Tukikohta 2: Kronstadt

Uuden purjehduskauden alkaessa palaa blogimmekin talvitauolta artikkelilla Kronstadtin tukikohdasta.

Venäjän valloitettua Suuren Pohjan sodan aikana Neva-joen suun perustettiin 1703 Suomenlahdella olevan Kotlinin saaren itäpäähän Kronšlotin linnoitus.  Linnoituksen yhteyteen perustettiin laivastotukikohta 18.5.1704.  Vuonna 1723 saarelle perustettiin Kronstadtin kaupunki, mitä nimeä alettiin käyttää myös laivastotukikohdasta.  Myöhemmin saarelle rakennettiin useita kanavia ja telakka.  Kronstadt toimi Venäjän laivaston lähes yksinomaisena tukikohtana aina 1700-luvun lopulle saakka, kunnes valtakunta alkoi saada jalansijaa Mustallamerellä.  Pietarin 1824 suuri tulva koetteli myös ankarasti Kronstadtin puukaupunkia, minkä jälkeen rakennuksia alettiin tehdä kivestä.

Kronstadt 1855 Krimin sodan aikana. Taustalla häämöttää autonomiselle Suomelle kuulunutta Karjalan kannasta.

Keisarivallan aikana Kronstadt ei koskaan joutunut merkittävämmän hyökkäyksen kohteeksi.  Krimin sodan aikana brittiläis-ranskalainen laivasto purjehti sen lähivesille, mutta ei ryhtynyt miinoitusten takia juuri partioretkiä laajamittaisempiin toimiin, vaan keskittyi muihin Itämeren satamiin.  Vuosina 1890-1917 osana laajaa linnoittamisohjelmaa vahvistettiin merkittävästi myös Kronstadtin tukikohtaa.  Uudet varustukset rakennettiin nyt betonista.  Suuret Obritsevin ja Totlebenin linnakkeet rakennettiin kilometrin mittaisille keinotekoisille saarille ja pienempiä vastaavia tehtiin kaikkiaan 15.  Tukikohasta taisteltiin kuitenkin vasta sisällisodan aikana.

Kronstadtin tukikohta ja telakka 1800-luvun lopulla

Kronstadtin kaupungissa asui runsaasti suomalaisia: laivaston väkeä, heidän perheitään, siviilivirkamiehiä, telakan ja korjauspajojen työläisiä.  Olipa saarella suomalainen luterilainen seurakuntakin Suomesta lähetettyine pappeineen.  Seurakunnan kirkonkirjat ovat tiettävästi vallankumouksen melskeissä kadonneet, joten paljon arvokasta tietoa on jäänyt hukkaan.