lauantai 18. lokakuuta 2014

Tukikohtia 1: Arkangeli

Arkangelin kaupunki sijaitsee Vienanmereen laskevan Vienanjoen suistossa n. 30 km rannikosta.  Sen sataman ongelmana on, että jäätön kausi kestää vuosittain vain noin viisi kuukautta.
Venäjä oli alkujaan sisämaan valtio eikä sen myöhemmin valtaamilla Jäämeren rannoilla nähty aluksi suurtakaan käyttöä.  Kauppayhteyksiäkään meritse ulkomaille ei ollut kuin vasta 1500-luvun lopulta lähtien, jolloin muuan brittialus vahingossa eksyi Vienanmeren rannikolle.
Pietari Suuren aikana Venäjän suuntautuminen maailman merille aloitettiin todenteolla.  Arkangelin sotasataman ja telakan tarina on kulkenut siitä pitäen käsi kädessä.  Valtion ensimmäinen telakka perustettiin Solombalskajan saarille 1693 ja jo seuraavana vuonna sieltä valmistui kolme alusta.  Kiinnostus sikäläisen tukikohdan ja telakan kehittämiseen kuitenkin hiipui kun Venäjä valtasi Suomenlahden pohjukan.  Valmiiden alusten kuljettaminen Skandinavian ympäri Kronstadtiin oli jo sinällään vaativa suoritus eikä sitä kovin pienille laivoille tehtykään.

Pietarin kaupungin kehittämiseksi Arkangeli menetti sille kansainvälisen kaupan oikeutensa vuosiksi 1722-1762.  Tämän jälkeen telakka kuitenkin uudistettiin perusteellisesti ja siellä aloitettiin laajamittainen sarjatuotanto.  Solombalskajassa rakennettiin mm. 58:n aluksen sarja suuria 66-tykkisiä Asia-luokan linjalaivoja.  Vuodesta 1825 telakka alkoi rakentaa myös höyrylaivoja, ensin siipirataslaivoja ja 1853 lähtien potkurialuksia.  Solombalskajan telakan tuotanto päättyi puualusten myötä.  Se sijaitsi kaukana teräksen tuotantoalueilta ja kuljetusyhteydet olivat heikot.  Telakka ja sotasatama päätettiin lakkauttaa 1862.  Koko olemassaolonsa aikana se ehti rakentaa 481 alusta, joista 152 linjalaivaa ja 81 fregattia.
Arkangelin kaupunki ja telakka


Norjalainen parkki Solombalan saaren edustalla 1900-luvun alussa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti