella nimellään No. 256.

Curtiss-lentovene Sevastopolissa ensimmäisen maailmansodan aikana.

Vuonna 1908 alus meni peruskorjaukseen ja se sai uuden kattilan.  Sodan alkaessa 256 oli apualuksena ja siirrettiin reserviyksikköön.  Alus oli mukana lentoveneiden tukitehtävissä.  Sodan mittaan se oli partiotehtävissä Sevastopolin lähistöllä.  Se havaitsi saksalaisen risteilijä Breslaun matkalla Sevastopoliin 24.11.1914 ja viestitti lentoveneen paikalle.  Breslau kuitenkin pudotti koneen.  Tämän hyökkäyksen muistoksi Neuvostoliitossa vietettiin marraskuun 24. päivää vesilentokoneiden päivänä. Alus otti osaa Mustanmeren laivaston kapinaan joulukuussa 1917 ja maaliskuussa se otettiin reserviin Sevastopoliin.  Toukokuussa 1918 saksalaiset valtasivat laivan ja brittiläis-ranskalaiset joukot sodan päätyttyä marraskuussa.  He luovuttivat aluksen Wrangelin joukoille huhtikuussa 1919.  Pinaisille se päätyi Sevastopolissa joulukuussa 1920.  Alukselle tehtiin vielä korjaus, mutta sitä ei enää juuri käytetty, vaan se romutettiin 1924.

Rudolf Fellman

Höyryfregatti Knjaz Pošarskin päällikkö 1. lk kapteeni S.O.Makarov tarkastaa miehistörivistöä aluksen kannella.

Fellman oli ylennetty gardemariniksi 8.10.1886 ja mitsmaniksi vielä samana vuonna.  Hän oli 28.7.1887 höyryfregatti Knjaz Pošarskin linkki höyrykutterin päällikkönä, kun tämä törmäsi yhteen torpedovene 113 kanssa sillä seurauksella, että kutteri upposi.  Tutkimuksissa onnettomuus katsottiin Fellmanin syyksi. Fellman siirrettiin 11.6.1892 Itämereltä Siperian ekipaasiin ja 13.1.1893 hänet ylennettiin luutnantiksi.  Fellman siirrettiin laivaston reserviin 16.8.1897.  Sen jälkeen hän toimi rajavartiostossa aliratsumestarina.  Takaisin laivaston palvelukseen Fellman otettiin 29.9.1901.  Erosi laivaston palveluksesta 2.10.1902 henkilökohtaisista syistä.  Laivastossa palveli myöhemmin myös 1. lk kapteeni Rudolf Felman mm. maineikkaan jäänmurtaja Jermakin päällikkönä, mutta kyse on ilmeisesti eri henkilöstä.

Torpedovene 113 paraatissa Nevalla 1895.

Suomalaisnimisiä laivoja 8: torpedoveneet Borgo (Porvoo) ja Ekenes (Tammisaari)

Torpedovene Ekenes

Venäjän laivastolle valmistui 1891 Crichtonin telakalta Turusta kaksi torpedovenettä Borgo (Porvoo) ja Ekenes (Tammisaari).  Alukset oli rakennettu saksalaisten Schichaun torpedoveneiden esikuvan mukaan.  Niissä oli kiinteä torpedoputki keulassa ja toinen liikuteltava kannella.  Lisäksi alusten aseistuksena oli kaksi pientä 37 mm tykkiä.  Kantavuutta torpedoveneillä oli 106 tonnia, pituutta 41 metriä ja 1245 hv kone, joka tuotti maksimissaan 20 solmun nopeuden.  Miehistöä aluksilla oli kaksi upseeria ja 19 merimiestä.  Borgo sai 1898 uudeksi nimekseen ’No. 207’ ja Ekenes 1895 nimekseen ’No. 117’.  Borgo törmäsi 1.10.1900 Keltaisella merellä yhteen torpedovene No. 204 kanssa ja tuhoutui.  Ekenes oli käytössä vuoteen 1909, kunnes otettiin reserviin ja romutettiin 1910.

Suomalaisnimisiä laivoja 7: torpedovene Abo (Turku)

Torpedovene Abo ennen modernisointia.

Abo (Turku) -luokkaan kuului kaikkiaan kolme torpedovenettä.  Kaksi muuta olivat nimiltään Vindava (Ventspils) ja Libava (Liepaja) latvialaisten satamakaupunkien mukaan.  Alukset rakennettiin Saksassa Elbingin Schichau-telakalla ja valmistuivat 1886.  Niillä oli kantavuutta vain 76 tonnia, vaikka pituutta olikin 38 metriä, sillä syväys jäi alle kahden metrin.  Konetehoa aluksilla oli 640 hv, mikä tuotti ajan oloon nähden mainiot 23 solmua.  Aseistuksena aluksilla oli 2 kpl 381 mm torpedoputkia ja 4 kpl pieniä 37 mm tykkejä.  Miehistöä niillä oli kaksi upseeria ja 19 merisotilasta.  Vuonna 1895 alusten nimet muutettiin muiden torpedoveneiden tapaan numeroiksi ja Abosta tuli No. 108 sekä muista vastaavasti 109 ja 110.  Kaksi jälkimmäistä poistettiin käytöstä 1909.  Sen sijaan 108 (Abo) modernisoitiin ja kaksi sen tykeistä vaihdettiin 47 mm tykeiksi.  Seuraavana vuonna se sai uuden nimen Ilim siperialaisen joen mukaan ja 1915 se luokiteltiin viestialukseksi.  Tällöin sen aseistusta vielä muutettiin, torpedoputket poistettiin ja alus sai 75 mm tykin sekä yhden 37 mm tykin ja konekiväärin.  Myöhempinä vuosina se oli milloin tykkiveneenä Volgalla, viestialuksena ja lopulta vartioaluksena Laatokalla.   Ilim poistettiin käytöstä helmikuussa 1925..

Abo nimellä Ilim modernisoinnin jälkeen mahdollisesti Volgalla.

Suomalaisnimisiä laivoja 6: Torpedoveneet Biorke (Koivisto) ja Rotsensalm (Ruotsinsalmi)

Torpedovene Biorke.

Biorke (Koivisto)  ja Rotsensalm (Ruotsinsalmi) olivat 1891 Putilovin konepajalla Pietarissa valmistuneita Biorke-luokan torpedoveneitä.  Aluksilla oli kantavuutta 81 tonnia, pituutta 38 metriä ja 1000 hv kone, joka tuotti 18 solmun nopeuden.  Lisäksi alusten kahdessa mastossa voitiin käyttää apupurjeita.  Aseistuksena aluksilla oli 2 kpl 37 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpedoputkia.  Miehistöä niillä oli 21.  Alusten nimet muutettiin 1895 numeroiksi.  Biorkesta tuli No. 111 ja Rotsensalmista No. 112.  Jälkimmäinen modernisoitiin vuonna 1899 öljykäyttöiseksi.  Alukset romutettiin 1910.

Rotsensalm (No. 112) modernisoinnin jälkeen.

Suomalaisnimisiä laivoja 4: Sveaborg ja Torneo

Pienoismalli ruotsalaisesta Hämeenmaa-luokan soutufregatista.
Venäläiset alukset olivat tätä esikuvaansa hieman suurempia.

Venäjä rakensi jo Suomen sodan aikana 1808 ruotsalaisen esikuvan mukaan viisi Hämeenmaa-luokan soutufregattia.  Venäjällä niistä käytetään myös nimitystä Bodryi-luokka.  Ne olivat ruotsalaisia vastaavia suurempia.  Niillä oli pituutta 44 metriä, niissä oli 20 airoparia ja aseistuksena 32 tykkiä.  Kahdella aluksista oli suomalainen nimi, Torneo ja Sveaborg. Sveaborgia käytettiin sodassa Ruotsia vastaan 1808-1809.  Sen jälkeen se siirtyi venäläiseskaaderin mukana Kronstadtiin.  Viaporissa se toimi uudelleen kesällä 1812, mutta palasi syksyllä takaisin tukikohtaansa.  Torneo toimi kontra-amiraali von Möllerin lippulaivana 1812-1813 ja  oli soutueskaaderin mukana pommittamassa piiritettyä Danzigin linnoitusta yhdessä brittiläisen kontra-amiraali Martinin eskaaderin kanssa.  Sen jälkeen se siirtyi Königsbergiin syksyllä 1813 sekä seuraavana kesänä Viaporiin ja lopulta Kronstadtiin 1815.   Vuosina 1817-1821 Torneo oli vartioaluksena Tallinnassa ja palasi takaisin Kronstadtiin kesäkuussa 1821.  Molemmat laivat romutettiin 1824.

Fregatti Sveaborgin pienoismalli

Samana vuonna 1808 kuin edellisetkin alukset valmistui Amiraliteetin telakalta Pietarista 36 tykin Kastor-luokan fregatti, joka sai nimen Sveaborg.  Aluksella oli pituutta 46 metriä ja siinä oli 250 hengen miehistö.  Se kuului eskaaderiin, joka lokakuussa 1812 purjehti Pohjanmerelle tukemaan brittilaivaston sotatoimia Ranskaa vastaan.  Sveaborg toimi Pohjanmeren ja Kanaalin vesillä 1814 saakka, jolloin se palasi Kronstadtiin.  Vuosina 1818-1820 se osallistui harjoituspurjehduksiin Suomenlahdella.  Suuren tulvan aikana 1824 alus oli ankkurissa Kronstadtin sotasatamassa, ajautui matalikolle ja upposi 14.11.  Se romutettiin Kronstadtissa 1828.

Torpedovene Sveaborg ajaa merelle Vladivostokin satamasta

Torpedovene Sveaborg valmistui Normandin telakalta Le Havresta marraskuussa 1886.  Kun torpedoveneiden nimet muutettiin numeroiksi 1898 tuli aluksesta No. 205.  Sveaborgilla oli kantavuutta vain 96 tonnia ja sen 737 hv koneet kehittivät nopeutta 19 solmua.  Aseistuksena aluksella oli kaksi torpedoputkea ja kaksi konekivääriä.  Miehistöä sillä oli 21.   Alukseen oltiin laivastossa hyvin tyytyväisiä ja toukokuussa 1895 se siirrettiin osina Vladivostokiin Tyynenmeren laivueelle.  Sveaborgista tehtiin viestialus heinäkuussa 1911 ja se myytiin romuksi syksyllä 1913.

Peter Wilhelms

s. 29.6..1888 Novaja Vess, Pavlovsk, Pietarin kuvernementti

Wilhelms toimi purjehduskaudella 1910 Pernov-luokan torpedovene 129:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ižorskin konepajalta Kolpinosta 1899.  Sille tehtiin peruskorjaus 1909-1910.  Alus luokiteltiin yhteysalukseksi 2.3.1916 ja sitä käytettiin sodan aikana viestitehtävissä Ahvenanmerellä.  Se jäi 9.4.1918 Turussa saksalaisten haltuun ja nämä luovuttivat sen suomalaisille.  Tarton rauhassa sovittiin sen palauttamisesta takaisin Venäjälle, mutta lopullisessa selvityksessä se myytiin romuksi Suomessa 1922.  Aluksen aseistuksena oli 2 kpl 37 mm tykkejä ja kolme 381 mm torpedoputkea.  Nopeutta sillä oli 21 solmua, kokoa 120 tonnia ja miehistöä 24.

Pernov-luokan torpedovene

Paul Stenström

Stenström toimi torpedovene 266:n päällikkönä 1898-1899.  Alus oli valmistunut Shichaun telakalta Elbingistä Saksasta ja otettu käyttöön joulukuussa 1886.  Se palveli Mustanmeren laivastossa 1.4.1911 saakka, kunnes riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Sevastopoliin.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 17.4.1911.  Se otettiin Punaisen Mustanmeren laivaston reserviin 19.12.1917, mutta joutui saksalaisten haltuun Sevastopolissa 1.5.1918 ja brittiläis-ranskalaisten joukkojen 24.11.1918.  Neuvosto-Ukrainan joukot valtasivat aluksen 29.4.1919, mutta se jäi valkoisille 24.6.1919.  Heidän vetäytyessään se jäi Sevastopoliin.  Alus luovutettiin romutettavaksi 1924 ja poistettiin lopullisesti laivaston luettelosta 21.11.1925.  Sen aseistuksena oli kaksi 37 mm tykkiä ja yksi 381 mm torpedoputki.  Nopeutta sillä oli 22,6 solmua, kokoa 88,7 tonnia ja miehistöä 19. 

Torpedovene 266

Martin Konrad Hasselblatt

s. 15.11.1848 Karuse, Läänemaa, Viro

k. 13.5.1885 Sevastopol

Hasselblatt toimi kahden Yarrow-luokan torpedoveneen päällikkönä: vuonna 1878 Filinin ja 1882 Tsapljan.  Molemmat alukset olivat valmistuneet Yarrow & Co:n telakalta Pietarista 1878.  Filin oli tullut käyttöön 2.9.1878.  Useiden nimenvaihdosten jälkeen se otettiin palveluksesta Pietarin sotasatamassa 25.1.1908, poistettiin laivaston rekisteristä ja myytiin romuksi.  Harjoituksissa Viipurinlahdella syyskuussa 1883 Tsaplja törmäsi yhteen tykkivene Optin kanssa ja upposi.  Alus nostettiin ja sitä käytettiin myöhemmin harjoitusmaalina.  Se poistettiin laivaston luettelosta 27.1.1885 ja romutettiin.  Yarrow-luokan torpedoveneiden aseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 16 solmua, kokoa 23 tonnia ja miehistöä 7.

Filinin ja Tsapljan sisaralus torpedovene Forel

Ludvig Alexander Beuerman

(1859-1922)

Beuerman oli Drakon-luokan torpedoveneen Popugaj:n päällikkönä 1883-1886.  Alus oli otettu käyttöön 1878.  Tammikuussa 1908 se siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan ja kahta viikkoa myöhemmin poistettiin laivaston luettelosta romutettavaksi.  Aluksen aseistuksena oli keulassa yksi torpedoputki, nopeutta sillä oli 13 solmua ja kokoa 28 tonnia.  Drakon-luokan aluksia rakennettiin kaikkiaan 83 kpl.

Drakon-luokan torpedovene

Hän toimi torpedovene No. 83:n päällikkönä 1886,  Sen päällikkönä oli ollut aiemmin myös suomalainen Oskar Emil Silfversvan.  Tuolloin aluksen nimi oli vielä Raketa.  Se oli rakennettu Vulcanin telakalla Stettinissä Saksassa ja otettu käyttöön 1878.  Aluksen kattila uudistettiin 1898.  Se poistettiin laivaston rekisteristä 1908 ja romutettiin.  Aluksen  pääaseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 13 solmua, kokoa 30 tonnia ja miehistöä 9.

Torpedovene No. 83

Alexander Starck

(1878-1922)

Starck toimi 1907 torpedovene Pylkijin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Crichtonin telakalta Turusta ja otettu käyttöön 1900.  Vuonna 1907 se siirrettiin Itämereltä Kaspianmeren laivueeseen.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 1911 ja muutettiin tankkeriksi uusia dieselkäyttöisiä tykkiveneitä Karsia ja Ardahania varten    Sen pääaseistuksena oli yksi 75 mm tykki ja kaksi 381 mm torpedoputkea, nopeutta 27,5 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.

Torpedovene Pylkij

Hänet siirrettiin 9.5.1910 hävittäjä Vidnyjin päälliköksi.  Aluksen rakentaminen aloitettiin 1901, mutta kesken töiden suunnitelmia muutettiinkin ja päätettiin tehdä siitä dieselkäyttöinen.  Muuttaminen osoittautui kuitenkin ongelmalliseksi ja lopulta päädyttiin alkuperäiseen höyryalukseen.  Viivästyksen vuoksi se otettiin käyttöön vasta 1905.  Alus jäi keväällä 1918 jäiden vuoksi Helsinkiin ja tuli saksalaisten valtaamaksi.  Rauhansopimuksen mukaan se kuitenkin palautettiin Venäjälle.  Alus siirtyi 1922 Itämeren laivaston sukelluskoulun käyttöön ja 1925 se poistettiin laivaston rekisteristä sekä romutettiin 1926.  Sen pääaseistuksena oli 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpdoputkia, nopeutta 27,25 solmua, kokoa 440 tonnia ja miehistöä 66.

Hävittäjä Vidnyj

Oskar Emil Silfversvan

(1840-1900)

Silfversvan määrättiin 1881 torpedovene Raketan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Vulcanin telakalla Stettinissä Saksassa ja otettu käyttöön 1878.  Sen kattila uudistettiin 1898.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä 1908 ja romutettiin.  Raketan pääaseistuksena oli yksi 381 mm torpedoputki, nopeutta 13 solmua, kokoa 30 tonnia ja miehistöä 9.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Ludvig Alexander Beuerman.

Torpedovene Raketa

Hänet siirrettiin 2.2.1883 monitori Veštšunin päälliköksi  Alus oli rakennettu belgialaisen Kokkerkilin valmistamista osista ja koottu Gutujevskin saaren telakalla Pietarissa.Käyttöön se oli otettu 1865.  Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin 1900.  Vuodesta 1903 se toimi proomuna Helsingissä.  Alus jäi suomalaisten haltuun keväällä 1918 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Sen pääaseistuksena oli 1890 tehdyn uudistuksen jälkeen  2 kpl 229 mm tykkejä, nopeutta vaivaiset 6 solmua, kokoa 1566 tonnia ja miehistöä 110.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Alfred Leonhard Wilhelms.

Monitori Veštšun

Gustaf Toivo Johannes von Schoultz

(1871-1946)

Venäjän yhdysupseerina Britannian kuninkaallisessa laivastossa 1915-1917.   Osallistui Skagerrakin meritaisteluun brittiläisten lippulaivalla Iron Dukella.  Suomen laivaston palvelukseen kommodorina 1918.  Toimi laivaston komentajana 1919-1926 ja erosi palveluksesta kontra-amiraalina 22.1.1926.  Sotilastarkkailijoiden päällikkönä Ranskan Välimeren rannikolla Espanjan sisällissodan aikana 1937.

Schoultz määrättiin 11.8.1908 torpedovene Poražajuštšijin päälliköksi.  Alus oli otettu käyttöön 1902.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se toimi lentoveneiden apualuksena.  Keväällä 1918 se jäi Helsinkiin, koska ei päässyt jäiden vuoksi siirtymään Kronstadtiin.  Saksalaiset luovuttivat aluksen rauhansopimuksen mukaan takaisin Venäjälle ja kesällä 1918 se siirrettiin kanavia pitkin Volgalle.  Sitten 1919 se kuului Asovanmeren ja Kaspianmeren laivueisiin.  Alus siirrettiin reserviin 1921 ja riisuttiin 1923 aseista sekä sijoitettiin varastoon Bakun satamaan.  Laivaston rekisteristä se poistettiin 1925.  Poražajuštšijin pääaseistuksena oli 1912 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 381 mm torpedoputkia, nopeutta sillä oli 27 solmua, ko0koa 258 tonnia ja miehistöä 48.

Torpedovene Poražajuštšij

Hänet siirrettiin 28.11.1911 hävittäjä General Kondratenkon päälliköksi.  Alus oli rakennettu Hietalahden telakalla ja se otettiin käyttöön 1905.  Sille tehtiin perusteellinen uudistus Crichtonin Pietarin telakalla 1911-1912.  Alus sijoitettiin reserviin Kronstadtiin 1918 ja poistettiin laivaston luettelosta 1925.  Aluksen pääaseistuksena oli 1916 tehdyn uudistuksen jälkeen 3 kpl 102 mm tykkejä, 3 kpl 456 mm torpedoputkia ja 24 miinaa.  Nopeutta sillä oli 25,1 solmua, kokoa 750 tonnia ja miehistöä 95.

Hävittäjä General Kondratenko

Georg Herman Gabriel Höckert

(1886-1969)

Höckert tuli 17.9.1918 Suomen laivaston palvelukseen ja oli 1923 rannikkolaivaston päällikkönä.  Hän erosi samana vuonna palveluksesta ja siirtyi Suomen Matkatoimiston osastopäälliköksi.

Hän toimi 1912 torpedovene Poslustsnijin päällikkönä.  Alus oli rakennettu Crichtonin telakalla Turussa ja otettu käyttöön 1900.  Ensimmäisen maailmansodan aikana se oli partio- ja saattotehtävissä.  Vuodesta 1916 alusta käytettiin miinanraivaajana.  Keväällä 1918 se jäi Helsingissä suomalaisten haltuun ja sitä käytettiin Suomen laivastossa nimellä S-3.  Tarton rauhansopimuksen mukaan se palautettiin Venäjälle 1922, mutta siellä poistettiin laivaston rekisteristä 1925.  Aluksen aseistuksena oli 1909 tehdyn uudistuksen jälkeen 2 kpl 75 mm tykkejä ja 2 kpl 456 mm torpedoputkia.  Nopeutta sillä oli 27 solmua, kokoa 258 tonnia ja miehistöä 52.

Torpedovene Poslustsnij Suomen lipun alla nimellä S-3