Bror Leonhard Magnus Edvard Tawaststjerna

s. 26.1.1832 Helinki

k. 1903 Villa Bjeloje, Varsovan kuvernementti

Tawaststjerna toimi purjehduskaudella 1859 Priboij-luokan tykkiveneen Dimin päällikkönä Suomenlahdella.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista ja otettu käyttöön kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta 3.3.1869, riisuttiin aseista ja sijoitettiin reserviin Kronstadtin satamaan.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 26.8.1871 ja myytiin romuksi.  Aseistuksena sillä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. 

Tykkivene Dimin sisaralus Priboij

Hän oli 1860-65 höyrykuunari Buharetsin päällikkönä Kaspianmerellä.  Alus oli valmistunut Nižni Novgorodin konepajalta 1860 ja se oli käytössä vuoteen 1870.  Laivaston luettelosta se poistettiin 8.3.1875.  Aluksen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 45 metriä.

Kuvassa mahdollisesti höyrykuunari Buharets muutettuna satamaproomuksi Bakussa Turkin sodan aikoihin 1877-1878.

Tawaststjerna  toimi 1873 höyrykuunari Velikij Knas Mihailin päällikkönä.  Hän törmäsi aluksellaan purjekuunariin, mutta vapautettiin tutkimuksessa kaikesta vastuusta.

Zacharias Alexander Stjerncreutz

s. 7.9.1817 Ii

k. 23.3.1890 Pietari

Stjerncreutz toimi 1857 Viaporissa Osetr -luokan tykkiveneen Lihatsin päällikkönä.  Alus oli valmistunut kesällä 1855.  Se osallistui partiotehtäviin Suomenlahdella Krimin sodan aikana.  Alus otettiin käytöstä maaliskuussa 1869, riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Pietarin sotasatamaan.  Se poistettiin 1882 laivaston luettelosta. Lihatsin aseistuksena oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki.  Nopeutta sillä oli 8,5 solmua ja kokoa 173 tonnia.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Carl Magnus Lagerstedt ja Gustaf Alfons Federley.

Osetr-luokan tykkiveneen kaavakuva

Hän oli 1857-1867 Priboij-luokan tykkiveneen Lešijin päällikkönä tehden 1858-1867 merenmittauksia Suomen saaristossa sekä Pietarin ja Kronstadtin välillä.  Alus oli valmistunut Galernogon telakalta Pietarista kesällä 1856.  Se otettiin palveluksesta ja riisuttiin aseista Kronstadtissa 3.3.1869.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 27.9.1869.  Aseistuksena sillä oli oli 2 kpl 203 mm tykkejä ja yksi 173 mm tykki, nopeutta 8,5 solmua ja kokoa 176 tonnia. Aluksen päällikkönä oli aikanaan myös suomalainen Ernst Gustaf Julius Caesar Thitz.

Tykkivene Lešijin sisaralus Priboij

Paul Stenström

Stenström toimi torpedovene 266:n päällikkönä 1898-1899.  Alus oli valmistunut Shichaun telakalta Elbingistä Saksasta ja otettu käyttöön joulukuussa 1886.  Se palveli Mustanmeren laivastossa 1.4.1911 saakka, kunnes riisuttiin aseista ja siirrettiin reserviin Sevastopoliin.  Alus poistettiin laivaston luettelosta 17.4.1911.  Se otettiin Punaisen Mustanmeren laivaston reserviin 19.12.1917, mutta joutui saksalaisten haltuun Sevastopolissa 1.5.1918 ja brittiläis-ranskalaisten joukkojen 24.11.1918.  Neuvosto-Ukrainan joukot valtasivat aluksen 29.4.1919, mutta se jäi valkoisille 24.6.1919.  Heidän vetäytyessään se jäi Sevastopoliin.  Alus luovutettiin romutettavaksi 1924 ja poistettiin lopullisesti laivaston luettelosta 21.11.1925.  Sen aseistuksena oli kaksi 37 mm tykkiä ja yksi 381 mm torpedoputki.  Nopeutta sillä oli 22,6 solmua, kokoa 88,7 tonnia ja miehistöä 19. 

Torpedovene 266

Vladimir Starck

s. 24.11.1891 Japani

Starck toimi miinanraivaaja Dobrynjan päällikkönä 20.2.1917-14.10.1917.  Alus oli alunperin 1911 Sormovon telakalla Nižny Novgorodissa valmistunut hinaaja, joka oli takavarikoitu laivaston käyttöön syyskuussa 1916 ja muutettu miinanraivaajaksi.  Saksalaiset ottivat aluksen haltuunsa Hangossa 3.4.1918 ja luovuttivat suomalaisille.  Se palveli Suomen laivastoa nimellä T.14.  Aluksen aseistuksena oli yksi 75 mm tykki, nopeutta 11 solmua, kokoa 325 tonnia ja miehistöä 33.

Miinanraivaaja Dobrynjan sisaralus Svjatogor

Nikolai Sjöman

Sjöman toimi purjehduskaudella 1852 höyryfregatti Hrabrij:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Amiraliteetin Uudelta telakalta Pietarista 1844 ja se poistettiin laivaston luettelosta 1856 sekä romutettiin samana vuonna Kronstadtissa.  Aluksen aseistuksena oli kahdeksan isompaa ja kaksi pienempää tykkiä, nopeutta 5 solmua ja kokoa 1405 tonnia.

Alexander Julius Silfversvan

s. 23.12.1831 Pietari

k. 14.3.1908 Tallinna

Silfversvan oli purjehduskaudella 1856 höyrylaiva Vestovoj:n päällikkönä.  Alus oli valmistunut Ruotsissa 1853.  Se poistettiin laivaston luettelosta 26.11.1894.  Aseistuksena sillä oli kolme tykkiä ja kokoa 24 tonnia.

Sen jälkeen hän toimi 1856-1860 höyrylaiva Fontankan päällikkönä.  Alus oli valmistunut Motalassa Ruotsissa 1845 ja sitä käytettiin lähinnä Itämeren laivaston edustustehtäviin Pietarin, Kronstadtin, Oranienbaumin ja Pietarhovin alueilla.  Se myytiin 1868.  Fontanka oli 30 metrin pituinen siipiratataslaiva eikä siinä ollut aseistusta.  Aluksen päällikköinä olivat aikanaan myös suomalaiset Johan Knut Waldermar Uggla ja Carl Otto Ramstedt.

Vuosina 1860-1864 Silfversvan oli höyrylaiva Ilmenjin päällikkönä.  Alus oli valmistunut Belgiassa 1852.  Se upposi 1870 Viipurin lähellä, mutta   nostettiin ja korjattiin täydellisesti.  Se poistettiin laivaston luettelosta 28.7.1911.  Aseistuksena sillä oli kaksi tykkiä, nopeutta 10 solmua ja pituutta 50 metriä.

Höyrylaiva Ilmenj Belozerskyn kanavassa 1888

Hän toimi 1864-1883 meriministeriön käytössä olleen höyrylaiva Nevan päällikkönä  Alus oli rakennettu Cockerillin konepajalla Liegessä Belgiassa ja koottu osista valmiiksi Pietarissa 1862.  Pituutta sillä oli 50 metriä.

Carl Sidensnöre

s. 15.5.1809

k. 30.3.1889 Pietari

Sidensnöre toimi 1835-1846 merenmittausalusten päällikkönä Suomenlahdella: vuosina 1835-1839 trebaka Tosnan, 1839-1841 kuunari Snegin ja 1841-1846 kuunari Meteorin.

Tosna oli valmistunut Ohtan telakalta Pietarista 1830 ja sitä käytettiin pääasiassa luotsialuksena.  Alus myytiin 1841 yksityisomistukseen.  Sen aseistuksena oli neljä tykkiä ja pituutta sillä oli 18,5 metriä.  Trebaka (it. trabaccolo) on pääasiassa Adrianmerellä käytettävä kaksimastoinen purjealus, jonka kummassakin mastossa on nelikulmainen purje.  Venäjä rakensi 1800-luvun alussa käyttöönsä viisi trebakaa.

Sneg valmistui Viaporin telakalta 1829.  Vuosina 1830-1832 se osallistui koulutuspurjehduksiin ja oli sen jälkeen merenmittausaluksena Suomenlahdella.  Se siirrettiin 1844 vartioalukseksi Kronstadtiin ja 1852 Riikaan.  Aluksen aseistuksena oli 14 tykkiä.  Pituutta sillä oli 24,4 metriä.

Meteor oli valmistunut Solombalskajan telakalta Arkangelin läheltä 1837.  Se osallistui koulutuspurjehduksiin Itämerellä ja Suomenlahdella 1838-1840, 1851-1853 ja 1858.  Vuonna 1841 se palveli vartioaluksena Viaporissa.  Vuodet 1842-1846 Meteoria käytettiin merenmittauksissa Suomenlahdella.  Vuodet 1854-1855 alus oli Kronstadtin satamassa.  Se myytiin romuksi 1861 ja poistettiin laivaston luettelosta 5.1.1863.  Aluksen aseistuksena oli 16 tykkiä ja sillä oli pituutta 30,5 metriä.

Sidensnöre oli 1849-51 höyrylaiva Herkuleksen päällikkönä.  Alus oli ensimmäinen laiva maailmassa, jonka höyrykone toimi ilman erillistä tasainkoneistoa.  Britanniassa oli muutamia vuosia aiemmin yritetty rakentaa tasaimetonta alusta, mutta yrityksissä oli epäonnistuttu.  Herkuleksen kone oli rakennettu Pietarissa Izhoran konepajalla.  Alus valmistui Ohtan telakalta 1832.  Sille tehtiin 1843 peruskorjaus, jossa sitä vielä pidennettiin 53:sta 59 metriin.  Herkules poistettiin laivaston luettelosta 1854 ja myytiin romuksi.  Aluksen aseistuksena oli uudistuksen jälkeen 24 tykkiä, nopeutta 8,25 solmua ja kokoa 823 tonnia.

Höyrylaiva Herkuleksen aikanaan mullistava kone