Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz

s. 8.5.1826 Helsinki

k. 21.2.1899 Oulainen

Thitz toimi 1857-1859 Priboij-luokan tykkiveneen Treskin ja höyrykorvetti Kalevalan päällikkönä Itämerellä sekä Priboij-luokan tykkiveneneen Lešijin Viaporissa.  

Tresk rakennettiin Galernogon telakalla Pietarissa ja tuli palvelukseen kesällä 1856.  Se otettiin käytöstä syyskuussa 1871, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Kronstadtiin.  Alus poistettiin laivaston rekisteristä maaliskuussa 1874 ja pian sen jälkeen romutettiin.  Lešij oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Lešijin  päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Zacharias Alexander Stjerncreutz sekä Treskin  Gustaf Adolf Federley ja Paul Carl Toppelius. Aseistuksena Priboij-luokan tykkiveneissä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Höyrykorvetti Kalevala oli valmistunut Turussa 1858.  Se siirrettiin 1861 Kronstadtista Kaukoitään ja purjehti seuraavat kolme vuotta Tyynellämerellä.  Toukokuussa 1862 Kalevala kävi venäläiseskaaderin mukana San Franciscossa ja Honolulussa, jossa laivalla vieraili Hawaiin kuningas Kamehameha IV.  Kalevala teki 1863 tutkimusretken Pietari Suuren lahdelle, jonka eteläosasta on pieni lahti nimetty aluksen mukaan.  Kalevala palasi 1865 takaisin Kronstadtiin.  Se poistettiin laivaston luettelosta 1872.  Kalevalassa oli aseistuksena 15 tykkiä, kokoa 1858 tonnia ja miehistöä 182.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan kahteen otteeseen myös suomalainen Otto Maximilian Carpelan.

Höyrykorvetti Kalevala

Thitz oli 1860-61 Priboij-luokan tykkiveneen Otlivin päällikkönä Suomen saaristossa.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856 ja oli käytössä 5.1.1885 saakka, jolloin se riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Otliv poistettiin laivaston luettelosta 3.31891 ja myytiin romuksi.

Hän toimi 1862-1866 höyrylaiva Suomen päällikkönä Päijänteellä.  Alus oli rakennettu Asikkalan Vähä-Äiniössä Turusta hevosella kuljetetuista osista.  Kumpaakin höyrykattilaa veti 20 hevosta viitenä nelivaljakkona. Laivan tarkoitus oli kuljettaa joukkoja järvellä Krimin sodan aikana.  Sota kuitenkin päättyi ennen kuin laiva ehti käyttöön ja sen tehtäväksi tulikin liikennöinti Asikkalasta Jyväskylään kerran viikossa.  Suomi ehti olla liikenteessä 10 vuotta kunnes se romutettiin.  Puinen runko poltettiin Anianpellon rannassa ja kattilat hilattiin taas hevosilla Vesijärvelle.  Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Leopold Ludvig Toppelius.

Thitz oli 1866-72 höyrysluuppi Velikij Knjas Aleksein päällikkönä Päijänteellä.  Venäjä pelkäsi Puolan kapinan seurauksena sodan syttymistä Britannia ja Ranskaa vastaan.  Tältä varalta perustettiin Suomeen 1864 sisävesilaivasto suojaamaan höyrylaivoilla tehtäviä joukkojenkuljetuksia.  Höyrysluuppeja kuljetettiin hevosilla osina järvien rannoille, mm. Päijänteen rannalle Anianpellon Mustaniemeen, missä alus koottiin valmiiksi.  Päijänteellä alus pysyi 1872 saakka, mutta ei koskaan joutunut alkuperäiseen tehtäväänsä.  Aluksen päällikkönä toimi aikanaan myös suomalainen Carl Cajander.

Hän oli purjehduskaudella 1876 höyrylaiva Samojedin päällikkönä Vienanmeren laivueessa.  Alus oli valmistunut Pietarissa 1858 ja se poistettiin laivaston luettelosta 28.1.1895.  Pituutta sillä oli 21 metriä.

Thitz toimi 1876-1879 höyrykuunari Bakanin päällikkönä Vienanmerellä.  Hän purjehti 1879 Bakanilla Novaja Zemljalla.  Alus oli valmistunut Britanniassa 1857.  Aluksi sitä käytettiin Itämeren laivastossa, mutta 1870 se siirrettiin Vienanmerelle.  Seuraavat 20 vuotta se teki merenmittausta Barentsinmerellä ja Novaja Zemljalla.  Vuodesta 1892 sitä käytettiin kuljetusaluksena ja 1902 lähtien uudella nimellä Leitenant Skuratov.  Alus poistettiin laivaston luettelosta joulukuussa 1910.  Sen aseistuksena oli kuusi tykkiä, nopeutta 12 solmua ja kokoa 284 tonnia.

Höyrykuunari Bakan

Hänet määrättiin 6.3.1880 vastavalmistuneen Burun-luokan tykkiveneen  Tutšan päälliköksi.  Alus oli rakennettu Amiraliteetin Uudelta telakalla Pietarissa.  Palveltuaan ensin Itämeren laivastossa se siirrettiin 1899 kanavia pitkin Bakuun ja liitettiin Kaspianmeren laivueeseen.  Siellä se riisuttiin aseista 26.4.1906 ja siirrettiin reserviin.  Aluksesta poistettiin 1913 koneet ja se muutettiin majakkalaivaksi.  Sisällissodan aikana se vaihtoi omistajaa monet kerrat ja oli käytössä vielä toisen maailmansodan aikana.  Alus poistettiin laivaston luettelosta vasta 7.7.1956.  Sen aseistuksena oli 1890 luvulla 4 kpl 87 mm tykkejä, nopeutta 7,5 solmua, kokoa 424 tonnia ja miehistöä 54.

Tykkivene Tutša